Kansalaisopiston kulttuurillista roolia etsimässä

On jälleen se aika vuodesta, jolloin musiikki raikuu pitkin pitäjiä ja taiteen harrastajat ovat laittaneet upeimmat työnsä esille kaikkien iloksi. Joulun aika on näyteikkuna kaikille kuntalaisille kansalaisopistoissa tapahtuvaan kulttuurityöhön. Työhön, josta jokainen kuntalainen halutessaan voi nauttia.

Kansalaisopistoissa tehdään merkittävää kulttuurityötä monin eri tavoin. Niiden rooli vapaan sivistystyön oppilaitoksina ja elinikäisen oppimisen oppimisympäristöinä tunnetaan kyllä, mutta miten on niiden merkityksen tunnistaminen monipuolisina kulttuuripalveluiden tarjoajina? Liian usein vähälle huomiolle jää niiden rooli kulttuurintuottajina ja taideoppilaitoksina, jotka huolehtivat paikalliskulttuurin saavutettavuudesta ja olemassaolosta pitäjässä kuin pitäjässä. Kulttuurin tuottamista toteutuu sekä suoraan, että välillisesti opiskelijoiden ja opetusryhmien, kuten kuorojen ja harrastajateattereiden, kautta. Pelkästään Kuopion kansalaisopistossa syksyn aikana erilaiset tapahtumat, konsertit, kulttuuriluennot, tanssinäytökset ja näyttelyt ovat tavoittaneet tuhansia ihmisiä. Mikä mahtaakaan olla määrä Pohjois-Savossa tai Suomen laajuisesti?

Tänä vuonna aloitettu väitöskirjatutkimus kansalaisopistojen roolista kulttuuritoimintojen tuottajana tuo esiin kansalaisopistojen yhteiskunnallista kulttuuripoliittista roolia. Uudella tutkimustiedolla on tärkeä jalansija esimerkiksi kuntahallinnon sekä kansalaisopistojen parissa työskenteleville. Mikäli emme ymmärrä kansalaisopiston roolia ainutlaatuisena kulttuurin edistäjänä ja tuottajana, riskeinä ovat toimintaan kohdistuvat leikkaukset, päällekkäisyydet muiden toimijoiden kesken tai puutteellinen yhteistyö kulttuuripalveluiden toteuttajien kesken.

Kansalaisopistoista on lähivuosina tehty tutkimuksia erityisesti kansalaisopisto-opiskelun tuottamista vaikutuksista yksilöille ja yhteiskunnalle. Niiden tuottamat hyödyt ovat paitsi henkilökohtaisia, myös alueellisia. Sama koskee kulttuurivaikutuksia. Kansalaisopistoissa tehdään monialaista ja tärkeää paikallista kulttuurityötä sekä itse opetuksen sisällä, että opetuksen ulkopuolella, kaiken ikäisten ihmisten kesken, harrastajien ja ammattilaisten toimesta. Kyselytutkimuksen avulla selvitetään määrällisen ja laadullisen menetelmin keinoin kuinka suuri merkitys kansalaisopistoilla on suoraan ja välillisesti paikkakuntien kulttuurielämässä.

Kulttuurityö edistää kulttuurin ja taiteen syntymistä sekä saavutettavuutta, mutta myös suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista ja edelleen kehittämistä eri taidemuodoin. Kulttuuripoliittisen näkökulman esiin tuominen täydentää aiemmin tehtyä tutkimustyötä edelleen, onhan erityisesti maaseudulla tapahtuva kulttuurielämä usein liitoksissa paikalliseen kansalaisopistotoimintaan. Siispä rinta rottingille!

Joulun jälkeen alkaa pian kevätlukukausi, jolloin luomme jälleen uutta tulevaa kevättä ja kesää silmällä pitäen. Mitä olisikaan Suomen suvi ilman kansalaisopistoissa harjoitteleviä kesäteattereita tai kesätapahtumia, joissa esiintyvät paikalliset kuorot, yhtyeet ja erilaiset musiikkiryhmät?

