Aikaa itselle ja isyydelle

Ari-Pekka Väisänen on tuore isä

Talvilomaviikon huipennus meidän perheessämme oli esikoisen nimiäiset. Korona-ajan vauvalle nämäkin juhlat vietettiin kevyen jännityksen maustamana: altistumisten vuoksi kaikki vieraat päässeet paikalle.

Korona on vaikuttanut vauvamme elämään jo syntymästä. Tammikuisten rajoitusten takia minut päästettiin mukaan synnytykseen vasta synnytyssalissa. Onneksi edes silloin, muualla Suomessa isät ovat tavanneet vauvansa ensikertaa vasta kotiutumisen aikaan.

Isyys on avannut minulle aivan uuden näkökulman ajankäyttöön. Haluan olla aktiivinen isä ja osa lapseni kasvua muutenkin, kuin murahtamalla jotain tullessani töistä kotiin. Isyys vie aikaa, siihen on täytynyt tottua. Aiemmin minulla oli aikaa puolisolle, ystäville, työlle ja itsellekin. Nyt vauva on tuonut uusia ulottuvuuksia ja haasteita tähän kuvioon. Häntä on todella vaikea sovittaa kalenteriin. Vaikka kuinka olisi pyhittänyt ajan iltakymmenestä ja aamukuuteen nukkumiselle, parikuinen vauva syö pari-kolme kertaa yössä. Ja silloin suunnitelmat unesta jäävät vain haaveiksi.

Omille harrastuksille ja rentoutumiselle pitäisi edelleen löytää aikaa. Liikunta on tärkeää. Viime aikoina minun on ollut vaikea motivoitua muuhun kuin frisbeegolfiin. Siinä yhdistyvät kevyt liikunta ja tekeminen hyvässä seurassa. Mutta yhteisen ajan löytäminen pelikavereiden kanssa on haastavaa. Kyllähän frisbeegolfia voi pelata myös yksin, mutta soolokierroksen jälkeen tuskin kukaan uskoo tuloskortin lukemia ja lajin sosiaalisuus jäisi pois. Matkoineen ja yllätyksineen frisbeegolfkierrokseen voi kulua jopa yli neljä tuntia – ja tämä aiheuttaa ymmärrettävästi turhautumista kotona. Liikuntaa voi toki harrastaa myös yhdessä pienokaisen kanssa. Kuopion kansalaisopiston vauva-aikuinen joogatunnit sopivat myös miehille. Vakaa aikomukseni on ilmoittaa meidät ensi syksyn kurssille.  

Kun omaa aikaa on vähemmän, pyrkii krooninen multitaskaaja tekemään liian monta asiaa samanaikaisesti. Vaikka koenkin pystyväni keskittymään useampaan asiaan yhtä aikaa, ei kiirettä pitäisi koskaan yhdistää multitaskaamiseen. Kun lyhyessä ajassa pitäisi katsoa suosikkisarjan uusin jakso, seurata maailmantilannetta ja tehdä monia muitakin itselle tärkeitä asioita, ei mistään saa mitään irti.

Onneksi muutos on mahdollista. Olen nyt reilun kahden kuukauden aikana huomannut, kuinka nykyään arvostan jo pientäkin hengähdyshetkeä vaikka videopelin tai sarjan parissa aivan eri tavalla, kuin aiemmin. On tärkeää keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Keskittymään oppiminen auttaa myös pitämään puhelimen ja muut häiriötekijät poissa käsistä silloin, kun on aika olla isä.

Teksti:Ari-Pekka Väisänen, Kuopion kansalaisopiston koulutussuunnittelija ja tuore isä  
Kirjoitus on julkaistu Uutis-Jousessa 28.4.2022

Käsityötkö ekoteko?

 

Tilkkutyö

Vanhassa vara parempi – eikös sitä niin sanota. Kun asiaa miettii tarkemmin, niin se taitaa myös olla niin. Kaiken ei tarvitse aina olla uutta, kun käyttö- ja kierrätyskelpoista tavaraa on saatavilla

ympärillämme vaikka kuinka paljon ehjänä, kunnostettavana tai uudelleen käytettävänä. Kierrätysmateriaaleista voi vallan hyvin luoda uutta, ja käsillä tekeminen tarjoaa tähän suorastaan erinomaisen mahdollisuuden.

