Musiikkia ja mukavaa seuraa Maaningalla

Sokka irti -kuoro Kuva: Olavi Rytkönen

Meidän Kuopio -festivaali on yhteisöllinen kaupunkifestivaali, johon kaikki kuopiolaiset ovat tervetulleita mukaan. Kuopion kansalaisopisto oli mukana Meidän Kuopio -festivaalissa myös Maaningalla, Meidän Maaninka -tapahtumapäivän merkeissä.

Keskiviikkona 23.8.2023 Maaningan urheilutalolla oli monipuolista ohjelmaa iltapäivän kolmesta iltaseitsemään. Nykyisiä, entisiä ja tulevia kansalaisopiston opiskelijoita ja opettajia oli mukana tapahtumassa runsaasti ja Sokka irti -sekakuoro esiintyi pienen konserttitauon jälkeen. Tapahtumassa oli mainio tilaisuus jututtaa opiskelijoita. Monta mielenkiintoista tarinaa kuultiin, ja jokainen niistä oli erilainen. Joku on harkinnut kurssille tuloa jopa vuosia, jotakin motivoivat esiintymiset, toista taas mukavan porukan yhteinen harrastus.

Sisko ja sen veli

Kansalaisopiston kautta moni on löytänyt itselleen pitkäaikaisen harrastuksen. Maaninkalainen Asko Tolvanen on nyt mukana Sokka irti -kuorossa, kuoroharrastusta on takana jo peräti viisitoista vuotta. Asko kuuluu laulamisen aikuisiällä aloittaneisiin, hän oli jo ns. miehen iässä tullessaan ensi kertaa kuoroharjoituksiin.

Marjut Hujanen ja Asko Tolvanen Kuva: Olavi Rytkönen

"Laulaminen oli jollain tasolla kiinnostanut aina, mutta aikansa otti ennen kuin aktivoiduin mukaan muiden kanssa laulamaan. Sitä ennen kävin toki paljonkin kuuntelemassa kuorojen konsertteja. Siskoni tunsi minut hyvin ja rohkaisi mukaan. Tämä päätös kannatti, vuodet ovat minunkin osallani tuoneet mukanaan kehittymistä paitsi laulussa, myös muussa itseilmaisussa. Äänissä laulaminen oli aluksi vierasta, mutta hyvässä ohjauksessa siihenkin on päässyt sisälle."

 Askon sisko Marjut Hujanen täydentää veljensä tarinaa. 

" Kyllä tosi on näin, että minähän se velipojan mukaan houkuttelin. Mitäpähän tuo olisi ollut, sellainen kolmen tai neljän vuoden urakka, mutta lopulta lähti. Eikä ole moittinut, päinvastoin. Onpa tainnut suositella hyvää harrastusta muillekin. Meille molemmille tämä hyvä porukka on tärkeä syy olla mukana, yhteinen sävel löytyy muussakin kuin vain laulussa. Arvostamme kansalaisopiston työtä suuresti, sen ansiosta täällä pitäjilläkin on saatavilla hyviä harrastuksia ja mahdollisuuksia oppia uutta ja sivistää itseään. Ja ovathan kurssimaksutkin sellaisia, että kaikilla on mahdollisuus sen puolesta osallistua. Kansalaisopistojen on säilyttävä" Asko ja Marjut linjaavat yksissä tuumin.

Kuorosta vastapainoa arkeen

Kari Rytköstä voi hyvällä syyllä pitää kuorokonkarina. Hän on viime vuonna perustetun Sokka irti -kuoron perustajajäseniä, mutta lauluharrastuksen tarina alkoi jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Tällöin Kari toimi maanviljelijä-yrittäjänä ja kiireisen miehen ajatukset äänenavauskurssilla olivat ristiriitaiset.

"Mieleen tunki väkisinkin, että olenkohan minä nyt oikeassa paikassa, pitäisikö minun sittenkin olla siellä tilallani töissä eikä laulamassa. Tein kuitenkin itselleni selväksi, että kyllä kaksi tuntia pitää viikossa olla vara käyttää hyvään harrastukseen, jonka kautta saa lisävirtaa normiarkeenkin." 

Sokka irti -kuoro Kuva: Olavi Rytkönen

Hyvä vetäjä auttaa kehittymään 

Kari Rytkönen muistaa selvästi, mistä kipinä laulamiseen alkujaan syttyi.

