Aikaa itselle ja isyydelle

Ari-Pekka Väisänen on tuore isä

Talvilomaviikon huipennus meidän perheessämme oli esikoisen nimiäiset. Korona-ajan vauvalle nämäkin juhlat vietettiin kevyen jännityksen maustamana: altistumisten vuoksi kaikki vieraat päässeet paikalle.

Korona on vaikuttanut vauvamme elämään jo syntymästä. Tammikuisten rajoitusten takia minut päästettiin mukaan synnytykseen vasta synnytyssalissa. Onneksi edes silloin, muualla Suomessa isät ovat tavanneet vauvansa ensikertaa vasta kotiutumisen aikaan.

Isyys on avannut minulle aivan uuden näkökulman ajankäyttöön. Haluan olla aktiivinen isä ja osa lapseni kasvua muutenkin, kuin murahtamalla jotain tullessani töistä kotiin. Isyys vie aikaa, siihen on täytynyt tottua. Aiemmin minulla oli aikaa puolisolle, ystäville, työlle ja itsellekin. Nyt vauva on tuonut uusia ulottuvuuksia ja haasteita tähän kuvioon. Häntä on todella vaikea sovittaa kalenteriin. Vaikka kuinka olisi pyhittänyt ajan iltakymmenestä ja aamukuuteen nukkumiselle, parikuinen vauva syö pari-kolme kertaa yössä. Ja silloin suunnitelmat unesta jäävät vain haaveiksi.

Omille harrastuksille ja rentoutumiselle pitäisi edelleen löytää aikaa. Liikunta on tärkeää. Viime aikoina minun on ollut vaikea motivoitua muuhun kuin frisbeegolfiin. Siinä yhdistyvät kevyt liikunta ja tekeminen hyvässä seurassa. Mutta yhteisen ajan löytäminen pelikavereiden kanssa on haastavaa. Kyllähän frisbeegolfia voi pelata myös yksin, mutta soolokierroksen jälkeen tuskin kukaan uskoo tuloskortin lukemia ja lajin sosiaalisuus jäisi pois. Matkoineen ja yllätyksineen frisbeegolfkierrokseen voi kulua jopa yli neljä tuntia – ja tämä aiheuttaa ymmärrettävästi turhautumista kotona. Liikuntaa voi toki harrastaa myös yhdessä pienokaisen kanssa. Kuopion kansalaisopiston vauva-aikuinen joogatunnit sopivat myös miehille. Vakaa aikomukseni on ilmoittaa meidät ensi syksyn kurssille.  

Kun omaa aikaa on vähemmän, pyrkii krooninen multitaskaaja tekemään liian monta asiaa samanaikaisesti. Vaikka koenkin pystyväni keskittymään useampaan asiaan yhtä aikaa, ei kiirettä pitäisi koskaan yhdistää multitaskaamiseen. Kun lyhyessä ajassa pitäisi katsoa suosikkisarjan uusin jakso, seurata maailmantilannetta ja tehdä monia muitakin itselle tärkeitä asioita, ei mistään saa mitään irti.

Onneksi muutos on mahdollista. Olen nyt reilun kahden kuukauden aikana huomannut, kuinka nykyään arvostan jo pientäkin hengähdyshetkeä vaikka videopelin tai sarjan parissa aivan eri tavalla, kuin aiemmin. On tärkeää keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Keskittymään oppiminen auttaa myös pitämään puhelimen ja muut häiriötekijät poissa käsistä silloin, kun on aika olla isä.

Teksti:Ari-Pekka Väisänen, Kuopion kansalaisopiston koulutussuunnittelija ja tuore isä  
Kirjoitus on julkaistu Uutis-Jousessa 28.4.2022

Taiteen tekeminen on oppimista ja jakamista - harrastajallekin

 

Kuva: Kevätnäyttely 2021, keramiikka

Sadat, ellei tuhannet ihmiset Kuopion alueella harrastavat vuosittain taito- ja taideaineita mm kansalaisopistossa. Kansalaisopiston taideharrastajissa on monenikäisiä ja -taitoisia tekijöitä. Jokainen harrastaakin omiin tavoitteisiinsa peilaten, ja jokaisella on omanlaisensa innostuksen kohteet. Luovuuden, itse tekemisen ja taitamisen merkityksiä ei tarvitse perustella kansalaisopistolla, jossa nämä asiat nähdään olennaisena osana kokonaisvaltaista hyvinvointia. 

