30.5.2018

Kansalaisopisto sivistää hyvän elämän pääkaupungissa

Kuopion kaupunki on ottanut rohkean tavoitteen uudessa strategiassaan: olemme hyvän elämän pääkaupunki vuoteen 2030 mennessä (ehkäpä jo matkan varrellakin). Tähän tavoitteeseen päästäksemme toimimme avoimesti, innostavasti, yhdessä ja asukasta varten. Hyvän elämän pääkaupunki korostaa terveyttä, elinvoimaa ja arjen rikkautta kaikessa toiminnassa. Alku ainakin vaikuttaa lupaavalta, Kuntarating-tutkimuksen mukaan Kuopiossa asuvat v. 2017 Suomen 20 suurimman kaupungin tyytyväisimmät asukkaat.

Että ihmisen ois hyvä olla!

Mitä se hyvä elämä sitten on? Monille se voi tarkoittaa vaikkapa hyviä harrastusmahdollisuuksia tai ylipäänsä mahdollisuutta toteuttaa itseään. Perinteisesti tätä tehtävää ovat hoitaneet mm. kansalaisopistot. Pystyvätkö opistot vastaamaan tähän haasteeseen myös tulevaisuudessa? Kansalaisopiston rooli tulevaisuuden kunnassa on varmasti edelleenkin toimia elinikäisen oppimisen mahdollistajana, mutta rinnalle tähän nousee esim. edellytysten luominen paikalliselle ja alueelliselle osallisuudelle. Toiminnallamme vahvistamme yhteisöllisyyttä ja vähennämme syrjäytymisriskiä olemalla kumppani monille eri tahoille. Näin edistämme parhaiten kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä, hyvää elämää kaiken kaikkiaan.

Ihmisten kohtaamisen mahdollistaminen

Kunnat ovat lähtökohtaisesti ihmisten näköisiä paikkoja, joissa paikallisen vuorovaikutuksen merkitys korostuu. Tulevaisuustutkija Ilkka Halavan mukaan kaupunkien paremmuus mitataan niiden kyvyssä luoda ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta. Keskeisessä roolissa tässä tehtävässä hän näkee kansalaisopistot, kirjastot ja museot. Tähän ajatukseen on varsin helppo yhtyä, onhan yli satavuotisen historian ajan opistojen toimintatapana ollut juuri ihmisten kohtaamisen mahdollistaminen! Opetus on pääosin ryhmäopetusta, ei pääsykokeita ja kurssimaksut ovat varsin kohtuullisia. Näin on syntynyt luonnollisesti hyvin erilaisten ihmisten kohtaamispaikkoja. Yhdistävä tekijä opiskelijoilla on ainoastaan itsensä omaehtoinen kehittäminen ja kiinnostus opetettavaan aiheeseen. Tällainen sivistystyö pitää sisällään usein myös omien ennakkoluulojen kohtaamista, mitä parhainta sivistystä siis!

Sivistystyötä riittää vielä

Hyvään elämään kuuluu tulevaisuudessakin varmasti myös sivistys. Laajasti ajateltunahan sivistyksellä tarkoitetaan tietojen ja taitojen oppimisen lisäksi ennen kaikkea ihmisen kykyä ja halua käyttää näitä taitoja myös lähiympäristönsä parhaaksi. Tämän päivän sivistykseen pitäisi kuulua itseisarvoisesti taito kohdata eri mieltä olevia ihmisiä ja toimia yhdessä jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta kunnioittaen. Tässä valitettavasti taitaa riittää sivistystyötä vielä useiksi vuosiksi. Sivistys ei ole tila vaan elinikäinen prosessi, johon hyvän elämän pääkaupungissa annetaan hyvät puitteet. Kansalaisopistoilla on tärkeä tehtävä olla tuottamassa näitä mahdollisuuksia sivistyneeksi kasvamisen prosessiin!