- Olin neljän vanha, kun kuulin radiosta Jussi Björlingin laulavan O Helga Natt. Silloin ensimmäisen kerran syttyi haave joskus vielä itsekin laulaa. Se esitys teki lähtemättömän vaikutuksen, Kari muistelee. Alkuun päästyään Karin kuoroharrastus vei miehen mukanaan. Parhaimmillaan Kari on ollut viidessä kuorossa yhtä aikaa. Vuosien aikana on muodostunut myös käsitys hyvän kuoron edellytyksistä.

Kari Rytkönen Kuva: Olavi Rytkönen

"Minulla on ollut onni saada laulaa hyvien vetäjien johtamissa kuoroissa. Hyvä johtaja on kannustava ja osaa suunnitella ohjelmiston kuoron taitotason mukaiseksi. Joskus ohjelmisto on pidempään laulaneille helpohkoa ja silloin kannustetaan muita ja näin saadaan porukalla homma etenemään."

Heittäytymistä ja laulun iloa 

Kansalaisopiston Sokka irti -kuoro on Kari Rytkösen arvion mukaan nimensä veroinen.

"Meillä on hyvä yhteishenki ja esiintymisissä on mukavaa heittäytymistä, kun mennään yleisön eteen niin eikun sokka irti ja menoksi!"

Johtajamme Petra Lisitsin-Mantere on saanut kyllä itse kustakin ihan uusia puolia esiin. Kansalaisopistolle täytyy muutenkin antaa tunnustusta näin musiikkimiehenä, tarjolla on oppia kaikenikäisille. Moni viulisti tai pianisti tai kitaristi on saanut alkukipinän kansalaisopiston kautta ja myöhemmin on ollut mukana bändeissä ja kuoroissa tai jopa jatkanut opintoja ihan ammattimuusikoksi asti. Laadukasta oppia matalalla kynnyksellä, ihan niin kuin pitääkin. 

Rita Partala Kuva: Olavi Rytkönen

Kitaristi-laulaja Rita Partala on hyvä esimerkki edellä kuvatusta. Hän soitti ensin kotona täysin omatoimisesti, mutta harrastus syveni kansalaisopistossa. 

Rita kertoo oman harrastuksensa alkutaipaleesta. 

"Sain hyvän opettajan. Arttu neuvoi soinnut ja muut kitaristille hyödylliset perusasiat Niillä eväillä soittamista on ollut hyvä jatkaa ja tiedä vaikka opiskelisin muusikoksi tulevaisuudessa." 

Yhteisesiintymiset motivoivat 

Jouko Uljas on kotoisin Maaningan Tavinsalmelta. Pirteä herrasmies on menneinä vuosikymmeninä ollut ahkera kansalaisopiston palvelujen käyttäjä, mutta viime vuosina hän on keskittynyt musiikkiin. 

Jouko Uljas Kuva: Olavi Rytkönen

 

"Kansalaisopiston musiikkiryhmässä on paljon kivoja asioita. Ennen kaikkea hyvä porukka, jonka kanssa on mukava paitsi harjoitella, ja muutenkin viettää aikaa. Myös esiintymiset ja konsertit motivoivat, on hyvä olla jotain mihin tähdätä." 

Muutaman vuoden takainen yhteiskiertue kuopiolaisten, maaninkalaisten ja lapinlahtelaisten kanssa on jäänyt mieleen. Mukana oli Lapinlahdelta Mahottomat ja Antti Heikkinen ohjasi esityksiä, porukkaa oli yhteensä liki sata esiintymässä ja keikoilla riitti yleisöä. 

 - Siinä saatiin hauskaa ohjelmaa aikaiseksi muillekin kuin kansalaisopiston piireissä oleville. Tällaisia eri porukoiden yhteisjuttuja toivoisimme jatkossakin, Teuvo Mononen Siilinjärveltä kommentoi.

Harjoittelu pitää vireänä 

Tapani Kokkonen Siilinjärveltä vertaa kansalaisopiston kursseja koululaisten elämään. 

Teuvo Mononen, Jouko Uljas, Tapani Kokkonen Kuva: Olavi Rytkönen

"Niin kuin nuoret lukevat läksyjään ja tekevät tehtäviään, niin samapahan se on meilläkin. Jos meinaa kehittyä tai edes pysyä muiden mukana, on harjoiteltava. Ja sehän sopii, ovathan tutkitusti nimenomaan musiikki ja vaikkapa sanaristikot parasta aivojumppaa."

Miehet ovat vuosien varrella saaneet kannustettua porukkaansa uusiakin jäseniä, mutta samat haasteet tulevat yhä uudestaan vastaan. 

"Harva rohkenee kesken kurssin lähteä mukaan ja moni pelkää sitoutumista. Ei iletä lähteä kertaakaan, kun tiedossa on, että joka kerralle ei kuitenkaan pääsisi mukaan. Silti aina tulee uusiakin naamoja mukaan ja enpä muista kenenkään katuneen mukaan tulemistaan" kertovat Jouko, Teuvo ja Tapani ennen kuin nappaavat harmonikat syliin ja kiiruhtavat yhteislaulujen säestystehtäviin, mihin ohjaaja Petra on heidät pikahälytyksellä pyytänyt.

Tekstin, haastattelut ja  kuvat toimitti Meidän Maaninka-päivänä 23.8.2023 Olavi Rytkönen

Milloin on NYT?

Milloin on nyt? Näin lukee kirjailija Merete Mazzarellan lempihotellin seinällä olevassa julisteessa. Tämä on minusta hyvä kysymys varsinkin näin vuoden lopussa, kun ajattelemme omia uuden vuoden lupauksiamme. Onko meidän NYT nyt vai jääkö lupauksemme taaskin aikomukseksi? 

Jos olen rehellinen, niin suurin osa minun uuden vuoden lupauksistani on jäänyt puolitiehen. Tuskin olen päässyt tammikuussa kunnolla alkuun, kun nyt-syön-terveellisesti -sitoumukseni on kaatunut työpaikalla herkulliseen korvapuustiin tai käyn-joka-päivä-lenkillä -vakuutukseni on haihtunut pakkashuuruihin. Uuden elämän aloittaminen liian tiukasti heti vuoden alussa ei sovi minulle lainkaan.

Vuosi sitten päätin uudistaa uuden vuoden lupauksiani ja tehdä siitä prosessin. Wikipedian mukaan prosessi on kehityskulku. ”Se on suoritettavien toimenpiteiden sarja, joka tuottaa määritellyn lopputuloksen.” Prosessi vie aikaa ja lopputulokseen päästään joskus mutkienkin kautta, näin olen päätellyt. Tällainen lähestymistapa sopii minulle. Ei siis haittaa, vaikka joinakin päivinä prosessi takkuaa, sillä toisina päivinä se voi edetä loistavasti. Tärkeitä on oikea suunta.

Kuluneen vuoden prosessini ovat liittyneet luovuuteen; kädentaitoihin ja kuvataiteeseen. Olen käännellyt hopealusikoita koruiksi, sommitellut rikkinäisistä kahvilautasista mosaiikkeja ja ommellut mieheni vanhoista farkuista puutarhaessun. Olen myös tehnyt kesäkeittiön ja keramiikkaesineitä siirtolapuutarhaani. Mikään näistä ei suoranaisesti kuulunut uuden vuoden lupauslistaani vuosi sitten. Silloin päätin vain osallistua kansalaisopiston kursseille, joilla voin kehittää luovuuttani. En määritellyt, miten tai milloin sen tekisin. Aloitin prosessin, joka nyt - vuoden lopussa - näyttää onnistuneen erinomaisesti.

Vuoden 2023 prosessini liittyy sukututkimukseen. Kuluvan vuoden onnistumisista innostuneena, olen jo ilmoittautunut kolmelle Kuopion kansalaisopiston sukututkimuskurssille ja päättänyt osallistua etänä 12. tammikuuta pidettävälle ilmaisluennolle Tavinsalmesta Kuopioksi - sukuhistorian siivillä.

Kun katson tätä vuotta taakse päin, niin minun NYT on ollut silloin, tällöin ja toisinaan. Mutta aivan varmasti se on ollut joskus ja joinakin päivinä. Se on tapahtunut ilman suorituspaineita ja stressiä - mukavasti siinä sivussa ja vieläpä kivassa seurassa. Joko sinä tiedät, milloin on Sinun NYT?
 

Maija Voutilainen

Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston tiedottaja, joka uskoo, että itsensä kehittäminen sopii meille kaikille ja  sille ei ole annettu Parasta ennen -päivämäärää.  

Kurssilaisten hopealusikkakoruja, kevätnäyttely 2020-2021

Kirjoitus on julkaistu joulukuussa 2022 Uutis-Jousessa sekä Pitäjäläisessä.

Jakamisen paikka

Kuopion kansalaisopiston kuntonyrkkeilijät.

Ei ole sama kuinka merkitykselliseksi itsensä tai tekemisensä tuntee, vaan päinvastoin: juuri sillä on merkitystä. Elinikäinen oppiminen ei ole ikään sidottua, vaan se edistää monipuolista kehittymistä ja aktiivista kansalaisuutta jokaisen opiskelijan kohdalla.

Kansalaisopistojen toimintaa tutkinut professori Jyri Manninen toteaa, että toimijuus tuottaa ihmisille elämänsisältöä. Siksi jokainen ihminen voi aktiivisena toimijana vaikuttaa elämänlaatuunsa ottaen vaikkapa myönteisen ajattelun ja tunneilmaisun osaksi arkeaan.
Kuopion kansalaisopistossa merkityksellisyyden kokemuksia voi tulla saamaan, ja ennen kaikkea myös jakamaan, yhdessä opettajien tai muiden oppijoiden kanssa.

 ”Tämä on ollut tosi kivaa. Uusia tuttavia on tullut paljon.”

”Yhdessä saadaan enemmän aikaan kuin yksin.
Ryhmässä tutustuu muihin ihmisiin ja saa ystävyyssuhteita.
Ollaan samalla asialla, vertaistuki on tärkeää.
Ryhmässä on myös huomioitava toiset, eikä siellä voi sooloilla.
Yhdessä saadaan yhteisiä kokemuksia.
Koetaan erilaisia tunteita ja tuntemuksia. Opitaan toisilta.”

”Mukavaa yhdessäoloa.”

Kuopion kansalaisopiston tanssikurssilaiset.

Kansalaisopistoissa harrastaessa opiskelijat kartuttavat ja pitävät yllä myös omaan terveyteensä ja hyvinvointiinsa liittyvää resurssivarastoaan. Sosiaaliset kontaktit, yksilön kehittyminen, terveys ja hyvinvointi sekä itsensä toteuttaminen näkyvät hyvinvoinnin ja terveyden synnyttämisenä, mutta myös ylläpitämisenä.

Kun tavoite opiskelulle on konkreettinen, tulee opiskelusta motivoivampaa. Kielten opiskelijat haluavat oppia, jotta voisivat käyttää oppimaansa kieltä. Kuvataiteen opiskelijat haluavat saada valmiit taulunsa esille toisten ihmisten nähtäviksi, tanssijat päästä näyttämään oppimansa koreografian ja musiikin opiskelijat kuuluville oppimansa. Esimerkkejä yhdistää halu kehittyä, toteuttaa itseään ja jakaa omaa osaamistaan toisten ihmisten kanssa.

Ehkä tässä piileekin yksi hienoimmista kansalaisopistojen merkityksellisyyden lähteistä; jakaminen. Jaamme mielenkiinnonkohteita sekä onnistumisen elämyksiä ja pettymyksiä kanssaihmisten kesken. Kurssien anti ja merkityksellisyyden kokemukset eivät rajaudu pelkkään oppimiseen, vaan ovat osa suurempaa jakamista, jota opiskellessamme teemme. Merkityksellisyys antaa mahdollisuuden kokea itsensä osana suurempaa kokonaisuutta.

”Osallistuminen on oma valinta ja mielekäs toiminta ja
tekeminen vaikuttaa positiivisesti myös muuhun elämään.”

”Sosiaalinen yhdessäolo iloisten, saman henkisten ryhmäläisten kanssa.”

”Estää erakoitumista ja yksinäisyyden tunnetta.
Yhdessä saadaan enemmän aikaan kuin yksin.
Ryhmässä tutustuu muihin ihmisiin ja saa ystävyyssuhteita.
Ollaan samalla asialla, vertaistuki on tärkeää.”

”Että saa olla yhtä ison kokonaisuuden kanssa, olla jotain.” 

”Iso henkireikä laulujen ja ystävien kera. Laulusta me voimaa saamme.” 

Kuopion kansalaisopiston lauluryhmä.

 

Kulttuurin harrastamisessa yhteiset kokemukset synnyttävät merkityksellisyyttä etenkin, jos harrastaja osallistuu kulttuurin syntymisen toteuttamiseen. Merkityksellisyys saa ihmisen tuntemaan tärkeyttä omasta itsestään.

