Pieni on suurta – 

Teatteriharrastus kansalaisopistossa on innokkaiden harrastajien areena

 

Kuva:Esityksestä Satumaista satuilua

Tänä vuonna ei kansalaisopistossa lähdetty tekemään pitkää kokoillan esitystä ollenkaan epävarman maailmantilanteen takia. Viime kevään Jäniksen vuosi peruuntui, koska emme saaneet sitä esittää. Emme myöskään voineet velvoittaa keväällä kurssilla olleita tulemaan uudestaan mukaan syksyllä ja moni muukin aikataulullinen asia koronatilanteen epävarmuuden lisäksi aiheutti sen, että se esitys jäi esittämättä. Se harmitti kaikkia kovin ja siksipä ei haluttu tänä vuonna enää toista samanlaista harmitusta. Pitkää näytelmää kun harjoitellaan koko vuosi, eli ensin koko syksy kerran viikossa ja sitten vielä koko kevät. Päätimme tehdä pienimuotoisempia esityksiä ja vieläpä pienryhmissä siten, että ei haittaisi jos joku sairastuisi ja olisi poissa esityksestä tai harjoituksista. Nyt kun pienienkin sairastumisien takia pitää olla poissa. Jäniksen vuodesta tosin ehkä kuullaan vielä. Katsotaan kuinka käy. 

 

Kuva:Esityksestä Satumaista satuilua

 
 

Yhden syksyn tai yhden kevään mittainen prosessi on tosi nopea. On vain 10 harjoitusta ja sitten esitys. Lähtökohtana on ensin, että jokainen saa esittää ideoita millainen esitys kiinnostaisi tehdä ja mitkä aiheet kiinnostavat juuri nyt. Syksyn kurssilla kaikki saivat ensin tehdä itselleen mieleisen roolihahmon ja kun yhteinen aihe löytyi ryhdyimme keksimään ja kirjoittamaan kohtauksia näiden roolihahmojen ympärille. Aiheeksi muovaantuivat sattumat, kommellukset ja mokat ja kun näin kävi, oli suorastaan pakko ottaa esitykseen mukaan myös muutama Daniel Harmsin Sattumista. Lopulta saimme kutsua esitykseemme 50 miinus oman porukkamme luku, eli 36 ihmistä katsojiksi. Olipa hienoa, että tällä kertaa kuitenkin saimme esittää harjoittelemamme esityksen.

 

Kuva:Esityksestä Satumaista satuilua

 
 

Kevätpuolella lähdettiin hyvin samankaltaisesti liikkeelle ja aiheeksi muodostuivat aikuisten sadut. Ryhdyimme muokkaamaan vanhoja tuttuja satuja uuteen aikuisille sopivampaan muotoon. Lisäksi näyttelijät saivat itse päättää ja tuoda esityskimaraan mukaan muitakin omia esitysideoitaan. Tänä vuonna on siis tehty kaksi pienimuotoista esitystä siinä ajassa, jossa yleensä tehdään yksi pitkä kokoillan esitys. Aika hieno suoritus sanoisin!

 

Kuva:Esityksestä Satumaista satuilua

 
 

Tällaisella lyhyemmällä kurssilla opiskelijat saavat itse tehdä tosi paljon. Kaikki saavat tuoda esitykseen mukaan haluamiaan asioita ja esimerkiksi päättää itse millaisia roolihahmoja haluavat esittää ja kuinka monessa pienessä esityksessä he ovat mukana. Jos vertaa pitkään kokoillan näytelmään, jossa ohjaaja valitsee näytelmän ja roolit, on tällaisella pienimuotoisten esitysten kurssilla opiskelijoilla itsellään paljon enemmän valinnan vapautta ja toisaalta myös vastuuta. Ohjaaja ei valitse tekstejä vaan opiskelijat joko kirjoittavat tai improavat tekstipohjan pieniin esityksiinsä itse. Myös roolit saa valita itse ja sen, kuinka paljon on vuorosanoja. Ohjaaja ohjailee ensisijaisesti prosessia, mutta toki myös viime silauksen kaikkiin pieniin esityksiin. On hyvä muistaa, että pieni ei ole negatiivinen sana. Pienimuotoinen esitys voi olla hyvin tehty siinä missä koko illan ”suuri” esityskin. 