Teksti: Kirsti Turunen
Kuopion kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Artikkeli on julkaistu Kansalaisopistojen liiton (KoL) sivuilla 25.5.2018.

18.4.2018

Elämänmeno - haasteita ja suuria mahdollisuuksia

 Pirkko Saision vuonna 1975 julkaistusta esikoisromaanista, Elämänmenosta, tehty tv-elokuva jätti aikoinaan muistiini epämiellyttävän jäljen. Sen vuoksi en koskaan olisi voinut kuvitella käyväni työstämään sen näytelmäversiota. Jokakesäinen näytelmienlukumaratoni pakottaa ohjaaja-opettajan etsimään lukupinoon yli 10 roolihenkilön tekstejä – ja Heini Junkkaalan Elämänmeno -dramatisointi täytti kriteerit siltä osin kirkkaasti. Myös teksti itsessään eli ja innoitti, aivan eri tavalla kuin tv-versio.

kuva: Marko Koivistoinen
Tarina kulkee 15 vuoden matkan Niemisen perheen völjyssä sotien jälkeisestä Suomesta 60-luvun alkuun asti. Ihmiset käyvät koulussa ja töissä, syövät tai antavat rahan puutteessa mahansa kurnia, mutta sisimmässään kaipaavat jotain enemmän: nähdyksi ja kuulluksi tulemista, toisen ihmisen aitoa kohtaamista. Keinot siihen ovat kuitenkin väärät, sillä aika ei ole otollinen tunteille: irtiottoa arjesta haetaan alkoholin ja seksin kautta. Puhumattomuuden kulttuuri kukoistaa ja tuo mukanaan ikäviä lieveilmiöitä, jotka alkoholiin yhdistettynä kärjistyvät valitettavan nykyaikaiseksi käytökseksi, lähisuhdeväkivallaksi, jonka kohteeksi Elämänmenossa joutuu lapsi.

kuva: Katri Gröndahl
Vaikka Elämänmenossa on päällimmäisenä kyse jokapäiväisestä pärjäämisestä, taloudellisesta selviämisestä päivästä toiseen, se antaa myös valon pilkahdella esiin. Palkitun näytelmäkirjailijan Heini Junkkaalan dramatisointi on uskollinen alkutekstille, mutta loihtii esiin ilon ja huumorin – onnen hetket ovat ehkä ohikiitäviä, mutta niitä on. Herkän ja aran, itseään etsivän Marja-tytön lähellä on Lempi, turvallinen ja rakastava kummitäti, joka tarjoaa sylin, jota elämän murjoma yh-äiti Eila ei kykene tyttärelleen avaamaan. Lempi kannustaa piirtämistä rakastavaa Marjaa pitämään kiinni unelmistaan, vaikka tuon ajan Suomessa taiteilijuudesta olikin mahdotonta saada leipäänsä. Tarina ei kerro, miten Marjalle ja Niemisille lopulta käy – sen kuvitteleminen on katsojan tehtävä ja etuoikeus.

Kansalaisopiston teatteriproduktion ohjaajana haluan työstää tekstejä, jotka puhuttevat ja koskettavat, tarjoavat haasteita sekä ohjaajalle että näyttelijöille. Toisin sanoen tekevät työstä mielekkään. Elämänmeno on siltä osin täysosuma. Simultaanisti rakennetut kohtaukset ja nopeat leikkaukset vuorokaudenajasta toiseen kihelmöittävät ohjaajan aivosoluja mukavasti. Lisäksi on ollut mahtavaa löytää teksti, joka antaa myös näyttelijöille ajattelemista ja mahdollisuuksia huippuhetkiin ja onnistumisiin. Elämänmenossa roolihenkilöt ovat taiten rakennettuja kokonaisia ihmisiä, joista useimmat kehittyvät näytelmän aikana, elävät ja tuntevat, eivätkä jää tyhjiksi karikatyyreiksi. Näyttelijät saavat tosissaan antaa kaikkensa, pohtia ja analysoida roolinsa edesottamuksia ja lihallistaa tekstin mustat merkit yleisön eteen eläväksi ja hengittäväksi ihmiseksi.


