Erasmus+ mobility - adult education for teachers

Heikki Remes, a wineman from Finland, is working as a teacher in Community College in Kuopio and other smaller surrounding towns. He has worked as a part-time teacher over twenty years promoting wine knowledge to people interested about food and wines. Heikki sees that wine culture belongs to everyone and actually people are interested dispite of their background or location. For a teacher it is also necessity to update his know-how and development of wine industry.

Through Cimo Erasmus+ mobility project Heikki Remes carried out a wine trip to German wine areas during ten days in the beginning of November. He visited 15 wineries in Franken, Rheinhessen and Rheingau. Through study trip Heikki improved, deepened knowledge and got new angle for the education work, as well as broader respect and latest information to spread to students.

Heikki Remes has visited and met many wine makers during his many wine trips earlier and now in Germany. He knows what kind of information Finnish people need when seeking and wanting to broaden their know-how with the wines. As an output from the mobility period Heikki Remes will generate articles for newspapers and blogs, material for educational courses and a book of German wines combined with Finnish/Nordic Food.

Below are some highlights that gave new information and experience during the wine trip, and that strengtened the need for the mobility project.

About wineculture:

Schloss Johannisberg, one of the oldest vineyards in the viticultural history in Germany, lies on the riverbank of Rhein on the hill Taurus. The first documents are over 1200 years old. It is no wonder that Schloss Johannisberg is an iconic name and place when talking about wine culture and wines in Germany.

Brotherhood of Rheinhessen at their meeting in Alzey. They carry on the long history of wine culture that associates people through the wines.

About terroir:

Stefan Braunewell in Essenhein in Rheinhessen visualizes the meaning of terroir, that dictates the growth of the vines and their output.

About grapes:

Franken lies some 65 km east of the Rhine, in Bavaria, with most of its vineyards planted on the hilly slopes lining the Main River and its tributaries. Franken is known for it’s traditional Bocksbeutel, shape of wine bottles. Nowadays Franken has raised conspicuousness and valuation of Silvaner grape, that once was the most important grape in Germany. In Weingut Bürgerspital zum Hl. Geist in Würzburg one can taste qualified Silvaner, also in the newly shaped Bocksbeutel.

Spätburgunder (Pinot Noir) is one of the highly appreciated wines in Gemany. Towards the general belief this red wine is so popular and has so good quality level that at the moment Germany is the world's third largest producer of Pinot Noir.

Esther and Philipp Wedekind are young wine makers in Weingut Wedekind, in Niesrtein-Schwabsburg in Rheinhessen. They are addicted to organic wine growing, and they are one of the rare winemakers of Piwi-wines. Their Cabernet blanc represents new grape variety, that is resistant for fungus. Fungus resistant grape varieties allow to produce wines which are not only sustainable due to the possibility to dispense with plant protection products to the greatest extend but also to create excellent wines with pleasant aroma.

About wines:

Riesling is the king of the grapes in Germany. Schloss Johannisberg is dedicated to Riesling grape, nearly 300 years. Johannisberger Rieslings have their roots on the soil of the hill Taurus, achieving their elegant and mineral profiles. During the vinification rieslings accuires their diversity from dry to sweet.

About wine legislation:

German wine legislation is complicated, generalising primarily based on suger levels. There has been over ten years a new VDP cassification, primarily for quality wine producers. It is not part of the official German wine law, but it takes into account terroir and quality. VDP classification is spreading voluntarily also with other wineries, and giving so better possibilities to evaluate wines.

Aurelia Hamm is a your wine maker who has taken the lead in Weingut Hamm in Oestrich-Winkel in Rheingau. The Hamm Winery is now operated by the third generation of the Hamm family and strictly controlled ecologically and managed. Aurelia in standing beside the vines, which get nourishments, minerals from the terroir and water, humidity and warmth from the river Rhein.

Mark Barth in young wine maker in Weingut-Barth, in Hattenheim in Rheingau. With Sekt (Sparkling wines) winery is at its best. Organic, traditional and qualified wine making is their key incentive throughout the viticulture and vinification.

About food and wines:

It is the combination on food and wine that makes the marriage perfect. Such as cabbage and barley casserole with bratwurst and schreube wine. Mostly it is a question of prefenrence with the taste.


Heikki Remes, wineman, says that he found the end of the rainbow while walking in the vineyards!

Heikki Remes warmly recommends and encourages Erasmus+ mobility program to other persons. It opens your eyes to other practicies and strengthens your self-confidence.

With wine greetings Heikki Remes, wineman from Finland
www.viinimies.com


Pictures: Heikki Remes

Matka, joka jokaisen opiston opettajan tulisi tehdä

Tiedän, että olen ollut onnekas. Ei ole itsestään selvää, että työnantaja kannustaa lähtemään kesken opetuskauden syyspimeillä työn perässä matkalle lämpimään maahan, oppimaan opettamista. Niin kuin vaikkapa Portugaliin asti kolmeksi viikoksi.