 

Kuva:Esityksestä Satumaista satuilua

Ilman innokkaita harrastajia näistä esityksistä ei tulisi mitään. Ammattimaisesti näytelmiä ja esityksiä tehdessä on ohjaajan lisäksi mukana usein myös muita ammattilaisia, kuten puvustaja, lavastaja, rekvisiitan tekijä ja etsijä, kuiskaaja, musiikin tekijä, tekniikkavastaava, ääniajaja, valosuunnittelija, markkinointisuunnittelija ja niin edelleen. Kansalaisopiston esityksiin tähtäävillä kursseilla opiskelijat saavat itse tehdä ison osan näistä osa-alueista. On upeaa miten asialle omistautuneita teatterin harrastajat Kuopiossa ovat. Kun jokin tietynlainen vaate on puuttunut, on Hilin valtavista roolivaatevarastoista löytynyt heti juuri sopiva. Tai jos jotain on pitänyt virkata niin Tuula on hoitanut homman ja virkannut meille toinen toistaan upeampia korvia, kärsiä ja saparoita. Teksteistä suurin osa on opiskelijoiden itse kirjoittamia. Voisin luetella ihan jokaisen kurssille osallistujan, koska kaikki aina panostavat esityksiin paljon ja usein se on sitä niin sanottua näkymätöntä esityksen osaa, mutta ilman näitä ihan kaikkia osasia ei esitystä olisi.  

Kiitos kuuluu siis ihan kaikille innokkaille tekijöille!
Tämän kevään tuleva esityksemme striimataan.

 

Teksti: Johanna Leksis, kurssin opettaja

 

22.4.2021 klo 18 Zoom–livestriimaus
SATUMAISTA SATUILUA -aikuisten satuja ja muita pieniä esityksiä

Liity mukaan tästä linkistä

Meeting ID: 957 0609 0859
Passcode: 220421

Lämpimästi tervetuloa katsomaan!

Katso tästä linkistä lisää näytelmästä.
 

Taiteen tekeminen on oppimista ja jakamista - harrastajallekin

 

Kuva: Kevätnäyttely 2021, keramiikka

Sadat, ellei tuhannet ihmiset Kuopion alueella harrastavat vuosittain taito- ja taideaineita mm kansalaisopistossa. Kansalaisopiston taideharrastajissa on monenikäisiä ja -taitoisia tekijöitä. Jokainen harrastaakin omiin tavoitteisiinsa peilaten, ja jokaisella on omanlaisensa innostuksen kohteet. Luovuuden, itse tekemisen ja taitamisen merkityksiä ei tarvitse perustella kansalaisopistolla, jossa nämä asiat nähdään olennaisena osana kokonaisvaltaista hyvinvointia. 

 

Kuva: Kevätnäyttely 2021, maalaus

 

Kansalaisopisto on vapaan sivistystyön oppilaitos, jonka tehtävänä on tarjota mahdollisuuksia kehittyä oppimalla. Taiteen tekemisenkin voi nähdä eräänlaisena tutkimisena. Tutkitaan muotoja, värejä, ympäristöä, ihmisiä ja ilmiöitä. Kun asioita tutkii ja pohtii, yleensä väistämättä tapahtuu oppimista, oivalluksia. Taideharrastus onkin parhaimmillaan elämän ja ihmisenä olemisen opiskelua, jolloin ollaan vapaan sivistystyön ytimessä. Kuvataideharrastuksen parissa oppiminen voi liittyä hyvin monentasoisiin asioihin: sommitteluun, värioppiin, ympäristön ja ihmisten havainnointiin tai vaikkapa oman itsen tuntemiseen.  Aivan kuten kirjoittaja, myös kuvantekijä, tehdessään joutuu jäsentämään ajatuksiaan ja käsityksiään aiheeseen liittyen. Idea ja ajatus hahmottuu tekemisen myötä selkeämmäksi.

