Hochpunkt – kohokohta

Tätä saksankielisiä sanaa yksi entinen, jo edesmennyt kuorolainen käytti puhuessaan viikoittaisesta kuoroharjoituksestamme. Hän oli laulanut kuorossa melkein koko elämänsä ja nautti siitä niin paljon, että kuoroharjoitukset olivat todellakin hänen viikkonsa kohokohtia. Eipä tuo tietysti ole ihmekään, onhan laulamisella ja varsinkin kuorolaulamisella todettu tutkimustenkin mukaan olevan paljon erilaisia hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. 

Laulaminen on fyysistä toimintaa, joka vaatii hengityslihasten ja keuhkojen aktiivista käyttöä. Yleensä kuoroharjoituksen aluksi venytellään, aktivoidaan lihaksia ja haetaan hyvää, luontevaa ryhtiä. Lisäksi tehdään hengitysharjoituksia, sihistään ja puhistaan. Keho lämpiää ja virittyy lauluun. Lihakset ja hengitys vahvistuvat ja sydämen syke tasaantuu. Oman äänen ja koko kuoron äänen värähtely tuntuu kehossa. Se on ihana tunne!

Monet kuorolaisistani sanovat kuoroharjoituksen päätteeksi olevansa tosi virkeitä, vaikka joskus harjoituksiin lähteminen kiireisen työpäivän jälkeen on väsyttänyt. Laulaminen kuorossa on aikamoista aivojumppaa. Pitää oppia laulujen sanoja, omat stemmat, säädellä omaa ääntään ja sopeuttaa se toisten ääniin. Ja mikä tärkeintä, seurata kuoronjohtajaa. Eikä siinä kaikki, joskus lauluihin otetaan mukaan myös koreografiaa. Siinäpä aivot saavat haastetta kerrakseen. Aivot kuitenkin tykkäävät haasteista ja kuin huomaamatta, samalla olokin virkistyy.

Kuoroharjoituksissa koetaan joskus myös suuria tunteita. Laulujen sanat saattavat koskettaa kuorolaisen omaa elämän tilannetta tai ovat muuten koskettavat. Silloin lauletaan silmät kosteina ja kuoronjohtajankin on nieleskeltävä pitääkseen tunteensa hallinnassa. Joskus laulu menee niin syvälle, että ihokarvat nousevat pystyy. Välillä joku kuorolainen näyttää käsivarttaan ja silloin tiedän, osui ja upposi. Laulaminen antaa siis mahdollisuuden käsitellä tunteita. Lisäksi stressihormoni vähenee ja mielialaa parantavat hormonit lisääntyvät.

Yksi merkittävä vahvuus kuorolaulussa on yhteisöllisyys. Se, että kuulun tähän porukkaan. Kun koko kuoro harjoittelee kovasti jotain vaativaa laulua ja sitten se alkaa onnistua, on riemu yhteinen. Joskus onnistuneella keikalla tulee suorastaan flow-tila, jolloin kaikki luonnistuu ja tuntuu mahdolliselta. Kuoro soi ja heittäytyy lauluihin niin, että se ei jätä ketään kylmäksi, ei laulajia, eikä kuulijoita.

Joissakin kuoroissa myös tehdään yhdessä muutakin kuin lauletaan. Voidaan järjestää esimerkiksi pikkujouluja tai kevätkarkeloita. Kuoro sosiaalisena ympäristönä tarjoaa mahdollisuuden vaikkapa uusiin ystävyyssuhteisiin ja osallistumisen kulttuurisiin tapahtumiin. Se voi olla myös tärkeä sosiaalinen tukiverkko, joka auttaa ylläpitämään aktiivista elämäntapaa ja henkistä vireyttä.

Iloa, naurua ja iho kananlihalla -tunteita on koettu Kuopion kansalaisopiston kuoroissa ja lauluyhtyeissä, ja ne ovatkin monien viikon kohokohta. Mikä on sinun viikon kohokohtasi?

Ulla Aspegrén
Kuopion kansalaisopiston laulun opettaja ja kuoronjohtaja, joka kannustaa positiivisessa ilmapiirissä laulajia rohkeaan heittäytymiseen, eläytymiseen ja tunnelmointiin.

Kolumni ilmestyi 31.10.2024 Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä.

Ulla Aspegrén - uusi vastuuopettaja Kuopion kansalaisopiston maaseutualueelle

Kuopion kansalaisopisto haki viime vuoden lopulla uutta vastuuopettajaa maaseutualueelle. Rehtori Kirsti Turusen mukaan haku herätti laajaa kiinnostusta.

- Meille tuli positiivinen ongelma, hän kertoo. Saimme peräti 29 hakemusta, ja kaikki hakijat olivat erittäin päteviä ja osaavia. Valinta oli erittäin vaikea, mutta uskon, että onnistuimme hyvin.

Tehtävään valittiin Siilinjärven kansalaisopistossa musiikkia opettava Ulla Aspegrén. Valitsijoiden mielestä Ullan vahvuutena on pitkä kokemus kansalaisopistotyöstä ja monialaisesta kurssisuunnittelusta. Hänellä on myös vahva kokemus erityisesti maaseutualueiden opistotoiminnasta.

Tutustuaksemme maaliskuun 2024 alussa työnsä aloittavaan Ullaan esitimme hänelle joitakin kysymyksiä.

Tervetuloa Kuopion kansalaisopistoon, urheilukilpailuja myötäillen, mitkä ovat nyt tunnelmat.

Olo on iloisen innostunut, vähän jännittynyt, mutta myös kiitollinen tästä tilaisuudesta päästä osaksi Kuopion kansalaisopiston henkilökuntaa ja aloittaa tulevan lukuvuoden 2024–2025 suunnittelu. 

