Yksin ja yhdessä - musiikki soikoon

Kansalaisopistomme uusi lukuvuosi on starttaamassa riemuksemme jälleen kerran. Ilmoittautuneissa on niin uusia opiskelijoita, kuin aiemmin harrastuksen parissa olleita. Tänä vuonna oman mausteensa kurssien sisältöihin ja uuden oppimiseen antaa 100-vuotisen opistomme juhlavuosi. Kaikki tämä näkyy erityisesti musiikin ainealueella.

Joka vuosi Kuopion kansalaisopistoon hakeutuu opiskelijoiksi pitkään musiikkia harrastaneita soittajia ja laulajia. Onneksi uusiakin opiskelijoita mahtuu joka vuosi joukkoomme mukaan. Musiikissa, kuten muissakin ainealueissa, opiskelupaikkoja on rajoitetusti. Tällä hetkellä jonossa olevia musiikin opiskelijoita on eri puolilla opiston aluetta toista sataa, joista suurin osa yksilöopetuksen puolella.

Kansalaisopistossa opiskelu on aina yhdessä oppimista. Vaikka kyseessä olisi viulunsoiton tunti, jossa paikalla olisivat vain oppilas ja opettaja, on oppiminen kahden kauppaa, yhdessä. Silti isommassakin ryhmässä opiskellessa jokainen kantaa oppimisestaan vastuunsa itse, yksin. On hienoa voida valita itse yksilö- tai ryhmäopetusmuodoista.

Erityisesti Kuopion keskusta-alueella musiikin yksilöopetustunnit pullistelevat jonossa odottavia oppilaita. Pelkästään pianonsoittoon jonossa olijoita on tällä hetkellä 25 ilmoittautunutta. Luulen, että kaikki innokkaat eivät ole ilmoittautuneet jonon jatkoksi, vaan jättäneet haaveensa yksilöopetuksesta ensi vuoteen tai hakeutuneet opiskelemaan muualle. Kansalaisopiston on tärkeää säilyttää erilaiset mahdollisuudet monipuoliseen oppimiseen aina yksilöopetuksesta pienryhmiin ja suuriin, yli 10 hengen, ryhmiin sekä taata uusienkin oppilaiden mukaantulo erityisesti yksilöopetuksen puolelle.

Musiikin ainealuetta leimaa esiintymisen riemu. Monet musiikin opiskelijat ja opettajat ovat esiintyneet yksin ja ryhmiensä kanssa pitkin kevättä ja kesää antaen tuntuvan panoksensa pohjoissavolaiselle elävälle kulttuurielämälle. On hienoa voida tuottaa laadukkaita ohjelmia vuodesta toiseen!

Satavuotisen historiansa aikana Kuopion kansalaisopistossa musiikki on ollut opinto-ohjelmassa aina. Ja miksipä ei olisi ollut; voihan sitä opiskella kaikenikäiset olemassa olevaan taitotasoon katsomatta. Musiikki soikoon - seuraavatkin sata vuotta, entistäkin komeammin!


Johtava musiikinopettaja Petra Lisitsin-Mantere

Kuopion kansalaisopisto 100 vuotta – aina ajassa!

Vuonna 1916 kaupungin huomattavasti kasvaneesta lukusalista ja kansankirjastosta museotalon yläkerrassa muodostettiin Suomen ensimmäinen kansalaisopisto – Kuopion kansalaisopisto. Elinvoimaisena säilymiseen näinkin pitkähkön tovin on vaikuttanut suuresti se, että opisto on muuttanut toimintansa sisältöjä ja painopistealueita ajan hengen mukaisiksi vastaten samalla paikallisiin tarpeisiin. Esimerkiksi 1910-luvulla opetuksen päämäärä oli tiedon- ja valistushalun herättäminen ja tien viitoittaminen saavutettavissa oleville sivistyslähteille. 1940-luvulla puolestaan pyrittiin erityisesti helpottamaan karjalaisen siirtoväen juurtumista uudelle asuinseudulleen.

Näin juhlavuoden kunniaksi on tullut tutkailtua normaalia tarkemmin opiston vanhoja asiakirjoja. Jo alusta alkaen on mukana ollut pedagogiikan merkitys, talouden reunaehdot ja huoli nuorten osallistumisesta. Kollega Väinö Liukkonen pohti asiaa näin 30-luvulla: Nuorta ihmistä ei miellytä raskas opiskelutyö, varsinkin, jos se vaatii itsenäistä ajattelua. Opetuksen tulisi mahdollisimman paljon perustua havainnollisuuteen, tai oppiaineen tulisi käytännölliseltä kannalta kyetä herättämään oppilaan mielenkiinto. Tähän tarvitaan mm. välineitä ja lisäksi se vaatisi lisäyksiä oppiaineisiin, mihin ei ole nykyisin taloudellisia mahdollisuuksia. Onhan niin, että opiston opinto-ohjelmasta on puuttunut useita huomattavia aineita, kuten musiikki ja piirustus, jotka ovat nuorille erityisen sopivia siksi, että ne vetoavat tunnepuoleen ja toimintaviettiin ja lisäksi monia käytännöllisiä aineita, jotka opiston ohjelmasta eivät saisi puuttua. Kuopion kansalaisopisto on yleensä kiinnittänyt huomiota melko vaikeatajuisiin aineisiin ja siitä mahdollisesti johtuu, että oppilaspolvi pyrkii vanhenemaan. Tämä arvokas tieto täytyykin muistaa tulevaa opetussuunnitelmaa tehtäessä!

Myös kansalaisopiston yhteiskunnallinen tehtävä on ollut niin lainsäätäjän kuin opetuksen järjestäjän pohdinnassa tärkeässä osassa jo miltei 100 vuotta sitten. Pääasia on oleva todellisen, ennen kaikkea ajattelevan kansalaisen luominen yhteiskuntaa varten, ja aineita, jotka tarkoittavat tätä, ei saa puuttua; jo lainsäädäntö edellyttää, että näitä aineita on tarpeellinen määrä. Kysymys on siitä, mitä ja miten opisto opettaa. Olisi paljon valittavia, mutta opisto voi ottaa omikseen vain yhden periaatteen, totuuden etsimisen ja ihmisen henkisten kykyjen kehittämisen näkökohdat. Muu on sille vierasta. Objektiivisuuden ohella ollaan ennakkoluulottomia – se on eräs tosisivistyneen tunnusmerkki ja sellaisiahan opisto pyrkii luomaan. Näitä varmoja ja vakaita periaatteita noudattaen voi opisto tulla eri ihmisryhmien keskeisen vuorovaikutuksen tyyssijaksi ja vaikuttaa ymmärrystä ja hyvää tahtoa herättävästi. (V. Liukkonen 1936)

Tänä päivänä opistotoiminta nähdään yhä enemmän ennaltaehkäisevänä työnä. Ensimmäisen vuoden 213 opiskelijasta on sadassa vuodessa kasvanut yli 25 000 aktiivisen kurssilaisen joukko, joka omaehtoisesti tulee kehittämään tietojaan ja taitojaan vapaa-ajallaan. Kansalaisopiston ovesta purkautuu tyytyväisen näköistä väkeä ulos päivittäin, ei voi olla huomaamatta kuinka kävijät arvostavat opistotoimintaa tänä päivänäkin. Opiskelijamme sanoin v. 2016: kansalaisopisto on tärkeä osa kaupungin ja valtionkin infrastruktuuria, kuten myös kirjasto, terveydenhoito ja vaikkapa katuvalot!


Kirsti Turunen
Kuopion kansalaisopiston rehtori
(julkaistu 15.6.2016 KoL:n sivulla)