Hochpunkt – kohokohta

Tätä saksankielisiä sanaa yksi entinen, jo edesmennyt kuorolainen käytti puhuessaan viikoittaisesta kuoroharjoituksestamme. Hän oli laulanut kuorossa melkein koko elämänsä ja nautti siitä niin paljon, että kuoroharjoitukset olivat todellakin hänen viikkonsa kohokohtia. Eipä tuo tietysti ole ihmekään, onhan laulamisella ja varsinkin kuorolaulamisella todettu tutkimustenkin mukaan olevan paljon erilaisia hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. 

Laulaminen on fyysistä toimintaa, joka vaatii hengityslihasten ja keuhkojen aktiivista käyttöä. Yleensä kuoroharjoituksen aluksi venytellään, aktivoidaan lihaksia ja haetaan hyvää, luontevaa ryhtiä. Lisäksi tehdään hengitysharjoituksia, sihistään ja puhistaan. Keho lämpiää ja virittyy lauluun. Lihakset ja hengitys vahvistuvat ja sydämen syke tasaantuu. Oman äänen ja koko kuoron äänen värähtely tuntuu kehossa. Se on ihana tunne!

Monet kuorolaisistani sanovat kuoroharjoituksen päätteeksi olevansa tosi virkeitä, vaikka joskus harjoituksiin lähteminen kiireisen työpäivän jälkeen on väsyttänyt. Laulaminen kuorossa on aikamoista aivojumppaa. Pitää oppia laulujen sanoja, omat stemmat, säädellä omaa ääntään ja sopeuttaa se toisten ääniin. Ja mikä tärkeintä, seurata kuoronjohtajaa. Eikä siinä kaikki, joskus lauluihin otetaan mukaan myös koreografiaa. Siinäpä aivot saavat haastetta kerrakseen. Aivot kuitenkin tykkäävät haasteista ja kuin huomaamatta, samalla olokin virkistyy.

Kuoroharjoituksissa koetaan joskus myös suuria tunteita. Laulujen sanat saattavat koskettaa kuorolaisen omaa elämän tilannetta tai ovat muuten koskettavat. Silloin lauletaan silmät kosteina ja kuoronjohtajankin on nieleskeltävä pitääkseen tunteensa hallinnassa. Joskus laulu menee niin syvälle, että ihokarvat nousevat pystyy. Välillä joku kuorolainen näyttää käsivarttaan ja silloin tiedän, osui ja upposi. Laulaminen antaa siis mahdollisuuden käsitellä tunteita. Lisäksi stressihormoni vähenee ja mielialaa parantavat hormonit lisääntyvät.

Yksi merkittävä vahvuus kuorolaulussa on yhteisöllisyys. Se, että kuulun tähän porukkaan. Kun koko kuoro harjoittelee kovasti jotain vaativaa laulua ja sitten se alkaa onnistua, on riemu yhteinen. Joskus onnistuneella keikalla tulee suorastaan flow-tila, jolloin kaikki luonnistuu ja tuntuu mahdolliselta. Kuoro soi ja heittäytyy lauluihin niin, että se ei jätä ketään kylmäksi, ei laulajia, eikä kuulijoita.

Joissakin kuoroissa myös tehdään yhdessä muutakin kuin lauletaan. Voidaan järjestää esimerkiksi pikkujouluja tai kevätkarkeloita. Kuoro sosiaalisena ympäristönä tarjoaa mahdollisuuden vaikkapa uusiin ystävyyssuhteisiin ja osallistumisen kulttuurisiin tapahtumiin. Se voi olla myös tärkeä sosiaalinen tukiverkko, joka auttaa ylläpitämään aktiivista elämäntapaa ja henkistä vireyttä.

Iloa, naurua ja iho kananlihalla -tunteita on koettu Kuopion kansalaisopiston kuoroissa ja lauluyhtyeissä, ja ne ovatkin monien viikon kohokohta. Mikä on sinun viikon kohokohtasi?

Ulla Aspegrén
Kuopion kansalaisopiston laulun opettaja ja kuoronjohtaja, joka kannustaa positiivisessa ilmapiirissä laulajia rohkeaan heittäytymiseen, eläytymiseen ja tunnelmointiin.

Kolumni ilmestyi 31.10.2024 Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä.

Tiedä, mitä syöt

Työpöytäni laatikosta osui silmään ruokamessuilta mukaan tarttunut rintanappi, jossa luki ruohonvihreällä pohjalla Tiedä, mitä syöt. Koko kesän ja syksyn olen totisesti tiennyt, mitä suuhuni laitan, kun luonto ja puutarha on luovuttanut satoaan. 