Työskentelen vielä helmikuun ajan Siilinjärven kansalaisopistossa musiikinopettajana. Vaikka työni Siilinjärvellä on ollut antoisaa ja palkitsevaa, niin nyt on aika ottaa askel uuteen. Odotan innolla työni alkamista Kuopiossa. Se tuo minulle paljon uudenlaisia tehtäviä, uusia kollegoja ja oppilaita.

Kerro koulutuksestasi.

Koulutukseltani olen filosofian maisteri, pääaineena musiikkitiede. Sitä ennen suoritin musiikkipedagogin (AMK)-tutkinnon, laulu pääaineenani. Musiikkitieteen opinnot olivat enemmän teoreettista opiskelua, kuten tutkielmaan liittyviä opintoja, musiikkiteknologiaa, musiikkipsykologiaa jne. Musiikkipedagogin opinnot olivat taas käytännönläheisempää, konkreettisempaa, juuri opettajan työhön tähtäävää monipuolista koulutusta. Molemmat suoritetut opintoni täydentävät mukavasti toisiaan. 

Mitä työsi Kuopion kansalaisopistossa tulee sisältämään? 

Minusta tulee Eteläisen ja läntisen maaseudun sekä Karttulan aluevastaava. Tulen suunnittelemaan musiikkikurssit Karttulaan. Kuopion Eteläiselle ja läntiselle maaseudulle tulen suunnittelemaan kursseja kaikille ainealueille, paitsi kieliin, tietotekniikkaan ja taiteen perusopetukseen (TPO). Kurssisuunnittelun lisäksi tulen myös opettamaan musiikkia.

On mielenkiintoista ja haasteellistakin vastata näin monipuolisesta kurssisuunnittelusta. Uskon kuitenkin pääseväni joustavasti suunnittelun pariin kollegoiden ja tuntiopettajien avulla. Tuntiopettajilla kun on paras tietämys heidän omista kursseistaan ja omasta osaamisalueestaan. Myös alueen asukkailta saa arvokasta tietoa, millaisia kursseja he haluaisivat juuri heidän asuinalueelleen.

Tulevan lukuvuoden kurssit julkaistaan toukokuun lopulla. Minunkin kurssit nousevat silloin Kuopion kansalaisopiston verkkokauppaan. Odotan jo malttamattomana uusien opiskelijoiden tapaamista. 

Mikä on parasta työssäsi?

Opiskelijoiden kohtaamiset ja heidän kehittymisensä seuraaminen ja ohjaaminen ovat ihan parasta. On hienoa, miten kansalaisopistot mahdollistavat elinikäisen oppimisen ja opiskelijaksi tulon hyvinkin erilaisista lähtökohdista ja erilaisin tavoittein. Kuka tahansa voi tulla esim. laulutunnille ja opettaja lähtee ohjaamaan siitä tilanteesta, missä opiskelija on. Joku on saattanut laulaa viimeksi koulun musiikkitunneilla, ja joku on jo harrastanut musiikkia pidempään. Opiskelija voi olla nuori tai seniori, kaikenikäiset kehittyvät ja oppivat. Kuorot ja muut musiikkiryhmät mahdollistavat musiikillisen annin lisäksi sosiaalista kanssakäymistä toisten ryhmän jäsenten kanssa. Musiikki ja sosiaaliset suhteet ovatkin yksi mahtavimmista lääkkeistä, mitä meillä on mielen ja muistin virkistykseen. Onhan siitä jo paljon tutkittua tietoakin.

Kansalaisopiston opettajana sinä olet mukana monien harrastuksissa. Mutta millaiset ovat sinun omat vapaa-ajan harrastuksesi? Miten sinä lataat akkujasi?

Kuopion maaseutualueella asuminen on vaikuttanut omien harrastusteni valintaan. Täälläkin harrastukset voivat olla lähellä ja on mukava hyödyntää niissä vuodenaikojen vaihtelua. 

Usein harrastan yhdessä mieheni kanssa aikataulujen niin salliessa. Kesällä pyöräilemme, kävelemme, marjastamme ja veneilemme. Joskus veneen kokka suuntautuu kohti tanssilavaa ja pistämme niin sanotusti jalalla koreasti. Uutena intohimona on sienestys, jota voi harrastaa sienilajia vaihtamalla keväästä ihan lumien tuloon saakka. 

Talvella on upeaa hiihtää umpihangessa pilkkisaappaat eräsuksen siteissä ja välillä hoidetuilla laduilla siihen sopivin varustein, tai tehdä polkuja lumikengillä ihan lähimetsään. Kevättalven hankikannot mahdollistavat luisteluhiihdon pitkin Kallavettä. Nämä ovat yleensä niitä kaikkein nautinnollisimpia hiihtokilometrejä auringon helliessä mieltä ja kehoa. Talvi on myös verkkokalastuksen aikaa. On aina yhtä jännää nähdä, mitä kalaa milloinkin verkoista nousee. Onko pyydykseen käynyt kuha, made, lahna vai hauki? Nämä ovat niitä yleisimpiä saaliita. 

Tehtiin hyvää yhdessä

Mitä kansalaisopiston kurssi “Iskelmien ystävät” on merkinnyt vuonna 2023?

Viikot alkoivat rattoisasti, kun heti maanantaisin oli lauluharjoitukset. Harjoittelimme uutta esitystä “Muistan kuumaa nuoruuttain”. Harjoittelu oli tavoitteellista ja motivoivaa, olihan kesällä tiedossa useita esiintymisiä. Muistia joutui kehittämään, että laulujen sanat painuivat mieleen. Laulaminen vahvisti fyysistä kuntoa ja toi hyvää mieltä. Kurssilla on mukavia ihmisiä, joista on tullut hyviä ystäviä.

