Liikunta kuuluu kaikille

 

Kuva: Vicente Serra

”Metsässä olisi hyvin hiljaista, jos vain ne linnut laulaisivat, jotka parhaiten osaavat" Henry van Dyke  

Näin on lausunut edesmennyt amerikkalainen runoilija, kirjailija ja opettaja Henry van Dyke kauan sitten. Se on silti aina ajankohtainen ja hyvä lausahdus. Lause pätee laulamisen lisäksi moneen muuhunkin asiaan, kuten liikuntaan.

Voiko liikunta olla kivaa, vaikka ei osaisikaan sitä hyvin?
Voiko esimerkiksi hiihtäminen olla kivaa, jos tekniikka ei oikein suju ja eteneminen on hidasta?
Voiko golf olla kivaa, vaikka lyönnit menevät metsään?
Voiko kuntosalilla olla kivaa, vaikka ei ole tottunut katsomaan itseään trikoissa? 

Ainakin laulaminen yksin autossa on kivaa, vaikka ei osaakaan, sen tiedän omasta kokemuksestani. 

Minulla on ilo olla ammatissa, jossa näen ihmisten ilmeistä liikunnan ilon. Aina on yhtä mahtavaa nähdä innostus sekä oppimisen ja onnistumisen riemu oppilaan kasvoilla, oli sitten kyseessä 6-vuotias telinevoimistelija tai 80-vuotias seniorijumppaaja tai jotain siltä väliltä. En ole myös kertaakaan kuullut kenenkään sanovan tunnin jälkeen, että ei olisi pitänyt tulla ollenkaan. Liikunta tekee hyvää, vaikka joskus liikkeelle lähteminen vaatii itsensä patistelua. 

Liikkua voi lähes missä vaan ja milloin vaan, eikä sen tarvitse aina olla mitään niin suurta tai suunniteltua, muutama venytys jäykille jäsenille vaikkapa sohvalla riittää joskus. Me olemme erilaisia, myös liikunnan suhteen. Osa meistä haluaa ohjaajan ja ryhmän, tietyn kellonajan viikon aikana, jolloin liikkua ammattilaisen ohjeiden mukaan. Osa taas haluaa liikkua yksin, esimerkiksi lenkkeillä, jolloin saa mennä omaa vauhtia silloin kun itselle sopii. Osa meistä yhdistää liikkumiseen ystävän kanssa tapaamisen, oli se sitten uimassa, kuntosalilla tai kävellen, suoraan kotiovelta. Aina liikkuakseen ei tarvitse edes lähteä kotoa, liikunta onnistuu verkkokurssilla tai ihan vaan mielikuvitusta käyttäen.

”Tanssi kuuluu kaikille”  Aira Samulin

Aira Samulin innosti monia tanssimaan lausahduksellaan ”Tanssi kuuluu kaikille”. Laajennetaan sitä sanomalla, että Liikunta kuuluu kaikille, ihan jokaiselle. Sinun tarvitsee vain löytää sellainen tapa ja paikka liikkua, josta nautit, koska se on varmin tie siihen, että liikut toistekin. Älä välitä, mitä muut ajattelevat sinusta, tanssi vaikka keittiössä, mene jumppaan vanhoissa verkkareissa, hiihdä - vaikka naapurin mummo menisi kovaa ohi tai kävele paljain jaloin sammalmetsässä. Kunhan teet itsellesi hyvää liikkumalla, sillä – tiedätkö mitä - kukaan muu ei sitä tee.

Nähdään jumpassa, salilla, hiihtoladulla tai metsässä!

Jaana Kurki
Kuopion kansalaisopiston liikunnanopettaja, joka innostuu ruuan ja liikunnan hyvinvointivaikutuksista sekä jaksaa ihastella pilviä ja hienoja, isoja kiviä.

Kolumni ilmestyi 31.11.2024 Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä.

Kädentaitoja ja yhteisötaidetta Rautavaaralla

Anu Kainulainen Kuva: Olavi Rytkönen

Rautavaaran kirjastolla vietettiin taidepäivää torstaina 24.8.2023. 
Päivän ohjelmassa oli niin kädentaitoja kuin musiikkiakin. 

Kuntalaiset pääsivät osallistumaan Rautavaara 150-vuotta yhteisötaideteoksen tekemiseen opettaja Anu Kainulaisen johdolla ja kädentaitaja-opettaja Kirsti Virrantalo esitteli kehräystekniikkaa. Petra Lisitsin-Mantere, Marika Holopainen ja Annika Kuosmanen lauloivat, laulattivat, tanssittivat ja leikittivät etenkin pikkuväkeä.