kuva: Sanna Karvonen
Olen aina halunnut ohjaajana ja kurssin opettajana korostaa kansalaisopiston vakavastiotettavuutta taiteellisten produktioiden tuottajana. Vaikka näyttelijät ovat harrastajia, osa vieläpä ensikertalaisia, pystyy ohjaaja pitämään yllä korkeaa tasoa ja odottamaan opiskelijoiltaan laatua. Tämä on ollut kurssilaisilleni aina selvää. Näytelmäprosessissa riittää tekemistä jokaiselle opiskelijalle niin näyttämöllä kuin sen takanakin. Teatteriproduktio on mahtava paikka valjastaa kunkin erityistaidot esityksen käyttöön.

Sitoutuminen harjoituksiin on ollut huippuluokkaa, eikä yhteen hiileen ole ainoastaan hieman puhalleltu, vaan kunnon nuotio sillä on roihutettu. Opistolla ei ole omaa teatteritilaa, joten esitykset näytellään Kulttuuriareena 44:lla. Lavasteiden, pukujen ja tarpeiston roudaus ja näyttämön pystytys ilta toisensa perään sujuu vaivatta ja nopeasti. Opiskelijat ovat itseohjautuvia ja tarttuvat työhön mukisematta. Kurssin ulkopuolisissa työtunneissa ei ole pihistelty. Kaverille on hankittu paitoja, housuja, henkseleitä ja kirppareita on koluttu ja vinttikomeroita tongittu. Epookki asettaa väistämättä omat ehtonsa työryhmälle, mutta tämän tekstin kohdalla en edes miettinyt muuta toteutustapaa.

Elämänmeno on pian valmiiksi harjoiteltu ja avaa ovensa Fleminginkadun yksiöön ja Kallion kulmille. Tervetuloa katsomaan! Nenäliina ei ole pahitteeksi. Ilon vaiko surun kyynelille – sen katsoja päättää itse.

Katja Väänänen
ohjaaja, kurssin opettaja


kuva: Marko Koivistoinen

3.4.2018

Satavuotiaan Kuopion kansalaisopiston satavuotias sekakuoro Veljsiskot Unkariin

Kuoron ohjelmistossa oli muutama vuosi sitten siilinjärveläisen muusikon ja lauluntekijän Vesa Pölkin sävellys ”Kallavesj”. Säveltäjä sattui kuulemaan jossakin konsertissa esityksemme. Tavattuaan kuoromme johtajan Miia Liukon, hän totesi keskustelun päätteeksi ”Minä haluaisin lähteä teidän kanssa joskus Unkariin”. Pölkki on aktiivinen Suomi-Unkari Seuran toimija, ja on aiemmin käynyt oman kuoronsa (Sekakuoro Sekaset Siilinjärveltä) kanssa Unkarissa. Veljsiskot pohti asiaa hallituksen keskuudessa ja lopputulema oli että ”mikä jottei”. Niinpä pidettiin yhteyttä Vesan kanssa ja siitä idea lähti kasvamaan. Otimme kuoron ohjelmistoon muutamia Unkarin kielisiä lauluja, joita on harjoiteltu nyt koko talven ajan. Outo kieli hieman tuntuu vaikealta laulaa, mutta sitkeällä harjoittelulla tulosta on syntynyt. Unkarin kieli alkaa jo sujua kohtalaisesti, vaikka emme edelleenkään ymmärrä täysin mitä laulamme.

Matka suuntautuu Györiin, joka on Kuopion ystävyyskaupunki jo vuodesta 1968. On siis 40-vuotisjuhlat. Isäntäkuorona Györissä on paikallinen sekakuoro Győrzámolyi Bárdos Lajos kórus - siis Lajos Bárdos kuoro Győrzámoly nimisestä kylästä. Se sijaitsee noin 10 km Győristä, ja siellä asuu noin 2000 ihmistä.