Kesäkurpitsaa oikein ja nurin, keittona, pihveinä, paistoksena ja kakkuna. Perunaa perinteisesti tillitupsun ja voinokareen kanssa, mutta usein myös yrttiöljyn maustamana salaattina. Makeat kirsikkatomaatit sujahtivat suuhun sellaisenaan, mutta superherkkua niistä tuli myös uunissa paahdettuna, samoin kuin punajuurista. Päälle valuttelin hunajaa, jonka ahkeroineet mehiläiset asuvat pesissään vajaan kilometrin päässä. 

Uutena viljelykokeiluna oli mangoldi, joka yllätti helpolla kasvatuksella ja suurella sadolla. Lehtiä napsin salaattiin, paistoin pannulla ja täytin kääryleiksi. Satoisa vihannes kestää lehtikaalin tavoin hyvin kylmää, joten sitä saa nauttia pakkasiin saakka. 

Omenapuuni piti välivuoden, mutta ystäväni puusta omenia riitti minunkin tarpeisiini. Uunissa pehmennetyt kanelin höystämät omenalohkot ovat talvella herkkua maustamattoman jogurtin kera tai kaurapuuron aateloijana. Naapurilta saadun chilisadon tulistama omenahillo höystää hienosti syksyn pataruokia. 

Maaseudulla varttuneena kasvimaa ja oman sadon säilöminen talven varalle on tullut perintönä, samoin kuin marjastus. Ja miten ihanalle mustikka talvella maistuukaan, kun liitän siihen muiston isän kanssa tehdystä marjaretkestä. 

Sen lisäksi, että hyvin valittu ruoka ravitsee meitä, sen kautta voimme myös luoda muistoja ja osoittaa välittämistä toisille ihmisille. Ruoka on myös mitä suurimmassa määrin arvovalinta. Haluammeko tietää, mistä syömämme ruoka on peräisin? Miten se on kasvatettu ja tuotettu? Kaikilla ei ole mahdollisuutta kasvattaa itse suuhunpantavaa, mutta useimmilla meistä on mahdollisuus mennä metsään ja hyödyntää upeaa marja- ja sienisatoamme. Lähes kaikilla on mahdollisuus valita, mitä ruokaa poimii ostoskoriinsa. Valitsemalla kotimaista arvostamme myös hienoa ruokakulttuuriamme sekä ruuan eteen tehtyä työtä koko tuotantoketjussa. Viisaat valinnat, kuten kasvisten lisääminen, vähentävät myös ruokatuotannon ympäristökuormitusta. 

Hyvä ruoka on myös osa hyvää arkea.  Yhdessä valmistettu ja nautittu ateria edistää myös sosiaalista kestävyyttä. Mitä monitahoisempia merkityksiä ymmärrämme ruualla olevan, sitä enemmän kiinnitämme huomiota siihen, kuka sen on valmistanut, miten ja missä se on tehty tai minkälaisen reitin se on kulkenut. Pidetään huolta itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme, lautasellinen kerrallaan. 

Anu Korhonen
Kuopion kansalaisopiston kotitalousopettaja ja innokas siirtolapuutarhuri.

Kolumni ilmestyi 26.9.2024 Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä.

 

Kansalaistaidoilla kohti kestävää tulevaisuutta ja hyvää elämää

Valokuvaaja Vicente Serra.

Jos kysyisimme katugallupissa, mitä kansalaistaidot ovat, vastaukset todennäköisesti vaihtelisivat ruuanlaitosta budjetointiin ja siivouksesta ekologiseen elämään. Joku varmasti liittäisi mukaan teknologiaosaamisen ja digilukutaidon, hyvää lähimmäisyyttä unohtamatta. Kansalaistaidoilla viitataan kaikkiin niihin taitoihin, joita tarvitsemme päivittäisessä elämässämme, kuten Wikipedia asian tiivistää.

Kansalaistaitojen opettelu alkaa kotoa. Tämä vastuu ei ole siirrettävissä millekään muulle taholle, mutta oppilaitokset, kuten kansalaisopistot, ovat erinomainen tuki tällä polulla. Hyvä kansalaisuus ja kansalaisuuteen kasvaminen ovat olleet vapaan sivistystyön, eli kansalaisopistojen ja työväenopistojen, keskeisiä arvoja jo vuodesta 1899 – siis peräti 125 vuotta!

Käsitykset tarpeellisista taidoista ovat muuttuneet ajan myötä. Lypsäminen tai heinänteko eivät ole enää välttämättömiä suurelle osalle nykyihmisistä, mutta vaatteiden korjaaminen tai kolmen päivän kotivara hyödyttävät kaikkia. 1960-luvulla digilukutaitoa ei vielä tunnettu, mutta nykyään se on tärkeä osaamisalue. 

Elämä on elinikäistä oppimista. Uusia kansalaistaitoja tarvitaan ja onneksi niitä voi oppia kansalaisopistoissa. Kansalaisopistot eivät vain välitä tietoa, vaan toimivat myös innostavina kasvualustoina ja auttavat kehittämään kriittistä ajattelua, empatiakykyä ja aktiivista kansalaisuutta.

