Rauhallista Joulua ja hyvää Uutta Vuotta!

Karjalan kieli ja kulttuuri –kurssi täytti 40 vuotta

"Tulgua terveh!" - Karjalainen tervehdys

Vuosi 2018 on eurooppalaisen kulttuuriperinnön teemavuosi ja sen mukaisesti Kuopion kansalaisopiston lukuvuoden 2018-2019 teemalauseeksi on valittu ”Ihmiseltä ihmiselle”. Karjalan kieli ja kulttuuri –kurssi on toteuttanut paikallisen elävän kulttuuriperinnön vaalimista ja levittämistä tärkeällä tavalla – kokoontumalla yhtäjaksoisesti jo 40 vuoden ajan.

Merkkivuotta juhlistettiin ke 21.11.2018 pienimuotoisesti kurssin kokoontumisella, jossa läsnä oli myös  Kuopion kansalaisopiston henkilökuntaa.

Tilaisuudessa piti puheen Kuopion kansalaisopiston rehtori Kirsti Turunen.

Karjalan kieli ja kulttuuri -kurssi aloitti Kuopion kansalaisopistossa syksyllä 1979. Kurssin aloittamisen taustalla olivat salmilaiset aktiivihenkilöt, mm. pappisseminaarin rehtori Johannes Suhola sekä kauppias Anni Romonen.

Kurssin toiminnassa on korostunut alusta lähtien sekä karjalan kielen, että paikalliskulttuurin vaaliminen. Kantavana teemana on ollut ”Kui meillä ennen Salmis”. Vanhat salmilaiset kertoivat karjalaksi ja suomeksi elämästä Salmissa: miten oltiin kalassa, metsällä, peltotöissä tai rahdinajossa. Juteltiin niin arkielämän tapahtumista kuin juhlista – pruasniekoista. Nuoremmat osallistujat kuuntelivat ja tallensivat mieleensä tarinoita. Koska painettua materiaalia ei juuri ollut, sitä piti tehdä itse. Vähitellen tueksi saatiin sitten painettua tekstiä Petroskoin Karjalasta, myöhemmin myös kirjoja. Kurssin perussisältö on säilynyt samankaltaisena: välittää tietoa karjalaisesta kulttuurista, tavoista, perinteistä ja kielestä. Kuopion kansalaisopistossa toimii lisäksi myös v. 2018 aloittanut toinen karjalan kurssi, joka keskittyy pelkästään kielenopiskeluun.

40-vuotisjuhlassa kurssin perinteet olivat vahvasti läsnä. Osallistujat keskustelivat karjalaisesta kulttuurista ja –kielestä, esitettiin runoja ja päivitettiin kuulumisia Karjalasta. Runsaasti oli myös pohdintaa karjalaisten asemasta nykypäivänä ja kulttuurin esillä olemisesta. Luennoissa pohdittiin mm. karjalan kielen roolia virastoissa ja kuinka esim. lasten elokuvia voisi kääntää ja dubata karjalan kielelle.

Karjalan kielellä kirjoitettuja ja käännettyjä runoja jaettiin kurssilaisten kesken.



Luennoissa pohdittiin mm. karjalan kielen roolia viihteessä ja kuinka esim. lasten elokuvia voisi kääntää ja dubata karjalan kielelle.

Karjalan kieli ja kulttuuri -kurssin nykyinen opettaja Kari P Koslonen on ollut mukana toiminnassa lähes koko kurssin ajan, aluksi opiskelijana ja viimeiset 27 vuotta (v. 1991 lähtien) kurssin opettajana. Hänen edeltäjiään olivat:

1979   Suhola Johannes 
1980   Suhola Johannes, Romonen Anni
1981   Romonen  Anni  
1982   Rouhola  Seppo
1983 - 86  Peiponen  Niina
1987 - 90  Ollikainen  Niina



Kari P Koslonen

Kurssin opetus jatkuu keväällä 16.1.2019 alkaen.

Linkki ilmoittauttautumiseen: Karjalan kieli ja kulttuuri KEVÄT

Teksti: Eero Laitinen ja Aki Savolainen
Kuvat: Aki Savolainen

Sisällissodan varjo: Sodat suomalaisten sukujen taakkana

Lähikuva Puistokartanon päädyn tiiliseinästä: asevelvollisten kirjoituksia 1930 –luvulta.

Ihmiseltä ihmiselle –luento – ja keskustelutilaisuudet
ke 7.11.2018 klo 18.30-20.30, Puistokartano, Puistokatu 20, Kuopio
Alustajina Sirpa Kähkönen, kirjailija ja Ilpo Rannankari, tuomiorovasti

Keskustelutilaisuuden teemoina olivat mm. vuoden 1918 tapahtumat Kuopiossa, yhteiskunnan jakautuminen ja suhtautuminen kirkkoon, sovinto ja eheytyminen, sotien taakka suomalaisissa suvuissa. Ilpo Rannankarin ja Sirpa Kähkösen mielenkiintoisten alustusten jälkeen yleisö osallistui aktiivisesti keskusteluun. Erityisesti Sirpa Kähkösen teoksissaan esille nostamat ihmiskohtalot kannustivat tilaisuuden osallistujia kertomaan vastaavanlaisia tarinoita omasta suvustaan. Ilpo Rannankarin osuus antoi kattavan kuvan kirkon asemasta ja suhtautumisesta sisällissodan tapahtumiin sekä kirkon ja uskonnollisuuden merkityksestä valkoisen ja punaisen osapuolen kannalta. 

Yleisön kanssa käyty keskustelu laajeni myös yleisemmin pohtimaan sodan ja rauhan kysymyksiä ja mm. sitä, miten yhteiskunnallista vastakkainasettelua voitaisiin välttää meidän aikanamme.

Tilaisuus täytti Opistosalin ääriään myöten.

Sirpa Kähkösen alkupuheenvuoro Puistokartanon Opistosalissa. Valkokankaalla on kuva Puistokartanosta 100 v sitten, jolloin rakennuksessa toimi sisällissodan jälkeen punaisten vankileiri.

Ilpo Rannankari kommentoi yleisöpuheenvuoroa. Valkokankaalla kuva palavasta Tampereesta 1918.



Kuopion kansalaisopiston rehtori Kirsti Turunen lausui tilaisuuden päätössanat.

Teksti ja kuvat: Eero Laitinen

Soiva luento: Äänellä itkeminen

Kauniina lokakuisena lauantaiaamuna Kuopion kansalaisopiston musiikkiluokkaan kokoontui nelisenkymmentä suomalaisesta itkuvirsiperinteestä kiinnostunutta kuuntelijaa. Elävän musiikkiperinnön mielenkiintoinen, ja Savossa vähemmän kuultu, perimä avautui luennolle tulleille kuuntelijoille ilomantsilaisen kansanlaulajan Liisa Matveisen kertomuksin ja vanhoin arkistoäänittein. Äänellä itkemisen perinne ei olisi jatkunut, ei jatku edelleenkään, jos perinne ei muutu omaan aikaansa sopivaksi. Siksi onkin erityisen hienoa, että aihe kiinnosti monia kuulijoita, joista liki kolmasosa jäi kokeilemaan oman itkun tekemistä Äänellä itkemisen kurssille luennon jälkeen.

Puistokartanon musiikkiluokkaan kokoontui monenikäisiä äänellä itkemisestä kiinnostuneita kuulijoita.

Luennoitsijana toimi ilomantsilainen kansanlaulaja Liisa Matveinen.

Ensimmäistä kertaa järjestetty omaan musiikilliseen kansanperinteeseen tutustuminen luennon ja kurssin avulla saavutti monenikäisiä, myös nuoria, ihmisiä ympäri Pohjois-Savon maakuntaa. Seuraava Soiva luento pidetään Kuopion kansalaisopiston Puistokartanolla tiistaina 11.12. klo 18.00-19.15 aiheena ukulelen soitto. Ukulele kainaloon - aloittaisinko soittoharrastuksen? -luennon pitäjänä toimii kuopiolainen muusikko-opettaja Juuso Happonen. Illan aikana kuulijat saavat tietoa ukulelen soitosta, mutta pääsevät kokeilemaan sitä myös itse. Verkkokurssilla Ukulelen haaskat alakeet soittamista voi jatkaa luennon jälkeen myös kotona.

Tammikuussa 2019 Soiva luento-sarja esittelee viimeiseksi Romanilauluja Suomessa Tenho Nikkisen ja Kuopion Roma ry:n pitämänä.

Teksti: Petra Lisitsin-Mantere

Kansalaisopistossa opetetaan taidolla ja sydämellä - opetussuunnitelmien ohjaamana

Uusi lukukausi on pyörähtänyt käyntiin. Kurssien sisällöt on nyt suunniteltu ja työt aloitettu. Opettajainhuoneessa on jännitetty uusien ryhmien aloittamista ja oltu innoissaan uuden alun äärellä.

Kuopion kansalaisopisto on suuri oppilaitos, jossa työskentelee n.250 opettajaa. Opistossa opetetaan hyvin monenlaisia asioita: esim. liikuntaa, kieliä, monia eri taiteen aloja, kotitaloutta, sekä monia erilaisia kädentaitoja. Lukuisat opettajamme ovat näiden eri alojen ammattilaisia. Opetettavan aineen hallinnan lisäksi kansalaisopistossakin halutaan panostaa opettajien opetustaitoihin. Pedagogisen laadun ja osaamisen tukemiseksi tehdään töitä jatkuvasti. Konkreettisin tuki opettajalla työssään on kollegat. Jokaisella tuntiopettajalla on työparinaan kurssin vastuuopettaja, jonka kanssa kurssin opetusasioita on mahdollista pohtia yhdessä.

Kuten muissakin oppilaitoksissa, myös kansalaisopistossa opetustyö pohjautuu opetussuunnitelmaan. Opetussuunnitelma on asiakirja, jossa määritellään opetuksen sisältöjä, toteutustapoja, tavoitteita sekä kuvataan miten opetusta/oppimista voi arvioida. Opetussuunnitelmia on erilaisia, eri oppiaineisiin ja koulutusmuotoihin omansa.