Olvi-säätiön apurahan turvin pystyimme järjestämään ilmaiskonsertteja, joita pidimme ympäri maakuntaa tusina kertaa ja niissä kohtasimme kaikkiaan yli tuhat kuulijaa. Monet kuulijat tulivat kiittämään esitysten jälkeen, miten he olivat kokeneet laulukonsertit mukavana ja mieltä virkistävänä.

Syksystä 2022 lähtien kävimme pienryhmissä pitämässä laulutuokioita palvelu- ja hoitokodeissa. Oli ilahduttavaa, kuinka innoissaan asukkaat olivat näistä laulutuokioista. Jopa sänkyyn hoidettavat ihmiset lauloivat meidän mukana tuttuja iskelmiä ja vanhoja koululauluja. Kovasti meitä toivotettiin tulemaan uudelleen. Kaikkiaan laulutuokioita pidettiin 30 kertaa ja ne tavoittivat lähes 800 henkilöä.

Laulaminen on yhdistänyt kurssilaisia ja pienryhmässä kävimme jopa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla esiintymässä ihan ilman kurssin ohjaajaa.

Hyväntekeväisyyteen osallistuimme lahjoittamalla Joulupuu-keräykseen oman rahan lisäksi yhden esiintymisestä saadun palkkion, yhteensä 500 euroa käytettäväksi lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukemiseen. Lisäksi eräs laulaja keksi villasukkatempauksen. Kaikkiaan kertyi yli 60 sukkaparia ja lapasia sekä pipoja, jotka kävimme luovuttamassa laulun kera asunnottomien palvelukeskukseen.

Kansalaisopiston kurssin myötä olemme tehneet hyvää itsemme lisäksi myös monille vanhuksille, joille ei ole liiemmälti kulttuuria tai muuta mielen virkistystä tarjolla. Innolla odotan, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Nimimerkki “Yksi kurssilainen”

Iskelmien Ystävät keväällä 2023.

Kädentaitoja ja yhteisötaidetta Rautavaaralla

Anu Kainulainen Kuva: Olavi Rytkönen

Rautavaaran kirjastolla vietettiin taidepäivää torstaina 24.8.2023. 
Päivän ohjelmassa oli niin kädentaitoja kuin musiikkiakin. 

Kuntalaiset pääsivät osallistumaan Rautavaara 150-vuotta yhteisötaideteoksen tekemiseen opettaja Anu Kainulaisen johdolla ja kädentaitaja-opettaja Kirsti Virrantalo esitteli kehräystekniikkaa. Petra Lisitsin-Mantere, Marika Holopainen ja Annika Kuosmanen lauloivat, laulattivat, tanssittivat ja leikittivät etenkin pikkuväkeä.

Kirjastolla väkeä tuli ja meni, monipuolisen tekemisen ohessa oli mukava vaihtaa ajatuksia myös kansalaisopistosta. Monenlaisia kokemuksia, tarinoita ja myös toiveita kuultiin ja vastauksia kysymyksiin: mikä oli lopullinen sysäys lähteä kurssille, onko uuden vetäjän kurssi kiinnostavampi kuin vanhan tutun ja miten tarjonnasta pysyy parhaiten selvillä.

Petra Lisitsin-Mantere Kuva: Olavi Rytkönen

Rukille löytyi käyttöä

Rautavaaralainen Elli Nuutinen on aktiivinen kuntalainen, joka osallistuu mielellään, kun jotain mielenkiintoista on tarjolla. Syksyllä alkavalle kädentaitojen kurssille on jo ilmoittauduttu ja elokuun taidepäivään Elli saapui pellavanipun kanssa kysyäkseen neuvoja niiden saattamisesta lankamuotoon.

Elli Nuutinen Kuva: Olavi Rytkönen

Kehrääminen kiinnostaa ja kotoa löytyy jopa rukkikin, enää puuttuu vain taitoa sitä käyttää. Lokakuun puolivälissä on tarjolla kurssi Kirsti Virransalon vetämänä ja sinnehän on ilman muuta mentävä. 

Ellillä on kokemusta kansalaisopiston tarjonnasta jo pitkältä ajalta, niin käsityöpiirissä kuin lasimaalauksessakin on tullut kädentaitoa lisää. Myös musiikki on vetänyt Elliä puoleensa monipuolisesti.

- Onpa tullut laulettua karaokea ja oltua myös kirkkokuorossa. Se olikin luontevaa, olihan karaokevetäjänä täällä entinen kanttorimme. 

Yhdessä tekemistä joutenolon sijaan

Kansalaisopiston tarjonnan Elli Nuutinen kokee todella tärkeäksi myös Rautavaaralla, mutta samalla hän tiedostaa sitä uhkaavat haasteet.

- Täällä maakunnassa ikääntyminen ja muutto muualle tekee sen, että kursseille ei oikein tahdo enää riittää osallistujia. Esimerkiksi minun vetämäni posliininmaalaus jouduttiin lopettamaan liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Tämä on harmi, sillä totta kai harrastamiseen pitää olla mahdollisuus muuallakin kuin isommissa kaupungeissa. Olisikohan apu tähän niiden aktivoinnissa, jotka eivät osaa muuta harrastaa kuin istuksia kylällä aikaa tappamassa? Mikähän miehiä kiinnostaisi? Kiinnostavat kurssit ja hyvät vetäjät varmasti saisivat paljon aikaan. Tällaisen haasteen heittäisin, Elli tiivistää lopuksi.

Oppijasta opettajaksi

Ellin käsityökaveri Inkeri on hyvä esimerkki opiskelijasta, jonka rooli on vuosien varrella vaihdellut. Innokas käsityöihminen on ollut kansalaisopiston toiminnassa mukana niin opiskelijana kuin opettajanakin. Etenkin maaseutupaikkakunnilla toteutuu yhä usein klassinen kansansivistystyön asetelma.

