Tehtiin hyvää yhdessä

Mitä kansalaisopiston kurssi “Iskelmien ystävät” on merkinnyt vuonna 2023?

Viikot alkoivat rattoisasti, kun heti maanantaisin oli lauluharjoitukset. Harjoittelimme uutta esitystä “Muistan kuumaa nuoruuttain”. Harjoittelu oli tavoitteellista ja motivoivaa, olihan kesällä tiedossa useita esiintymisiä. Muistia joutui kehittämään, että laulujen sanat painuivat mieleen. Laulaminen vahvisti fyysistä kuntoa ja toi hyvää mieltä. Kurssilla on mukavia ihmisiä, joista on tullut hyviä ystäviä.

Olvi-säätiön apurahan turvin pystyimme järjestämään ilmaiskonsertteja, joita pidimme ympäri maakuntaa tusina kertaa ja niissä kohtasimme kaikkiaan yli tuhat kuulijaa. Monet kuulijat tulivat kiittämään esitysten jälkeen, miten he olivat kokeneet laulukonsertit mukavana ja mieltä virkistävänä.

Syksystä 2022 lähtien kävimme pienryhmissä pitämässä laulutuokioita palvelu- ja hoitokodeissa. Oli ilahduttavaa, kuinka innoissaan asukkaat olivat näistä laulutuokioista. Jopa sänkyyn hoidettavat ihmiset lauloivat meidän mukana tuttuja iskelmiä ja vanhoja koululauluja. Kovasti meitä toivotettiin tulemaan uudelleen. Kaikkiaan laulutuokioita pidettiin 30 kertaa ja ne tavoittivat lähes 800 henkilöä.

Laulaminen on yhdistänyt kurssilaisia ja pienryhmässä kävimme jopa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla esiintymässä ihan ilman kurssin ohjaajaa.

Hyväntekeväisyyteen osallistuimme lahjoittamalla Joulupuu-keräykseen oman rahan lisäksi yhden esiintymisestä saadun palkkion, yhteensä 500 euroa käytettäväksi lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukemiseen. Lisäksi eräs laulaja keksi villasukkatempauksen. Kaikkiaan kertyi yli 60 sukkaparia ja lapasia sekä pipoja, jotka kävimme luovuttamassa laulun kera asunnottomien palvelukeskukseen.

Kansalaisopiston kurssin myötä olemme tehneet hyvää itsemme lisäksi myös monille vanhuksille, joille ei ole liiemmälti kulttuuria tai muuta mielen virkistystä tarjolla. Innolla odotan, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Nimimerkki “Yksi kurssilainen”

Iskelmien Ystävät keväällä 2023.

Paljon muutakin kuin itsetehty

Käsitöiden tekeminen on vanha perinne. Vaikka monen elämässä kiire ja teknologia ovat läsnä, on käsitöillä edelleen vahva paikka arjessamme. Ne tarjoavat monenlaisia hyötyjä niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja ovat muutakin kuin vain ajanvietettä. Käsitöiden hyödyllisyydestä puhuminen on tärkeää, sillä siten voidaan kannustaa ihmisiä sisällyttämään käsityöt myös osaksi heidän omaa arkeaan.

Käsitöiden tekemisellä on useita konkreettisia hyötyjä. Käsillä tekeminen voi auttaa rentoutumaan, tai se voi olla erinomainen tapa vähentää stressiä. Monet ihmiset kokevat, että esimerkiksi neulominen, sorvaaminen tai muiden käsityölajien parissa työskentely auttaa heitä keskittymään hetkeen sekä unohtamaan arjen huolet. Tämä stressin lievitys voi puolestaan parantaa henkistä hyvinvointia.

Käsitöillä on positiivinen yhteys myös fyysiseen hyvinvointiin ja kehitykseen. Monet käsityöt edellyttävät tarkkuutta ja hienomotoriikkaa, minkä vuoksi niiden voidaan ajatella kehittävän myös aivojen sekä käsien toimintaa. Toisaalta esimerkiksi neulominen voi olla hyvä tapa ehkäistä nivelongelmia, tai sen avulla voi myös lievittää kipua.

Käsitöitä voidaan tarkastella myös ekologisesta näkökulmasta. Käsin tehdyt esineet ovat yleensä kestävämpiä kuin vastaavat massatuotetut esineet. Toisaalta ne voivat vähentää ympäristön kuormitusta, sillä useat käsitöiden tekijät käyttävät kierrätysmateriaaleja ja pyrkivät vähentämään jätettä. Tämä on yksi askel kohti kestävämpää tulevaisuutta. Lisäksi taloudellisuus ja tunnearvo liittyvät vahvasti käsitöihin, sillä monet ihmiset tekevät käsitöitä lahjoiksi perheelleen ja ystävilleen. Tämä ei pelkästään säästä rahaa, vaan se myös lisää henkilökohtaista arvoa lahjoille. Itsetehty lahja on useassa tilanteessa paljon merkityksellisempi kuin ostettu tuote, ja se tuottaa hyvää mieltä sekä lahjan saajalle että antajalle.

Käsitöiden tekeminen voi myös yhdistää ihmisiä. Käsityöharrastukset ovat usein sosiaalisia ja samalla ne tarjoavat mahdollisuuden jakaa tietoa ja taitoja muiden kanssa. Tämä yhdessä tekeminen voi osaltaan edistää yhteisöllisyyttä ja auttaa luomaan uusia ystävyyssuhteita.

Käsitöillä on siis monia hyödyllisiä puolia, jotka ulottuvat henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista ekologisiin ja taloudellisiin etuihin sekä yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Ne tarjoavat mahdollisuuden jättää arjen kiireet taakseen ja luoda jotain ainutlaatuista omilla käsillään. Muuttuvan maailman keskellä onkin tärkeää muistaa käsitöiden hyödyllisyys ja niiden merkitys paremman elämän rakentamisessa sekä välittää arvokasta käsityökulttuuria myös tuleville sukupolville.

Konsta Tiihonen. Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston kädentaitojen suunnittelijaopettaja, joka lapsena haaveili tulevansa Spidermaniksi, mutta nyt aikuisena hän ymmärtää, että ne ovatkin käsitöitä harrastavat ihmiset, jotka pelastavat maailman. 

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä Kuopion kansalaisopiston loka-marraskuun 2023 kolumnina.

Kädentaitojen suunnittelijaopettaja Konsta Tiihonen kuvassa vasemmalla.

Harrastamisesta intoa kaamokseen

Vapaa-ajan harrastukset tarjoavat hyvää vastapainoa arjen kiireille ja työelämän alati kasvaville vaatimuksille. Itselle tärkeiden asioiden tekeminen tukee hyvinvointia ja sen voimauttava vaikutus heijastuu jaksamiseen. Harrastus voi tarjota myös mahdollisuuden uuden oppimiseen sekä kasvuun ja kehittymiseen. Oppiminen on sekä etsimistä että löytämistä, ja se pohjautuu haluun tehdä.

Oppiminen ei aina tarkoita tyhjiön täyttämistä, vaan se voi olla myös jo omaksutun täydentämistä. Harrastuksen kautta oppiminen ei välttämättä ole tavoitteellista, vaan sen sijaan se voi olla vähittäin ajan myötä rakentuva prosessi, jossa vanhojen, jo opittujen, tietojen ja taitojen käyttäminen luo uutta. Parhaimmillaan tämä on koko elämän läpi toteutuvaa tekemistä, jossa oman vapaaehtoisen tekemisen kautta saatava mielihyvä pitää motivaatiotason korkealla.

Kansalaisopistossa opiskeleminen tarjoaa hyvän kanavan harrastamalla oppimiseen ja omien taitojen hyödyntämiseen sekä itsenäiseen tekemiseen ja yhdessä olemiseen. Useiden eri ainealueiden sisällöistä löytyy tarjontaa niin senioreille, työikäisille sekä lapsille ja nuorille. Valittavana on niin viikonlopun mittaisia kuin koko lukuvuodenkin ajan säännöllisesti kokoontuvia kursseja, joista jokainen voi poimia itselleen sopivimman vaihtoehdon.

Tämän syksyn aikana on Kuopion kansalaisopistossa ollut havaittavissa myönteinen piirre kursseille ilmoittautumisessa. Esimerkiksi useimmat kuvataiteen, mutta myös kirjallisuuden ja näyttämötaiteen kurssit ovat keränneet kiinnostuneita osallistujia varsin nopeasti ja opiskelijoita on varasijoillakin runsaasti. Myös aivan uusia kursseja on saatu käynnistymään. Tämä kertonee osaltaan koronanjälkeisen tilanteen kehittymisestä vähitellen kohti normaalia – ihmiset ovat jälleen uskaltaneet lähteä etsimään uusia elämänsisältöjä harrastamisen kautta.

Harrastuksen aloittaminen on useimmiten myönteinen kokemus – siihen voi liittyä pitkän aikavälin haaveen toteutuminen, mutta toisinaan siihen samalla kytkeytyy epävarmuuden tunne. Taustalla voi olla moni tekijöitä, vaikkapa epävarmuus omasta osaamisesta. Sitoutuminen pitkäjänteiseen tekemiseen voi sekin askarruttaa. Kynnyksen ylittäminen vaatii aina halun astua eteenpäin, ja useimmiten haaste kannattaa ottaa vastaan. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että kynnys tulisi ylittää korkealle astuen, vaan askel tulisi pikemminkin sovittaa itselleen sopivaksi – harvoinpa mikään asia tuntuu nautinnolta, jos siihen sisältyy suorittamisen pakko.

