Iätöntä onnea kädentaitojen parissa

”Täällähän on tuttua jengiä.” 

Tämä ilahtunut lausahdus aloitti erään maanantaiaamun Puistokartanossa, Kuopion kansalaisopiston avoimessa kudonnan ohjauksessa Puistokartanolla. Tässä tapauksessa jengillä tarkoitettiin yhteisen harrastuksen parissa tutustuneita, jotka kohtaavat silloin tällöin kangaspuiden äärellä. Joukko on vaihtunut vuosien varrella elämän kuljettaessa heitä suuntaan, jos toiseen, mutta pysyvää on ollut yhteinen kiinnostus käsillä tekemiseen ja itsensä ilmaisuun mm. kudonnan keinoin. 

Kudonnan ohjaajana olen saanut seurata aitiopaikalta, miten käsillä tekeminen tuo eri-ikäiset opiskelijat lähemmäs toisiaan. Monesti päivän aikana kangaspuiden lomassa vuorotteleekin iloinen puheensorina ja keskittyneet hetket, jolloin jokainen uppoutuu omiin ajatuksiinsa sukkuloiden viuhuessa puolelta toiselle. Päivän päätteeksi huikatut heipat ja moikat sisältävät toiveen jälleennäkemisestä tutun tekemisen parissa.

Nuorin kutomon ovista kulkenut on viime keväänä syntynyt esikoiseni. Itse kutomiseen hän ei ole vielä osallistunut, mutta innostuneen ilmapiirin aistiminen on kirvoittanut pienille kasvoille hurmaavia hymyjä ja naurahduksia. Tulevaisuudessa haluan viedä hänet käsitöiden maailmaan, jossa kanssaeläjät iästä ja lähtökohdista riippumatta voivat heittäytyä tekemisen riemun kannateltaviksi nauttien samalla vuorovaikutuksen hyvää tekevästä voimasta.  

Sen lisäksi, että käsitöiden parissa yhteiset mielenkiinnon kohteet ja tavoitteet tuovat ihmiset konkreettisesti lähemmäs toisiaan, samalla myös tittelit ja fyysinen ikä menettävät merkityksensä.  Yhtäkkiä luokassa ei olekaan eri ikäisiä harrastajia, vaan kudontaan uppoutunut joukko kanssakulkijoita, joiden polut kulkevat hetken ajan samaan suuntaan. Tähän jengiin voi lukeutua kuka tahansa lähtökohdasta tai taitotasosta riippumatta, joten myös Sinä olet lämpimästi tervetullut nauttimaan kädentaitojen hurmiosta.

Johanna Savolainen
Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston kudonnanohjaaja, jonka arki on tehty laulusta, leikistä ja elämän ihmettelystä.

Kolumni ilmestyi Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä huhtikuun 2025 lopussa.

Käsityötkö ekoteko?

 

Tilkkutyö

Vanhassa vara parempi – eikös sitä niin sanota. Kun asiaa miettii tarkemmin, niin se taitaa myös olla niin. Kaiken ei tarvitse aina olla uutta, kun käyttö- ja kierrätyskelpoista tavaraa on saatavilla

ympärillämme vaikka kuinka paljon ehjänä, kunnostettavana tai uudelleen käytettävänä. Kierrätysmateriaaleista voi vallan hyvin luoda uutta, ja käsillä tekeminen tarjoaa tähän suorastaan erinomaisen mahdollisuuden.

 

Huonekalujen entisöinti

 

Luonnonvarojen säästäminen ja kierrätys näkyvätkin jo merkittävästi nykypäivän käsitöissä sekä myös meillä Kuopion kansalaisopistossa. Entisöinti- ja verhoilukurssit ovat täynnä innokkaita käsillä tekijöitä ja väkeä riittää jonoksi asti koko Kuopion alueella niin kaupungissa kuin maaseudullakin. Vanhan ehostaminen ja uudelleenkäyttö tuntuvat olevan ihmisille nykyään merkityksellisiä. Vanhoihin esineisiin ja materiaaleihin saattaa liittyä vahvoja tunnesiteitä, kun taas toisaalta on trendikästä kunnostaa tai valmistaa uusia tuotteita vanhoista materiaaleista. Haluan kuitenkin ajatella kierrätysmateriaalien käytön ja edellä mainittujen kurssien suosion myös niin, että ihmiset ajattelevat nykyisin yhä enemmän luonnonvarojen säästämistä. 
 