Inkeri kehräämässä Kuva: Olavi Rytkönen

- Esimerkiksi aikoinaan olin kiinnostunut pajutöistä ja menin naapurin isännän vetämälle pajutyökurssille. Aikani näitä kursseja kävin ja lopulta aloin itsekin opettaa pajutöitä seuraaville kiinnostuneille. Mutta toisaalta sekin on ainakin täällä Rautavaaralla todettava, että liian tuttu ei kurssin vetäjä saa olla. Kun on uusi vetäjä, joka tulee kauempaa, niin kiinnostus on suurempi kuin jos kurssin vetovastuu on sinänsä yhtä osaavalla, mutta jo liiankin tutuksi tulleella oman kylän erikoisosaajalla. Mutta ei tätäkään yleistää voi, joku kurssi voi henkilöityä vetäjäänsä niin, että opiskelijat pitävät vaikka välivuoden, jos ei se ”meidän oma” vetäjä ole jostain syystä jonain lukukautena käytettävissä. Ihannetilanne tietysti olisi, että aina tulisi myös uusia opiskelijoita ja uusia vetäjiä ja uusia kursseja. Jos aina on koolla vain samat ihmiset, niin ei ole hyvä sekään, Inkeri vertailee kokemuksia.

Villan kehräystä. Kuva Olavi Rytkönen

Netti pitää ajan tasalla

Anja Lievonen osallistui Rautavaaran taidepäivään tekemällä aamusta asti Rautavaara 150-vuotta juhlamosaiikkia. Yhteisötaideteos olikin valmis jo varhain iltapäivällä ja saman tien aloitettiin uutta teosta. Aktiivisen Anjan elämään kansalaisopiston tarjoamat kurssit ovat kuuluneet aina, ja niistä ajan tasalla pysytään modernilla tavalla.

Anja Lievonen  Kuva: Olavi Rytkönen 

Netistäpä tämänkin päivän ohjelman näin ja heti päätin tulla mukaan. Älykännykkä on näin seniorillekin pätevä arjen helpottaja, sieltä näkee tarpeelliset uutiset ja vaikkapa pankkiasiat hoituvat helposti. Ei sitä silti jatkuvasti tarvitse raplata. Kännykän kanssa pelaamisen sijasta suosittelen muillekin osallistumista ihan paikan päällä, kun jotain järjestetään. Jos ollaan vain passiivisia ja pysytään huoneessa, niin tapahtumat loppuvat. Rautavaaralla kansalaisopisto on tärkeä aktivoija, joka tuo ihmisiä yhteen oppimaan uutta ja mahdollistaa myös kuntalaisten sosiaalista elämää. Otetaan tarjonnasta hyöty ja ilo irti, Anja kannustaa.

 

Kädentaidot kiinnostavat

Siilinjärveläinen Jaana Ahonen osui mukaan Rautavaaran taidepäivään käydessään tervehtimässä äitiään. Myös Jaanan elämässä kansalaisopistolla on ollut oma osuutensa.

- Nuoruusvuosina täällä Rautavaaralla kävin ahkerasti tanhupiirissä ja laulukerhossa, mutta aikuisiällä nämä harrastukset ovat jääneet. Nyt kun tässä katselee taidepäivän osallistujien touhuja, niin esimerkiksi tuollainen mosaiikkityö kiinnostaisi, jos sen tiimoilta tulisi kurssi Siilinjärvelle. Ja onhan kansalaisopistolla paljon muutakin mukavaa tarjolla eikä maksa edes mahdottomia, Jaana Ahonen arvioi mahdollisia tulevia opintojaan. Niihin olisi kiva lähteä jos kurssi on omalla paikkakunnalla ja kurssille voisi lähteä vaikka kaverin kanssa.

 Rautavaara 150-vuotta yhteisötaideteoksen tekemistä. Kuva: Olavi Rytkönen

Tekstin, haastattelut ja  kuvat toimitti Taidepäivästä Rautavaaralla 23.8.2023 Olavi Rytkönen

Musiikkia ja mukavaa seuraa Maaningalla

Sokka irti -kuoro Kuva: Olavi Rytkönen

Meidän Kuopio -festivaali on yhteisöllinen kaupunkifestivaali, johon kaikki kuopiolaiset ovat tervetulleita mukaan. Kuopion kansalaisopisto oli mukana Meidän Kuopio -festivaalissa myös Maaningalla, Meidän Maaninka -tapahtumapäivän merkeissä.

Keskiviikkona 23.8.2023 Maaningan urheilutalolla oli monipuolista ohjelmaa iltapäivän kolmesta iltaseitsemään. Nykyisiä, entisiä ja tulevia kansalaisopiston opiskelijoita ja opettajia oli mukana tapahtumassa runsaasti ja Sokka irti -sekakuoro esiintyi pienen konserttitauon jälkeen. Tapahtumassa oli mainio tilaisuus jututtaa opiskelijoita. Monta mielenkiintoista tarinaa kuultiin, ja jokainen niistä oli erilainen. Joku on harkinnut kurssille tuloa jopa vuosia, jotakin motivoivat esiintymiset, toista taas mukavan porukan yhteinen harrastus.

Sisko ja sen veli

Kansalaisopiston kautta moni on löytänyt itselleen pitkäaikaisen harrastuksen. Maaninkalainen Asko Tolvanen on nyt mukana Sokka irti -kuorossa, kuoroharrastusta on takana jo peräti viisitoista vuotta. Asko kuuluu laulamisen aikuisiällä aloittaneisiin, hän oli jo ns. miehen iässä tullessaan ensi kertaa kuoroharjoituksiin.