Kirjastolla väkeä tuli ja meni, monipuolisen tekemisen ohessa oli mukava vaihtaa ajatuksia myös kansalaisopistosta. Monenlaisia kokemuksia, tarinoita ja myös toiveita kuultiin ja vastauksia kysymyksiin: mikä oli lopullinen sysäys lähteä kurssille, onko uuden vetäjän kurssi kiinnostavampi kuin vanhan tutun ja miten tarjonnasta pysyy parhaiten selvillä.

Petra Lisitsin-Mantere Kuva: Olavi Rytkönen

Rukille löytyi käyttöä

Rautavaaralainen Elli Nuutinen on aktiivinen kuntalainen, joka osallistuu mielellään, kun jotain mielenkiintoista on tarjolla. Syksyllä alkavalle kädentaitojen kurssille on jo ilmoittauduttu ja elokuun taidepäivään Elli saapui pellavanipun kanssa kysyäkseen neuvoja niiden saattamisesta lankamuotoon.

Elli Nuutinen Kuva: Olavi Rytkönen

Kehrääminen kiinnostaa ja kotoa löytyy jopa rukkikin, enää puuttuu vain taitoa sitä käyttää. Lokakuun puolivälissä on tarjolla kurssi Kirsti Virransalon vetämänä ja sinnehän on ilman muuta mentävä. 

Ellillä on kokemusta kansalaisopiston tarjonnasta jo pitkältä ajalta, niin käsityöpiirissä kuin lasimaalauksessakin on tullut kädentaitoa lisää. Myös musiikki on vetänyt Elliä puoleensa monipuolisesti.

- Onpa tullut laulettua karaokea ja oltua myös kirkkokuorossa. Se olikin luontevaa, olihan karaokevetäjänä täällä entinen kanttorimme. 

Yhdessä tekemistä joutenolon sijaan

Kansalaisopiston tarjonnan Elli Nuutinen kokee todella tärkeäksi myös Rautavaaralla, mutta samalla hän tiedostaa sitä uhkaavat haasteet.

- Täällä maakunnassa ikääntyminen ja muutto muualle tekee sen, että kursseille ei oikein tahdo enää riittää osallistujia. Esimerkiksi minun vetämäni posliininmaalaus jouduttiin lopettamaan liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Tämä on harmi, sillä totta kai harrastamiseen pitää olla mahdollisuus muuallakin kuin isommissa kaupungeissa. Olisikohan apu tähän niiden aktivoinnissa, jotka eivät osaa muuta harrastaa kuin istuksia kylällä aikaa tappamassa? Mikähän miehiä kiinnostaisi? Kiinnostavat kurssit ja hyvät vetäjät varmasti saisivat paljon aikaan. Tällaisen haasteen heittäisin, Elli tiivistää lopuksi.

Oppijasta opettajaksi

Ellin käsityökaveri Inkeri on hyvä esimerkki opiskelijasta, jonka rooli on vuosien varrella vaihdellut. Innokas käsityöihminen on ollut kansalaisopiston toiminnassa mukana niin opiskelijana kuin opettajanakin. Etenkin maaseutupaikkakunnilla toteutuu yhä usein klassinen kansansivistystyön asetelma.

Inkeri kehräämässä Kuva: Olavi Rytkönen

- Esimerkiksi aikoinaan olin kiinnostunut pajutöistä ja menin naapurin isännän vetämälle pajutyökurssille. Aikani näitä kursseja kävin ja lopulta aloin itsekin opettaa pajutöitä seuraaville kiinnostuneille. Mutta toisaalta sekin on ainakin täällä Rautavaaralla todettava, että liian tuttu ei kurssin vetäjä saa olla. Kun on uusi vetäjä, joka tulee kauempaa, niin kiinnostus on suurempi kuin jos kurssin vetovastuu on sinänsä yhtä osaavalla, mutta jo liiankin tutuksi tulleella oman kylän erikoisosaajalla. Mutta ei tätäkään yleistää voi, joku kurssi voi henkilöityä vetäjäänsä niin, että opiskelijat pitävät vaikka välivuoden, jos ei se ”meidän oma” vetäjä ole jostain syystä jonain lukukautena käytettävissä. Ihannetilanne tietysti olisi, että aina tulisi myös uusia opiskelijoita ja uusia vetäjiä ja uusia kursseja. Jos aina on koolla vain samat ihmiset, niin ei ole hyvä sekään, Inkeri vertailee kokemuksia.

Villan kehräystä. Kuva Olavi Rytkönen

Netti pitää ajan tasalla

Anja Lievonen osallistui Rautavaaran taidepäivään tekemällä aamusta asti Rautavaara 150-vuotta juhlamosaiikkia. Yhteisötaideteos olikin valmis jo varhain iltapäivällä ja saman tien aloitettiin uutta teosta. Aktiivisen Anjan elämään kansalaisopiston tarjoamat kurssit ovat kuuluneet aina, ja niistä ajan tasalla pysytään modernilla tavalla.

Anja Lievonen  Kuva: Olavi Rytkönen 

Netistäpä tämänkin päivän ohjelman näin ja heti päätin tulla mukaan. Älykännykkä on näin seniorillekin pätevä arjen helpottaja, sieltä näkee tarpeelliset uutiset ja vaikkapa pankkiasiat hoituvat helposti. Ei sitä silti jatkuvasti tarvitse raplata. Kännykän kanssa pelaamisen sijasta suosittelen muillekin osallistumista ihan paikan päällä, kun jotain järjestetään. Jos ollaan vain passiivisia ja pysytään huoneessa, niin tapahtumat loppuvat. Rautavaaralla kansalaisopisto on tärkeä aktivoija, joka tuo ihmisiä yhteen oppimaan uutta ja mahdollistaa myös kuntalaisten sosiaalista elämää. Otetaan tarjonnasta hyöty ja ilo irti, Anja kannustaa.

 

Kädentaidot kiinnostavat

Siilinjärveläinen Jaana Ahonen osui mukaan Rautavaaran taidepäivään käydessään tervehtimässä äitiään. Myös Jaanan elämässä kansalaisopistolla on ollut oma osuutensa.

- Nuoruusvuosina täällä Rautavaaralla kävin ahkerasti tanhupiirissä ja laulukerhossa, mutta aikuisiällä nämä harrastukset ovat jääneet. Nyt kun tässä katselee taidepäivän osallistujien touhuja, niin esimerkiksi tuollainen mosaiikkityö kiinnostaisi, jos sen tiimoilta tulisi kurssi Siilinjärvelle. Ja onhan kansalaisopistolla paljon muutakin mukavaa tarjolla eikä maksa edes mahdottomia, Jaana Ahonen arvioi mahdollisia tulevia opintojaan. Niihin olisi kiva lähteä jos kurssi on omalla paikkakunnalla ja kurssille voisi lähteä vaikka kaverin kanssa.

 Rautavaara 150-vuotta yhteisötaideteoksen tekemistä. Kuva: Olavi Rytkönen

Tekstin, haastattelut ja  kuvat toimitti Taidepäivästä Rautavaaralla 23.8.2023 Olavi Rytkönen

Musiikkia ja mukavaa seuraa Maaningalla

Sokka irti -kuoro Kuva: Olavi Rytkönen

Meidän Kuopio -festivaali on yhteisöllinen kaupunkifestivaali, johon kaikki kuopiolaiset ovat tervetulleita mukaan. Kuopion kansalaisopisto oli mukana Meidän Kuopio -festivaalissa myös Maaningalla, Meidän Maaninka -tapahtumapäivän merkeissä.

Keskiviikkona 23.8.2023 Maaningan urheilutalolla oli monipuolista ohjelmaa iltapäivän kolmesta iltaseitsemään. Nykyisiä, entisiä ja tulevia kansalaisopiston opiskelijoita ja opettajia oli mukana tapahtumassa runsaasti ja Sokka irti -sekakuoro esiintyi pienen konserttitauon jälkeen. Tapahtumassa oli mainio tilaisuus jututtaa opiskelijoita. Monta mielenkiintoista tarinaa kuultiin, ja jokainen niistä oli erilainen. Joku on harkinnut kurssille tuloa jopa vuosia, jotakin motivoivat esiintymiset, toista taas mukavan porukan yhteinen harrastus.

Sisko ja sen veli

Kansalaisopiston kautta moni on löytänyt itselleen pitkäaikaisen harrastuksen. Maaninkalainen Asko Tolvanen on nyt mukana Sokka irti -kuorossa, kuoroharrastusta on takana jo peräti viisitoista vuotta. Asko kuuluu laulamisen aikuisiällä aloittaneisiin, hän oli jo ns. miehen iässä tullessaan ensi kertaa kuoroharjoituksiin.

Marjut Hujanen ja Asko Tolvanen Kuva: Olavi Rytkönen

"Laulaminen oli jollain tasolla kiinnostanut aina, mutta aikansa otti ennen kuin aktivoiduin mukaan muiden kanssa laulamaan. Sitä ennen kävin toki paljonkin kuuntelemassa kuorojen konsertteja. Siskoni tunsi minut hyvin ja rohkaisi mukaan. Tämä päätös kannatti, vuodet ovat minunkin osallani tuoneet mukanaan kehittymistä paitsi laulussa, myös muussa itseilmaisussa. Äänissä laulaminen oli aluksi vierasta, mutta hyvässä ohjauksessa siihenkin on päässyt sisälle."