Erasmus+ -vaihto-ohjelma mahdollistaa kansalaisopistossamme opettajavaihdokset kahden kuluvan vuoden aikana. Minulla matkani kesti kolme viikkoa ja jakautui kahden eri musiikkioppilaitoksen kesken. Niiden viikkojen aikana seurasin musiikin opetusta 500 oppilaan konservatoriossa Santaremin kaupungissa, tunnin matkan päässä Lissabonista sekä muutaman sadan oppilaan lissabonilaisessa yksityisessä musiikkikoulussa New Music Schoolissa. Seurattuja opetustunteja kertyi kymmeniä, samoin tapaamiani opettajia.

Musiikkikoulujen opetus vaihteli yksilöopetuksesta muutamiin ryhmiin. Tällä hetkellä Suomessa ja erityisesti kansalaisopistoissa ollaan Portugaliin verraten edelläkävijöitä ryhmäopetuksessa ja sen monimuotoisuudessa. Toisaalta Portugalissa painotetaan musiikkia harrastettaessa oman instrumentin tuntemukseen ja osaamiseen, jonka takia musiikin opetus onkin pitkälti yksilöopetusta.

Tärkeintä antia olivat opettajien kanssa käydyt keskustelut, toimintatapojen vertailu ja omien ajatusten kiireetön muhiminen. Vai mitä sanoisitte meillä opettajien yhtä aikaa pitämistä tauoista syrjäseutujen kouluilla ja eri kurssien oppilaiden yhteisryhmäytymisestä taukojen aikana, eri ainealueiden yhteissuunnittelusta tai opetuksen aikatauluttamisesta samoille päiville, jolloin koko perhe voisi harrastaa samaan aikaan samassa paikassa? Entä miltä kuulostaisi monimuotoinen pienryhmäopetus eri ainealueiden kesken?

Muhineet ajatukset ja opetuksessa tehdyt huomiot olivat tuskin Portugalin tuliaisia. Ne olisivat syntyneet, ainakin osittain, samalla tavalla oman kansalaisopistomme opetusta seuraamalla. Eroavaisuus olikin oman työn kiireettömyydessä ja opetuksen seuraamisen mahdollisuudessa, jotka auttoivat havainnoimaan, kyseenalaistamaan ja keksimään uusia avauksia jo hyvään ja laadukkaaseen musiikin opetukseen. Matkalla syntyneille ajatuksille oli kerrankin tilaa kesken hektisen opetuskauden. Toisaalta oman työpaikan ja suomalaisen koulutuksen arvostaminen nousivat jälleen pinnalle.

Samalla omaan opetukseeni tuli ripaus uutta ja vanhaa, ehkä tältä vuodelta unohtunuttakin. Matka toi opetukseen uuden, asiakaslähtöisen näkökulman ja ajatuksia, miten tukea yhä enemmän kansalaisopistomme musiikinopettajien opettajuutta. Ja se matka, joka jokaisen opettajan tulisi tehdä, ei ole maantieteellinen. Se tapahtuu oman ajattelun, oman tuntemuksen sisällä. Sillä on merkitystä omaan opettajuuteen sekä siihen, miten opettajuuden näkee oppilaiden silmin. Se on matka, joka muuttaa oman ajattelun.

Petra Lisitsin-Mantere

Erasmus+ vierailulla Saksan Lingenissä

Kuopion kansalaisopiston Erasmus+ hanke mahdollisti meille mielenkiintoisen tutustumismatkan. Pääsimme tutustumaan Volkhöchschule Lingeniin (VHS Lingen) eli paikallisen kansalaisopiston toimintaan 20.-28.10.2016.

Kuvassa VHS Lingenin päärakennus, Pulverturm 3

Olimme etukäteen yhteydessä VHS Lingeniin, jossa meidän vierailujärjestelyistämme huolehti EU-tiedottajana toimiva englannin kielen opettaja Ingrid Kawlowski. Toiveenamme oli päästä tutustumaan mahdollisimman moniin kursseihin ja saada kokonaiskuva heidän oppilaitoksensa toiminnasta.

Vierailun aikana saimme mahdollisuuden osallistua myös koko päivän mittaiselle Nuno -huovutuskurssille, jossa opimme uuden käsityötekniikan ja lisäksi teimme monia mielenkiintoisia havaintoja kurssijärjestelyistä. Kurssin olosuhteet olivat lakkautetun yläkoulun entisessä veistoluokassa ahtaat ja puutteelliset, mutta siitä huolimatta opiskelijat olivat innostuneita ja tekivät hienoja kurssitöitä. Opettajan roolia tarkkailimme myös mielenkiinnolla. Opettaja ei ehtinyt pitää yhtään taukoa työssään, lisäksi kaikki kalliit materiaalit olivat hänen omiaan, joita hän sitten myi opiskelijoille. Kurssin loputtua hän kertoi, että opettajan koulutustasolla ei ole vaikutusta heidän palkkaansa, vaan tuntipalkka riippuu opetettavasta aineesta.