Marjut Hujanen ja Asko Tolvanen Kuva: Olavi Rytkönen

"Laulaminen oli jollain tasolla kiinnostanut aina, mutta aikansa otti ennen kuin aktivoiduin mukaan muiden kanssa laulamaan. Sitä ennen kävin toki paljonkin kuuntelemassa kuorojen konsertteja. Siskoni tunsi minut hyvin ja rohkaisi mukaan. Tämä päätös kannatti, vuodet ovat minunkin osallani tuoneet mukanaan kehittymistä paitsi laulussa, myös muussa itseilmaisussa. Äänissä laulaminen oli aluksi vierasta, mutta hyvässä ohjauksessa siihenkin on päässyt sisälle."

 Askon sisko Marjut Hujanen täydentää veljensä tarinaa. 

" Kyllä tosi on näin, että minähän se velipojan mukaan houkuttelin. Mitäpähän tuo olisi ollut, sellainen kolmen tai neljän vuoden urakka, mutta lopulta lähti. Eikä ole moittinut, päinvastoin. Onpa tainnut suositella hyvää harrastusta muillekin. Meille molemmille tämä hyvä porukka on tärkeä syy olla mukana, yhteinen sävel löytyy muussakin kuin vain laulussa. Arvostamme kansalaisopiston työtä suuresti, sen ansiosta täällä pitäjilläkin on saatavilla hyviä harrastuksia ja mahdollisuuksia oppia uutta ja sivistää itseään. Ja ovathan kurssimaksutkin sellaisia, että kaikilla on mahdollisuus sen puolesta osallistua. Kansalaisopistojen on säilyttävä" Asko ja Marjut linjaavat yksissä tuumin.

Kuorosta vastapainoa arkeen

Kari Rytköstä voi hyvällä syyllä pitää kuorokonkarina. Hän on viime vuonna perustetun Sokka irti -kuoron perustajajäseniä, mutta lauluharrastuksen tarina alkoi jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Tällöin Kari toimi maanviljelijä-yrittäjänä ja kiireisen miehen ajatukset äänenavauskurssilla olivat ristiriitaiset.

"Mieleen tunki väkisinkin, että olenkohan minä nyt oikeassa paikassa, pitäisikö minun sittenkin olla siellä tilallani töissä eikä laulamassa. Tein kuitenkin itselleni selväksi, että kyllä kaksi tuntia pitää viikossa olla vara käyttää hyvään harrastukseen, jonka kautta saa lisävirtaa normiarkeenkin." 

Sokka irti -kuoro Kuva: Olavi Rytkönen

Hyvä vetäjä auttaa kehittymään 

Kari Rytkönen muistaa selvästi, mistä kipinä laulamiseen alkujaan syttyi.

- Olin neljän vanha, kun kuulin radiosta Jussi Björlingin laulavan O Helga Natt. Silloin ensimmäisen kerran syttyi haave joskus vielä itsekin laulaa. Se esitys teki lähtemättömän vaikutuksen, Kari muistelee. Alkuun päästyään Karin kuoroharrastus vei miehen mukanaan. Parhaimmillaan Kari on ollut viidessä kuorossa yhtä aikaa. Vuosien aikana on muodostunut myös käsitys hyvän kuoron edellytyksistä.

Kari Rytkönen Kuva: Olavi Rytkönen

"Minulla on ollut onni saada laulaa hyvien vetäjien johtamissa kuoroissa. Hyvä johtaja on kannustava ja osaa suunnitella ohjelmiston kuoron taitotason mukaiseksi. Joskus ohjelmisto on pidempään laulaneille helpohkoa ja silloin kannustetaan muita ja näin saadaan porukalla homma etenemään."

Heittäytymistä ja laulun iloa 

Kansalaisopiston Sokka irti -kuoro on Kari Rytkösen arvion mukaan nimensä veroinen.

"Meillä on hyvä yhteishenki ja esiintymisissä on mukavaa heittäytymistä, kun mennään yleisön eteen niin eikun sokka irti ja menoksi!"

Johtajamme Petra Lisitsin-Mantere on saanut kyllä itse kustakin ihan uusia puolia esiin. Kansalaisopistolle täytyy muutenkin antaa tunnustusta näin musiikkimiehenä, tarjolla on oppia kaikenikäisille. Moni viulisti tai pianisti tai kitaristi on saanut alkukipinän kansalaisopiston kautta ja myöhemmin on ollut mukana bändeissä ja kuoroissa tai jopa jatkanut opintoja ihan ammattimuusikoksi asti. Laadukasta oppia matalalla kynnyksellä, ihan niin kuin pitääkin. 

Rita Partala Kuva: Olavi Rytkönen

Kitaristi-laulaja Rita Partala on hyvä esimerkki edellä kuvatusta. Hän soitti ensin kotona täysin omatoimisesti, mutta harrastus syveni kansalaisopistossa. 

Rita kertoo oman harrastuksensa alkutaipaleesta. 

"Sain hyvän opettajan. Arttu neuvoi soinnut ja muut kitaristille hyödylliset perusasiat Niillä eväillä soittamista on ollut hyvä jatkaa ja tiedä vaikka opiskelisin muusikoksi tulevaisuudessa." 

Yhteisesiintymiset motivoivat 

Jouko Uljas on kotoisin Maaningan Tavinsalmelta. Pirteä herrasmies on menneinä vuosikymmeninä ollut ahkera kansalaisopiston palvelujen käyttäjä, mutta viime vuosina hän on keskittynyt musiikkiin. 

Jouko Uljas Kuva: Olavi Rytkönen

 

"Kansalaisopiston musiikkiryhmässä on paljon kivoja asioita. Ennen kaikkea hyvä porukka, jonka kanssa on mukava paitsi harjoitella, ja muutenkin viettää aikaa. Myös esiintymiset ja konsertit motivoivat, on hyvä olla jotain mihin tähdätä." 

