Tehtiin hyvää yhdessä

Mitä kansalaisopiston kurssi “Iskelmien ystävät” on merkinnyt vuonna 2023?

Viikot alkoivat rattoisasti, kun heti maanantaisin oli lauluharjoitukset. Harjoittelimme uutta esitystä “Muistan kuumaa nuoruuttain”. Harjoittelu oli tavoitteellista ja motivoivaa, olihan kesällä tiedossa useita esiintymisiä. Muistia joutui kehittämään, että laulujen sanat painuivat mieleen. Laulaminen vahvisti fyysistä kuntoa ja toi hyvää mieltä. Kurssilla on mukavia ihmisiä, joista on tullut hyviä ystäviä.

Olvi-säätiön apurahan turvin pystyimme järjestämään ilmaiskonsertteja, joita pidimme ympäri maakuntaa tusina kertaa ja niissä kohtasimme kaikkiaan yli tuhat kuulijaa. Monet kuulijat tulivat kiittämään esitysten jälkeen, miten he olivat kokeneet laulukonsertit mukavana ja mieltä virkistävänä.

Syksystä 2022 lähtien kävimme pienryhmissä pitämässä laulutuokioita palvelu- ja hoitokodeissa. Oli ilahduttavaa, kuinka innoissaan asukkaat olivat näistä laulutuokioista. Jopa sänkyyn hoidettavat ihmiset lauloivat meidän mukana tuttuja iskelmiä ja vanhoja koululauluja. Kovasti meitä toivotettiin tulemaan uudelleen. Kaikkiaan laulutuokioita pidettiin 30 kertaa ja ne tavoittivat lähes 800 henkilöä.

Laulaminen on yhdistänyt kurssilaisia ja pienryhmässä kävimme jopa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla esiintymässä ihan ilman kurssin ohjaajaa.

Hyväntekeväisyyteen osallistuimme lahjoittamalla Joulupuu-keräykseen oman rahan lisäksi yhden esiintymisestä saadun palkkion, yhteensä 500 euroa käytettäväksi lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukemiseen. Lisäksi eräs laulaja keksi villasukkatempauksen. Kaikkiaan kertyi yli 60 sukkaparia ja lapasia sekä pipoja, jotka kävimme luovuttamassa laulun kera asunnottomien palvelukeskukseen.

Kansalaisopiston kurssin myötä olemme tehneet hyvää itsemme lisäksi myös monille vanhuksille, joille ei ole liiemmälti kulttuuria tai muuta mielen virkistystä tarjolla. Innolla odotan, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Nimimerkki “Yksi kurssilainen”

Iskelmien Ystävät keväällä 2023.

Paljon muutakin kuin itsetehty

Käsitöiden tekeminen on vanha perinne. Vaikka monen elämässä kiire ja teknologia ovat läsnä, on käsitöillä edelleen vahva paikka arjessamme. Ne tarjoavat monenlaisia hyötyjä niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja ovat muutakin kuin vain ajanvietettä. Käsitöiden hyödyllisyydestä puhuminen on tärkeää, sillä siten voidaan kannustaa ihmisiä sisällyttämään käsityöt myös osaksi heidän omaa arkeaan.

Käsitöiden tekemisellä on useita konkreettisia hyötyjä. Käsillä tekeminen voi auttaa rentoutumaan, tai se voi olla erinomainen tapa vähentää stressiä. Monet ihmiset kokevat, että esimerkiksi neulominen, sorvaaminen tai muiden käsityölajien parissa työskentely auttaa heitä keskittymään hetkeen sekä unohtamaan arjen huolet. Tämä stressin lievitys voi puolestaan parantaa henkistä hyvinvointia.

Käsitöillä on positiivinen yhteys myös fyysiseen hyvinvointiin ja kehitykseen. Monet käsityöt edellyttävät tarkkuutta ja hienomotoriikkaa, minkä vuoksi niiden voidaan ajatella kehittävän myös aivojen sekä käsien toimintaa. Toisaalta esimerkiksi neulominen voi olla hyvä tapa ehkäistä nivelongelmia, tai sen avulla voi myös lievittää kipua.

Käsitöitä voidaan tarkastella myös ekologisesta näkökulmasta. Käsin tehdyt esineet ovat yleensä kestävämpiä kuin vastaavat massatuotetut esineet. Toisaalta ne voivat vähentää ympäristön kuormitusta, sillä useat käsitöiden tekijät käyttävät kierrätysmateriaaleja ja pyrkivät vähentämään jätettä. Tämä on yksi askel kohti kestävämpää tulevaisuutta. Lisäksi taloudellisuus ja tunnearvo liittyvät vahvasti käsitöihin, sillä monet ihmiset tekevät käsitöitä lahjoiksi perheelleen ja ystävilleen. Tämä ei pelkästään säästä rahaa, vaan se myös lisää henkilökohtaista arvoa lahjoille. Itsetehty lahja on useassa tilanteessa paljon merkityksellisempi kuin ostettu tuote, ja se tuottaa hyvää mieltä sekä lahjan saajalle että antajalle.

Käsitöiden tekeminen voi myös yhdistää ihmisiä. Käsityöharrastukset ovat usein sosiaalisia ja samalla ne tarjoavat mahdollisuuden jakaa tietoa ja taitoja muiden kanssa. Tämä yhdessä tekeminen voi osaltaan edistää yhteisöllisyyttä ja auttaa luomaan uusia ystävyyssuhteita.

Käsitöillä on siis monia hyödyllisiä puolia, jotka ulottuvat henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista ekologisiin ja taloudellisiin etuihin sekä yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Ne tarjoavat mahdollisuuden jättää arjen kiireet taakseen ja luoda jotain ainutlaatuista omilla käsillään. Muuttuvan maailman keskellä onkin tärkeää muistaa käsitöiden hyödyllisyys ja niiden merkitys paremman elämän rakentamisessa sekä välittää arvokasta käsityökulttuuria myös tuleville sukupolville.

Konsta Tiihonen. Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston kädentaitojen suunnittelijaopettaja, joka lapsena haaveili tulevansa Spidermaniksi, mutta nyt aikuisena hän ymmärtää, että ne ovatkin käsitöitä harrastavat ihmiset, jotka pelastavat maailman. 

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä Kuopion kansalaisopiston loka-marraskuun 2023 kolumnina.

Kädentaitojen suunnittelijaopettaja Konsta Tiihonen kuvassa vasemmalla.

Harrastamisesta intoa kaamokseen

Vapaa-ajan harrastukset tarjoavat hyvää vastapainoa arjen kiireille ja työelämän alati kasvaville vaatimuksille. Itselle tärkeiden asioiden tekeminen tukee hyvinvointia ja sen voimauttava vaikutus heijastuu jaksamiseen. Harrastus voi tarjota myös mahdollisuuden uuden oppimiseen sekä kasvuun ja kehittymiseen. Oppiminen on sekä etsimistä että löytämistä, ja se pohjautuu haluun tehdä.

Oppiminen ei aina tarkoita tyhjiön täyttämistä, vaan se voi olla myös jo omaksutun täydentämistä. Harrastuksen kautta oppiminen ei välttämättä ole tavoitteellista, vaan sen sijaan se voi olla vähittäin ajan myötä rakentuva prosessi, jossa vanhojen, jo opittujen, tietojen ja taitojen käyttäminen luo uutta. Parhaimmillaan tämä on koko elämän läpi toteutuvaa tekemistä, jossa oman vapaaehtoisen tekemisen kautta saatava mielihyvä pitää motivaatiotason korkealla.

Kansalaisopistossa opiskeleminen tarjoaa hyvän kanavan harrastamalla oppimiseen ja omien taitojen hyödyntämiseen sekä itsenäiseen tekemiseen ja yhdessä olemiseen. Useiden eri ainealueiden sisällöistä löytyy tarjontaa niin senioreille, työikäisille sekä lapsille ja nuorille. Valittavana on niin viikonlopun mittaisia kuin koko lukuvuodenkin ajan säännöllisesti kokoontuvia kursseja, joista jokainen voi poimia itselleen sopivimman vaihtoehdon.

Tämän syksyn aikana on Kuopion kansalaisopistossa ollut havaittavissa myönteinen piirre kursseille ilmoittautumisessa. Esimerkiksi useimmat kuvataiteen, mutta myös kirjallisuuden ja näyttämötaiteen kurssit ovat keränneet kiinnostuneita osallistujia varsin nopeasti ja opiskelijoita on varasijoillakin runsaasti. Myös aivan uusia kursseja on saatu käynnistymään. Tämä kertonee osaltaan koronanjälkeisen tilanteen kehittymisestä vähitellen kohti normaalia – ihmiset ovat jälleen uskaltaneet lähteä etsimään uusia elämänsisältöjä harrastamisen kautta.

Harrastuksen aloittaminen on useimmiten myönteinen kokemus – siihen voi liittyä pitkän aikavälin haaveen toteutuminen, mutta toisinaan siihen samalla kytkeytyy epävarmuuden tunne. Taustalla voi olla moni tekijöitä, vaikkapa epävarmuus omasta osaamisesta. Sitoutuminen pitkäjänteiseen tekemiseen voi sekin askarruttaa. Kynnyksen ylittäminen vaatii aina halun astua eteenpäin, ja useimmiten haaste kannattaa ottaa vastaan. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että kynnys tulisi ylittää korkealle astuen, vaan askel tulisi pikemminkin sovittaa itselleen sopivaksi – harvoinpa mikään asia tuntuu nautinnolta, jos siihen sisältyy suorittamisen pakko.

Toivottavasti oppimisen kautta mahdollisimman monelle avautuu uusia innostuksen, toiveikkuuden, löytämisen ilon ja tyytyväisyyden täyteisiä elämyksiä. Oppimisen suurenmoisimpiin piirteisiin liittyy se tosiasia, että aina on mahdollista oppia lisää, ja uutta oppimalla avautuu aina vain uusia kanavia valittavaksi. Harrastamalla oppiminen on erinomainen tapa taistella arkista harmautta ja tylsistymistä vastaan.

Juha-Pekka Pohjalainen. Kirjoittaja on Siilinjärvellä asuva Kuopion kansalaisopiston kuvataiteen suunnittelijaopettaja.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä syyskuussa 2023.

Kuvataiteen suunnittelijaopettaja Juha-Pekka Pohjalainen kuvassa vasemmalla.

Onnellinen elämä – myös ikääntyneenä

Kuopion kansalaisopiston alkavan lukuvuoden teema on Utelias mieli - Iloa hyvän olon huomiseen. Utelias ja avoin mieli on tärkeä kaikissa elämän vaiheissa. Se on itseasiassa keskeinen, kun ajatellaan esimerkiksi uuden oppimista ja hyvinvoinnin kokemusta. Uteliaan ja avoimen mielen avulla on mahdollista löytää ja kokea asioita, jotka lisäävät sosiaalista pääoma ja rikastuttavat elämää. On tärkeää tehdä asioita, joista nauttii, samoin kuin välillä rohkeasti ja uteliaasti astua kokeilemaan ja oppimaan uutta. Vaikka maailmassa myllertää, voimme itse vaikuttaa, yllättävän paljon, omaan hyvän olon kokemukseemme tekemällä mieluisia asioita ja oppimalla uutta yhdessä toisten kanssa. Kuopion kansalaisopiston kursseilla opiskelee tänä syksynä yli 9500 opiskelijaa, joista reilu 3200 on eläkeikäisiä.

Mielen hyvinvointi ja aktiivinen, omannäköinen toimijuus sekä sosiaaliset suhteet ovat merkittäviä tekijöitä hyvään ja onnelliseen elämään. Tätä tukemaan käynnistyvät nyt syksyllä, yhdessä Vanhustyön keskusliiton kanssa toteutettavat, senioreille suunnatut, maksuttomat, Hyvän Olon Olohuoneet.

Hyvän Olon Olohuone edistää ikääntymisen voimavaroja ja hyvinvoivan vanhuuden sisältöjä. Samalla se kokoaa osallistujia myönteisen vanhuuden dialogin äärelle ja edistää vanhuuden ennakointia. Ikääntyminen voi tuoda mukanaan uusia mahdollisuuksia ja uudenlaista vapautta. Saatat viettää eläkkeellä vuosikymmeniä elämästäsi. Miksi et suunnittelisi jo hyvissä ajoin juuri oman näköistäsi ja itsellesi mielekästä elämää?

Ikääntyvien ryhmä on moninainen eikä yhtä oikeaa tapaa vanheta ole. Omaa ikääntymistä kannattaa lähestyä avoimin mielin ja pohtia, mihin voi itse vaikuttaa ja millaista vanhuutta haluaa elää nyt ja tulevaisuudessa. Haastamme sinut mukaan pohtimaan, mitkä asiat ovat tärkeitä ja millaista polkua haluat kulkea.

Hyvän Olon Olohuoneet alkavat syyskuun 7. päivä klo 10-12 asumisen teemalla, jossa saadaan tietoa ja ideoita kotiin ja asumiseen. Miten sinä haluaisit asua ikääntyneenä? Miten turvallinen koti tukee ikääntymistä? Syksyn muut aiheet keskittyvät uneen, aivojen terveyteen sekä tunteisiin.

Keskustellaan mm. mikä merkitys laadukkaalla unella on hyvinvointiimme, millaiset asiat vaalivat aivojen terveyttä ja miten ottaa haltuun tunteiden vuoristorata ja kohdata sekä löytää merkitystä myös vaikeista tunteista.

Hyvän Olon Olohuoneet jatkuvat myös ensi vuonna, tammikuussa, tärkeillä hyvää ikääntymistä tukevilla teemoilla. Keskustellaan taloudellisesta mielenrauhasta ja siitä, mikä merkitys sillä on hyvään ikääntymiseen. Helmikuussa ollaan liikunnan äärellä ja puhutaan, kuinka liikunta voi tuoda iloa vuosiin. Ihmiselämän yksi tukipilareista on se, että elämä tuntuu mielekkäältä. Maaliskuussa pohdimmekin, mitkä asiat tuovat hyvää oloa omassa arjessa. Kevään viimeinen kerta pureutuu asiakirjoihin ja siihen, miten tärkeää oma ääni on saada kuuluviin asiakirjojen kautta.

Vaikka kokoontumiset ovat Kuopiossa, Puistokartanossa, myös maaseudulta - omalta kotisohvalta - osallistuminen näihin on helppoa, yksin tai ystävän kanssa. Teknistä tukea ja opastusta etäyhteyteen tarjoaa mm. yhteistyökumppanimme Savonetti.

Tavataan, Hyvän Olon Olohuoneessa, uteliain mielin ja tehdään yhdessä iloa hyvän olon huomiseen!

Kirjoittajat: Hanna-Reetta Metsänheimo, suunnittelijaopettaja, Kuopion kansalaisopisto. Hanna-Reettaa kiinnostaa ikäystävällisen yhteiskunnan rakentaminen ja arvotyöskentely. Hän innostuu helposti ja rakastaa positiivisen psykologian opiskelua. Tarja Siltanen, vanheneminen.fi koordinaattori, VTKL. Tarja on luonnossa viihtyvä futismutsi, joka näkee ikääntymisen arvokkaana elämänvaiheena.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä elokuussa 2023.

Tarja Siltanen ja Hanna-Reetta Metsänheimo

Utelias mieli, iloa hyvän olon huomiseen!

Kohta sinne taas pääsee, ainakin ilmoittautumaan, toteavat monet opiskelijamme! Kansalaisopisto tarjoaa vuosittain tuhansia kursseja, luentoja ja tapahtumia kenelle vaan itsensä kehittämiseen. Suunnittelijaporukalla pohdimme aina, mihin asiaan pitäisi keskittyä juuri nyt ja seuraavat kaksi lukuvuotta teemamme keskittyy uteliaisuuteen.  Miksi näin?

Utelias mieli auttaa meitä ymmärtämään paremmin maailmaa ympärillämme ja löytämään uusia mahdollisuuksia elämässä. Kun olemme uteliaita, meillä on halu oppia uutta ja kehittää taitojamme. Tämä johtaa usein uusiin kokemuksiin, jotka voivat tuoda meille iloa ja onnea. Uteliaisuus voi siis auttaa meitä löytämään intohimomme tai jopa tarkoituksen elämässä.

Tämä kaikki vaikuttaa myös hyvinvointiimme. Kun olemme uteliaita, pyrimme parantamaan hyvinvointiamme ja samalla voimme luoda onnellisemman ja terveemmän tulevaisuuden itsellemme, vaikka ympärillä myllertääkin. Monet asiat huolestuttavat, mutta on varmasti myös asioita, joihin voi itse vaikuttaa. Keskittymällä niihin voimme paremmin. Tällainen asia voi olla vaikka iloa tuova harrastus.  Se voi olla mitä vaan: viherkasvien hoitamista, kottaraispönttöjen nikkarointia, aarioiden virittelyä tai jotain muuta viheltelyä. Kun pääsee käyttämään taitojaan, päätään ja käsiään, elämä maistuu mukavalle! Saa antaa hetken viedä, olla vaan ja uppoutua rakkaaseen asiaan. Olisiko tämä sitä Kuopion kaupungin strategian mukaista elon paloa?

Tällä teemalla haluamme myös nostaa esille sivistyksen erilaisia merkityksiä ja luottamusta hyvään tulevaisuuteen, meille kaikille. Sivistys on mukana päivittäisessä arjessa, se ei ole mikään irrallinen suorite vaan koostuu ihan tavallisesta elämästä. Kuinka me kohtelemme toisiamme, saammeko toisen ihmisen loistamaan, elämmekö sopusoinnussa luonnon ja muiden ihmisten kanssa? Tarvitsemme kunnioittavaa suhtautumista lähimmäisiimme, niihin erilaisiinkin. Sivistys on kasvamista ja elämistä kestävästi, aineettoman kulttuuriperinnön vaalimista ahneuden ja kuluttamisen sijaan.

Jos haluat lisätä elon paloa, uteliaisuutta ja uuden oppimista elämääsi, kannattaa aloittaa pienistä asioista. Aloita kokeilemalla uusia asioita, lukemalla uusia kirjoja tai vaikka keskustelemalla uusien ihmisten kanssa. Pienet askeleet voivat johtaa suuriin harppauksiin, ja voit huomata, että olet oppinut ja kasvanut enemmän kuin koskaan ennen.

Joten, jos haluat löytää iloa hyvän olon huomiseen, kannattaa kehittää utelias mieli.

Kirsti Turunen, Kuopion kansalaisopiston rehtori, utelias viherpeukalo ja aktivistimummo.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä toukokuussa 2023.

Kuopion kansalaisopiston rehtori Kirsti Turunen.

Sivistymättömät mualaestollukat

Päläkähti mieleen tässä vanaha olettamus, jossa kaekki mualaeset näähhän mookkamaesina tyhmyilijöenä. Eeköön nyt oes jo aeka uattella asijata erjlaella? Misseepä muuvalla kylttuurija oes niin paljo ite tehty, ihan esittämiseen asti, vuessattoen aejan, ku mualla? Ee ennen vanahaan immeeset oo matkustellunna kulttuurijkokemusten perässä usseempoo kertoo kuukaavessa kaapunkeehin vyötässoleta. Ite ne on pitännä huvitukset tehhä. Nurkkatanssit, iltamat, kesäteatterit ja kyläkihhaakset. Kyllä mualla ollaan osattu, ja osataan eelleennii.

Kevät on kylien aikaa! Edellisen lukuvuoden aherrus, syksyn ja kevään harjoittelu, tuottaa upeita esityksiä ja näyttelyitä lähelle paikallisia asukkaita. Kevätnäyttelyiden upeat käsillä tekemisen taidonnäytteet saavat katsojan vilpittömän kunnioituksen tekijää kohtaan. Tarvitaan osaamista ja uskallusta yhdistää visio valmiiksi tuotteeksi asti. Konsertit, tanssit ja muut esitykset ovat tarvinneet toteutuakseen monet harjoituskerrat ja paljon innostuneita opiskelijoita. On suuri rikkaus, että kylillä on esityspaikkoja, jonne kyläläiset voivat kokoontua yhteen nauttimaan laadukkaasta, itse tehdystä ja tuotetusta kulttuurista. Kulttuurista, joka on aidosti tekijöidensä näköistä. Sillä kukapa muu kylien kulttuuriperimästä huolehtisi, jollei kyläläiset itse?

Tänä vuonna Kuopion kansalaisopiston entistä laajemman kulttuurikattauksen on mahdollistanut Taiteen edistämiskeskukselta saama apuraha, Taidesatelliitti -hanke. Sen avulla kulttuurin kokemismahdollisuuksia on voitu lisätä aimo annos harvaan asutulle maaseudulle Rautavaaralle, Kaaville, Juankoskelle ja Tuusniemelle. Rahoituksen avulla kansalaisopistossa opettavat taiteilijat pääsevät näyttämään omaa osaamistaan yksin ja yhdessä taitavien harrastajien kanssa. Hanke avaa kymmenittäin mahdollisuuksia ilmaiseen ja taitavaan tarjontaan musiikin, tanssin, taiteen ja runouden parissa. Lisää on luvassa syksyllä. Kun on kerran alakuun piästy, nii het ee olla lopettamassa.

Mutta mikä yhdistää ammattilaisten ja harrastajien tekemää kulttuuritarjontaa? No tietenkin tekemisen palo! Jokainen tehty runo, soitettu kappale tai savesta muotoiltu koriste-esine on askel sivistyneempään huomiseen. Elämme toteuttaaksemme itseämme. Tämä lukuvuosi on tarjonnut jälleen askeleita kohti unelmiamme, toiveitamme ja taitojemme karttumista. Ja se ei ole vähän se.

Jos myö mualla ee uskalleta olla ite suunnannäättäjiä, nii ee niitä oo tänne pilivin pimmein muualtakkaa tulossa. Eeköön siis hyvällä syyllä olla kerrannii pollakkaena ja esitellä uppeeta kulttuurjtarjontoo itellemmö ja muuvaltakkii tuleville, rinta rottingilla ja suut vehnäsellä. Välillä nimittäen suattaa käävä niinnii hyvin, että luvassa on kulttuurin lisäks pullakahvit.

Petra Lisitsin-Mantere, Kuopion kansalaisopiston johtava mussiikinopettaja, aeto mualaestollukka, ja ylypee siitä.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä huhtikuussa 2023.

Musiikinopettaja Petra Lisitsin-Mantere musisoimassa Musiikin Ystävien kanssa.

Esteetön ja saavutettava

Työnnän isääni pyörätuolilla, hiki kirpoaa, kun ylitämme lumipenkkoja. Käymme kaupassa ja muistelemme muistisääntöjä tunnuksiin. Miksi niitä pitää olla niin moneen paikkaan? Kenen muisti kestää?

Esteetön ja saavutettava, mutta kenelle? Onko sama kaikille reilua, jos ihmisten toimintaedellytykset ja valmiudet ovat erilaiset eri elämäntilanteissa?

Herää kysymys, osaanko itse toimia töissäni Kuopion kansalaisopistossa niin, että halukkaat voivat löytää tietoa opiskelumahdollisuuksista ja opetustapani ei sulje ketään ulkopuolelle.

Tänä talvena olen opiskellut Kuntoutuksen, tuen ja ohjauksen ea-tutkintoa ja oppinut paljon. Me ihmiset olemme niin moninaisia, vahvuuksinemme ja tuen tarpeinemme. On tosi tärkeää, että puhutaan julkisuudessa yhä enemmän siitä, miten esim. aistiherkkyys, ADHD ja autisminkirjo, lukivaikeudet tai vaikka ikääntyminen voivat vaikuttaa valmiuksiin ja taitoihin. Nämä piirteet voivat tuoda opiskeluun paljon vahvuuksia ja voimavaroja, mutta myös vaateita ymmärtää, miten opetus ja olosuhteet kannattaisi järjestää, jotta kaikkien olisi helppo olla mukana ja opiskella kullekin sopivalla tavalla.

Kyse on paljon siitä, että me opettajina ymmärrämme pysähtyä, kysyä ja kuunnella aikuisoppijaa tavoista, joilla hänen olisi helpointa oppia. Tapoja tukea oppimista on paljon, jos vaan maltamme kuulla ja rakentaa niitä yhdessä oppijan kanssa. Joskus ihan pienistäkin toimintatapojen muutoksista voi olla apua.

Työskentelen itse aikuisten kanssa, joista monet eivät ole aiemmin päässeet kouluun esim. sodan tai kalliin koulumaksun takia. Tarve kuuntelulle on suuri. On ollut hienoa jakaa ilo, kun aikuinen saa kiinni lukemisen ja kirjoittamisen ideasta. Sama riemu ja ylpeys on läsnä, kun ihmiset ovat löytäneet työpaikkoja.

Kuunnellen, kysyen, kannustaen ja kehuen voimme yhdessä saada paljon aikaan. Isä ja pyörätuoli ovat perillä, lenkki on heitetty ja osa tämän päivän esteistä ylitetty.

Johanna Jussila, kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston koulutussuunnittelija ja tasa-arvoisen ihmisyyden puolestapuhuja.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä maaliskuussa 2023

 

Se ei ole minulta pois

Poikani muutti viime kesänä Saksasta Suomeen asuttuaan ulkomailla yli kymmenen vuotta. Mukanaan hän toi auton ja eurooppalaisen ajokulttuurin: kohteliaisuuden. Aika pian hän huomasi sen isoimman eron ratin takana olevan suomalaisen ja autoaan ohjaavan eurooppalaisen välillä. Suomessa on vallalla minä-ensin -mentaliteetti, luonteemme on en-halua-missään-nimessä-antaa-sinulle-tietä. Ollessani hänen kyydissään sain kuulla tästä eroavaisuudesta monta kertaa. ”Miten ihmeessä suomalaiset ovat näin itsekkäitä, kun Saksassa, autoja täynnä olevilla baanoilla kunnioitetaan toisia ja heidät päästetään jonon väliin.”

Hänen sanansa jäivät mieleeni ja sen jälkeen olen monta kertaa pohtinut, onko se minulta pois, jos huomioin muita paremmin. Ei todellakaan.

Ne pienet asiat: ystävällinen hymy, kauniit sanat, kiitokset, tien antaminen toisille. Mikään näistä ei riistä meitä – päinvastoin. Toisten huomioinen antaa enemmän kuin ottaa. Meillä Kuopion kansalaisopistossa oli ystävänpäivän aikoihin Huomaa hyvä -kampanja. Samalla me laitoimme Puistokartanon seinille Hyvän mielen lauseita, kuten ”Kiitollisuus on vastalääke jatkuvalle tyytymättömyydelle ja enemmän haluamiselle.” ja ”Itselle tärkeät ja merkitykselliset asiat tekevät meistä aidosti onnellisia.”

Vaikka joistakin nämä lauseet saattoivat tuntua kliseiltä, niiden takaa pilkotti vankka totuus: positiivisuus on taito, jonka voi oppia. Harjoittamalla arjen pienten ilojen huomaamista ja kohtaamalla muut samoin kuin me itse haluamme tulla kohdatuiksi, pääsemme jo pitkälle. Tutkimusten mukaan kiitollisuus ja kiitoksen antaminen ovat erinomaisia tapoja lisätä hyvää oloa ja onnellisuutta.

Suomi oli viime vuonna jo viidettä kertaa maailman onnellisin maa. Meistä sisäänpäin kääntyneistä tuppisuusuomalaisista tämä kuulostaa hullulta. Meidän ohjeemmehan on ollut jo vuosituhansia: kell' onni on, se onnen kätkeköön. Olemmeko me samalla kätkeneet myös aidon, sydämestä kumpuavan toisten huomioimisen?

Toivottavasti emme! Näytetään muille, että välitämme heistä ja että he ovat tärkeitä. On hyvä muistaa, meidän maailmamme on sellainen, miten muut meitä kohtelevat. Aloitetaan niistä pienistä asioista. Kohdataan tuntemattomatkin hymyssä suin ja jaetaan tunnustusta muille. Ja mitäpä, jos seuraavalla kerralla, kun joku pyrkii autojonon väliin, niin annetaan hänelle tietä. Tämähän ei pidennä meidän matkaamme kuin parilla sekunnilla. Ja sehän ei ole meiltä – minulta pois.   

Maija Voutilainen, kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston tiedottaja, joka sydän läikähtää iloisista silmistä ja ystävällisestä hymystä.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä helmikuussa 2023. 

Pitäisiköhän putkeen tehdä mutka?

Helsingin Sanomien kolumnisti pohdiskeli taannoin, että kirjallisuudessa - kuten myös somessa - voi päätyä tietynlaiseen turvakuplaan. Some nostaa silmiesi eteen sellaista, mistä algoritmit laskevat sinun tykkäävän, samoin luettavaksi tulee herkästi valittua tietyn tyylistä kirjallisuutta. 

Eipä siinä mitään, tietysti jokainen saa nauttia sellaisista kirjoista, joiden parissa viihtyy. Mutta joskus voisi olla terveellistä irtautua omasta genrestä ja kurkata toisenlaisiakin näkökulmia. Itse jouduin pullahtamaan ulos omasta dekkarintäyteisestä kuplastani joitakin vuosia sitten, kun alkoi tuntua, että nyt samaa on jo toistettu liikaa. Tuli kyllästys. Erilaiset lukuhaasteet ovat olleet kivana apuna uuden löytämisessä.

Ystävän kanssa on ihmetelty, miten perhe- ja työarki saa ihmisen helposti imeytymään kuplaan - tai jopa tyhjiöputkeen - jossa on helppo liukua kiireestä toiseen ilman, että ehtii perehtyä maailman menoon. On riittävän haastavaa hoitaa työpaikalla työt, ehtiä ruokakaupan kautta välttämättömiin arjen puuhiin ja ehkä lasten harrastusten pariin. Kymppiuutiset katsotaan tai puhelimesta silmäillään uutisotsikot, niin ettei mieleen jää juuri mitään. Saati, että asiasta heräisi edes joitakin ajatuksia. Viime aikojen uutiset tietysti mieluummin unohtaakin. Kirjaakaan ei illalla jaksa enää avata.

Ja seuraavana päivänä aloitetaan taas alusta samassa tyhjiön imussa.

Kirjallisuuskuplan tavoin arkiputkeenkin kannattaisi puhkoa reikä - tai ainakin vääntää mutka. Ei ole vaikeaa rikastaa tuota työpaikan, ruokakaupan ja kodin välistä umpiota. Itse kuvittelen omaan reittiini lisämutkia kulttuurin pariin. Työskentelen taiteen ja oppimisen kanssa, mutta se on silti eri asia kuin se, että menisin vapaa-ajallani vaikkapa konserttiin nauttimaan. Kokemukseni mukaan kulttuurielämykset synnyttävät lähes poikkeuksetta ajatuksia. Ainakin jotain liikahtelee sellaisilla aivojen alueilla, joissa umpiossa kulkiessa ei tapahdu mitään. Ihan parasta olisi, jos kulttuurimutkalle saisi kaverin mukaan, silloin voisi jakaa elämyksen – se tulisi koettua ikään kuin tuplana!

Työssäni olen joutunut heräämään kuplasta, jonne oppilaitoksille on heitetty tärkeä haaste. Kuten muillakin kouluilla, myös kansalaisopistoilla on tärkeä tehtävä olla mukana uudistamassa yhteiskuntaamme kohti kestävämpiä arvoja ja toimintatapoja. Kestävämpää kehitystä tavoittelevassa sivistystyössä luotetaan kulttuuriin ja taiteeseen. Taiteen kyky pysäyttää tai liikuttaa, ihastuttaa tai ihmetyttää, näyttäisi olevan se tie oivaltamiseen, empatiaan ja ajatteluun. Uskoakseni tarvitaan myös jakamista, kuuntelemista ja kohtaamista. Sellaisille mutkille olisi suotava taipua. Yritetäänkö?

Anna Pohjalainen, Siilinjärvi-Kuopio -putkessa liukuva Kuopion kansalaisopiston apulaisrehtori.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä tammikuussa 2023.

Kuopion kansalaisopiston apulaisrehtori Anna Pohjalainen.