Toivottavasti oppimisen kautta mahdollisimman monelle avautuu uusia innostuksen, toiveikkuuden, löytämisen ilon ja tyytyväisyyden täyteisiä elämyksiä. Oppimisen suurenmoisimpiin piirteisiin liittyy se tosiasia, että aina on mahdollista oppia lisää, ja uutta oppimalla avautuu aina vain uusia kanavia valittavaksi. Harrastamalla oppiminen on erinomainen tapa taistella arkista harmautta ja tylsistymistä vastaan.

Juha-Pekka Pohjalainen. Kirjoittaja on Siilinjärvellä asuva Kuopion kansalaisopiston kuvataiteen suunnittelijaopettaja.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä syyskuussa 2023.

Kuvataiteen suunnittelijaopettaja Juha-Pekka Pohjalainen kuvassa vasemmalla.

Onnellinen elämä – myös ikääntyneenä

Kuopion kansalaisopiston alkavan lukuvuoden teema on Utelias mieli - Iloa hyvän olon huomiseen. Utelias ja avoin mieli on tärkeä kaikissa elämän vaiheissa. Se on itseasiassa keskeinen, kun ajatellaan esimerkiksi uuden oppimista ja hyvinvoinnin kokemusta. Uteliaan ja avoimen mielen avulla on mahdollista löytää ja kokea asioita, jotka lisäävät sosiaalista pääoma ja rikastuttavat elämää. On tärkeää tehdä asioita, joista nauttii, samoin kuin välillä rohkeasti ja uteliaasti astua kokeilemaan ja oppimaan uutta. Vaikka maailmassa myllertää, voimme itse vaikuttaa, yllättävän paljon, omaan hyvän olon kokemukseemme tekemällä mieluisia asioita ja oppimalla uutta yhdessä toisten kanssa. Kuopion kansalaisopiston kursseilla opiskelee tänä syksynä yli 9500 opiskelijaa, joista reilu 3200 on eläkeikäisiä.

Mielen hyvinvointi ja aktiivinen, omannäköinen toimijuus sekä sosiaaliset suhteet ovat merkittäviä tekijöitä hyvään ja onnelliseen elämään. Tätä tukemaan käynnistyvät nyt syksyllä, yhdessä Vanhustyön keskusliiton kanssa toteutettavat, senioreille suunnatut, maksuttomat, Hyvän Olon Olohuoneet.

Hyvän Olon Olohuone edistää ikääntymisen voimavaroja ja hyvinvoivan vanhuuden sisältöjä. Samalla se kokoaa osallistujia myönteisen vanhuuden dialogin äärelle ja edistää vanhuuden ennakointia. Ikääntyminen voi tuoda mukanaan uusia mahdollisuuksia ja uudenlaista vapautta. Saatat viettää eläkkeellä vuosikymmeniä elämästäsi. Miksi et suunnittelisi jo hyvissä ajoin juuri oman näköistäsi ja itsellesi mielekästä elämää?

Ikääntyvien ryhmä on moninainen eikä yhtä oikeaa tapaa vanheta ole. Omaa ikääntymistä kannattaa lähestyä avoimin mielin ja pohtia, mihin voi itse vaikuttaa ja millaista vanhuutta haluaa elää nyt ja tulevaisuudessa. Haastamme sinut mukaan pohtimaan, mitkä asiat ovat tärkeitä ja millaista polkua haluat kulkea.

Hyvän Olon Olohuoneet alkavat syyskuun 7. päivä klo 10-12 asumisen teemalla, jossa saadaan tietoa ja ideoita kotiin ja asumiseen. Miten sinä haluaisit asua ikääntyneenä? Miten turvallinen koti tukee ikääntymistä? Syksyn muut aiheet keskittyvät uneen, aivojen terveyteen sekä tunteisiin.

Keskustellaan mm. mikä merkitys laadukkaalla unella on hyvinvointiimme, millaiset asiat vaalivat aivojen terveyttä ja miten ottaa haltuun tunteiden vuoristorata ja kohdata sekä löytää merkitystä myös vaikeista tunteista.

Hyvän Olon Olohuoneet jatkuvat myös ensi vuonna, tammikuussa, tärkeillä hyvää ikääntymistä tukevilla teemoilla. Keskustellaan taloudellisesta mielenrauhasta ja siitä, mikä merkitys sillä on hyvään ikääntymiseen. Helmikuussa ollaan liikunnan äärellä ja puhutaan, kuinka liikunta voi tuoda iloa vuosiin. Ihmiselämän yksi tukipilareista on se, että elämä tuntuu mielekkäältä. Maaliskuussa pohdimmekin, mitkä asiat tuovat hyvää oloa omassa arjessa. Kevään viimeinen kerta pureutuu asiakirjoihin ja siihen, miten tärkeää oma ääni on saada kuuluviin asiakirjojen kautta.

Vaikka kokoontumiset ovat Kuopiossa, Puistokartanossa, myös maaseudulta - omalta kotisohvalta - osallistuminen näihin on helppoa, yksin tai ystävän kanssa. Teknistä tukea ja opastusta etäyhteyteen tarjoaa mm. yhteistyökumppanimme Savonetti.

Tavataan, Hyvän Olon Olohuoneessa, uteliain mielin ja tehdään yhdessä iloa hyvän olon huomiseen!

Kirjoittajat: Hanna-Reetta Metsänheimo, suunnittelijaopettaja, Kuopion kansalaisopisto. Hanna-Reettaa kiinnostaa ikäystävällisen yhteiskunnan rakentaminen ja arvotyöskentely. Hän innostuu helposti ja rakastaa positiivisen psykologian opiskelua. Tarja Siltanen, vanheneminen.fi koordinaattori, VTKL. Tarja on luonnossa viihtyvä futismutsi, joka näkee ikääntymisen arvokkaana elämänvaiheena.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä elokuussa 2023.

Tarja Siltanen ja Hanna-Reetta Metsänheimo

Utelias mieli, iloa hyvän olon huomiseen!

Kohta sinne taas pääsee, ainakin ilmoittautumaan, toteavat monet opiskelijamme! Kansalaisopisto tarjoaa vuosittain tuhansia kursseja, luentoja ja tapahtumia kenelle vaan itsensä kehittämiseen. Suunnittelijaporukalla pohdimme aina, mihin asiaan pitäisi keskittyä juuri nyt ja seuraavat kaksi lukuvuotta teemamme keskittyy uteliaisuuteen.  Miksi näin?

Utelias mieli auttaa meitä ymmärtämään paremmin maailmaa ympärillämme ja löytämään uusia mahdollisuuksia elämässä. Kun olemme uteliaita, meillä on halu oppia uutta ja kehittää taitojamme. Tämä johtaa usein uusiin kokemuksiin, jotka voivat tuoda meille iloa ja onnea. Uteliaisuus voi siis auttaa meitä löytämään intohimomme tai jopa tarkoituksen elämässä.

Tämä kaikki vaikuttaa myös hyvinvointiimme. Kun olemme uteliaita, pyrimme parantamaan hyvinvointiamme ja samalla voimme luoda onnellisemman ja terveemmän tulevaisuuden itsellemme, vaikka ympärillä myllertääkin. Monet asiat huolestuttavat, mutta on varmasti myös asioita, joihin voi itse vaikuttaa. Keskittymällä niihin voimme paremmin. Tällainen asia voi olla vaikka iloa tuova harrastus.  Se voi olla mitä vaan: viherkasvien hoitamista, kottaraispönttöjen nikkarointia, aarioiden virittelyä tai jotain muuta viheltelyä. Kun pääsee käyttämään taitojaan, päätään ja käsiään, elämä maistuu mukavalle! Saa antaa hetken viedä, olla vaan ja uppoutua rakkaaseen asiaan. Olisiko tämä sitä Kuopion kaupungin strategian mukaista elon paloa?

Tällä teemalla haluamme myös nostaa esille sivistyksen erilaisia merkityksiä ja luottamusta hyvään tulevaisuuteen, meille kaikille. Sivistys on mukana päivittäisessä arjessa, se ei ole mikään irrallinen suorite vaan koostuu ihan tavallisesta elämästä. Kuinka me kohtelemme toisiamme, saammeko toisen ihmisen loistamaan, elämmekö sopusoinnussa luonnon ja muiden ihmisten kanssa? Tarvitsemme kunnioittavaa suhtautumista lähimmäisiimme, niihin erilaisiinkin. Sivistys on kasvamista ja elämistä kestävästi, aineettoman kulttuuriperinnön vaalimista ahneuden ja kuluttamisen sijaan.

Jos haluat lisätä elon paloa, uteliaisuutta ja uuden oppimista elämääsi, kannattaa aloittaa pienistä asioista. Aloita kokeilemalla uusia asioita, lukemalla uusia kirjoja tai vaikka keskustelemalla uusien ihmisten kanssa. Pienet askeleet voivat johtaa suuriin harppauksiin, ja voit huomata, että olet oppinut ja kasvanut enemmän kuin koskaan ennen.