Muutaman vuoden takainen yhteiskiertue kuopiolaisten, maaninkalaisten ja lapinlahtelaisten kanssa on jäänyt mieleen. Mukana oli Lapinlahdelta Mahottomat ja Antti Heikkinen ohjasi esityksiä, porukkaa oli yhteensä liki sata esiintymässä ja keikoilla riitti yleisöä. 

 - Siinä saatiin hauskaa ohjelmaa aikaiseksi muillekin kuin kansalaisopiston piireissä oleville. Tällaisia eri porukoiden yhteisjuttuja toivoisimme jatkossakin, Teuvo Mononen Siilinjärveltä kommentoi.

Harjoittelu pitää vireänä 

Tapani Kokkonen Siilinjärveltä vertaa kansalaisopiston kursseja koululaisten elämään. 

Teuvo Mononen, Jouko Uljas, Tapani Kokkonen Kuva: Olavi Rytkönen

"Niin kuin nuoret lukevat läksyjään ja tekevät tehtäviään, niin samapahan se on meilläkin. Jos meinaa kehittyä tai edes pysyä muiden mukana, on harjoiteltava. Ja sehän sopii, ovathan tutkitusti nimenomaan musiikki ja vaikkapa sanaristikot parasta aivojumppaa."

Miehet ovat vuosien varrella saaneet kannustettua porukkaansa uusiakin jäseniä, mutta samat haasteet tulevat yhä uudestaan vastaan. 

"Harva rohkenee kesken kurssin lähteä mukaan ja moni pelkää sitoutumista. Ei iletä lähteä kertaakaan, kun tiedossa on, että joka kerralle ei kuitenkaan pääsisi mukaan. Silti aina tulee uusiakin naamoja mukaan ja enpä muista kenenkään katuneen mukaan tulemistaan" kertovat Jouko, Teuvo ja Tapani ennen kuin nappaavat harmonikat syliin ja kiiruhtavat yhteislaulujen säestystehtäviin, mihin ohjaaja Petra on heidät pikahälytyksellä pyytänyt.

Tekstin, haastattelut ja  kuvat toimitti Meidän Maaninka-päivänä 23.8.2023 Olavi Rytkönen

 

Kansalaisopisto luovuuden innoittajana 

 

Kuvassa Asta Hiltunen ja Leena Jauhiainen. Kuva: Petra Lisitsin-Mantere

 

Senioriopiskelijat Leena Jauhiainen ja Asta Hiltunen
Iskelmien ystävistä kertovat

 

Leena Jauhiainen

”Omalla kohdallani kansalaisopiston merkitys mielenterveyden ja psyykkisten voimavarojen ylläpitäjänä on kiistaton. Näin Seniori-ikäisenä opisto-opiskelijana se näkyy ja tuntuu elämässäni hyvin monella tapaa. Sen huomaa esimerkiksi kesäisin, kun kansalaisopiston toiminta on tauolla. Silloin kaipaankaan sitä viikoittaista rytmiä, minkä kansalaisopiston ryhmät tuovat arkielämään.

Vertaisten tapaaminen ja tutuksi tuleminen muiden ryhmäläisten kanssa on kokonaan oma juttunsa. Kansalaisopiston ryhmiin osallistuminen tuo tunteen ”johonkin kuulumisesta”. Se on erittäin tärkeä tunne tämän päivän maailmassa, jossa suuri osa ihmisistä elää yksin kotioloissaan.

Olen itse käynyt senioreiden lauluryhmässä useita vuosia. Näistä vuosien yhteisistä kokoontumisista on muodostunut ryhmäämme vahva yhteisöllisyyden henki. Huomaamme heti, kun joku on poissa. Kyselemme kuulumisia ja olemme kiinnostuneita toistemme elämästä. Me olemme tuttuja tai ”puolituttuja” toisillemme. Meidän opettajamme on osannut oikealla tavalla vahvistaa ryhmähenkeämme ja innoittaa meitä aina uusiin ja vaativimpiin ohjelmistoihin. Minulla vahvistuu joka kerta harjoituksissamme tunne, että lauluryhmämme on ennen kaikkea meidän yhteisen osaamisen ja innoituksen tuoma nautinto laulamisen ilosta. On hienoa, kun altot, sopraanot, baritonit ja bassot – kaikki yhdessä luovat sen oikean, meidän hyvän.

Kun on opettaja, joka kannustaa ja innoittaa uusiin tapoihin koota esityksiä, se nostattaa meissä ryhmäläisissä uinuvaa luovuutta ja esittämisen innostusta aivan uudella tavalla. Meissä on monenlaisia luovien alojen taitajia, jotka omalla panoksellaan lisäävät esitystemme monipuolisuutta.

Itse olen kokenut aivan uuden elämän esittämieni runojen kohdalla. Nuoruudessani, kun lapset olivat pieniä, kirjoittelin paljon loruja ja lastenrunoja. Sittemmin, kun läksin työelämään, jäi kirjoittelu pöytälaatikkoon. Mutta nyt, seniorivuosina runot ja lausuminen ovat tulleet vahvasti elämääni uudelleen. Ja mikä sen mukavampaa, kun runoa ja laulua voi yhdistää. Se kasvattaa valtavasti intoa kirjoittaa, kun meillä on teemana, esim. syksy, johon kirjoitat laulujen lisäksi runon. Ja nyt, näin korona-aikana meidän opettajamme loihtii meille uusia esiintymisen kanavia, kun livekonsertit eivät ole mahdollisia. Me teemme sosiaaliseen mediaan omia pieniä koosteita tuotoksistamme. Voiko tämän voimaannuttavampaa olla, kuin elää arkea tällaisten harrastusten kanssa.”

 

Asta Hiltunen

”Laulamista en ollut harrastanut vuosikymmeniin sitten kouluaikojen. Työelämässä ollessa kaipasin liikuntaa ja itämainen tanssi oli minulle sopiva.

Eläkkeelle jäätyäni päätin kokeilla jotain uutta ja tulin mukaan Iskelmäsenioreiden ryhmään. Tämä on kivan leppoisa ryhmä ja siinä uskaltaa olla oma itsensä, vaikka välillä päästelisi soraääniäkin. Ryhmästä olen saanut uusia mukavia ystäviä.

Uusien laulujen opetteleminen ja muistaminen antaa aivoille sopivasti virikkeitä. Harjoittelusta tulee tavoitteellisempaa, kun on tiedossa myös esiintymisiä. Esiintymisistä tulee itselle hyvä mieli, kun näkee yleisön nauttivan.

Opettaja pyysi tekemään runoja laulujen välisanoiksi ja laulukaverin innostamana minäkin kokeilin, osaanko tehdä tavallisesta elämästä kertovia ”Savolaesia haekuja”. Ne eivät ole mihinkään tiettyyn kaavaan valettuja ja kuvaavat siten myös tekijäänsä.”

 

Teksti: Leena Jauhiainen ja Asta Hiltunen, Kuopion kansalaisopiston opiskelijat

 

Tutustu tästä musiikin kurssitarjontaan

Soiva luento: Äänellä itkeminen

Kauniina lokakuisena lauantaiaamuna Kuopion kansalaisopiston musiikkiluokkaan kokoontui nelisenkymmentä suomalaisesta itkuvirsiperinteestä kiinnostunutta kuuntelijaa. Elävän musiikkiperinnön mielenkiintoinen, ja Savossa vähemmän kuultu, perimä avautui luennolle tulleille kuuntelijoille ilomantsilaisen kansanlaulajan Liisa Matveisen kertomuksin ja vanhoin arkistoäänittein. Äänellä itkemisen perinne ei olisi jatkunut, ei jatku edelleenkään, jos perinne ei muutu omaan aikaansa sopivaksi. Siksi onkin erityisen hienoa, että aihe kiinnosti monia kuulijoita, joista liki kolmasosa jäi kokeilemaan oman itkun tekemistä Äänellä itkemisen kurssille luennon jälkeen.

Puistokartanon musiikkiluokkaan kokoontui monenikäisiä äänellä itkemisestä kiinnostuneita kuulijoita.

Luennoitsijana toimi ilomantsilainen kansanlaulaja Liisa Matveinen.

Ensimmäistä kertaa järjestetty omaan musiikilliseen kansanperinteeseen tutustuminen luennon ja kurssin avulla saavutti monenikäisiä, myös nuoria, ihmisiä ympäri Pohjois-Savon maakuntaa. Seuraava Soiva luento pidetään Kuopion kansalaisopiston Puistokartanolla tiistaina 11.12. klo 18.00-19.15 aiheena ukulelen soitto. Ukulele kainaloon - aloittaisinko soittoharrastuksen? -luennon pitäjänä toimii kuopiolainen muusikko-opettaja Juuso Happonen. Illan aikana kuulijat saavat tietoa ukulelen soitosta, mutta pääsevät kokeilemaan sitä myös itse. Verkkokurssilla Ukulelen haaskat alakeet soittamista voi jatkaa luennon jälkeen myös kotona.

Tammikuussa 2019 Soiva luento-sarja esittelee viimeiseksi Romanilauluja Suomessa Tenho Nikkisen ja Kuopion Roma ry:n pitämänä.

Teksti: Petra Lisitsin-Mantere

Satavuotiaan Kuopion kansalaisopiston satavuotias sekakuoro Veljsiskot Unkariin

Kuoron ohjelmistossa oli muutama vuosi sitten siilinjärveläisen muusikon ja lauluntekijän Vesa Pölkin sävellys ”Kallavesj”. Säveltäjä sattui kuulemaan jossakin konsertissa esityksemme. Tavattuaan kuoromme johtajan Miia Liukon, hän totesi keskustelun päätteeksi ”Minä haluaisin lähteä teidän kanssa joskus Unkariin”. Pölkki on aktiivinen Suomi-Unkari Seuran toimija, ja on aiemmin käynyt oman kuoronsa (Sekakuoro Sekaset Siilinjärveltä) kanssa Unkarissa. Veljsiskot pohti asiaa hallituksen keskuudessa ja lopputulema oli että ”mikä jottei”. Niinpä pidettiin yhteyttä Vesan kanssa ja siitä idea lähti kasvamaan. Otimme kuoron ohjelmistoon muutamia Unkarin kielisiä lauluja, joita on harjoiteltu nyt koko talven ajan. Outo kieli hieman tuntuu vaikealta laulaa, mutta sitkeällä harjoittelulla tulosta on syntynyt. Unkarin kieli alkaa jo sujua kohtalaisesti, vaikka emme edelleenkään ymmärrä täysin mitä laulamme.

Matka suuntautuu Györiin, joka on Kuopion ystävyyskaupunki jo vuodesta 1968. On siis 40-vuotisjuhlat. Isäntäkuorona Györissä on paikallinen sekakuoro Győrzámolyi Bárdos Lajos kórus - siis Lajos Bárdos kuoro Győrzámoly nimisestä kylästä. Se sijaitsee noin 10 km Győristä, ja siellä asuu noin 2000 ihmistä.

Kuoronjohtaja oli Győrin Liszt musiikkikoulun alarehtori yli 30 vuotta. Hän on jo eläkkeellä. Hän on käynyt Kuopiossa, 1970-80 luvuilla kaksi kertaa kansantanssiryhmän kanssa, hän soitti alttoviulua. Lajos Bárdos kuoro on harrastajakuoro.

Veljsiskot esiintyy paikallisessa vanhainkodissa esittäen suomalaisia ja unkarilaisia kansanlauluja. Lauantaina esiinnymme paikallisessa kirkossa yhdessä isäntäkuoron kanssa ensin erikseen ja sitten yhdessä. Yhdessä esitettäviä lauluja ovat Sibeliuksen Finlandia ja Kai Chydeniuksen Kalliolle kukkulalle. Győrzámolyi Bárdos Lajos kuoro nimenomaan halusi oppia laulamaan myös suomalaisia lauluja.

Lauantaina 7.4.2018 Veljsiskot esiintyy yhdessä toisen opiston kuoron, Pikantin kanssa Kuopion kaupungintalon juhlasalissa, esittäen mm. Unkarin matkan ohjelmistoa. Konsertti alkaa klo 14.00. Konsertin yhteydessä Kuopion kansalaisopiston opiskelijat ry. jakaa stipendejä opiskeluissaan edistyneille opiskelijoille.

Teksti: Kuoron jäsen Eino Huuskonen

Laulun lähteillä – harmonista laulua oppimassa Lourdesissa

Tunnelmat risteilivät jännityksestä riemuun, kun astelin kohti helmikuisen auringon paisteessa hohtavaa jettiä. Häivähtipä siinä pieni haikeuskin ajatellessani, että olisipas toisaalta kiva lähteä hiihtämään kimaltaville hangille, mutta tunne kaikkosi pian hevosvoimien kiskaistessa matkustajat siniselle pilvettömälle taivaalle.

Kaikki sai alkunsa vuonna 2008, kun Kuopiossa järjestettiin Kide-festivaalin yhteydessä Hilkka-Liisa Vuoren pitämä Hiljaisen rukouslaulun kurssi. Minä olin elänyt elämääni siihen asti tasavireisessä maailmassa, tietämättä luonnollisen harmonian ihanuudesta. Tuona kirkkaana tammikuun päivänä minulle avautui musiikillinen maailma, josta halusin palavasti oppia lisää. Halu oppia lisää tästä ihanasta äänien maailmasta johti minut professori Reznikoffin kursseille oppimaan lisää harmonisesta laulusta. Saman tien syventävänä jatkona oli tämä Erasmus+ -opintomatka.

Matkani päämääränä keväällä 2017 oli Ranskan lounaisosassa, Pyreneiden vuoriston juurella sijaitseva Lourdes, kaupunki, jonka historiaan liittyy eräs kristillinen pyhimystarina. Elipä Lourdesissa 1800-luvun puolenvälin tienoilla muuan Bernadotte-niminen tyttö, jolle itse Neitsyt Maria ilmestyi. Neitsyt Maria ilmoitti Bernadottelle paikan, johon oli puhkeava parantava lähde ja jossa Neitsyt Maria kehotti ihmisiä kylpemään. Aikalaiset eivät uskoneet lähteen olemassa oloa ja Bernadottea pidettiin aluksi hulluna. Myöhemmin osoittautui kuitenkin, että Bernadotte oli oikeassa. Kyseiselle paikalle rakennettiin kirkko ja parantava vesi virtaa lähteestä edelleen. Tuon lähteen suulla kävimme laulamassa useamman kerran kurssin aikana. Kurssin aiheena oli paikkaan sopivasti äänen resonanssi kehossa ja ääniterapia.

Aiheesta kiinnostuneita kurssilaisia oli saapunut parikymmentä useammasta Euroopan maasta. Lauloimme käytännössä aamusta iltaan välillä kuunnellen professori Reznikoffin mielenkiintoisia luentoja aiheesta. Majoituimme edelleen toimivassa luostarissa nimeltään Centre Spirituel de l’Assomption Lourdes. Retkiä teimme vuoristoon, jossa lauloimme romaaniselta ajalta peräisin olevassa katedraalissa ymmärtääksemme paremmin tilan merkityksen äänen resonanssin kannalta. Vierailimme myös luonnonkauniissa kylässä nimeltään Bartrès, jossa Bernadotte oli aikanaan viettänyt myös aikaa. Sen lisäksi konsertoimme pienellä yhtyeellä Sacre Coerin kirkossa.

Professori Reznikoffin opetuksen ytimessä ovat luonnonpuhtaat intervallit ja niiden synnyttämien yläsävelten tiedostaminen ja muodostaminen. Professorin tunneilla lauletaan lähes aina hyvin hiljaa niin kehoresonanssi kuin tilan resonanssi tiedostaen. Tietyt yläsävelharjoitukset kuitenkin lauletaan todella lujaa. Ohjelmiston keskiössä ovat antiikin kristilliset laulut, jotka ovat peräisin pääasiassa keskiajalta. Reznikoffin mukaansa puhdas, pyhä musiikki voi parantaa ihmistä syvällä tasolla.

Matka oli unohtumaton elämys ja kaikki sujui matkalla hyvin. Heikohko ranskankielen taitonikaan ei haitannut kansainvälistä kommunikaatiota, vaan päinvastoin kielitaitoni koheni kaiken kulttuurisen oppimisen lisäksi: poskisuudelmat sujuivat viikon lopulla jo paljon mallikkaammin ja muutaman ranskankielisen sanan lausuin jo varsin mallikkaasti. Voin suositella vastaavanlaista matkaa ihan kaikille kiinnostuneille! Kurssin järjestäjänä toimi Ecole de Louange.

Lisää harmonisesta laulusta voit lukea www.harmoninenlaulu.org



Teksti ja kuvat: musiikkipedagogi Tiina Taskinen-Viinikainen