Kuva Nuno-huovutuskurssilta

Ingridin avustuksella löysimme joka päivälle runsaasti ohjelmaa. Useiden käsityökurssien lisäksi vierailimme myös maahanmuuttajien saksan kielen kurssilla ja senioreiden englannin kielen kurssilla. Kurssit muistuttivat paljon meidän omia kurssejamme, mutta erojakin oli. Kädentaitojen luokissa ei käytetty mitään AV-välineitä ja opetus oli hyvin työpajatyyppistä. Kielten opetus näytti perustuvan pääosin kirjan läpi käymiseen, piirtoheitin oli luokassa, mutta ei sitä käytetty. Yhtäkään dokumenttikameraa emme nähneet. Saksan kieltä opettivat venäläistaustaiset opettajat.

Kirjansidontataito näytti säilyneen hyvin Saksassa, tilkkutyöryhmiä oli paljon ja keramiikkaryhmässä tehtiin mm. Angry Birds- hahmoja. Kerroimme, että ne tulevat Suomesta, mutta eipä tainnut hahmojen tekijä uskoa meitä!

Olipa mukava palata reissusta kotiin reppu täynnä uusia vaikutteita ja ajatuksia. Vertailua tuli tehtyä ja väkisinkin tulimme siihen tulokseen, että meillä on oikein hieno 100-vuotias kansalaisopisto Kuopiossa, hyvä organisointi ja erittäin monipuolisia kursseja tarjolla kaikille kiinnostuneille - hyvä me!

Terveisin

käsityönopettajat Irma Karpoff ja Hilkka Kauttonen

Jättiläisten jäljillä

Päätimme maalausryhmän kanssa alkavan syysloman kunniaksi  tehdä piipahduksen Kuopion taidemuseoon. Toki olemme museolle yhdessä retkeilleet ennenkin. Taideopiskeluun kuuluu oman tekemisen lisäksi tutustumista taidehistoriaan ja nykytaiteeseen. Onneksi on lähellä museo, jonne on helppo piipahtaa.

Tällä kertaa innostuimme lähtemään museoon, koska esille on laitettu  paikallisen taiteilijaseuran, Ars Liberan, näyttely ”Seitsemän jättiläistä”. Näyttelyyn on, kuraattori Villu Jaanisoon vaikutuksesta, valikoitunut seitsemän paikallista taiteilijaa, joista muutamat ovat meille kansalaisopistoväelle hyvinkin tuttuja. 

Kansalaisopistossa kuvanveistoa opettava Timo Kokko on yksi jättiläisistä. Timo Kokko on Ars Liberan tämänhetkinen puheenjohtaja, ja näyttää olevan monessa taidepuuhassa mukana nyt. Useat maalauksen opiskelijat tuntevat hänet muun muassa taiteen harrastajien tilaisuuksista, joihin Timo on kutsuttu ammattilaisena kuratoimaan ja kritisoimaan. Itsekin törmäsin Timoon ja omiin maalauksenopiskelijoihini  muutama viikko sitten Kuopion pääkirjastolla, jossa Timo oli mukana kuvataideseura Arttiimin näyttelyn kokoamisessa. Ilahduttavaa, että aktiivinen taiteilija jaksaa (ymmärtää) kiinnostua myös taideharrastajien toiminnasta.

Toinen opistolta tuttu jättiläinen on Ulla-Mari Lindström. Monta vuotta kansalaisopistolla valokuvausryhmiä vetänyt taiteilija on vieraillut opistolla myös opiskelijan roolissa. Kansalaisopiston opettaja  (toisessa polvessa muuten!) tietää että opistolla voi ammattilainenkin saada hyvää täydennyskoulutusta. En tiedä onko se minun toiveajatteluani, mutta ehkä Ulla-Marin näyttelyteoksissa oli jopa nähtävissä aavistus grafiikan kurssilta ammennettua.

Muutama muukin jättiläisistä oli meille ennestään tuttuja, näyttelyn avulla tutustuimme heihin lisää. Museolla oppaanamme toimi Pertti Louni, joka mielellään kertoili taiteilijoista ja teoksista. 