Joten, jos haluat löytää iloa hyvän olon huomiseen, kannattaa kehittää utelias mieli.

Kirsti Turunen, Kuopion kansalaisopiston rehtori, utelias viherpeukalo ja aktivistimummo.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä toukokuussa 2023.

Kuopion kansalaisopiston rehtori Kirsti Turunen.

Sivistymättömät mualaestollukat

Päläkähti mieleen tässä vanaha olettamus, jossa kaekki mualaeset näähhän mookkamaesina tyhmyilijöenä. Eeköön nyt oes jo aeka uattella asijata erjlaella? Misseepä muuvalla kylttuurija oes niin paljo ite tehty, ihan esittämiseen asti, vuessattoen aejan, ku mualla? Ee ennen vanahaan immeeset oo matkustellunna kulttuurijkokemusten perässä usseempoo kertoo kuukaavessa kaapunkeehin vyötässoleta. Ite ne on pitännä huvitukset tehhä. Nurkkatanssit, iltamat, kesäteatterit ja kyläkihhaakset. Kyllä mualla ollaan osattu, ja osataan eelleennii.

Kevät on kylien aikaa! Edellisen lukuvuoden aherrus, syksyn ja kevään harjoittelu, tuottaa upeita esityksiä ja näyttelyitä lähelle paikallisia asukkaita. Kevätnäyttelyiden upeat käsillä tekemisen taidonnäytteet saavat katsojan vilpittömän kunnioituksen tekijää kohtaan. Tarvitaan osaamista ja uskallusta yhdistää visio valmiiksi tuotteeksi asti. Konsertit, tanssit ja muut esitykset ovat tarvinneet toteutuakseen monet harjoituskerrat ja paljon innostuneita opiskelijoita. On suuri rikkaus, että kylillä on esityspaikkoja, jonne kyläläiset voivat kokoontua yhteen nauttimaan laadukkaasta, itse tehdystä ja tuotetusta kulttuurista. Kulttuurista, joka on aidosti tekijöidensä näköistä. Sillä kukapa muu kylien kulttuuriperimästä huolehtisi, jollei kyläläiset itse?

Tänä vuonna Kuopion kansalaisopiston entistä laajemman kulttuurikattauksen on mahdollistanut Taiteen edistämiskeskukselta saama apuraha, Taidesatelliitti -hanke. Sen avulla kulttuurin kokemismahdollisuuksia on voitu lisätä aimo annos harvaan asutulle maaseudulle Rautavaaralle, Kaaville, Juankoskelle ja Tuusniemelle. Rahoituksen avulla kansalaisopistossa opettavat taiteilijat pääsevät näyttämään omaa osaamistaan yksin ja yhdessä taitavien harrastajien kanssa. Hanke avaa kymmenittäin mahdollisuuksia ilmaiseen ja taitavaan tarjontaan musiikin, tanssin, taiteen ja runouden parissa. Lisää on luvassa syksyllä. Kun on kerran alakuun piästy, nii het ee olla lopettamassa.

Mutta mikä yhdistää ammattilaisten ja harrastajien tekemää kulttuuritarjontaa? No tietenkin tekemisen palo! Jokainen tehty runo, soitettu kappale tai savesta muotoiltu koriste-esine on askel sivistyneempään huomiseen. Elämme toteuttaaksemme itseämme. Tämä lukuvuosi on tarjonnut jälleen askeleita kohti unelmiamme, toiveitamme ja taitojemme karttumista. Ja se ei ole vähän se.

Jos myö mualla ee uskalleta olla ite suunnannäättäjiä, nii ee niitä oo tänne pilivin pimmein muualtakkaa tulossa. Eeköön siis hyvällä syyllä olla kerrannii pollakkaena ja esitellä uppeeta kulttuurjtarjontoo itellemmö ja muuvaltakkii tuleville, rinta rottingilla ja suut vehnäsellä. Välillä nimittäen suattaa käävä niinnii hyvin, että luvassa on kulttuurin lisäks pullakahvit.

Petra Lisitsin-Mantere, Kuopion kansalaisopiston johtava mussiikinopettaja, aeto mualaestollukka, ja ylypee siitä.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä huhtikuussa 2023.

Musiikinopettaja Petra Lisitsin-Mantere musisoimassa Musiikin Ystävien kanssa.

Esteetön ja saavutettava

Työnnän isääni pyörätuolilla, hiki kirpoaa, kun ylitämme lumipenkkoja. Käymme kaupassa ja muistelemme muistisääntöjä tunnuksiin. Miksi niitä pitää olla niin moneen paikkaan? Kenen muisti kestää?

Esteetön ja saavutettava, mutta kenelle? Onko sama kaikille reilua, jos ihmisten toimintaedellytykset ja valmiudet ovat erilaiset eri elämäntilanteissa?

Herää kysymys, osaanko itse toimia töissäni Kuopion kansalaisopistossa niin, että halukkaat voivat löytää tietoa opiskelumahdollisuuksista ja opetustapani ei sulje ketään ulkopuolelle.

Tänä talvena olen opiskellut Kuntoutuksen, tuen ja ohjauksen ea-tutkintoa ja oppinut paljon. Me ihmiset olemme niin moninaisia, vahvuuksinemme ja tuen tarpeinemme. On tosi tärkeää, että puhutaan julkisuudessa yhä enemmän siitä, miten esim. aistiherkkyys, ADHD ja autisminkirjo, lukivaikeudet tai vaikka ikääntyminen voivat vaikuttaa valmiuksiin ja taitoihin. Nämä piirteet voivat tuoda opiskeluun paljon vahvuuksia ja voimavaroja, mutta myös vaateita ymmärtää, miten opetus ja olosuhteet kannattaisi järjestää, jotta kaikkien olisi helppo olla mukana ja opiskella kullekin sopivalla tavalla.

Kyse on paljon siitä, että me opettajina ymmärrämme pysähtyä, kysyä ja kuunnella aikuisoppijaa tavoista, joilla hänen olisi helpointa oppia. Tapoja tukea oppimista on paljon, jos vaan maltamme kuulla ja rakentaa niitä yhdessä oppijan kanssa. Joskus ihan pienistäkin toimintatapojen muutoksista voi olla apua.

Työskentelen itse aikuisten kanssa, joista monet eivät ole aiemmin päässeet kouluun esim. sodan tai kalliin koulumaksun takia. Tarve kuuntelulle on suuri. On ollut hienoa jakaa ilo, kun aikuinen saa kiinni lukemisen ja kirjoittamisen ideasta. Sama riemu ja ylpeys on läsnä, kun ihmiset ovat löytäneet työpaikkoja.

Kuunnellen, kysyen, kannustaen ja kehuen voimme yhdessä saada paljon aikaan. Isä ja pyörätuoli ovat perillä, lenkki on heitetty ja osa tämän päivän esteistä ylitetty.

Johanna Jussila, kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston koulutussuunnittelija ja tasa-arvoisen ihmisyyden puolestapuhuja.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä maaliskuussa 2023

 

Se ei ole minulta pois

Poikani muutti viime kesänä Saksasta Suomeen asuttuaan ulkomailla yli kymmenen vuotta. Mukanaan hän toi auton ja eurooppalaisen ajokulttuurin: kohteliaisuuden. Aika pian hän huomasi sen isoimman eron ratin takana olevan suomalaisen ja autoaan ohjaavan eurooppalaisen välillä. Suomessa on vallalla minä-ensin -mentaliteetti, luonteemme on en-halua-missään-nimessä-antaa-sinulle-tietä. Ollessani hänen kyydissään sain kuulla tästä eroavaisuudesta monta kertaa. ”Miten ihmeessä suomalaiset ovat näin itsekkäitä, kun Saksassa, autoja täynnä olevilla baanoilla kunnioitetaan toisia ja heidät päästetään jonon väliin.”

Hänen sanansa jäivät mieleeni ja sen jälkeen olen monta kertaa pohtinut, onko se minulta pois, jos huomioin muita paremmin. Ei todellakaan.

Ne pienet asiat: ystävällinen hymy, kauniit sanat, kiitokset, tien antaminen toisille. Mikään näistä ei riistä meitä – päinvastoin. Toisten huomioinen antaa enemmän kuin ottaa. Meillä Kuopion kansalaisopistossa oli ystävänpäivän aikoihin Huomaa hyvä -kampanja. Samalla me laitoimme Puistokartanon seinille Hyvän mielen lauseita, kuten ”Kiitollisuus on vastalääke jatkuvalle tyytymättömyydelle ja enemmän haluamiselle.” ja ”Itselle tärkeät ja merkitykselliset asiat tekevät meistä aidosti onnellisia.”

Vaikka joistakin nämä lauseet saattoivat tuntua kliseiltä, niiden takaa pilkotti vankka totuus: positiivisuus on taito, jonka voi oppia. Harjoittamalla arjen pienten ilojen huomaamista ja kohtaamalla muut samoin kuin me itse haluamme tulla kohdatuiksi, pääsemme jo pitkälle. Tutkimusten mukaan kiitollisuus ja kiitoksen antaminen ovat erinomaisia tapoja lisätä hyvää oloa ja onnellisuutta.