 

Huonekalujen entisöinti

 

Luonnonvarojen säästäminen ja kierrätys näkyvätkin jo merkittävästi nykypäivän käsitöissä sekä myös meillä Kuopion kansalaisopistossa. Entisöinti- ja verhoilukurssit ovat täynnä innokkaita käsillä tekijöitä ja väkeä riittää jonoksi asti koko Kuopion alueella niin kaupungissa kuin maaseudullakin. Vanhan ehostaminen ja uudelleenkäyttö tuntuvat olevan ihmisille nykyään merkityksellisiä. Vanhoihin esineisiin ja materiaaleihin saattaa liittyä vahvoja tunnesiteitä, kun taas toisaalta on trendikästä kunnostaa tai valmistaa uusia tuotteita vanhoista materiaaleista. Haluan kuitenkin ajatella kierrätysmateriaalien käytön ja edellä mainittujen kurssien suosion myös niin, että ihmiset ajattelevat nykyisin yhä enemmän luonnonvarojen säästämistä. 
 

Luonnonvarojen säästäminen ja kierrätys näkyvät entisöinnin ja verhoilun lisäksi myös muissa käsitöissä. Esimerkiksi heinäseipäiden uudelleen hyödyntäminen on noussut suureen suosioon etenkin sisustuselementtien valmistuksessa. Vanha kärrynpyörä saattaa saada uuden muodon tai ulkoasun ja längistä voi tehdä vaikkapa peilin reunukset. Ihmisillä tuntuu olevan toinen toistaan hienompia ja kekseliäämpiä ideoita siitä, miten kierrätysmateriaaleja voi hyödyntää jonkin uuden valmistamiseen, ja juuri tällainen omien ideoiden ja suunnitelmien toteuttaminen valmiiksi tuotteeksi on käsitöiden parasta antia.

 

Betonityö

 
Kierrätys näkyy nykyisin huomattavan paljon aiempaa enemmän myös sisustusliikkeissä ja -trendeissä. Käsityömessuilla ja myyjäisissä nähdään paljon kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita ja toisinaan jopa kuullaan jokin hieno tarina tuotteen takaa. Katukuvassakin on alkanut näkyä entistä enemmän kierrätysmateriaaleista tehtyjä kenkiä, laukkuja ja vaatteita. Ekotekojen tekemisestä näyttää tulleen kuin huomaamatta trendikästä, mikä on pelkästään hyvä asia. 

Uutena kädentaitojen suunnittelijaopettajana olen kuluneen vuoden aikana kiinnittänyt huomiota kierrätysmateriaalien suosioon sekä käytön lisääntymiseen käsitöiden materiaaleina etenkin kansalaisopiston kursseilla ja pidän tätä erittäin positiivisena asiana. On hienoa huomata, että ihmiset ovat myös käsityön kentällä huomioineet maapallon tilanteen sekä osoittavat omilla valinnoillaan kantavansa kortensa kekoon kestävän huomisen puolesta. Voimme vain kuvitella, miten paljon materiaalivalinnat käsitöissä voivat parhaimmillaan säästää luontoa.  

 

 

Hopeatyö

Kun näin lopuksi miettii kierrättämisen ja käsitöiden yhteyttä uudemman kerran, haluan vielä esittää kysymyksen, miksipä ei? Käsitöissä luodaan usein niille hyvin ominaiseen tapaan uutta, mutta uuden luomisessa meiltä ei ole rajattu mitään materiaaleja pois. Käytetty materiaali on vähintäänkin yhtä hyvää kuin uusi, ja vain mielikuvitus on rajana, miten monin tavoin voimmekaan käsitöissäkin luonnonvaroja säästää. Tätä aivan samaahan me teemme jo muussakin meille hyvin normaaliksi muodostuneessa kierrätyksessä, kuten muovipullojen palauttamisessa tai pahvien lajittelussa.  

  

Ajatellaan siis luontoa ja tätä palloa – ollaan me siltä niin paljon saatu. 

  

Teksti: Konsta Tiihonen, Kuopion kansalaisopiston kädentaitojen suunnittelijaopettaja, jonka mielestä kenenkään peukalo ei ole keskellä kämmentä. 

 

Kirjoitus on julkaistu Pitäjäläisessä ja Uutis-Jousessa 25.5.2022

Kurkkaa kevätnäyttely - Hyvän mielen eväitä
verkkonäyttely osoitteessa kuopionkansalaisopisto.kuvat.fi