Itse olin vähän yllättynytkin, miten nopeasti ja mukavasti hurahti näyttelyn katsomiseen varattu tunti. Muistelen, että olemme monilla museoreissuilla lähinnä kävelleet näyttelysalin läpi. Tällä kertaa viihdyimme näyttelyssä hyvin pidempään. Esillä oleva teokset sisälsivät kuvien lisäksi  liikettä, ääntä ja tuoksuakin. Muutamat ryhmästäni kommentoivat, että installaatiot harvoin innostavat, mutta koska nämä teokset tuntuivat kutsuvan leikkimieliseen katsomistapaan, niitä tuli lähestyttyä. Leikkimielisen kohtaamisen takaa saattoi hahmottua sitten muutakin, kun teoksen ääreen kerran pysähtyi. 

Totesimme opiskelijoiden kanssa lähteneemme katsomaan tuttuja jättiläisiä mutta löysimmekin uutta.

Hyvää syyslomaa! Menkäähän lomalla taidemuseoon.

kuvataideopettaja Anna Pohjalainen

p.s.  Ryhmämme totesi yksimielisesti että Seitsemän jättiläisen näyttelyyn olisi hauska lähteä lasten tai lastenlasten kanssa. Eli lomavinkkiä siinäkin mielessä!

Anna-ope ja Johanna Väisäsen teos "Natura Morta in movimento"

Asahia Nilsiässä jo 10 vuotta!

Asahi alkoi Nilsiässä syksyllä 2006, silloin opiskelijoita ilmoittautui juuri ja juuri tarpeeksi ryhmän käynnistämiseksi. Vuosi vuodelta opiskelijoita tuli aina lisää joka syksy ja usein myös joulun jälkeen. Nyt jo useita vuosia ryhmä on ollut täynnä. Alkuperäisiä koko tämän kymmenen vuoden ajan käyneitä oppilaita on vielä kaksi jäljellä, mutta heidän lisäkseen ryhmässä on useita 7 – 8 vuotta asahia harrastaneita. Ryhmän yhteishenki on pysynyt koko ajan hyvänä, vaikka opiskelijat ovatkin aina hieman vaihtuneet. Ennen tunnin alkua oppilaat aina vaihtavat innokkaasti kuulumisiaan keskenään sekä myös opettajan kanssa. Useita vuosia meillä on ollut tapana käydä ennen joulua viimeisen kerran jälkeen torttukahveilla paikallisessa kahvilassa. Alla oleva kuva on keväällä 2016 otettu; kävimme torikahvilassa jäätelöllä ja kahvilla ja sen jälkeen teimme ”pika-asahin”.

Alkuaikoina asahi tuntui minusta hieman tylsältä, varsinkin hartianpyöritykset, joita tulee kaiken kaikkiaan koko sarjan aikana aika monta.  Mutta sittemmin olen alkanut pitää asahin tekemisestä; se toimii hyvänä vastapainona muulle raskaammalle liikunnalle, ja jos en itse olisi opettajana, jopa meditaationa. Kun olen vastuussa tunnin sopivasta etenemisestä ja oppilaiden liikkeitäkin täytyy tarkkailla sekä korjata, niin en voi ihan samalla tavalla keskittyä itse tekemiseen. Mutta monet oppilaat tekevät osan liikkeistä silmät kiinni ja silminnähden keskittyvät ja rentoutuvat. Fyysisen puolen hyödyt saa asahista opettajakin, koko keho saa 45 minuutin ajan dynaamista venytystä, laji toimii kehonhuoltona, jota mukavuudenhaluinen ja sohvan vetovoimaa heikosti vastustava ihminen ei jaksaisi näin pitkään yksikseen tehdä. Asahista monet ovat saaneet apua selkävaivoihin, niska- ja hartiaseudun jännitystiloihin ja lisäksi tasapaino on voinut parantua. Liikesarjan aikana tehdään taivutuksia ja kiertoja selällä kaikkiin mahdollisiin suuntiin, juuri tämä on sitä mitä selkärankamme välilevyt kaipaavat.  Mieli lepää ja keho huoltuu siinä samalla!

Liikunnanopettaja
Jaana Kurki

”Viuh – vauh!” Kädet viuhtovat eteen ja taakse. Vaimea musiikki vauhdittaa käsien liikettä, ja ilmavirta hyväilee käsivarsia liikkeen tahdissa. Paino siirtyilee jalalta toiselle, ja hengitysäänet aaltoilevat jumppasalissa. Kuuluu komento: ”Hengitä ulos ja kyykisty ottamaan maasta iso pallo käsiesi väliin. Hengitä sisään ja nosta pallo lattialta. Käänny vasemmalle ja työnnä uloshengityksen aikana pallo vaakatasossa hyllylle. Tuo kädet sisäänhengityksen aikana vartalon sivuille.” Sitten seuraa pallon työntö oikealle puolelle hyllylle. Mielikuvituspalloja nousee lattialta toinen toisensa perään, ja pian hyllyt ovat täynnä palloja. On aika siirtyä seuraaviin liikkeisiin ja mielikuviin.