Suomi oli viime vuonna jo viidettä kertaa maailman onnellisin maa. Meistä sisäänpäin kääntyneistä tuppisuusuomalaisista tämä kuulostaa hullulta. Meidän ohjeemmehan on ollut jo vuosituhansia: kell' onni on, se onnen kätkeköön. Olemmeko me samalla kätkeneet myös aidon, sydämestä kumpuavan toisten huomioimisen?

Toivottavasti emme! Näytetään muille, että välitämme heistä ja että he ovat tärkeitä. On hyvä muistaa, meidän maailmamme on sellainen, miten muut meitä kohtelevat. Aloitetaan niistä pienistä asioista. Kohdataan tuntemattomatkin hymyssä suin ja jaetaan tunnustusta muille. Ja mitäpä, jos seuraavalla kerralla, kun joku pyrkii autojonon väliin, niin annetaan hänelle tietä. Tämähän ei pidennä meidän matkaamme kuin parilla sekunnilla. Ja sehän ei ole meiltä – minulta pois.   

Maija Voutilainen, kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston tiedottaja, joka sydän läikähtää iloisista silmistä ja ystävällisestä hymystä.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä helmikuussa 2023. 

Pitäisiköhän putkeen tehdä mutka?

Helsingin Sanomien kolumnisti pohdiskeli taannoin, että kirjallisuudessa - kuten myös somessa - voi päätyä tietynlaiseen turvakuplaan. Some nostaa silmiesi eteen sellaista, mistä algoritmit laskevat sinun tykkäävän, samoin luettavaksi tulee herkästi valittua tietyn tyylistä kirjallisuutta. 

Eipä siinä mitään, tietysti jokainen saa nauttia sellaisista kirjoista, joiden parissa viihtyy. Mutta joskus voisi olla terveellistä irtautua omasta genrestä ja kurkata toisenlaisiakin näkökulmia. Itse jouduin pullahtamaan ulos omasta dekkarintäyteisestä kuplastani joitakin vuosia sitten, kun alkoi tuntua, että nyt samaa on jo toistettu liikaa. Tuli kyllästys. Erilaiset lukuhaasteet ovat olleet kivana apuna uuden löytämisessä.

Ystävän kanssa on ihmetelty, miten perhe- ja työarki saa ihmisen helposti imeytymään kuplaan - tai jopa tyhjiöputkeen - jossa on helppo liukua kiireestä toiseen ilman, että ehtii perehtyä maailman menoon. On riittävän haastavaa hoitaa työpaikalla työt, ehtiä ruokakaupan kautta välttämättömiin arjen puuhiin ja ehkä lasten harrastusten pariin. Kymppiuutiset katsotaan tai puhelimesta silmäillään uutisotsikot, niin ettei mieleen jää juuri mitään. Saati, että asiasta heräisi edes joitakin ajatuksia. Viime aikojen uutiset tietysti mieluummin unohtaakin. Kirjaakaan ei illalla jaksa enää avata.

Ja seuraavana päivänä aloitetaan taas alusta samassa tyhjiön imussa.

Kirjallisuuskuplan tavoin arkiputkeenkin kannattaisi puhkoa reikä - tai ainakin vääntää mutka. Ei ole vaikeaa rikastaa tuota työpaikan, ruokakaupan ja kodin välistä umpiota. Itse kuvittelen omaan reittiini lisämutkia kulttuurin pariin. Työskentelen taiteen ja oppimisen kanssa, mutta se on silti eri asia kuin se, että menisin vapaa-ajallani vaikkapa konserttiin nauttimaan. Kokemukseni mukaan kulttuurielämykset synnyttävät lähes poikkeuksetta ajatuksia. Ainakin jotain liikahtelee sellaisilla aivojen alueilla, joissa umpiossa kulkiessa ei tapahdu mitään. Ihan parasta olisi, jos kulttuurimutkalle saisi kaverin mukaan, silloin voisi jakaa elämyksen – se tulisi koettua ikään kuin tuplana!

Työssäni olen joutunut heräämään kuplasta, jonne oppilaitoksille on heitetty tärkeä haaste. Kuten muillakin kouluilla, myös kansalaisopistoilla on tärkeä tehtävä olla mukana uudistamassa yhteiskuntaamme kohti kestävämpiä arvoja ja toimintatapoja. Kestävämpää kehitystä tavoittelevassa sivistystyössä luotetaan kulttuuriin ja taiteeseen. Taiteen kyky pysäyttää tai liikuttaa, ihastuttaa tai ihmetyttää, näyttäisi olevan se tie oivaltamiseen, empatiaan ja ajatteluun. Uskoakseni tarvitaan myös jakamista, kuuntelemista ja kohtaamista. Sellaisille mutkille olisi suotava taipua. Yritetäänkö?

Anna Pohjalainen, Siilinjärvi-Kuopio -putkessa liukuva Kuopion kansalaisopiston apulaisrehtori.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä tammikuussa 2023.

Kuopion kansalaisopiston apulaisrehtori Anna Pohjalainen.

Kädentaitoja ja yhteisötaidetta Rautavaaralla

Anu Kainulainen Kuva: Olavi Rytkönen

Rautavaaran kirjastolla vietettiin taidepäivää torstaina 24.8.2023. 
Päivän ohjelmassa oli niin kädentaitoja kuin musiikkiakin. 

Kuntalaiset pääsivät osallistumaan Rautavaara 150-vuotta yhteisötaideteoksen tekemiseen opettaja Anu Kainulaisen johdolla ja kädentaitaja-opettaja Kirsti Virrantalo esitteli kehräystekniikkaa. Petra Lisitsin-Mantere, Marika Holopainen ja Annika Kuosmanen lauloivat, laulattivat, tanssittivat ja leikittivät etenkin pikkuväkeä.

Kirjastolla väkeä tuli ja meni, monipuolisen tekemisen ohessa oli mukava vaihtaa ajatuksia myös kansalaisopistosta. Monenlaisia kokemuksia, tarinoita ja myös toiveita kuultiin ja vastauksia kysymyksiin: mikä oli lopullinen sysäys lähteä kurssille, onko uuden vetäjän kurssi kiinnostavampi kuin vanhan tutun ja miten tarjonnasta pysyy parhaiten selvillä.

Petra Lisitsin-Mantere Kuva: Olavi Rytkönen

Rukille löytyi käyttöä

Rautavaaralainen Elli Nuutinen on aktiivinen kuntalainen, joka osallistuu mielellään, kun jotain mielenkiintoista on tarjolla. Syksyllä alkavalle kädentaitojen kurssille on jo ilmoittauduttu ja elokuun taidepäivään Elli saapui pellavanipun kanssa kysyäkseen neuvoja niiden saattamisesta lankamuotoon.

Elli Nuutinen Kuva: Olavi Rytkönen

Kehrääminen kiinnostaa ja kotoa löytyy jopa rukkikin, enää puuttuu vain taitoa sitä käyttää. Lokakuun puolivälissä on tarjolla kurssi Kirsti Virransalon vetämänä ja sinnehän on ilman muuta mentävä. 

Ellillä on kokemusta kansalaisopiston tarjonnasta jo pitkältä ajalta, niin käsityöpiirissä kuin lasimaalauksessakin on tullut kädentaitoa lisää. Myös musiikki on vetänyt Elliä puoleensa monipuolisesti.

- Onpa tullut laulettua karaokea ja oltua myös kirkkokuorossa. Se olikin luontevaa, olihan karaokevetäjänä täällä entinen kanttorimme. 

Yhdessä tekemistä joutenolon sijaan

Kansalaisopiston tarjonnan Elli Nuutinen kokee todella tärkeäksi myös Rautavaaralla, mutta samalla hän tiedostaa sitä uhkaavat haasteet.

- Täällä maakunnassa ikääntyminen ja muutto muualle tekee sen, että kursseille ei oikein tahdo enää riittää osallistujia. Esimerkiksi minun vetämäni posliininmaalaus jouduttiin lopettamaan liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Tämä on harmi, sillä totta kai harrastamiseen pitää olla mahdollisuus muuallakin kuin isommissa kaupungeissa. Olisikohan apu tähän niiden aktivoinnissa, jotka eivät osaa muuta harrastaa kuin istuksia kylällä aikaa tappamassa? Mikähän miehiä kiinnostaisi? Kiinnostavat kurssit ja hyvät vetäjät varmasti saisivat paljon aikaan. Tällaisen haasteen heittäisin, Elli tiivistää lopuksi.

Oppijasta opettajaksi

Ellin käsityökaveri Inkeri on hyvä esimerkki opiskelijasta, jonka rooli on vuosien varrella vaihdellut. Innokas käsityöihminen on ollut kansalaisopiston toiminnassa mukana niin opiskelijana kuin opettajanakin. Etenkin maaseutupaikkakunnilla toteutuu yhä usein klassinen kansansivistystyön asetelma.

Inkeri kehräämässä Kuva: Olavi Rytkönen

- Esimerkiksi aikoinaan olin kiinnostunut pajutöistä ja menin naapurin isännän vetämälle pajutyökurssille. Aikani näitä kursseja kävin ja lopulta aloin itsekin opettaa pajutöitä seuraaville kiinnostuneille. Mutta toisaalta sekin on ainakin täällä Rautavaaralla todettava, että liian tuttu ei kurssin vetäjä saa olla. Kun on uusi vetäjä, joka tulee kauempaa, niin kiinnostus on suurempi kuin jos kurssin vetovastuu on sinänsä yhtä osaavalla, mutta jo liiankin tutuksi tulleella oman kylän erikoisosaajalla. Mutta ei tätäkään yleistää voi, joku kurssi voi henkilöityä vetäjäänsä niin, että opiskelijat pitävät vaikka välivuoden, jos ei se ”meidän oma” vetäjä ole jostain syystä jonain lukukautena käytettävissä. Ihannetilanne tietysti olisi, että aina tulisi myös uusia opiskelijoita ja uusia vetäjiä ja uusia kursseja. Jos aina on koolla vain samat ihmiset, niin ei ole hyvä sekään, Inkeri vertailee kokemuksia.

Villan kehräystä. Kuva Olavi Rytkönen

Netti pitää ajan tasalla

Anja Lievonen osallistui Rautavaaran taidepäivään tekemällä aamusta asti Rautavaara 150-vuotta juhlamosaiikkia. Yhteisötaideteos olikin valmis jo varhain iltapäivällä ja saman tien aloitettiin uutta teosta. Aktiivisen Anjan elämään kansalaisopiston tarjoamat kurssit ovat kuuluneet aina, ja niistä ajan tasalla pysytään modernilla tavalla.

Anja Lievonen  Kuva: Olavi Rytkönen 

Netistäpä tämänkin päivän ohjelman näin ja heti päätin tulla mukaan. Älykännykkä on näin seniorillekin pätevä arjen helpottaja, sieltä näkee tarpeelliset uutiset ja vaikkapa pankkiasiat hoituvat helposti. Ei sitä silti jatkuvasti tarvitse raplata. Kännykän kanssa pelaamisen sijasta suosittelen muillekin osallistumista ihan paikan päällä, kun jotain järjestetään. Jos ollaan vain passiivisia ja pysytään huoneessa, niin tapahtumat loppuvat. Rautavaaralla kansalaisopisto on tärkeä aktivoija, joka tuo ihmisiä yhteen oppimaan uutta ja mahdollistaa myös kuntalaisten sosiaalista elämää. Otetaan tarjonnasta hyöty ja ilo irti, Anja kannustaa.

 

Kädentaidot kiinnostavat

Siilinjärveläinen Jaana Ahonen osui mukaan Rautavaaran taidepäivään käydessään tervehtimässä äitiään. Myös Jaanan elämässä kansalaisopistolla on ollut oma osuutensa.

- Nuoruusvuosina täällä Rautavaaralla kävin ahkerasti tanhupiirissä ja laulukerhossa, mutta aikuisiällä nämä harrastukset ovat jääneet. Nyt kun tässä katselee taidepäivän osallistujien touhuja, niin esimerkiksi tuollainen mosaiikkityö kiinnostaisi, jos sen tiimoilta tulisi kurssi Siilinjärvelle. Ja onhan kansalaisopistolla paljon muutakin mukavaa tarjolla eikä maksa edes mahdottomia, Jaana Ahonen arvioi mahdollisia tulevia opintojaan. Niihin olisi kiva lähteä jos kurssi on omalla paikkakunnalla ja kurssille voisi lähteä vaikka kaverin kanssa.

 Rautavaara 150-vuotta yhteisötaideteoksen tekemistä. Kuva: Olavi Rytkönen

Tekstin, haastattelut ja  kuvat toimitti Taidepäivästä Rautavaaralla 23.8.2023 Olavi Rytkönen

Pidetään mieli avoimena ja pidetään huolta myös digitaitojen äärellä

 Blogikirjoitus Vanhustenviikko 2023

Usein uusi jännittää ja voi tuntua vaikealtakin. Monen uuden asian oppimista helpottaa kuitenkin myönteinen suhtautuminen ja voimavaralähtöinen tarkastelutapa. Meillä kansalaisopistolla harjoittelee ja opiskelee vuosittain suuri määrä ikäihmisiä myös digiasioiden äärellä ja onkin tärkeää muistaa, että ikä ei ole este oppimiselle.

Ikääntyneet ovat hyvin heterogeeninen joukko, joka myös digipalveluiden käyttäjinä on hyvin monimuotoinen. On tärkeää kirkastaa niin ammattilaisten kuin ikääntyneiden itsensäkin ajattelussa, että ikä ei automaattisesti määritä digiosaamisen taitotasoa. Saatikka sitten mahdollisuutta oppia digitaitoja.

Myönteisen suhtautumisen ja voimavaralähtöisen tarkastelun äärellä on hyvä pohtia ja kyseenalaistaa omaa ajatteluaan. Ajattelemmeko, että: ehkä en osaa, ehkä en voi, ehkä minun ei enää tarvitse … vai käännämmekö tietoisesti uuden äärellä ajatusta myönteisempään pohtimalla esimerkiksi, mistä pääsisin alkuun? kuka minua voisi auttaa? ja mitä hyötyä minulle olisi digitaidoista? On totta, että digitaidot auttavat esimerkiksi verkkoon vietyjen palveluiden äärellä ja asioinnissa, mutta ne auttavat myös osallistumisessa silloin, kun omat voimat ovat vähäiset tai fyysiset rajoitteet haittaavat liikkumista ja kyläilyä sukulaisten ja ystävien luokse. Älylaitteiden avulla on mukava soittaa videopuheluita ja sosiaalisen median kautta seurata, mitä ystäville kuuluu ja mitä heidän elämässään on tapahtunut. Näiden taitojen kautta voi sitten myös vähitellen rohkaistua tutustumaan ja oppimaan lisää digitaidoista. Myönteisen ajattelun kautta voi pohtia myös esimerkiksi sitä miten virkistävää aivoille uuden oppiminen on. On tutkittu, että negatiivinen suhtautuminen kutistaa ajattelua ja täten myös vaikeuttaa uuden oppimista. Onko digitaitojeni esteenä oma kielteinen asennoitumiseni digihömppää kohtaan?

On totta, että verrattaessa ikääntyneitä nuorempaan väestöön selkeästi harvempi ikääntyneistä käyttää digipalveluja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen DigiIN -hankkeen (2020) tuloksien mukaan 70 vuotta täyttäneistä hieman reilu puolet käytti sähköisen asioinnin palveluja täysin itsenäisesti, hiukan yli kymmenes asioi avustettuna ja kolmasosa ei käyttänyt lainkaan internetiä sähköiseen asiointiin. (Heponiemi ym. Vanhustyölehti 3/2023.) 

Ei sovi unohtaa, että yhteiskunnassamme on paljon henkilöitä, jotka eivät itsenäisesti kykene käyttämään digipalveluita lainkaan. Digitaalisista palveluista syrjäytyminen on myös Digi In -hankkeen asiantuntijoiden mukaan todellinen koko yhteiskuntaamme koskettava haaste. Tämä tulisi mielestäni ottaa vakavasti ja etsiä monipuolisia ratkaisuja, jotta palvelut olisivat saavutettavat kaikille. On lisäksi tärkeää muistaa, että tämä haaste ei kosketa ainoastaan yhteiskuntamme iäkkäitä henkilöitä. Huomioikaamme siis, että yhteiskunnassamme on aina ihmisiä, jotka haluavat, tarvitsevat ja arvostavat kasvokkain annettavaa palvelua ja kohtaamista. Tätä on todellinen ikäystävällisyys ja yhdenvertaisuus palvelujen saatavuuden äärellä.

Ammattilaisina meidän tulee pohtia, miten voimme aktiivisesti tavoittaa digipulmia kokevia henkilöitä ja miten saisimme heidät auttavan kätemme piiriin. Mielestäni myös vanhusten läheisillä henkilöillä on tässä merkittävä tukitehtävä. Maailma muuttuu, se on varma, niinhän se on aina tehnyt. Olemmeko valmiit kulkemaan muutoksessa ja katsomaan myös mitä hyvää muutoksella on annettavanaan? Jotta digipalvelujen hyödyistä on mahdollista saada käsitystä, tulee kaikilla olla mahdollisuus tutustua niiden käyttöön ja saada opastusta ja tukea. 

Meillä kansalaisopistolla on niin Kuopiossa kuin maaseudulla paljon tietotekniikan opetusta. Aloittelija pääsee hyvin ja turvallisesti käyntiin Digivinkit -kurssilla, jossa tutustutaan mm. internetin mahdollisuuksiin ja tietoturvaan. Kurssin tavoitteena on saavuttaa monipuoliset ja hyvät tietokoneen käyttötaidot. Muita kursseja, joilla omia digitaitoja voi vahvistaa ovat esimerkiksi Ensikosketus älypuhelimeen, Älypuhelimen hyötykäyttö arjessa, Verkkoasiointi ja Kuvat tietokoneelle ja kansioihin -kursseilla.