Kuopion kansalaisopiston opetussuunnitelman perusteet kuvaa yleisesti vapaan sivistystyön periaatteita, tavoitteita ja toteutusta toiminta-alueellamme.  Tämä asiakirja on hyväksytty Hyvinvoinnin edistämisen lautakunnassa 6/2018. (alla linkki)
https://bit.ly/2xiNhji

Koko opiston yhteisen opetussuunnitelman perusteiden lisäksi jokaiselle ainealueella on laadittu omat opetussuunnitelmat juuri kyseisen alan pedagogiset erityispiirteet huomioiden. Nämä ainealuekohtaiset suunnitelmat oli ajankohtaista päivittää viime keväänä. Opetussuunnitelmissa haluttiin päivittää tavoitteita ja sisältöjä vastaamaan nykyistä tarvetta. Uutena painotuksena suunnitelmissa huomioitiin mm kestävä kehitys. Suunnitelmia tehtiin laajasti yhdessä opetushenkilöstön kesken, eri ainealueiden tuntiopettajia ja vastuuopettajia oli mukana työssä.

Ainealuekohtaiset opetussuunnitelmat löytyvät kunkin ainealueen omilta peda.net-sivuilta. https://peda.net/kuopio/kansalaisopisto

Kansalaisopistossa on tarjolla taiteen perusopetusta käsityössä ja kuvataiteessa. Taiteen perusopetus on tavoitteellista tasolta toiselle etenevää ensisijaisesti lapsille ja nuorille järjestettävää eri taiteenalojen opetusta. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmat perustuvat opetushallituksen antamiin opetussuunnitelman perusteisiin. Nämä opetussuunnitelmat uudistettiin valtakunnallisesti tänä vuonna. Kuopion kansalaisopistossa nämä ops:it menivät kasvun ja oppimisen lautakunnan hyväksyttäviksi viime kesäkuussa.

Kasvavana koulutuksen alana kansalaisopistossa on viime vuosina ollut muualta Suomeen muuttaneiden opetus. Tähän tarpeeseen laadittiin lukutaidon, aikuisten perusopetuksen ja suomi toisena kielenä –opetuksen yhdistetty opetussuunnitelma.


Kansalaisopistolla tehdään opetustyötä rakkaudesta omaa alaa kohtaan. On innostavaa kokoontua ryhmiin sellaisen asian äärelle, joka kiinnostaa kaikkia paikalle tulleita. Substanssin hallinta ja kiinnostus opetustyöhön antaa hyvän pohjan opettajan työlle. Lisäksi taustalla on hyvä olla jonkinlainen pedagoginen runko, johon opettaja voi tarvittaessa nojata, ja jota pitkin edetä. Sellaiseksi rungoksi on kaikki viime keväänä laaditut opetussuunnitelmat tehty. Opetussuunnitelma on opettajalle työväline kurssien ja opetuksen suunnitteluun, sekä peili omien pedagogisten käytäntöjen kehittämiseen.

Opiskelijoille päivitetyt opetussuunnitelmat näkyvät laadukkaana ja ajanmukaisena opetuksena.


Käsityökoulu Taiturissa ja kuvataidekoulu Värikkäässä 
opetetaan taiteen perusopetuksen ops:n mukaan.

Teksti: Anna Pohjalainen

Tutkimus: Kansalaisopisto-opiskelulla merkittäviä suoria ja välillisiä hyötyjä sekä yksilölle että yhteiskunnalle

Kansalaisopisto-opiskelulla on merkittäviä suoria ja välillisiä hyötyjä sekä yksilölle että yhteiskunnalle, selviää Kansalaisopistojen liiton tuoreesta tutkimuksesta Kansalaisopiston aikuisopiskelijat luokkakuvassa: kansalaisopiston merkitys kuntalaisille ja kunnalle. Sekä laadullinen että määrällinen aineisto vahvistavat jo aikaisemmissa tutkimuksissa saadut tulokset: kursseille osallistuminen tuottaa suurimmalle osalle vastaajista opittujen asioiden lisäksi merkittäviä laajempia hyötyjä, kuten hyvinvointia, itseluottamusta, uutta arkeen tai työhön liittyvää osaamista ja ystävyyssuhteita.

Itä-Suomen yliopiston aikuiskasvatustieteen professori Jyri Mannisen tekemässä tutkimuksessa arvioitiin teemahaastattelujen (n = 29) ja verkkokyselyn (n = 5 214) avulla, mitä ja miksi kansalais- ja työväenopistojen aikuisopiskelijat opiskelevat, minkälaisia hyötyjä kursseille osallistuminen tuottaa ja syntyykö opiskelusta myös taloudellisia vaikutuksia osallistujille itselleen tai yhteiskunnalle. Aineistot kerättiin opistojen vakioasiakkailta eli vähintään kolmena vuotena elämänsä aikana eri kursseille osallistuneilta aikuisilta.

– Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kansalaisopisto-opiskelun merkitystä tutkitaan näin laajasti, kertoo Kansalaisopistojen liiton toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen. Kansalaisopistot seuraavat opiskelijoitaan läheltä ja ovat itse tienneet opiskelun hyvää tekevät vaikutukset jo pitkään. On hienoa saada myös tutkittua tietoa arjen havaintojen tueksi.

Vastaajat tunnistivat itsessään monenlaisia kansalaisopisto-opiskelun myötä syntyneitä muutoksia, jotka liittyvät mm. osaamiseen ja koulutuskokemuksiin, sosiaaliseen osallistumiseen ja suvaitsevaisuuteen sekä hyvinvointiin ja terveyskäyttäytymiseen. Kansalaisopistossa opiskelu on lisännyt selvästi opiskelijoiden arjen digitaitoja (38 % vastaajista), luottamusta omaan oppimiskykyynsä (92,6 %) sekä motivaatiota opiskella myös muualla kuin opistossa (75,7 %). Opiskelu on laajentanut vastaajien ystävä- ja kollegaverkostoja (87,0 %) sekä lisännyt tunnetta laajempaan yhteisöön kuulumisesta (79,2 %). Vaikka kyse on harrastustavoitteisesta opiskelusta, tunnisti moni myös työhön liittyviä hyötyjä, kuten ammatillisen osaamisen (47,6 %) ja työhön liittyvän tietotekniikan hallinnan (26,7 %) lisääntyneen.

Noin puolet vastaajista tunnisti erilaisia taloudellisia vaikutuksia, joita kursseille osallistuminen on tuottanut joko heille itselleen tai yhteiskunnalle. Vaikutukset näkyvät yksilön elämässä esimerkiksi lisätuloina tai säästöinä itse tehtyjen vaatteiden tai korjausten myötä.

Myös opiskelijoiden onnellisuuden tunne (84,1 % vastaajista) sekä pyrkimykset noudattaa terveitä elämäntapoja (64,4 %) ovat kansalaisopisto-opiskelun myötä kasvaneet. Kuntalaisen kohentunut hyvinvointi vähentää välillisesti kunnan sote-kustannuksia sekä heijastuu yhdessä työhyvinvoinnin lisääntymisen kanssa myös työtehon kasvuun (51,8 %).

– Päättäjät tarkastelevat koulutuksen merkitystä nykyään pääasiassa työelämän ja kilpailukyvyn näkökulmasta, joten myös kansalaisopistot ovat joutuneet puolustamaan olemassaoloaan ja merkitystään taloudellisilla argumenteilla, joita päättäjät ehkä helpommin kuuntelevat. Omaehtoisen opiskelun tuottamat hyvinvointihyödyt ja uusi osaaminen lisäävät varmasti suomalaisen työn kilpailukykyä ja tuottavuutta, puhumattakaan säästöistä sote-kuluissa. Tällainen kansalaisopiston sosiaalisen tuottavuuden arviointi on haastavaa, mutta tämä uusi tutkimus osoittaa ainakin sen, että opiskelu tuottaa myös taloudellisia vaikutuksia, kommentoi professori Manninen.

Tutkimuksen perusteella kansalaisopistolla on selvä yhteys kuntien hyvinvointitehtävään, sillä sekä yksilön että lähiyhteisön elämänlaadun paraneminen tekee kunnasta paremman paikan asua ja elää.

Torstaina 20.9.2018 julkaistu tutkimus löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta https://kansalaisopistojenliitto.fi/wp-content/uploads/2018/09/Kansalaisopiston_aikuisopiskelijat_luokkakuvassa_2018.pdf

Lisätiedot:

Toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen, Kansalaisopistojen liitto
p. 040 741 0641, jaana.nuottanen@kansalaisopistojenliitto.fi

Professori Jyri Manninen, Itä-Suomen yliopisto
p. 050 381 5359, jyri.manninen@uef.fi

Tiedote julkaistu: 20.09.2018, 09:00, Kansalaisopistojen liitto KoL

Ihmiseltä ihmiselle

Kuopion kaupunki on ottanut rohkean tavoitteen uudessa strategiassaan: olemme hyvän elämän pääkaupunki vuoteen 2030 mennessä. Tähän tavoitteeseen päästäksemme toimimme avoimesti, innostavasti, yhdessä ja asukasta varten. Hyvän elämän pääkaupunki korostaa terveyttä, elinvoimaa ja arjen rikkautta kaikessa toiminnassa. Alku ainakin vaikuttaa lupaavalta sillä Kuntarating-tutkimuksen mukaan Kuopiossa asuvat v. 2017 Suomen 20 suurimman kaupungin tyytyväisimmät asukkaat.

Monille hyvä elämä voi tarkoittaa vaikkapa hyviä harrastusmahdollisuuksia tai ylipäänsä mahdollisuutta toteuttaa itseään. Kansalaisopiston rooli tulevaisuuden kunnassa on varmasti edelleenkin toimia elinikäisen oppimisen mahdollistajana, mutta rinnalle tähän nousee esim. edellytysten luominen paikalliselle ja alueelliselle osallisuudelle. Toiminnallamme vahvistamme yhteisöllisyyttä ja vähennämme syrjäytymisriskiä olemalla kumppani monille eri tahoille. Näin edistämme parhaiten kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä, hyvää elämää kaiken kaikkiaan.

Kunnat ovat lähtökohtaisesti ihmisten näköisiä paikkoja, joissa paikallisen vuorovaikutuksen merkitys korostuu. Tulevaisuustutkija Ilkka Halavan mukaan kaupunkien paremmuus mitataan niiden kyvyssä luoda ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta. Keskeisessä roolissa tässä tehtävässä hän näkee mm. kansalaisopistot. Tähän ajatukseen on varsin helppo yhtyä, onhan yli satavuotisen historian ajan opistojen toimintatapana ollut juuri ihmisten kohtaamisen mahdollistaminen! Opetus on pääosin ryhmäopetusta, ei pääsykokeita ja kurssimaksut ovat varsin kohtuullisia. Näin on syntynyt luonnollisesti hyvin erilaisten ihmisten kohtaamispaikkoja. Yhdistävä tekijä opiskelijoilla on itsensä omaehtoinen kehittäminen ja kiinnostus opetettavaan aiheeseen. Tällainen sivistystyö pitää sisällään usein myös omien ennakkoluulojen kohtaamista, mitä parhainta sivistystä siis!

Hyvään elämään kuuluu tulevaisuudessakin varmasti myös sivistys. Laajasti ajateltunahan sivistyksellä tarkoitetaan tietojen ja taitojen oppimisen lisäksi ennen kaikkea ihmisen kykyä ja halua käyttää näitä taitoja myös lähiympäristönsä parhaaksi. Tämän päivän sivistykseen pitäisi kuulua itseisarvoisesti taito kohdata eri mieltä olevia ihmisiä ja toimia yhdessä jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta kunnioittaen. Opistomme tulevan lukuvuoden teemaksi olemmekin valinneet: Ihmiseltä ihmiselle. Tällä haluamme viestiä, kuinka tärkeää ihmiselle on tulla huomatuksi ja olla osa ympäröivää yhteiskuntaa. Sivistys ei ole tila vaan elinikäinen prosessi, johon hyvän elämän pääkaupungissa annetaan hyvät puitteet, opisto omalta osaltaan.

Tulevana lukuvuonna tuomme myös vahvasti esille eurooppalaisen kulttuuriperinnön teemavuotta. Hankkeemme nimi on ”Elävän kulttuuriperinnön teema Kuopion kansalaisopistossa”. Teema näkyy useiden eri ainealueiden kursseissa. Sisällöissä nousevat esille paikalliset itäsuomalaiset ja yleensä suomalaiset sekä myös eurooppalaiset kulttuuriperinteet. Tärkeä osa toimintaa on perinteiden säilyttäminen ja siirtäminen, esimerkiksi taito- ja taideaineissa, kotitaloudessa, musiikissa, tanssissa ja kirjoittajakursseilla.

Olemme jälleen koonneet monipuolisen kurssikokoelman tarjolle, toivottavasti Sinäkin löydät joukosta juuri itseäsi kiinnostavia aiheita. Tervetuloa mukaan!

Teksti: Kirsti Turunen, Rehtori
(Artikkeli julkaistu lv. 2018-2019 opinto-oppaassa)

Kansalaisopisto sivistää hyvän elämän pääkaupungissa

Kuopion kaupunki on ottanut rohkean tavoitteen uudessa strategiassaan: olemme hyvän elämän pääkaupunki vuoteen 2030 mennessä (ehkäpä jo matkan varrellakin). Tähän tavoitteeseen päästäksemme toimimme avoimesti, innostavasti, yhdessä ja asukasta varten. Hyvän elämän pääkaupunki korostaa terveyttä, elinvoimaa ja arjen rikkautta kaikessa toiminnassa. Alku ainakin vaikuttaa lupaavalta, Kuntarating-tutkimuksen mukaan Kuopiossa asuvat v. 2017 Suomen 20 suurimman kaupungin tyytyväisimmät asukkaat.

Että ihmisen ois hyvä olla!

Mitä se hyvä elämä sitten on? Monille se voi tarkoittaa vaikkapa hyviä harrastusmahdollisuuksia tai ylipäänsä mahdollisuutta toteuttaa itseään. Perinteisesti tätä tehtävää ovat hoitaneet mm. kansalaisopistot. Pystyvätkö opistot vastaamaan tähän haasteeseen myös tulevaisuudessa? Kansalaisopiston rooli tulevaisuuden kunnassa on varmasti edelleenkin toimia elinikäisen oppimisen mahdollistajana, mutta rinnalle tähän nousee esim. edellytysten luominen paikalliselle ja alueelliselle osallisuudelle. Toiminnallamme vahvistamme yhteisöllisyyttä ja vähennämme syrjäytymisriskiä olemalla kumppani monille eri tahoille. Näin edistämme parhaiten kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä, hyvää elämää kaiken kaikkiaan.

Ihmisten kohtaamisen mahdollistaminen

Kunnat ovat lähtökohtaisesti ihmisten näköisiä paikkoja, joissa paikallisen vuorovaikutuksen merkitys korostuu. Tulevaisuustutkija Ilkka Halavan mukaan kaupunkien paremmuus mitataan niiden kyvyssä luoda ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta. Keskeisessä roolissa tässä tehtävässä hän näkee kansalaisopistot, kirjastot ja museot. Tähän ajatukseen on varsin helppo yhtyä, onhan yli satavuotisen historian ajan opistojen toimintatapana ollut juuri ihmisten kohtaamisen mahdollistaminen! Opetus on pääosin ryhmäopetusta, ei pääsykokeita ja kurssimaksut ovat varsin kohtuullisia. Näin on syntynyt luonnollisesti hyvin erilaisten ihmisten kohtaamispaikkoja. Yhdistävä tekijä opiskelijoilla on ainoastaan itsensä omaehtoinen kehittäminen ja kiinnostus opetettavaan aiheeseen. Tällainen sivistystyö pitää sisällään usein myös omien ennakkoluulojen kohtaamista, mitä parhainta sivistystä siis!

Sivistystyötä riittää vielä

Hyvään elämään kuuluu tulevaisuudessakin varmasti myös sivistys. Laajasti ajateltunahan sivistyksellä tarkoitetaan tietojen ja taitojen oppimisen lisäksi ennen kaikkea ihmisen kykyä ja halua käyttää näitä taitoja myös lähiympäristönsä parhaaksi. Tämän päivän sivistykseen pitäisi kuulua itseisarvoisesti taito kohdata eri mieltä olevia ihmisiä ja toimia yhdessä jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta kunnioittaen. Tässä valitettavasti taitaa riittää sivistystyötä vielä useiksi vuosiksi. Sivistys ei ole tila vaan elinikäinen prosessi, johon hyvän elämän pääkaupungissa annetaan hyvät puitteet. Kansalaisopistoilla on tärkeä tehtävä olla tuottamassa näitä mahdollisuuksia sivistyneeksi kasvamisen prosessiin!

Teksti: Kirsti Turunen
Kuopion kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Artikkeli on julkaistu Kansalaisopistojen liiton (KoL) sivuilla 25.5.2018.

Elämänmeno - haasteita ja suuria mahdollisuuksia

 Pirkko Saision vuonna 1975 julkaistusta esikoisromaanista, Elämänmenosta, tehty tv-elokuva jätti aikoinaan muistiini epämiellyttävän jäljen. Sen vuoksi en koskaan olisi voinut kuvitella käyväni työstämään sen näytelmäversiota. Jokakesäinen näytelmienlukumaratoni pakottaa ohjaaja-opettajan etsimään lukupinoon yli 10 roolihenkilön tekstejä – ja Heini Junkkaalan Elämänmeno -dramatisointi täytti kriteerit siltä osin kirkkaasti. Myös teksti itsessään eli ja innoitti, aivan eri tavalla kuin tv-versio.

kuva: Marko Koivistoinen

Tarina kulkee 15 vuoden matkan Niemisen perheen völjyssä sotien jälkeisestä Suomesta 60-luvun alkuun asti. Ihmiset käyvät koulussa ja töissä, syövät tai antavat rahan puutteessa mahansa kurnia, mutta sisimmässään kaipaavat jotain enemmän: nähdyksi ja kuulluksi tulemista, toisen ihmisen aitoa kohtaamista. Keinot siihen ovat kuitenkin väärät, sillä aika ei ole otollinen tunteille: irtiottoa arjesta haetaan alkoholin ja seksin kautta. Puhumattomuuden kulttuuri kukoistaa ja tuo mukanaan ikäviä lieveilmiöitä, jotka alkoholiin yhdistettynä kärjistyvät valitettavan nykyaikaiseksi käytökseksi, lähisuhdeväkivallaksi, jonka kohteeksi Elämänmenossa joutuu lapsi.

kuva: Katri Gröndahl

Vaikka Elämänmenossa on päällimmäisenä kyse jokapäiväisestä pärjäämisestä, taloudellisesta selviämisestä päivästä toiseen, se antaa myös valon pilkahdella esiin. Palkitun näytelmäkirjailijan Heini Junkkaalan dramatisointi on uskollinen alkutekstille, mutta loihtii esiin ilon ja huumorin – onnen hetket ovat ehkä ohikiitäviä, mutta niitä on. Herkän ja aran, itseään etsivän Marja-tytön lähellä on Lempi, turvallinen ja rakastava kummitäti, joka tarjoaa sylin, jota elämän murjoma yh-äiti Eila ei kykene tyttärelleen avaamaan. Lempi kannustaa piirtämistä rakastavaa Marjaa pitämään kiinni unelmistaan, vaikka tuon ajan Suomessa taiteilijuudesta olikin mahdotonta saada leipäänsä. Tarina ei kerro, miten Marjalle ja Niemisille lopulta käy – sen kuvitteleminen on katsojan tehtävä ja etuoikeus.

Kansalaisopiston teatteriproduktion ohjaajana haluan työstää tekstejä, jotka puhuttevat ja koskettavat, tarjoavat haasteita sekä ohjaajalle että näyttelijöille. Toisin sanoen tekevät työstä mielekkään. Elämänmeno on siltä osin täysosuma. Simultaanisti rakennetut kohtaukset ja nopeat leikkaukset vuorokaudenajasta toiseen kihelmöittävät ohjaajan aivosoluja mukavasti. Lisäksi on ollut mahtavaa löytää teksti, joka antaa myös näyttelijöille ajattelemista ja mahdollisuuksia huippuhetkiin ja onnistumisiin. Elämänmenossa roolihenkilöt ovat taiten rakennettuja kokonaisia ihmisiä, joista useimmat kehittyvät näytelmän aikana, elävät ja tuntevat, eivätkä jää tyhjiksi karikatyyreiksi. Näyttelijät saavat tosissaan antaa kaikkensa, pohtia ja analysoida roolinsa edesottamuksia ja lihallistaa tekstin mustat merkit yleisön eteen eläväksi ja hengittäväksi ihmiseksi.

kuva: Sanna Karvonen

Olen aina halunnut ohjaajana ja kurssin opettajana korostaa kansalaisopiston vakavastiotettavuutta taiteellisten produktioiden tuottajana. Vaikka näyttelijät ovat harrastajia, osa vieläpä ensikertalaisia, pystyy ohjaaja pitämään yllä korkeaa tasoa ja odottamaan opiskelijoiltaan laatua. Tämä on ollut kurssilaisilleni aina selvää. Näytelmäprosessissa riittää tekemistä jokaiselle opiskelijalle niin näyttämöllä kuin sen takanakin. Teatteriproduktio on mahtava paikka valjastaa kunkin erityistaidot esityksen käyttöön.