 

Kuopion kansalaisopiston johtava musiikinopettaja, väitöskirjatutkija Petra Lisitsin-Mantere

Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomien osiossa Lukijan Sanomat 18.12.2022.

Hyvyyden ympäröiminä

Olen usein ihastellut tuttavaani, joka hoiti vuosia anoppiaan, joka ei aluksi tykännyt lapsensa puolisosta (tuttavastani) tippaakaan. Tuttavani sitoutui hoitamiseen, vaihtoi kuulumiset ja laittoi ruokaa. Silloinkin, kun anopilla oli känkkäränkkäpäivä, hän kuunteli ja antoi asian olla. Mitä tuosta, kaikkiahan välillä kiukuttaa. Ja kaikki tämä hyvää hyvyyttään.

Kännykkä piippaa. Uutisvirta on päivittynyt. Tuutista tulvii ulos yhä masentavampia ajan kuvia. Ajatuksiimme pyrkivät tummat sävyt. Muistammeko kaiken informaatiotulvan keskellä, että elämme maailmassa, jossa tapahtuu myös hyvää?

Aikaamme leimaavat vastakkainasettelut ja omanapaisuus. Harmaan sävyjä on vaikea erottaa mustan ja valkoisen rinnalta. Kuitenkin nämä ovat asioita, joihin voimme vaikuttaa itse. Kun valitsemme hyvän, tunnemme elämämme merkitykselliseksi. Meistä riippuu, onko lasimme puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä. Uskallammeko valita myönteisen ajatusmallin, vaikka kielteinen voisi olla se kaikkein helpoin?

Marraskuussa vietetään mielenterveysviikkoa, jonka teemana on ”Hyvä alkaa ennen kuin vaikeudet loppuvat”. Hyvän näkeminen tarvitsee aikaa, ja joskus myös vaivaa. Olipa elämässä kuinka paljon haasteita tahansa, löytyy aina myös niitä hyviä hetkiä ja pieniä onnenmurusia, kun oikein tarkasti suurennuslasin läpi katsoo. Joskus niiden näkemiseen tarvitaan toisen ihmisen apua, joskus hyvyyden löytää itse.  

Siilinjärvellä ja Maaningalla on lähiaikoina kymmeniä ilmaiskonsertteja ja -tapahtumia. Mitäpä, jos jakaisit hyvyyttä itsellesi ja ympärillesi tulemalla mukaan. Kulttuurista syntyvä hyvinvointi auttaa näkemään hyvyyden ja kauneuden, jonka keskellä elämme. Saman tekee myös luonto. Molemmat uskomattomia hyvyyden voimavaroja. Ne tuottavat myös hyvää mieltä, jota voi jakaa myös ympärilleen. On lohduttavaa ymmärtää, ettei ihmisen tarvitse olla kaunis, varakas tai stailatun kodin omistaja ollakseen onnellinen. Mikä mahdollisuus; juuri minä voin olla onnellinen, vaikka välillä elämä kolhii!  

Hyvyys ja pahuus ovat eläneet maailmassa rinnakkain vuosituhansien ajan. Emme saa tulla sokeiksi kaikelle sille hyvälle, jota päivittäin kohtaamme. Oman mielen hallintaa ja hyvinvointia voi edistää. Se on todistettu tieteellisestikin, saati omakohtaisin kokemuksin. Eikä tarkoitukseni ole saarnata. Tai oikeastaan on. Ehkäpä juuri nyt voin ravistella ajatuksiasi sen verran, että näet, kuinka hienoa on sittenkin olla elossa, juuri tässä ja tänään!  

Ja tuttavani, joka hoiti anoppiaan aina viimeisille hetkille asti, jakaa nyt omaa aikaansa naapurinsa lapsille. Häntä minä ihastelen vieläkin.

 

 

 

 

 

 

 

Teksti: Petra Lisitsin-Mantere

Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston musiikinopettaja, joka on valinnut olla hyvän puolella.

Kirjoitus on julkaistu marraskuussa 2022 Uutis-Jousessa.