Taustalta kuuluu mielimusiikkiani: ”Hyyyyhyyyhyyyyyyy…!” Nyt lähdemme uimaan rintauintia valaan hengityksen tahdissa jalkojen tehdessä ympyröitä vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle puolelle. Matka ei kyllä jatku; pääasia on, että kädet `sammakoivat`, ja jalat touhuavat lattiaa vasten. Syvähengitys on uidessa tärkeää, ettei ilma lopu, ja kauhoja pulahda pinnan alle.
Pikkuhiljaa on merellä nousemassa tuuli. Kädet ylös kohotettuina huojumme puolelta toiselle kuten aalloilla yleensäkin. Ennen kuin merisairaus iskee, on huojuminen lopetettava, ja niinkös tuuli rannalla saa tuulimyllyt hiljaiseen liikkeeseen. Välillä kädet piirtävät ympyrää ylhäällä ja laskeutuvat sivukautta alas pään roikkuessa lattiaan päin kuin räsynukella.

Musiikki jatkuu, ja liikkeet seuraavat toisiaan soljuvana virtana. Kun keho on käsitelty kauttaaltaan, seuraa lopuksi hiljentyminen. Seisomme kädet edessä palloa pidellen ja kuuntelemme kehon kuulumisia. Lopuksi vielä hieromme itseämme `päästä häntään`. Kaikista hauskinta minusta on hieroa vatsaa myötäpäivään, jolloin `itäoppien`mukaan välttyy ummetukselta. Näin asahi-tunti vierähti mielikuvitusmaailmassa nopsaan, ja on aika palata muistelemaan arkisia askareita.

Opiskelijan vinkkelistä
Raija Karjalainen     

Tarinoinnin taiturit

Iloinen tervehdys kirjallisuuden ja ilmaisutaidon ryhmistä! Lukukausi on pyörähtänyt käyntiin täysinäisillä ryhmillä ja tekemisen meiningillä!

Iloa kirjoittamisesta A, alemmassa kuvassa ryhmä B.

Iloa kirjoittamisesta -ryhmät kokontuvat keskustelemaan kirjoittamisesta, jakamaan tekstejään ja saamaan vinkkejä oman tekstin tuottamiseen. Tänä vuonna kirjoittajaryhmä osoittautui niin suosituksi, että saimme perustaa lisäryhmän kurssille jonottajille. Valtakunnallisestikin kirjoittaminen tuntuu olevan suosittua, ehkäpä blogi-kirjoittamisen helppous houkuttelee monia kirjoittamisen pariin. Näissä kuvissa ryhmät ovat ensi kertaa koolla, omia tekstejä on jo paperille tuotettu! 

Miltä maailma näyttäisi jos katselisit sitä kirpun silmin?  Entä miltä tuntuisi puhua vain T –kieltä? Sanataidejengissä tutkitaan tuttuja ja outoja asioita, keksitään hahmoja, jaetaan hauskoja sattumuksia ja kuvitellaan tuttuihin ympyröihin yllättäviä käänteitä. Tarinajengissä seikkailee 6-8-vuotiaita sananikkareita.

Teatteri-ilmaisu ja äänenkäyttö -ryhmässä tehdään erilaisia ilmaisutaitoharjoitteita. Treenataan äänenkäyttöä, improvisaatiota, naamioteatteria, pantomiimia, roolihahmojen rakentamista jne. Ensimmäiseksi tosin harjoiteltiin poseeraamista opiston blogissa!

Koillis-Savon suunnalta löytyy ihan oma kirjoittajaryhmänsä. Tarinoita piisaa. Tänä vuonna Nilsiän kirjoittavat työstävät antologiaa.

Vielä on yleisön jännitettävä, minkä näytelmän teatteriproduktio-ryhmä tänä vuonna esittää? Ensi-ilta on jo sovittu huhtikuulle, tässä ensimmäiset lukuharjoitukset meneillään!

 

 

 

kuvat Johanna Leksis

Lupa innostua: Chocoholics Anonymous - baking American dreams

Lasten - ja samalla myös omaa - kielitaidon kehittymistä voi tukea monella tapaa. Herkullinen esimerkki tästä löytyy Lupa innostua -blogista.

Lupa innostua: Chocoholics Anonymous - baking American dreams: Liikkeellä anonyymisti suklaaholistina. Kansalaisopiston leivontakurssilla. Kurssikielenä englanti, joten... ...try to write also the ...

Mitä useampi kokki, sitä parempi soppa!

Oma taipaleeni opistomme kotitalouden opettajana alkoi 20 vuotta sitten. Nykyisin Puistokartanoksi nimettyyn opistotaloomme oli juuri valmistunut oma opetuskeittiö ja ensimmäinen tehtäväni oli osallistua sen lopputarkastukseen. Hieman ihmettelin keittiöön sijoitettuja tangollisia vaatekaappeja, mutta pian selvisi, että rakentaja oli tulkinnut arkkitehdin lyhenteen ”vk” vaatekaapiksi, kun tarkoitus oli asentaa kaappiin vetokoreja. No, vetokorit saatiin ja työni saattoi alkaa.

Alkuvuosina olin talomme ainoa kotitalouden opettaja. Ensimmäisenä syksynä tarjolla oli 9 kurssia, joilla jaettiin mm. säilöntävinkkejä, tehtiin sarjatyönä ruokaa pakastimeen, kokattiin jouluruokia kevyesti ja olipa ohjelmassa makumatkakin sekä kokkikursseja miehille.

Noista ajoista on otettu aimo loikka eteenpäin. Tänä syksynä kotitaloudessa on jo kaupunkialueella 14 tuntiopettajaa. Tarjolla on yli sata erilaista kurssia ja opiskelijoita keittiössämme pyörii vuosittain yli tuhat. Tämän on mahdollistanut paitsi taitava ja opistotyöstä innostunut tuntiopettajien joukko, mutta myös se, että ainealueen erityispiirteisiin kuuluu runsas lyhytkurssien määrä. Ovathan yhden illan kurssit joustava tapa oppia ja osallistua ilman pitkäaikaista sitoutumista. Ja valinnanvaraa totisesti riittää. Miltäpä kuulostaa (saatikka maistuu) esim. ilta ranskalaisen bistroruuan parissa? Tai entäpä Tagliatelle al ragù, jolla opit tekemään syntyperäisen opettajan johdolla aitoa tuorepastaa oppien samalla italian kieltä ja kulttuuria. Vai haluaisitko sittenkin tutustua innovatiivisiin ruokatuotteisiin, kuten nyhtökauraan ja tempeen? Entäpä aidon ruisleivän valmistus, jossa saat taidon lisäksi mukaasi myös juuren kotileipomuksia varten. Vai tarvitsetko hygieniapassin? Senkin suorittaminen onnistuu meillä. Juhlavuoden mahtava kurssitarjotin löytyy kokonaisuudessaan täältä https://opistopalvelut.fi/kuopio

Tarjolla on lyhytkurssien lisäksi myös koko lukuvuoden kestäviä ryhmiä, joissa taitoja kehitetään pitkäjänteisemmin. Esimerkkinä näistä ovat miehille suunnatut kurssit, joilla kauhaa heiluttaa tänäkin vuonna yli sata innokasta kokkaajaa. Vastaavaa ei löydy mistään muusta opistosta. Suosioon vaikuttaa tietysti yhteiskunnallinen muutos, mutta myös se, että pitkillä kursseilla muodostuu sosiaalisia verkostoja sekä ystävyyssuhteita, joiden vuoksi moni jää mielellään luokalleen vuosi toisensa jälkeen. Eikä vähäpätöistä ole sekään vaikutus, mikä heijastuu koko perheen iloksi ja hyödyksi, kun kotitöitä jaetaan tasapuolisesti.

Eräs opiskelijani kuvasi miesten kokkikurssin merkitystä seuraavasti ”Osallistuminen kokkikurssille on minulle tärkeää. Se on tapahtuma, jota todella aina odottaa. Se tuo virkistystä arkeen, lisää tietoa ja taitoa sekä mukavan porukan, jonka kanssa on hienoa toimia. Lainaus on viime keväänä valmistuneesta opinnäytetyöstäni MIEHET KEITTIÖSSÄ -opiskelijoiden kokemuksia kotitalousopetuksen merkityksestä Kuopion kansalaisopistossa. Työ on kokonaisuudessaan luettavissa täällä https://www.theseus.fi/handle/10024/105900

Ja niinhän se on, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Iloitsen erityisesti siitä, että olemme pystyneet tarjoamaan kotitalousopetusta 10-13 -vuotiaille. Siis heille, joilla on jo iso innostus mutta ei vielä koulussa kotitaloutta. Vieläkin nuorempia keittiössä toki pyörii lasten ja aikuisten yhteisillä kursseilla. Näillä teema sovitetaan lapsen ikätason mukaan. Nuorin osallistuja on tainnut olla kolmevuotias, joka otti välillä ruokasalin nurkassa pienet nokoset liikuntasalista haetulla patjalla.  

