Poikani muutti viime kesänä Saksasta Suomeen asuttuaan ulkomailla yli kymmenen vuotta. Mukanaan hän toi auton ja eurooppalaisen ajokulttuurin: kohteliaisuuden. Aika pian hän huomasi sen isoimman eron ratin takana olevan suomalaisen ja autoaan ohjaavan eurooppalaisen välillä. Suomessa on vallalla minä-ensin -mentaliteetti, luonteemme on en-halua-missään-nimessä-antaa-sinulle-tietä. Ollessani hänen kyydissään sain kuulla tästä eroavaisuudesta monta kertaa. ”Miten ihmeessä suomalaiset ovat näin itsekkäitä, kun Saksassa, autoja täynnä olevilla baanoilla kunnioitetaan toisia ja heidät päästetään jonon väliin.”
Hänen sanansa jäivät mieleeni ja sen jälkeen olen monta
kertaa pohtinut, onko se minulta pois, jos huomioin muita paremmin. Ei
todellakaan.
Ne pienet asiat: ystävällinen hymy, kauniit sanat,
kiitokset, tien antaminen toisille. Mikään näistä ei riistä meitä –
päinvastoin. Toisten huomioinen antaa enemmän kuin ottaa. Meillä Kuopion
kansalaisopistossa oli ystävänpäivän aikoihin Huomaa hyvä -kampanja. Samalla me
laitoimme Puistokartanon seinille Hyvän mielen lauseita, kuten ”Kiitollisuus on
vastalääke jatkuvalle tyytymättömyydelle ja enemmän haluamiselle.” ja ”Itselle
tärkeät ja merkitykselliset asiat tekevät meistä aidosti onnellisia.”
Vaikka joistakin nämä lauseet saattoivat tuntua
kliseiltä, niiden takaa pilkotti vankka totuus: positiivisuus on taito, jonka
voi oppia. Harjoittamalla arjen pienten ilojen huomaamista ja kohtaamalla muut
samoin kuin me itse haluamme tulla kohdatuiksi, pääsemme jo pitkälle. Tutkimusten
mukaan kiitollisuus ja kiitoksen antaminen ovat erinomaisia tapoja lisätä hyvää
oloa ja onnellisuutta.
Suomi oli viime vuonna jo viidettä kertaa maailman
onnellisin maa. Meistä sisäänpäin kääntyneistä tuppisuusuomalaisista tämä
kuulostaa hullulta. Meidän ohjeemmehan on ollut jo vuosituhansia: kell' onni
on, se onnen kätkeköön. Olemmeko me samalla kätkeneet myös aidon, sydämestä
kumpuavan toisten huomioimisen?
Toivottavasti emme! Näytetään muille, että välitämme
heistä ja että he ovat tärkeitä. On hyvä muistaa, meidän maailmamme on
sellainen, miten muut meitä kohtelevat. Aloitetaan niistä pienistä asioista. Kohdataan
tuntemattomatkin hymyssä suin ja jaetaan tunnustusta muille. Ja mitäpä, jos
seuraavalla kerralla, kun joku pyrkii autojonon väliin, niin annetaan hänelle
tietä. Tämähän ei pidennä meidän matkaamme kuin parilla sekunnilla. Ja sehän ei
ole meiltä – minulta pois.
Maija Voutilainen, kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston tiedottaja, joka sydän läikähtää iloisista silmistä ja ystävällisestä hymystä.
Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä helmikuussa 2023.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti