Jättiläisten jäljillä

Päätimme maalausryhmän kanssa alkavan syysloman kunniaksi  tehdä piipahduksen Kuopion taidemuseoon. Toki olemme museolle yhdessä retkeilleet ennenkin. Taideopiskeluun kuuluu oman tekemisen lisäksi tutustumista taidehistoriaan ja nykytaiteeseen. Onneksi on lähellä museo, jonne on helppo piipahtaa.

Tällä kertaa innostuimme lähtemään museoon, koska esille on laitettu  paikallisen taiteilijaseuran, Ars Liberan, näyttely ”Seitsemän jättiläistä”. Näyttelyyn on, kuraattori Villu Jaanisoon vaikutuksesta, valikoitunut seitsemän paikallista taiteilijaa, joista muutamat ovat meille kansalaisopistoväelle hyvinkin tuttuja. 

Kansalaisopistossa kuvanveistoa opettava Timo Kokko on yksi jättiläisistä. Timo Kokko on Ars Liberan tämänhetkinen puheenjohtaja, ja näyttää olevan monessa taidepuuhassa mukana nyt. Useat maalauksen opiskelijat tuntevat hänet muun muassa taiteen harrastajien tilaisuuksista, joihin Timo on kutsuttu ammattilaisena kuratoimaan ja kritisoimaan. Itsekin törmäsin Timoon ja omiin maalauksenopiskelijoihini  muutama viikko sitten Kuopion pääkirjastolla, jossa Timo oli mukana kuvataideseura Arttiimin näyttelyn kokoamisessa. Ilahduttavaa, että aktiivinen taiteilija jaksaa (ymmärtää) kiinnostua myös taideharrastajien toiminnasta.

Toinen opistolta tuttu jättiläinen on Ulla-Mari Lindström. Monta vuotta kansalaisopistolla valokuvausryhmiä vetänyt taiteilija on vieraillut opistolla myös opiskelijan roolissa. Kansalaisopiston opettaja  (toisessa polvessa muuten!) tietää että opistolla voi ammattilainenkin saada hyvää täydennyskoulutusta. En tiedä onko se minun toiveajatteluani, mutta ehkä Ulla-Marin näyttelyteoksissa oli jopa nähtävissä aavistus grafiikan kurssilta ammennettua.

Muutama muukin jättiläisistä oli meille ennestään tuttuja, näyttelyn avulla tutustuimme heihin lisää. Museolla oppaanamme toimi Pertti Louni, joka mielellään kertoili taiteilijoista ja teoksista. 

Itse olin vähän yllättynytkin, miten nopeasti ja mukavasti hurahti näyttelyn katsomiseen varattu tunti. Muistelen, että olemme monilla museoreissuilla lähinnä kävelleet näyttelysalin läpi. Tällä kertaa viihdyimme näyttelyssä hyvin pidempään. Esillä oleva teokset sisälsivät kuvien lisäksi  liikettä, ääntä ja tuoksuakin. Muutamat ryhmästäni kommentoivat, että installaatiot harvoin innostavat, mutta koska nämä teokset tuntuivat kutsuvan leikkimieliseen katsomistapaan, niitä tuli lähestyttyä. Leikkimielisen kohtaamisen takaa saattoi hahmottua sitten muutakin, kun teoksen ääreen kerran pysähtyi. 

Totesimme opiskelijoiden kanssa lähteneemme katsomaan tuttuja jättiläisiä mutta löysimmekin uutta.

Hyvää syyslomaa! Menkäähän lomalla taidemuseoon.

kuvataideopettaja Anna Pohjalainen

p.s.  Ryhmämme totesi yksimielisesti että Seitsemän jättiläisen näyttelyyn olisi hauska lähteä lasten tai lastenlasten kanssa. Eli lomavinkkiä siinäkin mielessä!

Anna-ope ja Johanna Väisäsen teos "Natura Morta in movimento"

Asahia Nilsiässä jo 10 vuotta!

Asahi alkoi Nilsiässä syksyllä 2006, silloin opiskelijoita ilmoittautui juuri ja juuri tarpeeksi ryhmän käynnistämiseksi. Vuosi vuodelta opiskelijoita tuli aina lisää joka syksy ja usein myös joulun jälkeen. Nyt jo useita vuosia ryhmä on ollut täynnä. Alkuperäisiä koko tämän kymmenen vuoden ajan käyneitä oppilaita on vielä kaksi jäljellä, mutta heidän lisäkseen ryhmässä on useita 7 – 8 vuotta asahia harrastaneita. Ryhmän yhteishenki on pysynyt koko ajan hyvänä, vaikka opiskelijat ovatkin aina hieman vaihtuneet. Ennen tunnin alkua oppilaat aina vaihtavat innokkaasti kuulumisiaan keskenään sekä myös opettajan kanssa. Useita vuosia meillä on ollut tapana käydä ennen joulua viimeisen kerran jälkeen torttukahveilla paikallisessa kahvilassa. Alla oleva kuva on keväällä 2016 otettu; kävimme torikahvilassa jäätelöllä ja kahvilla ja sen jälkeen teimme ”pika-asahin”.