Jostain syystä minulta kysytään usein, että kuinka paljon keittiössä tulee pohjaan palaneita tai muutoin epäonnistuneita tuotoksia. Näin käy oikeasti todella harvoin, mutta eräs jo aikaa sitten sattunut tapaus on jäänyt mieleen. Opiskelija teki keikauskakkua ja kutsui minut katsomaan, kun uuniin mennyt taikina kuohui yli ja valui lopulta uunin luukun sivusta keittiön lattialle. Minä tietysti tivaamaan, että laitoitko varmasti taikinaan oikean määrän leivinjauhetta.  Opiskelija vakuutti näin tehneensä, mutta hetken mietittyään totesi, että ”olisiko se pitänyt mitata”. Jälkiruoka jäi sillä kertaa maistelematta, mutta opiskelija tuli seuraavalla kerralla iloisena, että tulipa kotona hyvä kakku, kun mittasin tarkasti. Olkoon siis tarinan opetus, että mittaamisellakin on paikkansa, vaikka muutoin soveltaminen ja sopiva sooloilukin on opiston keittiössä sallittua. 

Itse asiassa nyt jopa etsimme omien reseptien soveltajia ja säveltäjiä. Juhlavuoden kunniaksi olemme julistaneet reseptikilpailun, jolla etsitään opistolle joko suolaista tai makeaa nimikkoleivonnaista.  Ennen julkaisemattomat reseptit perusteluiden kera voi lähettää syyskuun loppuun mennessä sähköpostilla osoitteeseen anu.korhonen@kuopio.fi. Parhaan reseptin laatija palkitaan 100 €:n kurssilahjakortilla ja kaikkien osallistujien kesken arvomme 50 €:n lahjakortin.   

Juhlavuoden slogan Kuopion kansalaisopisto 100 vuotta - Ilo Olla Oppimassa taipuu myös mainiosti muotoon Ilo Olla Opettamassa ja siihen on helppo yhtyä!

Kotitalousopettaja Anu Korhonen

Yksin ja yhdessä - musiikki soikoon

Kansalaisopistomme uusi lukuvuosi on starttaamassa riemuksemme jälleen kerran. Ilmoittautuneissa on niin uusia opiskelijoita, kuin aiemmin harrastuksen parissa olleita. Tänä vuonna oman mausteensa kurssien sisältöihin ja uuden oppimiseen antaa 100-vuotisen opistomme juhlavuosi. Kaikki tämä näkyy erityisesti musiikin ainealueella.

Joka vuosi Kuopion kansalaisopistoon hakeutuu opiskelijoiksi pitkään musiikkia harrastaneita soittajia ja laulajia. Onneksi uusiakin opiskelijoita mahtuu joka vuosi joukkoomme mukaan. Musiikissa, kuten muissakin ainealueissa, opiskelupaikkoja on rajoitetusti. Tällä hetkellä jonossa olevia musiikin opiskelijoita on eri puolilla opiston aluetta toista sataa, joista suurin osa yksilöopetuksen puolella.

Kansalaisopistossa opiskelu on aina yhdessä oppimista. Vaikka kyseessä olisi viulunsoiton tunti, jossa paikalla olisivat vain oppilas ja opettaja, on oppiminen kahden kauppaa, yhdessä. Silti isommassakin ryhmässä opiskellessa jokainen kantaa oppimisestaan vastuunsa itse, yksin. On hienoa voida valita itse yksilö- tai ryhmäopetusmuodoista.

Erityisesti Kuopion keskusta-alueella musiikin yksilöopetustunnit pullistelevat jonossa odottavia oppilaita. Pelkästään pianonsoittoon jonossa olijoita on tällä hetkellä 25 ilmoittautunutta. Luulen, että kaikki innokkaat eivät ole ilmoittautuneet jonon jatkoksi, vaan jättäneet haaveensa yksilöopetuksesta ensi vuoteen tai hakeutuneet opiskelemaan muualle. Kansalaisopiston on tärkeää säilyttää erilaiset mahdollisuudet monipuoliseen oppimiseen aina yksilöopetuksesta pienryhmiin ja suuriin, yli 10 hengen, ryhmiin sekä taata uusienkin oppilaiden mukaantulo erityisesti yksilöopetuksen puolelle.

Musiikin ainealuetta leimaa esiintymisen riemu. Monet musiikin opiskelijat ja opettajat ovat esiintyneet yksin ja ryhmiensä kanssa pitkin kevättä ja kesää antaen tuntuvan panoksensa pohjoissavolaiselle elävälle kulttuurielämälle. On hienoa voida tuottaa laadukkaita ohjelmia vuodesta toiseen!

Satavuotisen historiansa aikana Kuopion kansalaisopistossa musiikki on ollut opinto-ohjelmassa aina. Ja miksipä ei olisi ollut; voihan sitä opiskella kaikenikäiset olemassa olevaan taitotasoon katsomatta. Musiikki soikoon - seuraavatkin sata vuotta, entistäkin komeammin!