Sitoutuminen harjoituksiin on ollut huippuluokkaa, eikä yhteen hiileen ole ainoastaan hieman puhalleltu, vaan kunnon nuotio sillä on roihutettu. Opistolla ei ole omaa teatteritilaa, joten esitykset näytellään Kulttuuriareena 44:lla. Lavasteiden, pukujen ja tarpeiston roudaus ja näyttämön pystytys ilta toisensa perään sujuu vaivatta ja nopeasti. Opiskelijat ovat itseohjautuvia ja tarttuvat työhön mukisematta. Kurssin ulkopuolisissa työtunneissa ei ole pihistelty. Kaverille on hankittu paitoja, housuja, henkseleitä ja kirppareita on koluttu ja vinttikomeroita tongittu. Epookki asettaa väistämättä omat ehtonsa työryhmälle, mutta tämän tekstin kohdalla en edes miettinyt muuta toteutustapaa.

Elämänmeno on pian valmiiksi harjoiteltu ja avaa ovensa Fleminginkadun yksiöön ja Kallion kulmille. Tervetuloa katsomaan! Nenäliina ei ole pahitteeksi. Ilon vaiko surun kyynelille – sen katsoja päättää itse.

Katja Väänänen

ohjaaja, kurssin opettaja

kuva: Marko Koivistoinen

Satavuotiaan Kuopion kansalaisopiston satavuotias sekakuoro Veljsiskot Unkariin

Kuoron ohjelmistossa oli muutama vuosi sitten siilinjärveläisen muusikon ja lauluntekijän Vesa Pölkin sävellys ”Kallavesj”. Säveltäjä sattui kuulemaan jossakin konsertissa esityksemme. Tavattuaan kuoromme johtajan Miia Liukon, hän totesi keskustelun päätteeksi ”Minä haluaisin lähteä teidän kanssa joskus Unkariin”. Pölkki on aktiivinen Suomi-Unkari Seuran toimija, ja on aiemmin käynyt oman kuoronsa (Sekakuoro Sekaset Siilinjärveltä) kanssa Unkarissa. Veljsiskot pohti asiaa hallituksen keskuudessa ja lopputulema oli että ”mikä jottei”. Niinpä pidettiin yhteyttä Vesan kanssa ja siitä idea lähti kasvamaan. Otimme kuoron ohjelmistoon muutamia Unkarin kielisiä lauluja, joita on harjoiteltu nyt koko talven ajan. Outo kieli hieman tuntuu vaikealta laulaa, mutta sitkeällä harjoittelulla tulosta on syntynyt. Unkarin kieli alkaa jo sujua kohtalaisesti, vaikka emme edelleenkään ymmärrä täysin mitä laulamme.

Matka suuntautuu Györiin, joka on Kuopion ystävyyskaupunki jo vuodesta 1968. On siis 40-vuotisjuhlat. Isäntäkuorona Györissä on paikallinen sekakuoro Győrzámolyi Bárdos Lajos kórus - siis Lajos Bárdos kuoro Győrzámoly nimisestä kylästä. Se sijaitsee noin 10 km Győristä, ja siellä asuu noin 2000 ihmistä.

Kuoronjohtaja oli Győrin Liszt musiikkikoulun alarehtori yli 30 vuotta. Hän on jo eläkkeellä. Hän on käynyt Kuopiossa, 1970-80 luvuilla kaksi kertaa kansantanssiryhmän kanssa, hän soitti alttoviulua. Lajos Bárdos kuoro on harrastajakuoro.

Veljsiskot esiintyy paikallisessa vanhainkodissa esittäen suomalaisia ja unkarilaisia kansanlauluja. Lauantaina esiinnymme paikallisessa kirkossa yhdessä isäntäkuoron kanssa ensin erikseen ja sitten yhdessä. Yhdessä esitettäviä lauluja ovat Sibeliuksen Finlandia ja Kai Chydeniuksen Kalliolle kukkulalle. Győrzámolyi Bárdos Lajos kuoro nimenomaan halusi oppia laulamaan myös suomalaisia lauluja.

Lauantaina 7.4.2018 Veljsiskot esiintyy yhdessä toisen opiston kuoron, Pikantin kanssa Kuopion kaupungintalon juhlasalissa, esittäen mm. Unkarin matkan ohjelmistoa. Konsertti alkaa klo 14.00. Konsertin yhteydessä Kuopion kansalaisopiston opiskelijat ry. jakaa stipendejä opiskeluissaan edistyneille opiskelijoille.

Teksti: Kuoron jäsen Eino Huuskonen

Edinburgh Art Fest - kuvisopet Erasmus-vaihdossa, OSA 2

Edellisessä blogissa saimme lukea Liisa ja Helena -opettajien kalligrafia-matkasta Englantiin. Tässä alla kuvia ja tarinaa Anna ja Juha-Pekka Pohjalaisen Erasmus-matkasta Edinburghin taidetta tulvivaan festarikauteen.

Anna ja Juha-Pekka Pohjalainen opettavat piirustusta, maalausta ja grafiikkaa Kuopion kansalaisopistossa. Heidän haaveenaan oli päästä tutustumaan muutamaan skotlantilaiseen grafiikan pajaan. Opintomatkat pajoille toteutettiin Edinburgh Art Festivalin aikaan, elokuussa, jolloin Edinburghin taidekentällä tapahtui muutenkin huikean paljon.