 Askon sisko Marjut Hujanen täydentää veljensä tarinaa. 

" Kyllä tosi on näin, että minähän se velipojan mukaan houkuttelin. Mitäpähän tuo olisi ollut, sellainen kolmen tai neljän vuoden urakka, mutta lopulta lähti. Eikä ole moittinut, päinvastoin. Onpa tainnut suositella hyvää harrastusta muillekin. Meille molemmille tämä hyvä porukka on tärkeä syy olla mukana, yhteinen sävel löytyy muussakin kuin vain laulussa. Arvostamme kansalaisopiston työtä suuresti, sen ansiosta täällä pitäjilläkin on saatavilla hyviä harrastuksia ja mahdollisuuksia oppia uutta ja sivistää itseään. Ja ovathan kurssimaksutkin sellaisia, että kaikilla on mahdollisuus sen puolesta osallistua. Kansalaisopistojen on säilyttävä" Asko ja Marjut linjaavat yksissä tuumin.

Kuorosta vastapainoa arkeen

Kari Rytköstä voi hyvällä syyllä pitää kuorokonkarina. Hän on viime vuonna perustetun Sokka irti -kuoron perustajajäseniä, mutta lauluharrastuksen tarina alkoi jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Tällöin Kari toimi maanviljelijä-yrittäjänä ja kiireisen miehen ajatukset äänenavauskurssilla olivat ristiriitaiset.

"Mieleen tunki väkisinkin, että olenkohan minä nyt oikeassa paikassa, pitäisikö minun sittenkin olla siellä tilallani töissä eikä laulamassa. Tein kuitenkin itselleni selväksi, että kyllä kaksi tuntia pitää viikossa olla vara käyttää hyvään harrastukseen, jonka kautta saa lisävirtaa normiarkeenkin." 

Sokka irti -kuoro Kuva: Olavi Rytkönen

Hyvä vetäjä auttaa kehittymään 

Kari Rytkönen muistaa selvästi, mistä kipinä laulamiseen alkujaan syttyi.

- Olin neljän vanha, kun kuulin radiosta Jussi Björlingin laulavan O Helga Natt. Silloin ensimmäisen kerran syttyi haave joskus vielä itsekin laulaa. Se esitys teki lähtemättömän vaikutuksen, Kari muistelee. Alkuun päästyään Karin kuoroharrastus vei miehen mukanaan. Parhaimmillaan Kari on ollut viidessä kuorossa yhtä aikaa. Vuosien aikana on muodostunut myös käsitys hyvän kuoron edellytyksistä.

Kari Rytkönen Kuva: Olavi Rytkönen

"Minulla on ollut onni saada laulaa hyvien vetäjien johtamissa kuoroissa. Hyvä johtaja on kannustava ja osaa suunnitella ohjelmiston kuoron taitotason mukaiseksi. Joskus ohjelmisto on pidempään laulaneille helpohkoa ja silloin kannustetaan muita ja näin saadaan porukalla homma etenemään."

Heittäytymistä ja laulun iloa 

Kansalaisopiston Sokka irti -kuoro on Kari Rytkösen arvion mukaan nimensä veroinen.

"Meillä on hyvä yhteishenki ja esiintymisissä on mukavaa heittäytymistä, kun mennään yleisön eteen niin eikun sokka irti ja menoksi!"

Johtajamme Petra Lisitsin-Mantere on saanut kyllä itse kustakin ihan uusia puolia esiin. Kansalaisopistolle täytyy muutenkin antaa tunnustusta näin musiikkimiehenä, tarjolla on oppia kaikenikäisille. Moni viulisti tai pianisti tai kitaristi on saanut alkukipinän kansalaisopiston kautta ja myöhemmin on ollut mukana bändeissä ja kuoroissa tai jopa jatkanut opintoja ihan ammattimuusikoksi asti. Laadukasta oppia matalalla kynnyksellä, ihan niin kuin pitääkin. 

Rita Partala Kuva: Olavi Rytkönen

Kitaristi-laulaja Rita Partala on hyvä esimerkki edellä kuvatusta. Hän soitti ensin kotona täysin omatoimisesti, mutta harrastus syveni kansalaisopistossa. 

Rita kertoo oman harrastuksensa alkutaipaleesta. 

"Sain hyvän opettajan. Arttu neuvoi soinnut ja muut kitaristille hyödylliset perusasiat Niillä eväillä soittamista on ollut hyvä jatkaa ja tiedä vaikka opiskelisin muusikoksi tulevaisuudessa." 