”Oli kiva päästä esittämään oppimiaan - haaa, minäkin osaan!”

”Tuntee kuuluvansa joukkueeseen,
jossa kaikilla on sama päämäärä, eli panna parastaan.” 

 

Kuopion kansalaisopiston lasten- ja nuorten sreetdance -ryhmä.

Motivaatio on keskeinen opiskelijan ominaisuus, joka ohjaa opettamista ja oppimista. Esimerkkejä teorian ja käytännön yhteensovittamisesta löytyy Kuopion kansalaisopiston opiskelijoiden antamista palautteista useita. Voisikin todeta, että, itä laajemmalle alueelle ja moninaisimmin kurssitarjonnoin kansalaisopistot järjestävät toimintaansa, sitä kokonaisvaltaisemmin hyvinvointivaikutukset jakaantuvat alueen ihmisille.

Näin ystävänpäivän aikaan on mukava lueskella opiskelijoiden antamaa palautetta toiminnastamme; yhdessä jakamisesta. Palautteista saamme esiin monia tärkeitä asioita, joita voimme ottaa huomioon esimerkiksi näin ensi lukuvuoden kurssisuunnittelun alla. On tärkeää ymmärtää kurssisisältöjen ja toiminnan moninaista merkitystä eri näkökulmista. Opettajina ja opiskelijoiden arjen jakajina, meidän on tärkeää pysähtyä miettimään, kuinka tärkeää opiskelijoille on joka viikkoinen keskustelu, kuulumisten vaihto, taitojen karttuminen ja positiivisen palautteen saanti. Vuorovaikutushetki opettajan tai ryhmän kanssa voi olla oppilaalle se kaikkein tärkein viikoittainen hetki.

 

Kuopion kansalaisopiston kädentaitojen opiskelijat.

 

”Että saa olla yhtä ison kokonaisuuden kanssa, olla jotain.”

 

Teksti: Petra Lisitsin-Mantere, Kuopion kansalaisopiston musiikinopettaja

Kerro meille kurssitoiveesi 6.3.2022 mennessä!
Toivomme saavamme palautetta juuri sinulta. kerro meille ideoita ja vinkkejä millaisia koulutuksia ja kursseja asuinalueellasi kaivataan Kuopion kansalaisopiston tuottamana. Esittämäsi toiveet huomioidaan lukuvuoden 2022-2023 suunnittelun tukena. 

Anna kurssitoiveesi vastaamalla kyselyyn tästä linkistä.

Pieni on suurta – 

Teatteriharrastus kansalaisopistossa on innokkaiden harrastajien areena

 

Kuva:Esityksestä Satumaista satuilua

Tänä vuonna ei kansalaisopistossa lähdetty tekemään pitkää kokoillan esitystä ollenkaan epävarman maailmantilanteen takia. Viime kevään Jäniksen vuosi peruuntui, koska emme saaneet sitä esittää. Emme myöskään voineet velvoittaa keväällä kurssilla olleita tulemaan uudestaan mukaan syksyllä ja moni muukin aikataulullinen asia koronatilanteen epävarmuuden lisäksi aiheutti sen, että se esitys jäi esittämättä. Se harmitti kaikkia kovin ja siksipä ei haluttu tänä vuonna enää toista samanlaista harmitusta. Pitkää näytelmää kun harjoitellaan koko vuosi, eli ensin koko syksy kerran viikossa ja sitten vielä koko kevät. Päätimme tehdä pienimuotoisempia esityksiä ja vieläpä pienryhmissä siten, että ei haittaisi jos joku sairastuisi ja olisi poissa esityksestä tai harjoituksista. Nyt kun pienienkin sairastumisien takia pitää olla poissa. Jäniksen vuodesta tosin ehkä kuullaan vielä. Katsotaan kuinka käy. 

 

Kuva:Esityksestä Satumaista satuilua

 
 

Yhden syksyn tai yhden kevään mittainen prosessi on tosi nopea. On vain 10 harjoitusta ja sitten esitys. Lähtökohtana on ensin, että jokainen saa esittää ideoita millainen esitys kiinnostaisi tehdä ja mitkä aiheet kiinnostavat juuri nyt. Syksyn kurssilla kaikki saivat ensin tehdä itselleen mieleisen roolihahmon ja kun yhteinen aihe löytyi ryhdyimme keksimään ja kirjoittamaan kohtauksia näiden roolihahmojen ympärille. Aiheeksi muovaantuivat sattumat, kommellukset ja mokat ja kun näin kävi, oli suorastaan pakko ottaa esitykseen mukaan myös muutama Daniel Harmsin Sattumista. Lopulta saimme kutsua esitykseemme 50 miinus oman porukkamme luku, eli 36 ihmistä katsojiksi. Olipa hienoa, että tällä kertaa kuitenkin saimme esittää harjoittelemamme esityksen.