Matkalaiset piipahtivat ensimmäisellä reissuviikolla lähikaupungissa Dundeessa. Pohjalaiset kävivät Dundee Print Studiolla, jossa he tutustuivat hyvin nykyaikaiseen ja viihtyisään kulttuurikeskukseen ja grafiikan pajaan. Pajalla työskentelevät ammattitaiteilijat, mutta siellä järjetetään myös kursseja harrastajille.

Samanlainen, mutta hieman perinteisempään tekemiseen painottunut, upea paja tuli tutuksi myös Edinburghissa, jossa Anna ja Juha-Pekka saivat perehdytystä akryyli- sekä kasviöljypohjaisiin menetelmiin syväpainografiikassa. Kuopion pajalla työskennellään vielä perinteisemmillä menetelmillä, joten oli hyvä nähdä miten uudemmat, vähemmän myrkylliset tekniikat toimivat käytännössä. Oli mielenkiintoista tutustua pajojen toimintaan. Ammattilaisten ja harrastajien välinen yhteistyö oli aktiivista ja varmasti molemmille osapuolille antoisaa. Toiminnan muodoissa molemmilla pajoilla oli paljon samaakin kuin meillä. Myös Kuopion kansalaisopiston grafiikan paja on taiteilijoiden ja harrastajien yhteinen.



Edinburgh Printmakers-studiolla graafikko ja pajamestari
Jessica opetti kasviöljypohjaisten pohjusteiden käyttöä.



Edinburgh Art Festival täytti kaikki Edinburghin museot ja galleriat, kahden viikon opintomatkalla tuli katseltua festarin tiimoilta valtava määrä taidetta, uutta sekä vanhaa.

Edinburgh kaupunkina oli myös erittäin inspiroiva, kaunis ja historiallinen kohde.

muotokuvamuseo

taidefestari oli levittäytynyt myös kasvitieteelliseen puutarhaan

Edinburghin linnan kupeessa oli ympäristöasioihin kantaaottavaa
"kasvihuonetaidetta"

National Galleryssa luvattiin että "Everything is going to be alla right".

Kalligrafiaa ja osallistavia taide-elämyksiä - kuvisopet Erasmus-vaihdossa, OSA 1

Liisa Piirainen ja Helena Arffman opettavat Kuopion kansalaisopistolla sekä aikuisten että lasten taideryhmissä. Osana kansalaisopiston Erasmus+ ohjelmaa Liisa ja Helena pääsivät viime syksynä osallistumaan kalligrafia-kurssille sekä opintokäynneille Englantiin.

Tavoitteena oli kokea viikon kurssi osallistuja näkökulmasta: miten opetus Englannissa hoidetaan. Kurssimatkan yhteyteen suunniteltiin myös opintokäyntejä. Lontoon museoiden osallistava taidetarjonta kiinnosti. Kuvataidekoulun opettajina Liisa ja Helena halusivat tutustua myös paikalliseen lapsille suunnattuun taidetoimintaan.

Alla kuvia Liisan ja Helenan matkan varrelta.

Pe 18.8.17 National Gallery. Niin päästiin paikalle katsomaan "Talk and Draw" -sessiota. Olipa mielenkiintoinen alku - Job shadowing! Oivallinen tilaisuus seurata työpajatapahtumaa "Talk and draw" - Marc Woodhead and Grant Rogers.

Su 20.8.2017 saavuimme Cirencesteriin, Royal Agricultural University:n maalaismaisemiin, jossa osallistumme Festifal of Calligraphy -kurssitapahtumaan 7 päivän ajan.

Ensimmäisten kalligrafiapäivien otanta kaikesta runsaasta tarjonnasta!

Rosellan ohjaama kurssiosuus päättyi tänään loppukatselmukseen ja jatkoimme Sue Smithin ryhmään "An Investigation of Elements of Basic Design" - kirjainten maailmaan. Kurssin toinen jakso saatiin olla Sue Smithin opissa! Ideoita tuli paljon ja loppunäyttelyssä saatiin lisää. Mielenkiintoisia luentoja, ahkeraa työskentelyä aamusta iltaan... "The Lettering Art". Nähtävänä oli suuri kirjo kaikkien ryhmien töitä. Tässä pieni otos.

Me kurssilaiset!

Kurssin jälkeispäivä: Kelmscott Manor, Lechlade, jossa William Morris eli, asui ja työskenteli perheensä kanssa. Puutarha täynnä hänen inspiraationsa aiheita.

Maanantain ja tiistain museokierroksella Lontoossa perehdyimme lasten näkökulmasta museoiden tarjontaan. V&A (Victoria and Albert Museum) tarjosi puuhapisteitä eri osastoilla. Natural History Museumin havainnollinen luontopolku The Wildlife Garden oli hauska kokonaisuus keskellä suurkaupunkia - lampaineen! Science Museum - lukuisia puuhapajoja - An interactive gallery... British Museum tarjoaa myös aktiviteettejä kokoelmiensa keskellä niin lapsiperheille kuin koululaisryhmillekin.

 

ERASMUS-matkamme viimeisen päivän tutustumiskohde oli "CA technologies" -yrityksen sisällä toimiva Montessori Children's Centre (Ditton Park). Saimme kattavan esittelyn päiväkodin toiminnasta ja toimintaympäristöistä. Ihmetellen ja ilolla seurasimme työskentelyä!