 

Kuva: Kevätnäyttely 2021, maalaus

 

Kansalaisopisto on vapaan sivistystyön oppilaitos, jonka tehtävänä on tarjota mahdollisuuksia kehittyä oppimalla. Taiteen tekemisenkin voi nähdä eräänlaisena tutkimisena. Tutkitaan muotoja, värejä, ympäristöä, ihmisiä ja ilmiöitä. Kun asioita tutkii ja pohtii, yleensä väistämättä tapahtuu oppimista, oivalluksia. Taideharrastus onkin parhaimmillaan elämän ja ihmisenä olemisen opiskelua, jolloin ollaan vapaan sivistystyön ytimessä. Kuvataideharrastuksen parissa oppiminen voi liittyä hyvin monentasoisiin asioihin: sommitteluun, värioppiin, ympäristön ja ihmisten havainnointiin tai vaikkapa oman itsen tuntemiseen.  Aivan kuten kirjoittaja, myös kuvantekijä, tehdessään joutuu jäsentämään ajatuksiaan ja käsityksiään aiheeseen liittyen. Idea ja ajatus hahmottuu tekemisen myötä selkeämmäksi.

 

Kuva:Kevätnäyttely 2021, lasitekniikat

 

Tekeminen on prosessi ja lopputulosta usein myös esitetään julkisesti tai jaetaan ainakin oman opiskeluryhmän kesken, ja monet janoavat palautetta ja vinkkejä tekemiseensä.  Palautteista opitaan lisää. Tarve jakaa asioita on ajankohtainen - kaikkihan jaetaan somessa nykyään - mutta onhan siihen muitakin keinoja. Taiteen tekijä yrittää välittää ajatuksensa tai tunteensa muille taiteen välineillä, jotka ovat ehkä hitaampia mutta varsin varteenotettavia vielä näin sosiaalisen mediankin aikana. Joidenkin taideteorioiden mukaan taide ei ole taidetta ennen kuin se kohtaa yleisönsä. Tarvitaan siis kohtaaminen, jakaminen ja sieltä syntyy merkityksiä. Kansalaisopiston taideharrastajilla näiden jakamisten merkitys on hyvin konkreettinen. Ryhmällä, opiskelijoiden keskinäisellä vuorovaikutuksella, on suuri rooli opiskelussa. Koska on kokoonnuttu yhteisen mielenkiinnonkohteen äärelle, jakaminen on luontevaa. Ongelmat ja onnistumiset ovat hyvin käytännönläheisiä, tai pieniäkin, mutta kanssaopiskelija ymmärtää ja vertaispalaute on vilpitöntä ja kannustavaa. Merkityksellistä on myös oman teoksen saaminen yhteiseen isoon näyttelyyn.

Taide ja taiteen tekeminen toimii parhaimmillaan eräänlaisena aktivoijana. Tutkiminen, ihmettely, löytämisen ilo, uuden näkökulman ymmärtäminen, kauneuden kokeminen tai ruman käsittely lienevät ihmiselle terveellisiä. Ne aktivoivat ajattelemaan ja tuntemaan ja tarjoavat keinon ihmetellä ja ymmärtää lisää. Nämä asiat eivät liity tietenkään vain kuvataiteeseen vaan muihinkin taiteenlajeihin ja moniin eri harrastuksiin, joiden ääressä ihminen kohtaa uusia asioita ja joutuu laittamaan itsensä likoon.

 

Kuva: Kevätnäyttely 2021, grafiikka

 

Kansalaisopistolla näkee lähes päivittäin konkreettisesti taiteen tekemisen ja harrastamisen tuottamaa iloa ja tuskaa. Tuskakin yleensä kääntyy voitoksi ja voimaksi, jos vain ei luovuteta.  Taideharrastus voi olla tekemisen riemua, aivojumppaa, yhteisöllistä osallistumista, itsensä likoon laittamista, uuden oppimista, itsensä kohtaamista ja maailman kohtaamista. Taide voi olla yksi konsti terveenä ja ehyempänä ihmisenä olemiseen. 

 

Kuva:kevätnäyttely 2021, kalligrafia

 

Parhaimman kuvan asian todellisesta laidasta saa ryhtymällä taiteen harrastajaksi. Taideharrastuksen voi aloittaa kurkistamalla esimerkiksi kansalaisopiston kevätnäyttelyyn, jossa satojen harrastajien sadat kädentaitojen ja kuvataideaineiden teokset ovat jälleen esillä. Vaikka opiskelijoiden tuottamat tapahtumat ja näyttelyt ovat tasokkaita ja niissä voi oikeasti nautiskella taiteesta, yleisö ei silti saa kokea kuin pintaraapaisun. Tekijöillä on takanaan lukuvuoden mittainen oppimisen ja tekemisen prosessi, joka taitaa olla tärkeämpi kuin itse teokset. Tule siis sinäkin mukaan oppimaan ja jakamaan!

 

 

Teksti: Anna Pohjalainen, Kuopion kansalaisopiston kuvataideopettaja

 

Tutustu ja ihastu: Kevätnäyttely 2021 verkossa

 

Kevätnäyttely 2021 verkossa: https://kuopionkansalaisopisto.kuvat.fi

Instagram: kuopionkansalaisopisto_kuvis

 

 

Lapset hyppäävät  mielikuvitusmaailmaan                                              

Kuopion kansalaisopistolla kokoontuvat keskiviikkoisin 8–10-v. sekä 10–12-v. lasten ilmaisutaidon ryhmät. Hyppäämme yhdessä keskellä arkiviikkoa omiin mielikuvitusmaailmoihin draaman ja teatterin keinoin. Olemme ehtineet tehdä kaikenlaista lukuvuoden 2020–2021 aikana, ja saaneet muodostettua molemmista ryhmistä tiiviit ja hyvin toimivat, nauru ja ilo ovat läsnä kaikilla opetuskerroilla.

Ryhmien tavoitteena on tutustua ilmaisutaidon ja teatterin eri työtapoihin ja harjoituksiin yhteistoiminnallisin menetelmin. Jokaisella kerralla ryhmissä lämmitellään erilaisilla peleillä ja leikeillä, sekä luodaan pienryhmissä itse käsikirjoitetut piennäytelmät eri aiheista.

 

Lämmittelemme aina aluksi vaihtelevin harjoituksin, joissa tutustutaan ilmaisun eri osa-alueisiin. Lapset pääsevät harjoittelemaan asioiden keksimistä ja ilmaisemista sanallisesti sekä fyysisesti. Suosittuja pelejä ovat sanaselityspelit sekä eri kirjaimella alkavien tai tiettyyn kategoriaan kuuluvien sanojen keksiminen. Kaikissa harjoituksissa tärkeänä osa-alueena on ryhmätyö- ja vuorovaikutustaitojen harjoitteleminen, sillä onnistuneiden piennäytelmien luominen vaatii hyviä yhteistyötaitoja. Lämmittelyharjoituksissa luodaan myös omia roolihahmoja, joilla kurssilaiset pääsevät harjoittelemaan erilaisiin hahmoihin eläytymistä ja näyttelemistä.

Lukuvuoden aikana olemme ehtineet tehdä useita piennäytelmiä eri aiheista. Kurssilaiset saavat itse käsikirjoittaa näytelmien juonen sekä luoda omat hahmot näytelmiinsä. Ryhmien kokoonpanoja vaihdellaan paljon, jolloin yhteistyöhön tulee säännöllistä vaihtuvuutta. Näytelmien aiheina on ehtinyt tänä lukuvuotena olemaan jo historia, erilaiset juhlat, koulumaailma sekä kuvaukset eri ammattialojen työpäivistä. Välillä kurssilaiset saavat valita näytelmän aiheen täysin itse, ja olemme nähneetkin jo Among us-pelimaailmaan sekä Harry Potteriin liittyviä fantasiaseikkailuja. Syksyllä teimme halloweenin aikaan myös kauhunäytelmiä, ja joulun lähestyessä kurssilaiset saivat käsikirjoittaa joulupukkiin ja tonttuihin liittyviä tarinoita. Piennäytelmiä esitettäessä harjoittelemme myös kohtausten siirtymiä, sekä kuuluvaa ja selkeää äänenkäyttöä lavalla. Myös yleisöllä on tärkeä tehtävä antaa kehuja ja rakentavaa palautetta kaikkien esitysten jälkeen.

Lasten ilmaisutaidon ryhmien toiminta jatkuu koko kevään, ja ehdimme keksiä ja käsikirjoittaa vielä useita piennäytelmiä ennen kesää. Tämä yhteinen mielikuvitusmaailmoihin heittäytyminen on ilonpilkahdus keskellä tavallista arkiviikkoa!

 

Teksti:Tiina Hakkarainen, kurssin opettaja  

Tutustu tästä lasten ja nuorten kurssitarjontaan