Tiesitkö muuten, että kaupungissamme toimivan seniorityöryhmän vahva tahtotila on tukea ja auttaa ikääntyviä hyvän elämän äärellä. Yksi yhteistoimintamme muoto on vuosittain järjestää senioreille suunnattuja hyvinvointia tukevia tapahtumia. Tänä vuonna on Vanhustenviikolle 1.-8.10.2023 järjestetty Turvallisesti digiaalloilla surffaten -tapahtuma. Tapahtuman tarkoituksena on tutustuttaa turvallisesti digiasioihin. Siinä vierailevat mm. Kuluttajaliitto ry:n asiantuntija Jaana Savolainen, joka esittelee ajankohtaisia netti- ja puhelinhuijauksia ja niihin varautumista ja toimintaohjeita.  Vanhusasiavaltuutetun toimistolta Mia Niemi pohtii ratkaisuja ikääntyneiden digitaalisen yhdenvertaisuuden lisäämiseksi, Senioreiden ATK-yhdistys SAVONETTI ry esittelee lämminhenkistä toimintaansa seniorilta seniorille digineuvonnan ja opastuksen äärellä. Pääpuheenvuorossa on Savonia AMK:sta Mikko Myllymäki, joka johdattaa kuulijat tekoälyn maailmaan. Mukana on myös seniorityöryhmämme jäseniä esittelemässä toimintaansa ja palveluitaan sekä kertomassa miten omassa arjessa on mahdollista harjoitella digitaitoja.

Tulethan sinäkin Kuopion kaupungintalolle tiistaina 3.10.2023 klo 10-14. Osallistua voi myös verkon välityksellä: https://bit.ly/kuopionkansalaisopistoluennot

Kirjoittaja: Hanna-Reetta Metsänheimo on Kuopion kansalaisopiston suunnittelijaopettaja (Terveyden ja hyvinvoinnin ainealue ja senioriopetus ja -verkostotyö) 

Lähde: Vanhustyö -lehti 3/2023 Digitaalisuus haastaa ikääntyneiden yhdenvertaisen palvelujen saannin. Heponiemi T., Kainiemi E. ja Saukkonen P. Saatavissa: https://vtkl.fi/digitaalisuus-haastaa-ikaantyneiden-yhdenvertaisen-palvelujen-saannin Viitattu: 29.9.2023 

Musiikkia ja mukavaa seuraa Maaningalla

Sokka irti -kuoro Kuva: Olavi Rytkönen

Meidän Kuopio -festivaali on yhteisöllinen kaupunkifestivaali, johon kaikki kuopiolaiset ovat tervetulleita mukaan. Kuopion kansalaisopisto oli mukana Meidän Kuopio -festivaalissa myös Maaningalla, Meidän Maaninka -tapahtumapäivän merkeissä.

Keskiviikkona 23.8.2023 Maaningan urheilutalolla oli monipuolista ohjelmaa iltapäivän kolmesta iltaseitsemään. Nykyisiä, entisiä ja tulevia kansalaisopiston opiskelijoita ja opettajia oli mukana tapahtumassa runsaasti ja Sokka irti -sekakuoro esiintyi pienen konserttitauon jälkeen. Tapahtumassa oli mainio tilaisuus jututtaa opiskelijoita. Monta mielenkiintoista tarinaa kuultiin, ja jokainen niistä oli erilainen. Joku on harkinnut kurssille tuloa jopa vuosia, jotakin motivoivat esiintymiset, toista taas mukavan porukan yhteinen harrastus.

Sisko ja sen veli

Kansalaisopiston kautta moni on löytänyt itselleen pitkäaikaisen harrastuksen. Maaninkalainen Asko Tolvanen on nyt mukana Sokka irti -kuorossa, kuoroharrastusta on takana jo peräti viisitoista vuotta. Asko kuuluu laulamisen aikuisiällä aloittaneisiin, hän oli jo ns. miehen iässä tullessaan ensi kertaa kuoroharjoituksiin.

Marjut Hujanen ja Asko Tolvanen Kuva: Olavi Rytkönen

"Laulaminen oli jollain tasolla kiinnostanut aina, mutta aikansa otti ennen kuin aktivoiduin mukaan muiden kanssa laulamaan. Sitä ennen kävin toki paljonkin kuuntelemassa kuorojen konsertteja. Siskoni tunsi minut hyvin ja rohkaisi mukaan. Tämä päätös kannatti, vuodet ovat minunkin osallani tuoneet mukanaan kehittymistä paitsi laulussa, myös muussa itseilmaisussa. Äänissä laulaminen oli aluksi vierasta, mutta hyvässä ohjauksessa siihenkin on päässyt sisälle."

 Askon sisko Marjut Hujanen täydentää veljensä tarinaa. 

" Kyllä tosi on näin, että minähän se velipojan mukaan houkuttelin. Mitäpähän tuo olisi ollut, sellainen kolmen tai neljän vuoden urakka, mutta lopulta lähti. Eikä ole moittinut, päinvastoin. Onpa tainnut suositella hyvää harrastusta muillekin. Meille molemmille tämä hyvä porukka on tärkeä syy olla mukana, yhteinen sävel löytyy muussakin kuin vain laulussa. Arvostamme kansalaisopiston työtä suuresti, sen ansiosta täällä pitäjilläkin on saatavilla hyviä harrastuksia ja mahdollisuuksia oppia uutta ja sivistää itseään. Ja ovathan kurssimaksutkin sellaisia, että kaikilla on mahdollisuus sen puolesta osallistua. Kansalaisopistojen on säilyttävä" Asko ja Marjut linjaavat yksissä tuumin.

Kuorosta vastapainoa arkeen

Kari Rytköstä voi hyvällä syyllä pitää kuorokonkarina. Hän on viime vuonna perustetun Sokka irti -kuoron perustajajäseniä, mutta lauluharrastuksen tarina alkoi jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Tällöin Kari toimi maanviljelijä-yrittäjänä ja kiireisen miehen ajatukset äänenavauskurssilla olivat ristiriitaiset.

"Mieleen tunki väkisinkin, että olenkohan minä nyt oikeassa paikassa, pitäisikö minun sittenkin olla siellä tilallani töissä eikä laulamassa. Tein kuitenkin itselleni selväksi, että kyllä kaksi tuntia pitää viikossa olla vara käyttää hyvään harrastukseen, jonka kautta saa lisävirtaa normiarkeenkin." 

Sokka irti -kuoro Kuva: Olavi Rytkönen

Hyvä vetäjä auttaa kehittymään 

Kari Rytkönen muistaa selvästi, mistä kipinä laulamiseen alkujaan syttyi.

- Olin neljän vanha, kun kuulin radiosta Jussi Björlingin laulavan O Helga Natt. Silloin ensimmäisen kerran syttyi haave joskus vielä itsekin laulaa. Se esitys teki lähtemättömän vaikutuksen, Kari muistelee. Alkuun päästyään Karin kuoroharrastus vei miehen mukanaan. Parhaimmillaan Kari on ollut viidessä kuorossa yhtä aikaa. Vuosien aikana on muodostunut myös käsitys hyvän kuoron edellytyksistä.

Kari Rytkönen Kuva: Olavi Rytkönen

"Minulla on ollut onni saada laulaa hyvien vetäjien johtamissa kuoroissa. Hyvä johtaja on kannustava ja osaa suunnitella ohjelmiston kuoron taitotason mukaiseksi. Joskus ohjelmisto on pidempään laulaneille helpohkoa ja silloin kannustetaan muita ja näin saadaan porukalla homma etenemään."

Heittäytymistä ja laulun iloa 

Kansalaisopiston Sokka irti -kuoro on Kari Rytkösen arvion mukaan nimensä veroinen.

"Meillä on hyvä yhteishenki ja esiintymisissä on mukavaa heittäytymistä, kun mennään yleisön eteen niin eikun sokka irti ja menoksi!"

Johtajamme Petra Lisitsin-Mantere on saanut kyllä itse kustakin ihan uusia puolia esiin. Kansalaisopistolle täytyy muutenkin antaa tunnustusta näin musiikkimiehenä, tarjolla on oppia kaikenikäisille. Moni viulisti tai pianisti tai kitaristi on saanut alkukipinän kansalaisopiston kautta ja myöhemmin on ollut mukana bändeissä ja kuoroissa tai jopa jatkanut opintoja ihan ammattimuusikoksi asti. Laadukasta oppia matalalla kynnyksellä, ihan niin kuin pitääkin. 

Rita Partala Kuva: Olavi Rytkönen

Kitaristi-laulaja Rita Partala on hyvä esimerkki edellä kuvatusta. Hän soitti ensin kotona täysin omatoimisesti, mutta harrastus syveni kansalaisopistossa. 

Rita kertoo oman harrastuksensa alkutaipaleesta. 

"Sain hyvän opettajan. Arttu neuvoi soinnut ja muut kitaristille hyödylliset perusasiat Niillä eväillä soittamista on ollut hyvä jatkaa ja tiedä vaikka opiskelisin muusikoksi tulevaisuudessa." 

Yhteisesiintymiset motivoivat 

Jouko Uljas on kotoisin Maaningan Tavinsalmelta. Pirteä herrasmies on menneinä vuosikymmeninä ollut ahkera kansalaisopiston palvelujen käyttäjä, mutta viime vuosina hän on keskittynyt musiikkiin. 

Jouko Uljas Kuva: Olavi Rytkönen

 

"Kansalaisopiston musiikkiryhmässä on paljon kivoja asioita. Ennen kaikkea hyvä porukka, jonka kanssa on mukava paitsi harjoitella, ja muutenkin viettää aikaa. Myös esiintymiset ja konsertit motivoivat, on hyvä olla jotain mihin tähdätä." 