 

Kuva:Esityksestä Satumaista satuilua

 
 

Kevätpuolella lähdettiin hyvin samankaltaisesti liikkeelle ja aiheeksi muodostuivat aikuisten sadut. Ryhdyimme muokkaamaan vanhoja tuttuja satuja uuteen aikuisille sopivampaan muotoon. Lisäksi näyttelijät saivat itse päättää ja tuoda esityskimaraan mukaan muitakin omia esitysideoitaan. Tänä vuonna on siis tehty kaksi pienimuotoista esitystä siinä ajassa, jossa yleensä tehdään yksi pitkä kokoillan esitys. Aika hieno suoritus sanoisin!

 

Kuva:Esityksestä Satumaista satuilua

 
 

Tällaisella lyhyemmällä kurssilla opiskelijat saavat itse tehdä tosi paljon. Kaikki saavat tuoda esitykseen mukaan haluamiaan asioita ja esimerkiksi päättää itse millaisia roolihahmoja haluavat esittää ja kuinka monessa pienessä esityksessä he ovat mukana. Jos vertaa pitkään kokoillan näytelmään, jossa ohjaaja valitsee näytelmän ja roolit, on tällaisella pienimuotoisten esitysten kurssilla opiskelijoilla itsellään paljon enemmän valinnan vapautta ja toisaalta myös vastuuta. Ohjaaja ei valitse tekstejä vaan opiskelijat joko kirjoittavat tai improavat tekstipohjan pieniin esityksiinsä itse. Myös roolit saa valita itse ja sen, kuinka paljon on vuorosanoja. Ohjaaja ohjailee ensisijaisesti prosessia, mutta toki myös viime silauksen kaikkiin pieniin esityksiin. On hyvä muistaa, että pieni ei ole negatiivinen sana. Pienimuotoinen esitys voi olla hyvin tehty siinä missä koko illan ”suuri” esityskin. 

 

Kuva:Esityksestä Satumaista satuilua

Ilman innokkaita harrastajia näistä esityksistä ei tulisi mitään. Ammattimaisesti näytelmiä ja esityksiä tehdessä on ohjaajan lisäksi mukana usein myös muita ammattilaisia, kuten puvustaja, lavastaja, rekvisiitan tekijä ja etsijä, kuiskaaja, musiikin tekijä, tekniikkavastaava, ääniajaja, valosuunnittelija, markkinointisuunnittelija ja niin edelleen. Kansalaisopiston esityksiin tähtäävillä kursseilla opiskelijat saavat itse tehdä ison osan näistä osa-alueista. On upeaa miten asialle omistautuneita teatterin harrastajat Kuopiossa ovat. Kun jokin tietynlainen vaate on puuttunut, on Hilin valtavista roolivaatevarastoista löytynyt heti juuri sopiva. Tai jos jotain on pitänyt virkata niin Tuula on hoitanut homman ja virkannut meille toinen toistaan upeampia korvia, kärsiä ja saparoita. Teksteistä suurin osa on opiskelijoiden itse kirjoittamia. Voisin luetella ihan jokaisen kurssille osallistujan, koska kaikki aina panostavat esityksiin paljon ja usein se on sitä niin sanottua näkymätöntä esityksen osaa, mutta ilman näitä ihan kaikkia osasia ei esitystä olisi.  

Kiitos kuuluu siis ihan kaikille innokkaille tekijöille!
Tämän kevään tuleva esityksemme striimataan.

 

Teksti: Johanna Leksis, kurssin opettaja

 

22.4.2021 klo 18 Zoom–livestriimaus
SATUMAISTA SATUILUA -aikuisten satuja ja muita pieniä esityksiä

Liity mukaan tästä linkistä

Meeting ID: 957 0609 0859
Passcode: 220421

Lämpimästi tervetuloa katsomaan!

Katso tästä linkistä lisää näytelmästä.