Luonnonvarojen säästäminen ja kierrätys näkyvät entisöinnin ja verhoilun lisäksi myös muissa käsitöissä. Esimerkiksi heinäseipäiden uudelleen hyödyntäminen on noussut suureen suosioon etenkin sisustuselementtien valmistuksessa. Vanha kärrynpyörä saattaa saada uuden muodon tai ulkoasun ja längistä voi tehdä vaikkapa peilin reunukset. Ihmisillä tuntuu olevan toinen toistaan hienompia ja kekseliäämpiä ideoita siitä, miten kierrätysmateriaaleja voi hyödyntää jonkin uuden valmistamiseen, ja juuri tällainen omien ideoiden ja suunnitelmien toteuttaminen valmiiksi tuotteeksi on käsitöiden parasta antia.

 

Betonityö

 
Kierrätys näkyy nykyisin huomattavan paljon aiempaa enemmän myös sisustusliikkeissä ja -trendeissä. Käsityömessuilla ja myyjäisissä nähdään paljon kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita ja toisinaan jopa kuullaan jokin hieno tarina tuotteen takaa. Katukuvassakin on alkanut näkyä entistä enemmän kierrätysmateriaaleista tehtyjä kenkiä, laukkuja ja vaatteita. Ekotekojen tekemisestä näyttää tulleen kuin huomaamatta trendikästä, mikä on pelkästään hyvä asia. 

Uutena kädentaitojen suunnittelijaopettajana olen kuluneen vuoden aikana kiinnittänyt huomiota kierrätysmateriaalien suosioon sekä käytön lisääntymiseen käsitöiden materiaaleina etenkin kansalaisopiston kursseilla ja pidän tätä erittäin positiivisena asiana. On hienoa huomata, että ihmiset ovat myös käsityön kentällä huomioineet maapallon tilanteen sekä osoittavat omilla valinnoillaan kantavansa kortensa kekoon kestävän huomisen puolesta. Voimme vain kuvitella, miten paljon materiaalivalinnat käsitöissä voivat parhaimmillaan säästää luontoa.  

 

 

Hopeatyö

Kun näin lopuksi miettii kierrättämisen ja käsitöiden yhteyttä uudemman kerran, haluan vielä esittää kysymyksen, miksipä ei? Käsitöissä luodaan usein niille hyvin ominaiseen tapaan uutta, mutta uuden luomisessa meiltä ei ole rajattu mitään materiaaleja pois. Käytetty materiaali on vähintäänkin yhtä hyvää kuin uusi, ja vain mielikuvitus on rajana, miten monin tavoin voimmekaan käsitöissäkin luonnonvaroja säästää. Tätä aivan samaahan me teemme jo muussakin meille hyvin normaaliksi muodostuneessa kierrätyksessä, kuten muovipullojen palauttamisessa tai pahvien lajittelussa.  

  

Ajatellaan siis luontoa ja tätä palloa – ollaan me siltä niin paljon saatu. 

  

Teksti: Konsta Tiihonen, Kuopion kansalaisopiston kädentaitojen suunnittelijaopettaja, jonka mielestä kenenkään peukalo ei ole keskellä kämmentä. 

 

Kirjoitus on julkaistu Pitäjäläisessä ja Uutis-Jousessa 25.5.2022

Kurkkaa kevätnäyttely - Hyvän mielen eväitä
verkkonäyttely osoitteessa kuopionkansalaisopisto.kuvat.fi 

 

Kevään merkki

 

Kevätnäyttely 2021-2022 -  Hyvän mielen eväitä
Teos:Markus Johansson

Keväitä on monenlaisia, ja tämä kevät on moniin aikaisemmin koettuihin verrattuna varsin erilainen. Jo useampi viikko on vierähtänyt epäuskoisissa ja hämmentyneissä tunnelmissa maailmalta kantautuvia uutisia seurattaessa. Epävarmuutta ruokkivan ilmapiirin myötä monet tutut ja toistuvat asiat nousevat arvokkaiksi – tällaisesta esimerkki voi olla vaikkapa jonkin harrastuksen parissa vietetty aika.

Kuopion kansalaisopistolla kevätnäyttelyn koostamista vuosi vuoden jälkeen uudelleen voi pitää kevään saapumisen varmana merkkinä. Se on vuodenkierrossa merkittävä tapahtuma, jonka myötä luodaan katsaus kuluneen vuoden uurastuksen tuloksiin. Oppilastöiden esille laittaminen tapahtuu Kuopion kansalaisopistossa tänä vuonna pelkästään sähköisesti – vaikka koronaan liittyviä rajoituksia puretaan, on edelleen tärkeää toimia kestävällä ja vastuullisella tavalla. Tulevaisuudessa tavoitteena on palata tuttuun käytäntöön.

Näyttelyssä on jälleen nähtävänä satoja kuvataiteen ja kädentaitojen opiskelijoiden töitä. Kevätnäyttelyssä esillä olevat teokset ovat osa laajempaa kokonaisprosessia. Näkyvän lopputuloksen taakse, matkan varrelle jäänyt hiljainen sisältö on varmasti yhtä merkityksellistä, mutta sitä ei sellaisenaan voi taltioida tai tehdä näkyväksi. Vaikka itse näyttelyn visuaaliseen sisältöön on helppo jäädä kiinni, kannattaa ymmärtää oppimisen, tekemisen ja itselleen omistautumisen merkitys sen takana. Se on arvokasta opiskeluun käytettyä aikaa.

Kevätnäyttely, kuten myös konsertit ja teatteriesitykset, ovat ulkopuolisen silmin tarkasteltuna opiston näkyvintä ja yhteisöllisintä toimintaa. Monille opiskelijoille ne ovat on maamerkkejä, joiden sivuuttamisen myötä oman tekemisen edistymistä on luontevaa hahmottaa ja peilata muiden aikaansaannoksiin. Joillekin tällainen tapahtuma ja siihen osallistuminen on tavoitteellinen päämäärä, toisille se taas tulee kurssin loppumisen oheistuotteena. Molemmissa tapauksissa, tavoitteista huolimatta, se on merkittävä osa yhteisen osallistumisen ja tekemisen kaarta.

Juha-Pekka Pohjalainen kuvataiteen suunnittelijaopettaja

Kursseille tullaan usein omista lähtökohdista, mutta ryhmässä toimintaan liittyy oleellisesti vuorovaikutus. Vaikka lähtökohtaiset motiivit olisivatkin erilaisia, avaa yhteisen mielenkiinnon kohteen parissa toimiminen uusia näkökulmia. Yhdessä tekeminen palkitsee yhteisen jakamisen, kokemisen ja ymmärtämisen muodossa – oli kyseessä sitten viikonlopun mittainen lyhytkurssi tai kokonaisuus, johon osallistutaan tuttujen kanssaopiskelijoiden tavoin vuosi vuoden perään uudelleen.

Toivottavasti mahdollisimman moni kokee tänäkin keväänä ilon, oivaltamisen sekä innostumisen tunteita, ja rohkaistuu olemaan utelias uusien oivallusten eteenpäin kannustamana – ja aiemmin opitun tukemana. Oppimisessa suurinta antia on väitetysti se, että koskaan ei voi tulla valmiiksi.

Yhdessä tekeminen avaa uusia tapoja maailman näkemiseen.

Teksti: Juha-Pekka Pohjalainen
Kuopion kansalaisopiston kuvataiteen suunnittelijaopettaja 

Kirjoitus on julkaistu Pitäjäläisessä ja Uutis-Jousessa 30.3.2022

Kevätnäyttely - Hyvän mielen eväitä avautuu verkkonäyttelynä 22.4.2022
osoitteessa kuopionkansalaisopisto.kuvat.fi

Taiteen tekeminen on oppimista ja jakamista - harrastajallekin

 

Kuva: Kevätnäyttely 2021, keramiikka

Sadat, ellei tuhannet ihmiset Kuopion alueella harrastavat vuosittain taito- ja taideaineita mm kansalaisopistossa. Kansalaisopiston taideharrastajissa on monenikäisiä ja -taitoisia tekijöitä. Jokainen harrastaakin omiin tavoitteisiinsa peilaten, ja jokaisella on omanlaisensa innostuksen kohteet. Luovuuden, itse tekemisen ja taitamisen merkityksiä ei tarvitse perustella kansalaisopistolla, jossa nämä asiat nähdään olennaisena osana kokonaisvaltaista hyvinvointia. 

 

Kuva: Kevätnäyttely 2021, maalaus

 

Kansalaisopisto on vapaan sivistystyön oppilaitos, jonka tehtävänä on tarjota mahdollisuuksia kehittyä oppimalla. Taiteen tekemisenkin voi nähdä eräänlaisena tutkimisena. Tutkitaan muotoja, värejä, ympäristöä, ihmisiä ja ilmiöitä. Kun asioita tutkii ja pohtii, yleensä väistämättä tapahtuu oppimista, oivalluksia. Taideharrastus onkin parhaimmillaan elämän ja ihmisenä olemisen opiskelua, jolloin ollaan vapaan sivistystyön ytimessä. Kuvataideharrastuksen parissa oppiminen voi liittyä hyvin monentasoisiin asioihin: sommitteluun, värioppiin, ympäristön ja ihmisten havainnointiin tai vaikkapa oman itsen tuntemiseen.  Aivan kuten kirjoittaja, myös kuvantekijä, tehdessään joutuu jäsentämään ajatuksiaan ja käsityksiään aiheeseen liittyen. Idea ja ajatus hahmottuu tekemisen myötä selkeämmäksi.

 

Kuva:Kevätnäyttely 2021, lasitekniikat

 

Tekeminen on prosessi ja lopputulosta usein myös esitetään julkisesti tai jaetaan ainakin oman opiskeluryhmän kesken, ja monet janoavat palautetta ja vinkkejä tekemiseensä.  Palautteista opitaan lisää. Tarve jakaa asioita on ajankohtainen - kaikkihan jaetaan somessa nykyään - mutta onhan siihen muitakin keinoja. Taiteen tekijä yrittää välittää ajatuksensa tai tunteensa muille taiteen välineillä, jotka ovat ehkä hitaampia mutta varsin varteenotettavia vielä näin sosiaalisen mediankin aikana. Joidenkin taideteorioiden mukaan taide ei ole taidetta ennen kuin se kohtaa yleisönsä. Tarvitaan siis kohtaaminen, jakaminen ja sieltä syntyy merkityksiä. Kansalaisopiston taideharrastajilla näiden jakamisten merkitys on hyvin konkreettinen. Ryhmällä, opiskelijoiden keskinäisellä vuorovaikutuksella, on suuri rooli opiskelussa. Koska on kokoonnuttu yhteisen mielenkiinnonkohteen äärelle, jakaminen on luontevaa. Ongelmat ja onnistumiset ovat hyvin käytännönläheisiä, tai pieniäkin, mutta kanssaopiskelija ymmärtää ja vertaispalaute on vilpitöntä ja kannustavaa. Merkityksellistä on myös oman teoksen saaminen yhteiseen isoon näyttelyyn.

Taide ja taiteen tekeminen toimii parhaimmillaan eräänlaisena aktivoijana. Tutkiminen, ihmettely, löytämisen ilo, uuden näkökulman ymmärtäminen, kauneuden kokeminen tai ruman käsittely lienevät ihmiselle terveellisiä. Ne aktivoivat ajattelemaan ja tuntemaan ja tarjoavat keinon ihmetellä ja ymmärtää lisää. Nämä asiat eivät liity tietenkään vain kuvataiteeseen vaan muihinkin taiteenlajeihin ja moniin eri harrastuksiin, joiden ääressä ihminen kohtaa uusia asioita ja joutuu laittamaan itsensä likoon.

 

Kuva: Kevätnäyttely 2021, grafiikka

 

Kansalaisopistolla näkee lähes päivittäin konkreettisesti taiteen tekemisen ja harrastamisen tuottamaa iloa ja tuskaa. Tuskakin yleensä kääntyy voitoksi ja voimaksi, jos vain ei luovuteta.  Taideharrastus voi olla tekemisen riemua, aivojumppaa, yhteisöllistä osallistumista, itsensä likoon laittamista, uuden oppimista, itsensä kohtaamista ja maailman kohtaamista. Taide voi olla yksi konsti terveenä ja ehyempänä ihmisenä olemiseen. 