Muutaman vuoden takainen yhteiskiertue kuopiolaisten, maaninkalaisten ja lapinlahtelaisten kanssa on jäänyt mieleen. Mukana oli Lapinlahdelta Mahottomat ja Antti Heikkinen ohjasi esityksiä, porukkaa oli yhteensä liki sata esiintymässä ja keikoilla riitti yleisöä. 

 - Siinä saatiin hauskaa ohjelmaa aikaiseksi muillekin kuin kansalaisopiston piireissä oleville. Tällaisia eri porukoiden yhteisjuttuja toivoisimme jatkossakin, Teuvo Mononen Siilinjärveltä kommentoi.

Harjoittelu pitää vireänä 

Tapani Kokkonen Siilinjärveltä vertaa kansalaisopiston kursseja koululaisten elämään. 

Teuvo Mononen, Jouko Uljas, Tapani Kokkonen Kuva: Olavi Rytkönen

"Niin kuin nuoret lukevat läksyjään ja tekevät tehtäviään, niin samapahan se on meilläkin. Jos meinaa kehittyä tai edes pysyä muiden mukana, on harjoiteltava. Ja sehän sopii, ovathan tutkitusti nimenomaan musiikki ja vaikkapa sanaristikot parasta aivojumppaa."

Miehet ovat vuosien varrella saaneet kannustettua porukkaansa uusiakin jäseniä, mutta samat haasteet tulevat yhä uudestaan vastaan. 

"Harva rohkenee kesken kurssin lähteä mukaan ja moni pelkää sitoutumista. Ei iletä lähteä kertaakaan, kun tiedossa on, että joka kerralle ei kuitenkaan pääsisi mukaan. Silti aina tulee uusiakin naamoja mukaan ja enpä muista kenenkään katuneen mukaan tulemistaan" kertovat Jouko, Teuvo ja Tapani ennen kuin nappaavat harmonikat syliin ja kiiruhtavat yhteislaulujen säestystehtäviin, mihin ohjaaja Petra on heidät pikahälytyksellä pyytänyt.

Tekstin, haastattelut ja  kuvat toimitti Meidän Maaninka-päivänä 23.8.2023 Olavi Rytkönen

Kansalaisopisto näkyy ja kuuluu Kuopiossa

Äidin ääni -kuoro esiintymässä Kuopion torilla Kuva: Olavi Rytkönen

Meidän Kuopio -festivaalin 25.-26.8.2023 aikana Kuopion Kansalaisopisto jalkautui kaupungille. Opiston väkeä oli tavattavissa Puistokartanon puistossa Rompetorilla ja useita kansalaisopiston laulu- ja soittoryhmiä esiintyi Elonkorjuujuhlilla kauppatorin esiintymislavalla molempina päivinä.

Vilkkaan tapahtumaviikonlopun aikana oli oivallinen tilaisuus jututtaa niin kansalaisopistossa opiskelevia, mutta myös heitä, jotka eivät aikoihin ole kurssitarjonnan annista nauttineet aikoihin.
Miksi vuosia on jäänyt väliin ja mikä kenties saisi taas innostumaan tulemaan mukaan kansalaisopiston toimintaan? Miten he näkevät kansalaisopiston ja koetaanko se tarpeellisena?

Kansalaisopisto, totta kai!

Siilinjärvellä asuva Terhi Rissanen vastaa iloisesti, kun torihaastattelija kysyy, onko Rissanen koskaan käyttänyt kansalaisopiston tarjoamia kurssimahdollisuuksia.

- Totta kai olen! Tälläkin hetkellä viikko-ohjelmaani kuuluu zumba-tunti maanantaisin. Nuorempana olen ollut mukana tanssihommissa ja kesäteatterissa sekä kuvataiteissa. Etenkin teatteri on jäänyt mieleen huippuhauskana hommana. Siinäkin oli ohjaajalla tärkeä merkitys. Treeneihin tulee lähdettyä, kun vetäjä on hyvä. 

Kansalaisopiston merkityksestä kansansivistäjänä Terhillä on painavaa sanottavaa.

- On fiilis, että lähes kaikilla on joku tarttumapinta kansalaisopistoon. Minä itse olen mukana, tyttäreni on ollut ja myös äitini kansainvälisten työmatkojensa takia kävi varmaan viisitoista vuotta englannin kursseilla jatkaen vielä eläkkeelläkin. 

"Pakko sanoa, että minun olisi todella vaikea kuvitella elämää ilman kansalaisopistoa, niin tärkeä vaikuttaja se on ollut. Kansalaisopisto tarjoaa niin monipuolisesti kaikkea todella laajoille käyttäjäryhmille, että kyllä ehdottomasti sen toiminta on turvattava jatkossakin. Mikä koulutus on lähempänä kaikkia kansankerroksia ja helpommin saavutettavissa?"  Terhi Rissanen

Terhi Rissanen Kuva: Olavi Rytkönen

Hyvä kuoronjohtaja luo myös haasteita

Leena Haikonen-Salo Siilinjärveltä on laulanut Äidin Ääni -kuorossa jo lähes kahdeksan vuotta. Leenan muutettua aikoinaan Siilinjärvelle hän alkoi miettiä uutta harrastusta.

- Kaverini lauloin kuorossa ja hän vinkkasi minutkin mukaan. Koelaulun kautta pyrin ja pääsin mukaan. Olen viihtynyt kuorossa hyvin, ja mukavan porukan lisäksi Riikka Leinonen on tehnyt johtajana hyvää työtä. Äidin Ääni -kuoro toimii nyt kansalaisopiston alaisuudessa ja se on monella tavalla meillekin eduksi. Opiston tilat ja verkostot ovat käytettävissä ja uusien laulajien rekrytointi sujuu joustavasti. 

"Mielenkiinto on pysynyt hyvin yllä, koska kuoron ohjelmisto on elänyt ja asioita on lähestytty aina uudella tavalla. Samalla jokainen on päässyt myös toteuttamaan ja myös haastamaan itseään, sillä ohjelmistossa on myös haastavampia kappaleita. Meitä ei ole päästetty liian helpolla ja se on hyvä homma."  Leena Haikkonen-Salo

Leena Haikonen-Salo Kuva: Olavi Rytkönen

Ponnistelun kautta päämäärään

Kimmo Jokivarsi on kokenut kuorolaulaja, harrastusta on takana jo parikymmentä vuotta. Näistä viimeisimmät vuodet hän on ollut mukana Kuopion Mieslaulajissa, jonka toiminta on nyt Kuopion Kansalaisopiston alaisuudessa. 

"Kuoroharrastukseni alkoi puolivahingossa, kun toisesta lajista lähdin kokeilemaan kuoroa kaverin houkuttelemana. Kuorokärpänen oli pikkuisen yrittänyt purra jo aiemmin ja nytpä se purikin sitten kunnolla ja sillä tiellä ollaan yhä. Itse koen kuorossa laulamisen hyvin elämyksellisenä. Kun kaikki menee nappiin ja äänet soivat hienosti yhteen, on fiilis verrattavissa vaikkapa maalintekoon futiksessa. Kun tämä tapahtuu vieläpä erittäin mukavassa porukassa, niin mikäs sen kivempaa!"  Kimmo Jokivarsi 

Kuopion mieslaulajat Kuva: Olavi Rytkönen

Kuopion Mieslaulajien kuoronjohtaja Annuliina Ikäheimo kertoo kuoroharrastuksen olevan yhdessä tekemistä, johon sisältyy tavoitteita ja myös ponnistelua. 

"Tämä hitsaa porukkaa yhteen, palkitsee ja luo yhteishenkeä. Se samalla myös sitouttaa, jokaisella on oma tärkeä paikkansa eikä treeneistä mielellään olla pois, etenkään kun harjoittelun päämäärä eli esiintyminen lähestyy." Annuliina Ikäheimo 

Annuliina Ikäheimo Kuva: Olavi Rytkönen

Lähellä oleva kurssi kiinnostaa

Kuopiolainen Niina Mäntyniemi oli Elonkorjuujuhlilla mukana Maaseutuammattiin ry:n edustajana. Hänen suhteensa kansalaisopistoon on varsin tyypillinen perheelliselle kaupunkilaiselle.

- Viimeisimmäksi olin jokunen vuosi sitten olin grafiikkakurssilla Puistokartanossa. Lapsena toki tuli myös käytyä monenlaisessa mukana, etenkin kuvataide kiinnosti. Tällä hetkellä omien lasten harrastukset ovat etusijalla ja ne vievät valtaosan vapaa-ajasta. Silti en tyrmää paluuta kansalaisopiston opintoihin, etenkin jos sellainen mahdollisuus ilmaantuisi kotini lähellä olevalle Martti Ahtisaaren koululle. Esimerkiksi jooga voisi tällä hetkellä kiinnostaa ja taide kiehtoo yhä. Mutta kiireisessä arjessa nimenomaan harrastuksen saatavuudella on iso merkitys, läheisyys on suorastaan puoli voittoa, Niina kertoo ja muistuttaa kansalaisopiston merkityksestä.

"Opisto tarjoaa edullisesti, eli matalalla kynnyksellä todella monipuolisesti virikkeitä ja oppia kaikenikäisille. On ensiarvoisen tärkeää ja kansansivistyksellisesti korvaamattoman arvokasta, että tällainen tarjonta on helposti saatavilla kaikille kuopiolaisille." Niina Mäntyniemi

Niina Mäntyniemi Kuva: Olavi Rytkönen

Kynnys matalalla 

Yrittäjä Pasi Piiroinen on osallistunut italian kurssille kymmenisen vuotta sitten. Paluu opintoihin voisi hyvinkin olla pian ajankohtainen.

"Aivan hyvin voisin palata opintoihin, sillä muiden kiireiden vuoksi kurssi jäi aikoinaan kesken ja alkukin on jo päässyt unohtumaan. Kurssista jäi hyvä fiilis, koska opettaja oli hyvä ja liikkeelle lähdettiin alkeista. Kaikki pääsivät hyvin alkuun eikä kukaan tipahtanut kyydistä - paitsi minä töideni takia"  Pasi Piiroinen

Pasi Piiroinen Kuva: Olavi Rytkönen

Hyötyoppia oman työn tueksi

Puistokartanon puiston Rompetorilla olivat erilaisia kivituotteita ja koruja myymässä Kirsti ja Kalevi Kallio. Vaikka torikauppa onkin vienyt pariskunnan vapaa-ajasta huomattavan osan, on myös kansalaisopiston tarjonta ehtinyt tulla tutuksi.

- Olen ollut tietokonekurssilla niin Maaningalla kuin Siilinjärvelläkin. Molemmat olemme aikaisemmin olleet kivihiontakurssilla. Kalevi on ollut myös kurssilla, missä tehtiin hopeaketjuja. Eli olemme saaneet kansalaisopiston kautta hyödyllistä lisäkoulutusta tätä varsinaista pääpuuhaamme ajatellen. Mikä parasta, kurssit ovat edullisia ja kaikkien saatavissa. 

"Toivomme kovasti, että jatkossakin yhteiskunta muistaa huolehtia opistojen rahoituksesta, tämän tarjonnan loppuminen kirpaisisi pahimmin juuri meihin vähäväkisempiin kansalaisiin"  Kirsti Kallio 

Kirsti ja Kalevi Kallio Kuva: Olavi Rytkönen

Haaveet todeksi

Rompetorin laajaan tarjontaan oli tutustumassa myös kuopiolainen Tapio Rytkönen. Juuri nyt ei Tapiokaan ole kansalaisopiston toiminnassa mukana, mutta niin kuin useimmilla, yhteistä historiaa löytyy.

- Iisalmessa olin vuosia sitten kansalaisopiston kivikurssilla. Hiottiin ja muutenkin käsiteltiin kiviainesta, opettajakin taisi olla osuvasti nimeltään Kallio. Sittemmin ei ole tullut kursseilla oltua, mutta puukkojen keräilijänä puukkokurssi tai muu metalliin liittyvä kädentaito voisi hyvinkin aktivoida taas kurssille. Itse asiassa vaimo on kannustanut myös maalauskurssille, vesivärimaalaus on aina kiinnostanut,  mutta lopullinen sysäys tarttua pensseliin on vielä odotuttanut itseään. Esimerkiksi Vitali Ahon töitä olen ihaillut kovasti ja vaikkapa hänen vetämänsä kurssi saattaisi hyvinkin saada minusta oppilaan.

"Ja toki sekin vaikuttaa harrastamiseen, että eihän nämä kansalaisopiston kurssit mitenkään hinnan kiroissa ole, siitä ei jää kiinni."  Tapio Rytkönen

Tapio Rytkönen Kuva: Olavi Rytkönen

Lähiopetus kunniaan

Leni Heikkinen ja Tapsa Hiltunen ovat aktiivisia savolaisia, joiden elämässä on keretty opiskellakin. 

Lenillä on selkeä näkemys, millainen hyvä kurssi kansalaisopistolla on. Tärkeintä on kiinnostava sisältö ja se että vetäjä osaa hommansa, on innostava ja kannustava. On myös tärkeää eri aiheissa osata hakeutua omaa taitotasoa vastaavalle kurssille ja kysyä neuvoa, jos on epävarma.

- Hyvä kurssi on myös sellainen, että opiskelijat sitoutuvat siihen. Ei ole kiva, jos porukkaa pienenee kerta kerralta. Jos näin alkaa käydä, pitää selvittää miksi näin tapahtuu - onko kurssi liian vaativa tai helppo tai onko eteneminen liian nopeaa. 

- Ja yksi mikä korona-ajan jälkeen olisi todella tärkeä, pitäisi tehdä kaikkemme, että kokoonnuttaisiin oikeasti nokikkain yhdessä tekemään eikä kursseja olisi etänä kuin ihan pakon edessä. Sekään ei oikein toimi, että osa porukasta seuraa opetusta etänä ja osa paikan päällä. On käynyt niinkin, että paikan päällä olevat ovat jääneet vaille ohjausta, kun opettajan aika menee tunnilla etäopetukseen. 

"Kansalaisopisto on minun mielestäni paikka, jossa ihmiset voivat kohdata toisiaan ja oppia porukalla – pidetään siitä kiinni"  Leni Heikkinen 

Tapsa on kiinnostunut sukututkimuksesta, mutta kurssin suhteen hänellä olisi muutama toivomus. 

- Olin jo mukana alkeiskurssilla, mutta valitettavasti tipahdin kelkasta koska minun makuuni materiaali oli liikaa tietokoneella ja osa oppilaista etänä enkä tullut neuvotuksi ikään kuin kädestä pitäen niin paljon kuin olisi tarpeen ollut. Mutta en ole luovuttanut, sukututkimuksen kimppuun käyn uudestaan varmasti, kunhan opetus on lähiopetusta ja tahti sopiva, Tapsa lupaa.

Leni Heikkinen ja Tapsa Hiltunen  Kuva: Olavi Rytkönen

Tekstin, haastattelut ja  kuvat toimitti tapahtumaviikolla Olavi Rytkönen

Milloin on NYT?

Milloin on nyt? Näin lukee kirjailija Merete Mazzarellan lempihotellin seinällä olevassa julisteessa. Tämä on minusta hyvä kysymys varsinkin näin vuoden lopussa, kun ajattelemme omia uuden vuoden lupauksiamme. Onko meidän NYT nyt vai jääkö lupauksemme taaskin aikomukseksi? 

Jos olen rehellinen, niin suurin osa minun uuden vuoden lupauksistani on jäänyt puolitiehen. Tuskin olen päässyt tammikuussa kunnolla alkuun, kun nyt-syön-terveellisesti -sitoumukseni on kaatunut työpaikalla herkulliseen korvapuustiin tai käyn-joka-päivä-lenkillä -vakuutukseni on haihtunut pakkashuuruihin. Uuden elämän aloittaminen liian tiukasti heti vuoden alussa ei sovi minulle lainkaan.

Vuosi sitten päätin uudistaa uuden vuoden lupauksiani ja tehdä siitä prosessin. Wikipedian mukaan prosessi on kehityskulku. ”Se on suoritettavien toimenpiteiden sarja, joka tuottaa määritellyn lopputuloksen.” Prosessi vie aikaa ja lopputulokseen päästään joskus mutkienkin kautta, näin olen päätellyt. Tällainen lähestymistapa sopii minulle. Ei siis haittaa, vaikka joinakin päivinä prosessi takkuaa, sillä toisina päivinä se voi edetä loistavasti. Tärkeitä on oikea suunta.

Kuluneen vuoden prosessini ovat liittyneet luovuuteen; kädentaitoihin ja kuvataiteeseen. Olen käännellyt hopealusikoita koruiksi, sommitellut rikkinäisistä kahvilautasista mosaiikkeja ja ommellut mieheni vanhoista farkuista puutarhaessun. Olen myös tehnyt kesäkeittiön ja keramiikkaesineitä siirtolapuutarhaani. Mikään näistä ei suoranaisesti kuulunut uuden vuoden lupauslistaani vuosi sitten. Silloin päätin vain osallistua kansalaisopiston kursseille, joilla voin kehittää luovuuttani. En määritellyt, miten tai milloin sen tekisin. Aloitin prosessin, joka nyt - vuoden lopussa - näyttää onnistuneen erinomaisesti.

Vuoden 2023 prosessini liittyy sukututkimukseen. Kuluvan vuoden onnistumisista innostuneena, olen jo ilmoittautunut kolmelle Kuopion kansalaisopiston sukututkimuskurssille ja päättänyt osallistua etänä 12. tammikuuta pidettävälle ilmaisluennolle Tavinsalmesta Kuopioksi - sukuhistorian siivillä.

Kun katson tätä vuotta taakse päin, niin minun NYT on ollut silloin, tällöin ja toisinaan. Mutta aivan varmasti se on ollut joskus ja joinakin päivinä. Se on tapahtunut ilman suorituspaineita ja stressiä - mukavasti siinä sivussa ja vieläpä kivassa seurassa. Joko sinä tiedät, milloin on Sinun NYT?
 

Maija Voutilainen

Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston tiedottaja, joka uskoo, että itsensä kehittäminen sopii meille kaikille ja  sille ei ole annettu Parasta ennen -päivämäärää.  

Kurssilaisten hopealusikkakoruja, kevätnäyttely 2020-2021

Kirjoitus on julkaistu joulukuussa 2022 Uutis-Jousessa sekä Pitäjäläisessä.