 

Kuva:Kevätnäyttely 2021, lasitekniikat

 

Tekeminen on prosessi ja lopputulosta usein myös esitetään julkisesti tai jaetaan ainakin oman opiskeluryhmän kesken, ja monet janoavat palautetta ja vinkkejä tekemiseensä.  Palautteista opitaan lisää. Tarve jakaa asioita on ajankohtainen - kaikkihan jaetaan somessa nykyään - mutta onhan siihen muitakin keinoja. Taiteen tekijä yrittää välittää ajatuksensa tai tunteensa muille taiteen välineillä, jotka ovat ehkä hitaampia mutta varsin varteenotettavia vielä näin sosiaalisen mediankin aikana. Joidenkin taideteorioiden mukaan taide ei ole taidetta ennen kuin se kohtaa yleisönsä. Tarvitaan siis kohtaaminen, jakaminen ja sieltä syntyy merkityksiä. Kansalaisopiston taideharrastajilla näiden jakamisten merkitys on hyvin konkreettinen. Ryhmällä, opiskelijoiden keskinäisellä vuorovaikutuksella, on suuri rooli opiskelussa. Koska on kokoonnuttu yhteisen mielenkiinnonkohteen äärelle, jakaminen on luontevaa. Ongelmat ja onnistumiset ovat hyvin käytännönläheisiä, tai pieniäkin, mutta kanssaopiskelija ymmärtää ja vertaispalaute on vilpitöntä ja kannustavaa. Merkityksellistä on myös oman teoksen saaminen yhteiseen isoon näyttelyyn.

Taide ja taiteen tekeminen toimii parhaimmillaan eräänlaisena aktivoijana. Tutkiminen, ihmettely, löytämisen ilo, uuden näkökulman ymmärtäminen, kauneuden kokeminen tai ruman käsittely lienevät ihmiselle terveellisiä. Ne aktivoivat ajattelemaan ja tuntemaan ja tarjoavat keinon ihmetellä ja ymmärtää lisää. Nämä asiat eivät liity tietenkään vain kuvataiteeseen vaan muihinkin taiteenlajeihin ja moniin eri harrastuksiin, joiden ääressä ihminen kohtaa uusia asioita ja joutuu laittamaan itsensä likoon.

 

Kuva: Kevätnäyttely 2021, grafiikka

 

Kansalaisopistolla näkee lähes päivittäin konkreettisesti taiteen tekemisen ja harrastamisen tuottamaa iloa ja tuskaa. Tuskakin yleensä kääntyy voitoksi ja voimaksi, jos vain ei luovuteta.  Taideharrastus voi olla tekemisen riemua, aivojumppaa, yhteisöllistä osallistumista, itsensä likoon laittamista, uuden oppimista, itsensä kohtaamista ja maailman kohtaamista. Taide voi olla yksi konsti terveenä ja ehyempänä ihmisenä olemiseen. 

 

Kuva:kevätnäyttely 2021, kalligrafia

 

Parhaimman kuvan asian todellisesta laidasta saa ryhtymällä taiteen harrastajaksi. Taideharrastuksen voi aloittaa kurkistamalla esimerkiksi kansalaisopiston kevätnäyttelyyn, jossa satojen harrastajien sadat kädentaitojen ja kuvataideaineiden teokset ovat jälleen esillä. Vaikka opiskelijoiden tuottamat tapahtumat ja näyttelyt ovat tasokkaita ja niissä voi oikeasti nautiskella taiteesta, yleisö ei silti saa kokea kuin pintaraapaisun. Tekijöillä on takanaan lukuvuoden mittainen oppimisen ja tekemisen prosessi, joka taitaa olla tärkeämpi kuin itse teokset. Tule siis sinäkin mukaan oppimaan ja jakamaan!

 

 

Teksti: Anna Pohjalainen, Kuopion kansalaisopiston kuvataideopettaja

 

Tutustu ja ihastu: Kevätnäyttely 2021 verkossa

 

Kevätnäyttely 2021 verkossa: https://kuopionkansalaisopisto.kuvat.fi

Instagram: kuopionkansalaisopisto_kuvis