Kuoronjohtaja oli Győrin Liszt musiikkikoulun alarehtori yli 30 vuotta. Hän on jo eläkkeellä. Hän on käynyt Kuopiossa, 1970-80 luvuilla kaksi kertaa kansantanssiryhmän kanssa, hän soitti alttoviulua. Lajos Bárdos kuoro on harrastajakuoro.

Veljsiskot esiintyy paikallisessa vanhainkodissa esittäen suomalaisia ja unkarilaisia kansanlauluja. Lauantaina esiinnymme paikallisessa kirkossa yhdessä isäntäkuoron kanssa ensin erikseen ja sitten yhdessä. Yhdessä esitettäviä lauluja ovat Sibeliuksen Finlandia ja Kai Chydeniuksen Kalliolle kukkulalle. Győrzámolyi Bárdos Lajos kuoro nimenomaan halusi oppia laulamaan myös suomalaisia lauluja.

Lauantaina 7.4.2018 Veljsiskot esiintyy yhdessä toisen opiston kuoron, Pikantin kanssa Kuopion kaupungintalon juhlasalissa, esittäen mm. Unkarin matkan ohjelmistoa. Konsertti alkaa klo 14.00. Konsertin yhteydessä Kuopion kansalaisopiston opiskelijat ry. jakaa stipendejä opiskeluissaan edistyneille opiskelijoille.

Teksti: Kuoron jäsen Eino Huuskonen

23.2.2018

Edinburgh Art Fest - kuvisopet Erasmus-vaihdossa, OSA 2

Edellisessä blogissa saimme lukea Liisa ja Helena -opettajien kalligrafia-matkasta Englantiin. Tässä alla kuvia ja tarinaa Anna ja Juha-Pekka Pohjalaisen Erasmus-matkasta Edinburghin taidetta tulvivaan festarikauteen.



Anna ja Juha-Pekka Pohjalainen opettavat piirustusta, maalausta ja grafiikkaa Kuopion kansalaisopistossa. Heidän haaveenaan oli päästä tutustumaan muutamaan skotlantilaiseen grafiikan pajaan. Opintomatkat pajoille toteutettiin Edinburgh Art Festivalin aikaan, elokuussa, jolloin Edinburghin taidekentällä tapahtui muutenkin huikean paljon.


Matkalaiset piipahtivat ensimmäisellä reissuviikolla lähikaupungissa Dundeessa. Pohjalaiset kävivät Dundee Print Studiolla, jossa he tutustuivat hyvin nykyaikaiseen ja viihtyisään kulttuurikeskukseen ja grafiikan pajaan. Pajalla työskentelevät ammattitaiteilijat, mutta siellä järjetetään myös kursseja harrastajille.

Samanlainen, mutta hieman perinteisempään tekemiseen painottunut, upea paja tuli tutuksi myös Edinburghissa, jossa Anna ja Juha-Pekka saivat perehdytystä akryyli- sekä kasviöljypohjaisiin menetelmiin syväpainografiikassa. Kuopion pajalla työskennellään vielä perinteisemmillä menetelmillä, joten oli hyvä nähdä miten uudemmat, vähemmän myrkylliset tekniikat toimivat käytännössä. Oli mielenkiintoista tutustua pajojen toimintaan. Ammattilaisten ja harrastajien välinen yhteistyö oli aktiivista ja varmasti molemmille osapuolille antoisaa. Toiminnan muodoissa molemmilla pajoilla oli paljon samaakin kuin meillä. Myös Kuopion kansalaisopiston grafiikan paja on taiteilijoiden ja harrastajien yhteinen.

Edinburgh Printmakers-studiolla graafikko ja pajamestari
Jessica opetti kasviöljypohjaisten pohjusteiden käyttöä.


