23.10.2020

 

Kansalaisopisto luovuuden innoittajana 

 

Kuvassa Asta Hiltunen ja Leena Jauhiainen. Kuva: Petra Lisitsin-Mantere

 

Senioriopiskelijat Leena Jauhiainen ja Asta Hiltunen
Iskelmien ystävistä kertovat

 

Leena Jauhiainen

”Omalla kohdallani kansalaisopiston merkitys mielenterveyden ja psyykkisten voimavarojen ylläpitäjänä on kiistaton. Näin Seniori-ikäisenä opisto-opiskelijana se näkyy ja tuntuu elämässäni hyvin monella tapaa. Sen huomaa esimerkiksi kesäisin, kun kansalaisopiston toiminta on tauolla. Silloin kaipaankaan sitä viikoittaista rytmiä, minkä kansalaisopiston ryhmät tuovat arkielämään.

Vertaisten tapaaminen ja tutuksi tuleminen muiden ryhmäläisten kanssa on kokonaan oma juttunsa. Kansalaisopiston ryhmiin osallistuminen tuo tunteen ”johonkin kuulumisesta”. Se on erittäin tärkeä tunne tämän päivän maailmassa, jossa suuri osa ihmisistä elää yksin kotioloissaan.

Olen itse käynyt senioreiden lauluryhmässä useita vuosia. Näistä vuosien yhteisistä kokoontumisista on muodostunut ryhmäämme vahva yhteisöllisyyden henki. Huomaamme heti, kun joku on poissa. Kyselemme kuulumisia ja olemme kiinnostuneita toistemme elämästä. Me olemme tuttuja tai ”puolituttuja” toisillemme. Meidän opettajamme on osannut oikealla tavalla vahvistaa ryhmähenkeämme ja innoittaa meitä aina uusiin ja vaativimpiin ohjelmistoihin. Minulla vahvistuu joka kerta harjoituksissamme tunne, että lauluryhmämme on ennen kaikkea meidän yhteisen osaamisen ja innoituksen tuoma nautinto laulamisen ilosta. On hienoa, kun altot, sopraanot, baritonit ja bassot – kaikki yhdessä luovat sen oikean, meidän hyvän.

Kun on opettaja, joka kannustaa ja innoittaa uusiin tapoihin koota esityksiä, se nostattaa meissä ryhmäläisissä uinuvaa luovuutta ja esittämisen innostusta aivan uudella tavalla. Meissä on monenlaisia luovien alojen taitajia, jotka omalla panoksellaan lisäävät esitystemme monipuolisuutta.

Itse olen kokenut aivan uuden elämän esittämieni runojen kohdalla. Nuoruudessani, kun lapset olivat pieniä, kirjoittelin paljon loruja ja lastenrunoja. Sittemmin, kun läksin työelämään, jäi kirjoittelu pöytälaatikkoon. Mutta nyt, seniorivuosina runot ja lausuminen ovat tulleet vahvasti elämääni uudelleen. Ja mikä sen mukavampaa, kun runoa ja laulua voi yhdistää. Se kasvattaa valtavasti intoa kirjoittaa, kun meillä on teemana, esim. syksy, johon kirjoitat laulujen lisäksi runon. Ja nyt, näin korona-aikana meidän opettajamme loihtii meille uusia esiintymisen kanavia, kun livekonsertit eivät ole mahdollisia. Me teemme sosiaaliseen mediaan omia pieniä koosteita tuotoksistamme. Voiko tämän voimaannuttavampaa olla, kuin elää arkea tällaisten harrastusten kanssa.”

 

Asta Hiltunen

”Laulamista en ollut harrastanut vuosikymmeniin sitten kouluaikojen. Työelämässä ollessa kaipasin liikuntaa ja itämainen tanssi oli minulle sopiva.

Eläkkeelle jäätyäni päätin kokeilla jotain uutta ja tulin mukaan Iskelmäsenioreiden ryhmään. Tämä on kivan leppoisa ryhmä ja siinä uskaltaa olla oma itsensä, vaikka välillä päästelisi soraääniäkin. Ryhmästä olen saanut uusia mukavia ystäviä.

Uusien laulujen opetteleminen ja muistaminen antaa aivoille sopivasti virikkeitä. Harjoittelusta tulee tavoitteellisempaa, kun on tiedossa myös esiintymisiä. Esiintymisistä tulee itselle hyvä mieli, kun näkee yleisön nauttivan.

Opettaja pyysi tekemään runoja laulujen välisanoiksi ja laulukaverin innostamana minäkin kokeilin, osaanko tehdä tavallisesta elämästä kertovia ”Savolaesia haekuja”. Ne eivät ole mihinkään tiettyyn kaavaan valettuja ja kuvaavat siten myös tekijäänsä.”

 

Teksti: Leena Jauhiainen ja Asta Hiltunen, Kuopion kansalaisopiston opiskelijat

 

Tutustu tästä musiikin kurssitarjontaan