Johtava musiikinopettaja Petra Lisitsin-Mantere

Kuopion kansalaisopisto 100 vuotta – aina ajassa!

Vuonna 1916 kaupungin huomattavasti kasvaneesta lukusalista ja kansankirjastosta museotalon yläkerrassa muodostettiin Suomen ensimmäinen kansalaisopisto – Kuopion kansalaisopisto. Elinvoimaisena säilymiseen näinkin pitkähkön tovin on vaikuttanut suuresti se, että opisto on muuttanut toimintansa sisältöjä ja painopistealueita ajan hengen mukaisiksi vastaten samalla paikallisiin tarpeisiin. Esimerkiksi 1910-luvulla opetuksen päämäärä oli tiedon- ja valistushalun herättäminen ja tien viitoittaminen saavutettavissa oleville sivistyslähteille. 1940-luvulla puolestaan pyrittiin erityisesti helpottamaan karjalaisen siirtoväen juurtumista uudelle asuinseudulleen.

Näin juhlavuoden kunniaksi on tullut tutkailtua normaalia tarkemmin opiston vanhoja asiakirjoja. Jo alusta alkaen on mukana ollut pedagogiikan merkitys, talouden reunaehdot ja huoli nuorten osallistumisesta. Kollega Väinö Liukkonen pohti asiaa näin 30-luvulla: Nuorta ihmistä ei miellytä raskas opiskelutyö, varsinkin, jos se vaatii itsenäistä ajattelua. Opetuksen tulisi mahdollisimman paljon perustua havainnollisuuteen, tai oppiaineen tulisi käytännölliseltä kannalta kyetä herättämään oppilaan mielenkiinto. Tähän tarvitaan mm. välineitä ja lisäksi se vaatisi lisäyksiä oppiaineisiin, mihin ei ole nykyisin taloudellisia mahdollisuuksia. Onhan niin, että opiston opinto-ohjelmasta on puuttunut useita huomattavia aineita, kuten musiikki ja piirustus, jotka ovat nuorille erityisen sopivia siksi, että ne vetoavat tunnepuoleen ja toimintaviettiin ja lisäksi monia käytännöllisiä aineita, jotka opiston ohjelmasta eivät saisi puuttua. Kuopion kansalaisopisto on yleensä kiinnittänyt huomiota melko vaikeatajuisiin aineisiin ja siitä mahdollisesti johtuu, että oppilaspolvi pyrkii vanhenemaan. Tämä arvokas tieto täytyykin muistaa tulevaa opetussuunnitelmaa tehtäessä!

Myös kansalaisopiston yhteiskunnallinen tehtävä on ollut niin lainsäätäjän kuin opetuksen järjestäjän pohdinnassa tärkeässä osassa jo miltei 100 vuotta sitten. Pääasia on oleva todellisen, ennen kaikkea ajattelevan kansalaisen luominen yhteiskuntaa varten, ja aineita, jotka tarkoittavat tätä, ei saa puuttua; jo lainsäädäntö edellyttää, että näitä aineita on tarpeellinen määrä. Kysymys on siitä, mitä ja miten opisto opettaa. Olisi paljon valittavia, mutta opisto voi ottaa omikseen vain yhden periaatteen, totuuden etsimisen ja ihmisen henkisten kykyjen kehittämisen näkökohdat. Muu on sille vierasta. Objektiivisuuden ohella ollaan ennakkoluulottomia – se on eräs tosisivistyneen tunnusmerkki ja sellaisiahan opisto pyrkii luomaan. Näitä varmoja ja vakaita periaatteita noudattaen voi opisto tulla eri ihmisryhmien keskeisen vuorovaikutuksen tyyssijaksi ja vaikuttaa ymmärrystä ja hyvää tahtoa herättävästi. (V. Liukkonen 1936)

Tänä päivänä opistotoiminta nähdään yhä enemmän ennaltaehkäisevänä työnä. Ensimmäisen vuoden 213 opiskelijasta on sadassa vuodessa kasvanut yli 25 000 aktiivisen kurssilaisen joukko, joka omaehtoisesti tulee kehittämään tietojaan ja taitojaan vapaa-ajallaan. Kansalaisopiston ovesta purkautuu tyytyväisen näköistä väkeä ulos päivittäin, ei voi olla huomaamatta kuinka kävijät arvostavat opistotoimintaa tänä päivänäkin. Opiskelijamme sanoin v. 2016: kansalaisopisto on tärkeä osa kaupungin ja valtionkin infrastruktuuria, kuten myös kirjasto, terveydenhoito ja vaikkapa katuvalot!


Kirsti Turunen
Kuopion kansalaisopiston rehtori
(julkaistu 15.6.2016 KoL:n sivulla)