Edinburgh Art Festival täytti kaikki Edinburghin museot ja galleriat, kahden viikon opintomatkalla tuli katseltua festarin tiimoilta valtava määrä taidetta, uutta sekä vanhaa.

Edinburgh kaupunkina oli myös erittäin inspiroiva, kaunis ja historiallinen kohde.

muotokuvamuseo

taidefestari oli levittäytynyt myös kasvitieteelliseen puutarhaan

Edinburghin linnan kupeessa oli ympäristöasioihin kantaaottavaa
"kasvihuonetaidetta"



National Galleryssa luvattiin että "Everything is going to be alla right".



6.2.2018

Kalligrafiaa ja osallistavia taide-elämyksiä - kuvisopet Erasmus-vaihdossa, OSA 1

Liisa Piirainen ja Helena Arffman opettavat Kuopion kansalaisopistolla sekä aikuisten että lasten taideryhmissä. Osana kansalaisopiston Erasmus+ ohjelmaa Liisa ja Helena pääsivät viime syksynä osallistumaan kalligrafia-kurssille sekä opintokäynneille Englantiin.

Tavoitteena oli kokea viikon kurssi osallistuja näkökulmasta: miten opetus Englannissa hoidetaan. Kurssimatkan yhteyteen suunniteltiin myös opintokäyntejä. Lontoon museoiden osallistava taidetarjonta kiinnosti. Kuvataidekoulun opettajina Liisa ja Helena halusivat tutustua myös paikalliseen lapsille suunnattuun taidetoimintaan.

Alla kuvia Liisan ja Helenan matkan varrelta.

Pe 18.8.17 National Gallery. Niin päästiin paikalle katsomaan "Talk and Draw" -sessiota. Olipa mielenkiintoinen alku - Job shadowing! Oivallinen tilaisuus seurata työpajatapahtumaa "Talk and draw" - Marc Woodhead and Grant Rogers.


Su 20.8.2017 saavuimme Cirencesteriin, Royal Agricultural University:n maalaismaisemiin, jossa osallistumme Festifal of Calligraphy -kurssitapahtumaan 7 päivän ajan.





Ensimmäisten kalligrafiapäivien otanta kaikesta runsaasta tarjonnasta!



Rosellan ohjaama kurssiosuus päättyi tänään loppukatselmukseen ja jatkoimme Sue Smithin ryhmään "An Investigation of Elements of Basic Design" - kirjainten maailmaan. Kurssin toinen jakso saatiin olla Sue Smithin opissa! Ideoita tuli paljon ja loppunäyttelyssä saatiin lisää. Mielenkiintoisia luentoja, ahkeraa työskentelyä aamusta iltaan... "The Lettering Art". Nähtävänä oli suuri kirjo kaikkien ryhmien töitä. Tässä pieni otos.

















Me kurssilaiset!








Kurssin jälkeispäivä: Kelmscott Manor, Lechlade, jossa William Morris eli, asui ja työskenteli perheensä kanssa. Puutarha täynnä hänen inspiraationsa aiheita.











Maanantain ja tiistain museokierroksella Lontoossa perehdyimme lasten näkökulmasta museoiden tarjontaan. V&A (Victoria and Albert Museum) tarjosi puuhapisteitä eri osastoilla. Natural History Museumin havainnollinen luontopolku The Wildlife Garden oli hauska kokonaisuus keskellä suurkaupunkia - lampaineen! Science Museum - lukuisia puuhapajoja - An interactive gallery... British Museum tarjoaa myös aktiviteettejä kokoelmiensa keskellä niin lapsiperheille kuin koululaisryhmillekin.

 



ERASMUS-matkamme viimeisen päivän tutustumiskohde oli "CA technologies" -yrityksen sisällä toimiva Montessori Children's Centre (Ditton Park). Saimme kattavan esittelyn päiväkodin toiminnasta ja toimintaympäristöistä. Ihmetellen ja ilolla seurasimme työskentelyä!