Yhteisesiintymiset motivoivat 

Jouko Uljas on kotoisin Maaningan Tavinsalmelta. Pirteä herrasmies on menneinä vuosikymmeninä ollut ahkera kansalaisopiston palvelujen käyttäjä, mutta viime vuosina hän on keskittynyt musiikkiin. 

Jouko Uljas Kuva: Olavi Rytkönen

 

"Kansalaisopiston musiikkiryhmässä on paljon kivoja asioita. Ennen kaikkea hyvä porukka, jonka kanssa on mukava paitsi harjoitella, ja muutenkin viettää aikaa. Myös esiintymiset ja konsertit motivoivat, on hyvä olla jotain mihin tähdätä." 

Muutaman vuoden takainen yhteiskiertue kuopiolaisten, maaninkalaisten ja lapinlahtelaisten kanssa on jäänyt mieleen. Mukana oli Lapinlahdelta Mahottomat ja Antti Heikkinen ohjasi esityksiä, porukkaa oli yhteensä liki sata esiintymässä ja keikoilla riitti yleisöä. 

 - Siinä saatiin hauskaa ohjelmaa aikaiseksi muillekin kuin kansalaisopiston piireissä oleville. Tällaisia eri porukoiden yhteisjuttuja toivoisimme jatkossakin, Teuvo Mononen Siilinjärveltä kommentoi.

Harjoittelu pitää vireänä 

Tapani Kokkonen Siilinjärveltä vertaa kansalaisopiston kursseja koululaisten elämään. 

Teuvo Mononen, Jouko Uljas, Tapani Kokkonen Kuva: Olavi Rytkönen

"Niin kuin nuoret lukevat läksyjään ja tekevät tehtäviään, niin samapahan se on meilläkin. Jos meinaa kehittyä tai edes pysyä muiden mukana, on harjoiteltava. Ja sehän sopii, ovathan tutkitusti nimenomaan musiikki ja vaikkapa sanaristikot parasta aivojumppaa."

Miehet ovat vuosien varrella saaneet kannustettua porukkaansa uusiakin jäseniä, mutta samat haasteet tulevat yhä uudestaan vastaan. 

"Harva rohkenee kesken kurssin lähteä mukaan ja moni pelkää sitoutumista. Ei iletä lähteä kertaakaan, kun tiedossa on, että joka kerralle ei kuitenkaan pääsisi mukaan. Silti aina tulee uusiakin naamoja mukaan ja enpä muista kenenkään katuneen mukaan tulemistaan" kertovat Jouko, Teuvo ja Tapani ennen kuin nappaavat harmonikat syliin ja kiiruhtavat yhteislaulujen säestystehtäviin, mihin ohjaaja Petra on heidät pikahälytyksellä pyytänyt.

Tekstin, haastattelut ja  kuvat toimitti Meidän Maaninka-päivänä 23.8.2023 Olavi Rytkönen

Milloin on NYT?

Milloin on nyt? Näin lukee kirjailija Merete Mazzarellan lempihotellin seinällä olevassa julisteessa. Tämä on minusta hyvä kysymys varsinkin näin vuoden lopussa, kun ajattelemme omia uuden vuoden lupauksiamme. Onko meidän NYT nyt vai jääkö lupauksemme taaskin aikomukseksi? 

Jos olen rehellinen, niin suurin osa minun uuden vuoden lupauksistani on jäänyt puolitiehen. Tuskin olen päässyt tammikuussa kunnolla alkuun, kun nyt-syön-terveellisesti -sitoumukseni on kaatunut työpaikalla herkulliseen korvapuustiin tai käyn-joka-päivä-lenkillä -vakuutukseni on haihtunut pakkashuuruihin. Uuden elämän aloittaminen liian tiukasti heti vuoden alussa ei sovi minulle lainkaan.

Vuosi sitten päätin uudistaa uuden vuoden lupauksiani ja tehdä siitä prosessin. Wikipedian mukaan prosessi on kehityskulku. ”Se on suoritettavien toimenpiteiden sarja, joka tuottaa määritellyn lopputuloksen.” Prosessi vie aikaa ja lopputulokseen päästään joskus mutkienkin kautta, näin olen päätellyt. Tällainen lähestymistapa sopii minulle. Ei siis haittaa, vaikka joinakin päivinä prosessi takkuaa, sillä toisina päivinä se voi edetä loistavasti. Tärkeitä on oikea suunta.

Kuluneen vuoden prosessini ovat liittyneet luovuuteen; kädentaitoihin ja kuvataiteeseen. Olen käännellyt hopealusikoita koruiksi, sommitellut rikkinäisistä kahvilautasista mosaiikkeja ja ommellut mieheni vanhoista farkuista puutarhaessun. Olen myös tehnyt kesäkeittiön ja keramiikkaesineitä siirtolapuutarhaani. Mikään näistä ei suoranaisesti kuulunut uuden vuoden lupauslistaani vuosi sitten. Silloin päätin vain osallistua kansalaisopiston kursseille, joilla voin kehittää luovuuttani. En määritellyt, miten tai milloin sen tekisin. Aloitin prosessin, joka nyt - vuoden lopussa - näyttää onnistuneen erinomaisesti.

Vuoden 2023 prosessini liittyy sukututkimukseen. Kuluvan vuoden onnistumisista innostuneena, olen jo ilmoittautunut kolmelle Kuopion kansalaisopiston sukututkimuskurssille ja päättänyt osallistua etänä 12. tammikuuta pidettävälle ilmaisluennolle Tavinsalmesta Kuopioksi - sukuhistorian siivillä.

Kun katson tätä vuotta taakse päin, niin minun NYT on ollut silloin, tällöin ja toisinaan. Mutta aivan varmasti se on ollut joskus ja joinakin päivinä. Se on tapahtunut ilman suorituspaineita ja stressiä - mukavasti siinä sivussa ja vieläpä kivassa seurassa. Joko sinä tiedät, milloin on Sinun NYT?
 

Maija Voutilainen

Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston tiedottaja, joka uskoo, että itsensä kehittäminen sopii meille kaikille ja  sille ei ole annettu Parasta ennen -päivämäärää.  

Kurssilaisten hopealusikkakoruja, kevätnäyttely 2020-2021

Kirjoitus on julkaistu joulukuussa 2022 Uutis-Jousessa sekä Pitäjäläisessä.

Rohkaise hurja luontosi

Kuopion kansalaisopiston rehtori Kirsti Turunen

Kuopion kansalaisopistossa ekologinen ja sosiaalinen näkökulma yhdistyvät laaja-alaiseksi hyvinvointikäsitykseksi, jonka ohjenuorana on vastuullisuus, kohtuullisuus ja ihmistenvälisyys. Opisto pyrkii edistämään sekä henkilökunnan että opiskelijoiden tietoisuutta kestävästä elämäntavasta ja jokapäiväisten valintojen merkityksestä. Tiedotuksen ja koulutusten avulla opastetaan kuntalaisia tuntemaan vastuuta siitä, miten heidän valintansa vaikuttavat luontoon, toisiin ihmisiin ja tuleviin sukupolviin. Lukuvuoden 2022–2023 teemamme onkin Rohkaise hurja luontosi! Tällä teemalla haluamme toisaalta vahvistaa ihmisten luontoyhteyttä, mutta myös yksilön tasapainon, oman itsensä etsimistä rohkeasti. 

  

Luonnon monimuotoisuus, yhteiskunnan yhteenkuuluvaisuus ja ihmisen hyvinvointi eivät ole irrallisia asioita vaan kytkeytyneitä toisiinsa. Yksilön valinnoilla ja teoilla on siis merkitystä, paljon! 68 % Suomen kasvihuonepäästöistä voidaan jyvittää meille, tavallisille ihmisille. Ne syntyvät arjessamme: siitä miten asumme, liikumme, syömme ja mitä ostamme. Arjen valinnoilla voimme päästöjä myös pienentää. Käytännön tasolla voimme muuttaa käyttäytymistämme ja kehittää uutta teknologiaa, poliittisella tasolla järjestelmiä ja rakenteita, mutta vaikuttavinta on henkilökohtaisen tason uskomusten, arvojen ja maailmankuvien muuttuminen! 

 

Ilmastonmuutos on iso ja vaikealtakin tuntuva asia, joten sitä kannattaa lähestyä positiivisen kautta. Mitä kivoja asioita voisit tehdä enemmän pikemminkin kuin mitä huonoja asioita voisit vähentää? Oman esimerkkisi kautta voit herättää myös toisissa halun muutokseen. Voit vaikka kertoa mitä hyvää uudenlaiset elämäntavat ovat tuoneet: kasvisruoka lisää hyvinvoinnin tunnetta ja työmatkan käveleminen parantaa kuntoa. Aloita sinulle helpoilta tuntuvista asioista; hanki vähemmän tavaraa, kierrätä ja korjaa, vähennä ruokahävikkiä, lajittele jätteet… Voit myös tehdä oman suunnitelmasi hiilijalanjälkesi puolittamisesta Sitran Sitoumus2050-palvelussa: https://sitoumus2050.fi/elamantavat#/ 

 

Millainen rooli kansalaisopistoilla voi muutoksessa kohti kestävää arkea olla? Luonnon monimuotoisuuden lisäksi myös yhteiskunnan monimuotoisuus on tärkeää. Luonto on ihmisen paras opettaja, kun vain haluamme oppia. Parhaiten menestyy monimuotoinen luonto, samoin on varmasti ihmisten kanssa. Meitä ihmisiä on monenlaisia ja erilaisuus on rikkaus. On tärkeää, että pystymme keskustelua ylläpitämällä luomaan kaikille hyvän ja turvallisen yhteiskunnan elää. Kansalaisopistot tarjoavat mahdollisuuden sekä toisten kohtaamiseen että itsen äärelle pysähtymiseen. Oppiminen yhdessä antaa vahvan kokemuksen osallisuudesta ihmisinä. Erityisesti näinä aikoina tarvitsemme yhteistä ymmärrystä, erilaisuuden hyväksymistä ja toistemme kunnioitusta.   

 

Opetustarjonnassa mm. luontoliikuntaa.

Kansalaisopiston tulevan lukuvuoden opetustarjonnassa on runsaasti kursseja, joilla edistetään kestävän kehityksen ja hyvinvoinnin teemoja: kierrätystä, luontoliikuntaa, lähiruokaa ja ekologisia materiaaleja. Valitse sinulle sopiva vaihtoehto rohkeasti itsesi kehittämiseen, samalla voit tehdä ekotekoja. Luonnossa liikutaan monin eri tavoin, voi retkeillä ja kalastaa, tutustua mehiläistarhaukseen tai vaikkapa opiskella saksan kieltä luonnossa liikkuen! Hyvinvointia ruuasta-kursseilla tutustutaan mm. kasvisruokiin, lähiruokiin, villiyrtteihin ja hapanjuurileivontaan, viinejäkin tutkaillaan ympäristöystävällisestä näkökulmasta. Kädentaitoja voi harjoittaa rennosti esimerkiksi perhoja sitoen, puuhuonekaluja entisöiden, kalaverkkojakin itse tehden. Luonnosta saatavien materiaalien hyödyntäminen on suosittua ekologisuutensa takia, kasveilla ja sienillä voi värjätä kankaita ja lankoja, punoa ja tehdä koristeita sisustukseen. Kaappien kätköihin jääneet tekstiilit ja vaatteet voi uudistaa käsityökurssilla.  

 

Tulevaisuus luodaan nyt, me kaikki teemme sitä omilla valinnoillamme. Ei ole vain yhtä tapaa elää kestävästi, vaan jokainen voi löytää oman tapansa elää hyvää kestävää arkea. Tärkeää on kyky nähdä hyvää ja vahvistaa sitä, sillä me kaikki olemme toistemme ympäristö. Kuinka kohtelen ympäristöäni, lähimmäisiäni, entä itseäni? Kiitoksen ja rohkaisun sana olisi varmasti useammin paikallaan kuin kritiikin ja väheksynnän osoittaminen. Kilpailukeskeinen kulutusyhteiskunta valitettavasti ohjaa meitä toiseen suuntaan, silti voimme tehdä valintoja ja muuttaa maailmaa pieni pala kerrallaan. Kestävää kehitystä on osata olla kiitollinen ja toimia kohtuullisesti. Kukaan ei voi tehdä yksin kaikkea, mutta jokainen voi kyllä tehdä jotain. On aika herätä, muutos alkaa itsestämme. 

 

”On olemassa vain yksi pysyvä vallankumous ja se on moraalinen;  

ihmisen sisäinen uudistuminen.  

Miten tämä sisäinen vallankumous toteutuu? 

Kukaan ei tiedä varmuudella, miten se tapahtuu ihmiskunnassa, mutta jokainen tietää sen itsessään. Ja silti, kaikki haluavat muuttaa maailmaa, mutta kukaan ei halua muuttaa itseään.” 

Leo Tolstoi 

 

Teksti: Kuopion kansalaisopiston rehtori Kirsti Turunen 

Kirjoitus on julkaistu Kuopion kansalaisopiston Yhdessä-lehdessä elokuussa 2022 

Käsityötkö ekoteko?

 

Tilkkutyö

Vanhassa vara parempi – eikös sitä niin sanota. Kun asiaa miettii tarkemmin, niin se taitaa myös olla niin. Kaiken ei tarvitse aina olla uutta, kun käyttö- ja kierrätyskelpoista tavaraa on saatavilla

ympärillämme vaikka kuinka paljon ehjänä, kunnostettavana tai uudelleen käytettävänä. Kierrätysmateriaaleista voi vallan hyvin luoda uutta, ja käsillä tekeminen tarjoaa tähän suorastaan erinomaisen mahdollisuuden.

 

Huonekalujen entisöinti

 

Luonnonvarojen säästäminen ja kierrätys näkyvätkin jo merkittävästi nykypäivän käsitöissä sekä myös meillä Kuopion kansalaisopistossa. Entisöinti- ja verhoilukurssit ovat täynnä innokkaita käsillä tekijöitä ja väkeä riittää jonoksi asti koko Kuopion alueella niin kaupungissa kuin maaseudullakin. Vanhan ehostaminen ja uudelleenkäyttö tuntuvat olevan ihmisille nykyään merkityksellisiä. Vanhoihin esineisiin ja materiaaleihin saattaa liittyä vahvoja tunnesiteitä, kun taas toisaalta on trendikästä kunnostaa tai valmistaa uusia tuotteita vanhoista materiaaleista. Haluan kuitenkin ajatella kierrätysmateriaalien käytön ja edellä mainittujen kurssien suosion myös niin, että ihmiset ajattelevat nykyisin yhä enemmän luonnonvarojen säästämistä. 
 

Luonnonvarojen säästäminen ja kierrätys näkyvät entisöinnin ja verhoilun lisäksi myös muissa käsitöissä. Esimerkiksi heinäseipäiden uudelleen hyödyntäminen on noussut suureen suosioon etenkin sisustuselementtien valmistuksessa. Vanha kärrynpyörä saattaa saada uuden muodon tai ulkoasun ja längistä voi tehdä vaikkapa peilin reunukset. Ihmisillä tuntuu olevan toinen toistaan hienompia ja kekseliäämpiä ideoita siitä, miten kierrätysmateriaaleja voi hyödyntää jonkin uuden valmistamiseen, ja juuri tällainen omien ideoiden ja suunnitelmien toteuttaminen valmiiksi tuotteeksi on käsitöiden parasta antia.

 

Betonityö

 
Kierrätys näkyy nykyisin huomattavan paljon aiempaa enemmän myös sisustusliikkeissä ja -trendeissä. Käsityömessuilla ja myyjäisissä nähdään paljon kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita ja toisinaan jopa kuullaan jokin hieno tarina tuotteen takaa. Katukuvassakin on alkanut näkyä entistä enemmän kierrätysmateriaaleista tehtyjä kenkiä, laukkuja ja vaatteita. Ekotekojen tekemisestä näyttää tulleen kuin huomaamatta trendikästä, mikä on pelkästään hyvä asia. 

Uutena kädentaitojen suunnittelijaopettajana olen kuluneen vuoden aikana kiinnittänyt huomiota kierrätysmateriaalien suosioon sekä käytön lisääntymiseen käsitöiden materiaaleina etenkin kansalaisopiston kursseilla ja pidän tätä erittäin positiivisena asiana. On hienoa huomata, että ihmiset ovat myös käsityön kentällä huomioineet maapallon tilanteen sekä osoittavat omilla valinnoillaan kantavansa kortensa kekoon kestävän huomisen puolesta. Voimme vain kuvitella, miten paljon materiaalivalinnat käsitöissä voivat parhaimmillaan säästää luontoa.  

 

 

Hopeatyö

Kun näin lopuksi miettii kierrättämisen ja käsitöiden yhteyttä uudemman kerran, haluan vielä esittää kysymyksen, miksipä ei? Käsitöissä luodaan usein niille hyvin ominaiseen tapaan uutta, mutta uuden luomisessa meiltä ei ole rajattu mitään materiaaleja pois. Käytetty materiaali on vähintäänkin yhtä hyvää kuin uusi, ja vain mielikuvitus on rajana, miten monin tavoin voimmekaan käsitöissäkin luonnonvaroja säästää. Tätä aivan samaahan me teemme jo muussakin meille hyvin normaaliksi muodostuneessa kierrätyksessä, kuten muovipullojen palauttamisessa tai pahvien lajittelussa.  

  

Ajatellaan siis luontoa ja tätä palloa – ollaan me siltä niin paljon saatu. 

  

Teksti: Konsta Tiihonen, Kuopion kansalaisopiston kädentaitojen suunnittelijaopettaja, jonka mielestä kenenkään peukalo ei ole keskellä kämmentä. 

 

Kirjoitus on julkaistu Pitäjäläisessä ja Uutis-Jousessa 25.5.2022

Kurkkaa kevätnäyttely - Hyvän mielen eväitä
verkkonäyttely osoitteessa kuopionkansalaisopisto.kuvat.fi