 

Kuva:kevätnäyttely 2021, kalligrafia

 

Parhaimman kuvan asian todellisesta laidasta saa ryhtymällä taiteen harrastajaksi. Taideharrastuksen voi aloittaa kurkistamalla esimerkiksi kansalaisopiston kevätnäyttelyyn, jossa satojen harrastajien sadat kädentaitojen ja kuvataideaineiden teokset ovat jälleen esillä. Vaikka opiskelijoiden tuottamat tapahtumat ja näyttelyt ovat tasokkaita ja niissä voi oikeasti nautiskella taiteesta, yleisö ei silti saa kokea kuin pintaraapaisun. Tekijöillä on takanaan lukuvuoden mittainen oppimisen ja tekemisen prosessi, joka taitaa olla tärkeämpi kuin itse teokset. Tule siis sinäkin mukaan oppimaan ja jakamaan!

 

 

Teksti: Anna Pohjalainen, Kuopion kansalaisopiston kuvataideopettaja

 

Tutustu ja ihastu: Kevätnäyttely 2021 verkossa

 

Kevätnäyttely 2021 verkossa: https://kuopionkansalaisopisto.kuvat.fi

Instagram: kuopionkansalaisopisto_kuvis

 

Erasmus+ vierailulla Saksan Lingenissä

Kuopion kansalaisopiston Erasmus+ hanke mahdollisti meille mielenkiintoisen tutustumismatkan. Pääsimme tutustumaan Volkhöchschule Lingeniin (VHS Lingen) eli paikallisen kansalaisopiston toimintaan 20.-28.10.2016.

Kuvassa VHS Lingenin päärakennus, Pulverturm 3

Olimme etukäteen yhteydessä VHS Lingeniin, jossa meidän vierailujärjestelyistämme huolehti EU-tiedottajana toimiva englannin kielen opettaja Ingrid Kawlowski. Toiveenamme oli päästä tutustumaan mahdollisimman moniin kursseihin ja saada kokonaiskuva heidän oppilaitoksensa toiminnasta.

Vierailun aikana saimme mahdollisuuden osallistua myös koko päivän mittaiselle Nuno -huovutuskurssille, jossa opimme uuden käsityötekniikan ja lisäksi teimme monia mielenkiintoisia havaintoja kurssijärjestelyistä. Kurssin olosuhteet olivat lakkautetun yläkoulun entisessä veistoluokassa ahtaat ja puutteelliset, mutta siitä huolimatta opiskelijat olivat innostuneita ja tekivät hienoja kurssitöitä. Opettajan roolia tarkkailimme myös mielenkiinnolla. Opettaja ei ehtinyt pitää yhtään taukoa työssään, lisäksi kaikki kalliit materiaalit olivat hänen omiaan, joita hän sitten myi opiskelijoille. Kurssin loputtua hän kertoi, että opettajan koulutustasolla ei ole vaikutusta heidän palkkaansa, vaan tuntipalkka riippuu opetettavasta aineesta.

Kuva Nuno-huovutuskurssilta

Ingridin avustuksella löysimme joka päivälle runsaasti ohjelmaa. Useiden käsityökurssien lisäksi vierailimme myös maahanmuuttajien saksan kielen kurssilla ja senioreiden englannin kielen kurssilla. Kurssit muistuttivat paljon meidän omia kurssejamme, mutta erojakin oli. Kädentaitojen luokissa ei käytetty mitään AV-välineitä ja opetus oli hyvin työpajatyyppistä. Kielten opetus näytti perustuvan pääosin kirjan läpi käymiseen, piirtoheitin oli luokassa, mutta ei sitä käytetty. Yhtäkään dokumenttikameraa emme nähneet. Saksan kieltä opettivat venäläistaustaiset opettajat.

Kirjansidontataito näytti säilyneen hyvin Saksassa, tilkkutyöryhmiä oli paljon ja keramiikkaryhmässä tehtiin mm. Angry Birds- hahmoja. Kerroimme, että ne tulevat Suomesta, mutta eipä tainnut hahmojen tekijä uskoa meitä!

Olipa mukava palata reissusta kotiin reppu täynnä uusia vaikutteita ja ajatuksia. Vertailua tuli tehtyä ja väkisinkin tulimme siihen tulokseen, että meillä on oikein hieno 100-vuotias kansalaisopisto Kuopiossa, hyvä organisointi ja erittäin monipuolisia kursseja tarjolla kaikille kiinnostuneille - hyvä me!

Terveisin

käsityönopettajat Irma Karpoff ja Hilkka Kauttonen