Alkuaikoina asahi tuntui minusta hieman tylsältä, varsinkin hartianpyöritykset, joita tulee kaiken kaikkiaan koko sarjan aikana aika monta.  Mutta sittemmin olen alkanut pitää asahin tekemisestä; se toimii hyvänä vastapainona muulle raskaammalle liikunnalle, ja jos en itse olisi opettajana, jopa meditaationa. Kun olen vastuussa tunnin sopivasta etenemisestä ja oppilaiden liikkeitäkin täytyy tarkkailla sekä korjata, niin en voi ihan samalla tavalla keskittyä itse tekemiseen. Mutta monet oppilaat tekevät osan liikkeistä silmät kiinni ja silminnähden keskittyvät ja rentoutuvat. Fyysisen puolen hyödyt saa asahista opettajakin, koko keho saa 45 minuutin ajan dynaamista venytystä, laji toimii kehonhuoltona, jota mukavuudenhaluinen ja sohvan vetovoimaa heikosti vastustava ihminen ei jaksaisi näin pitkään yksikseen tehdä. Asahista monet ovat saaneet apua selkävaivoihin, niska- ja hartiaseudun jännitystiloihin ja lisäksi tasapaino on voinut parantua. Liikesarjan aikana tehdään taivutuksia ja kiertoja selällä kaikkiin mahdollisiin suuntiin, juuri tämä on sitä mitä selkärankamme välilevyt kaipaavat.  Mieli lepää ja keho huoltuu siinä samalla!

Liikunnanopettaja
Jaana Kurki

”Viuh – vauh!” Kädet viuhtovat eteen ja taakse. Vaimea musiikki vauhdittaa käsien liikettä, ja ilmavirta hyväilee käsivarsia liikkeen tahdissa. Paino siirtyilee jalalta toiselle, ja hengitysäänet aaltoilevat jumppasalissa. Kuuluu komento: ”Hengitä ulos ja kyykisty ottamaan maasta iso pallo käsiesi väliin. Hengitä sisään ja nosta pallo lattialta. Käänny vasemmalle ja työnnä uloshengityksen aikana pallo vaakatasossa hyllylle. Tuo kädet sisäänhengityksen aikana vartalon sivuille.” Sitten seuraa pallon työntö oikealle puolelle hyllylle. Mielikuvituspalloja nousee lattialta toinen toisensa perään, ja pian hyllyt ovat täynnä palloja. On aika siirtyä seuraaviin liikkeisiin ja mielikuviin.

Taustalta kuuluu mielimusiikkiani: ”Hyyyyhyyyhyyyyyyy…!” Nyt lähdemme uimaan rintauintia valaan hengityksen tahdissa jalkojen tehdessä ympyröitä vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle puolelle. Matka ei kyllä jatku; pääasia on, että kädet `sammakoivat`, ja jalat touhuavat lattiaa vasten. Syvähengitys on uidessa tärkeää, ettei ilma lopu, ja kauhoja pulahda pinnan alle.
Pikkuhiljaa on merellä nousemassa tuuli. Kädet ylös kohotettuina huojumme puolelta toiselle kuten aalloilla yleensäkin. Ennen kuin merisairaus iskee, on huojuminen lopetettava, ja niinkös tuuli rannalla saa tuulimyllyt hiljaiseen liikkeeseen. Välillä kädet piirtävät ympyrää ylhäällä ja laskeutuvat sivukautta alas pään roikkuessa lattiaan päin kuin räsynukella.

Musiikki jatkuu, ja liikkeet seuraavat toisiaan soljuvana virtana. Kun keho on käsitelty kauttaaltaan, seuraa lopuksi hiljentyminen. Seisomme kädet edessä palloa pidellen ja kuuntelemme kehon kuulumisia. Lopuksi vielä hieromme itseämme `päästä häntään`. Kaikista hauskinta minusta on hieroa vatsaa myötäpäivään, jolloin `itäoppien`mukaan välttyy ummetukselta. Näin asahi-tunti vierähti mielikuvitusmaailmassa nopsaan, ja on aika palata muistelemaan arkisia askareita.

Opiskelijan vinkkelistä
Raija Karjalainen