Kansalaistaidot kunniaan

Kansalaistaidot Kunniaan -hanke on nyt käynnistynyt Kuopion kansalaisopistossa Kansalaisopistojen liiton johdolla. Hankkeen päämääränä on kehittää koulutuskokonaisuuksia ja tarjontaa sekä tehdä kansalaisopistoja tunnetuiksi matalan kynnyksen ”kansalaistaitokeskuksina”. 

Kuopion kansalaisopiston rehtorin Kirsti Turusen mukaan hankkeessa on jo pohdittu, mitkä ovat 2020-luvun ja tulevaisuuden kansalaistaitoja ja millaisia kursseja tarvitaan nyt. Onko kysyntää metsästys-, sienestys- ja kalastuskursseille vai tulisiko järjestää opetusta esimerkiksi kirjeiden kirjoittamisessa tekstarisukupolville?

Lukuvuoden 2024–2025 kursseissa näkyykin jo uusi, palapelinpalaa muistuttava Kansalaistaito-merkki. Merkin avulla on helppo tunnistaa ne kurssit ja luennot, joilla opitaan tärkeitä jokapäiväisessä elämässä tarvittavia taitoja.

Oma osaaminen näkyväksi

Toinen tämän vuoden uudistus on KAPOS-merkit, jotka liittyvät myös kansalaistaitoihin. Opetushallituksen kehittämät, perustaitojen osaamismerkit tekevät osaamisen näkyväksi. KAPOS-merkit auttavat tunnistamaan ja sanoittamaan taitoja sekä motivoivat ja ohjaavat oppimaan lisää. 

Merkkejä voi hyödyntää sekä työelämässä että koulutukseen haettaessa. Hyväksytystä suorituksesta tulee merkintä KOSKI-tietovarantoon, ja opiskelija voi jakaa merkin haluamalleen taholle Oma Opintopolku -palvelun kautta. KAPOS-merkkejä on mahdollista suorittaa Kuopion kansalaisopistossa keväästä 2025 lähtien.

Kansalaistaidot ovat avain hyvään elämään ja kestävään yhteiskuntaan. On ensiarvoisen tärkeää, että kansalaistaitoja edistetään ja tuetaan kaikilla tasoilla, olipa kyse koulutuksesta, yhteisötoiminnasta tai poliittisista päätöksistä. Kansalaistaidot muodostavat perustan, jonka avulla voimme rakentaa kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa maailmaa tuleville sukupolville.

Maija Voutilainen
Kuopion kansalaisopiston tiedottaja
Tämä artikkeli julkaistiin Kuopion kansalaisopiston Yhdessä-lehdessä.

Tutustu Kuopion kansalaisopiston kansalaistaitokursseihin ja ilmoittaudu mukaan.

Lue Kuopion kansalaisopiston Yhdessä-lehti.

Kansalaistaitojen aika

Kuopion kansalaisopiston rehtori Kirsti Turunen

Valtakunnallinen kansalaistaitoviikko on 2.-8.9.2024.
Tutustu Kuopion kansalaisopiston lukuvuoden 2024-2025 kansalaistaitokursseihin.

Kansalaistaidot ovat niitä hyödyllisiä taitoja, joita me kaikki tarvitsemme jokapäiväisessä elämässämme. Ne liittyvät omien asioiden hoitamiseen, itsestä huolehtimiseen, toimimiseen yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä, eloonjäämiseen sekä elämän- ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun. 

Vuonna 2012 toteutetun kansainvälisen PIAAC-tutkimuksen mukaan noin 600 000 suomalaisella oli puutteita perustaidoissa eli lukutaidossa, numerotaidoissa ja tietotekniikkaa soveltavissa ongelmanratkaisutaidoissa. Uusimman PIAAC-tutkimuksen tulokset julkaistaan joulukuussa 2024. Kansalaisopistoissa on valmistauduttu perustaitojen vahvistamiseen valtakunnallisen kansalaistaitohankkeen avulla. Hankkeessa on mm. pohdittu mitä kansalaistaidot ovat 2020-luvulla tai tulevaisuudessa? Pitääkö osata pyydystää kala ja valmistaa se illalliseksi, kirjoittaa kirje tai runo, laatia Tinder-profiili, tilata ruokaa netistä tai osata kuvitella erilaisia tulevaisuuksia? Ajan myötä kansalaistaidot ovat varmasti muuttuneet ja muuttuvat edelleen, hyvä niin.

Tämän päivän yhteiskunnalliset haasteet ovat monimutkaisia ja globaaleja. Kansalaisena elämiseen tarvitaankin nykyään varmasti hyvin monenlaisia taitoja niin henkilökohtaisen elämän kuin työelämänkin näkökulmasta: kriittistä ajattelua, kestävyysosaamista, digitaitoja, vuorovaikutus- ja hyvinvointitaitoja sekä yleisiä uuden oppimisen taitoja. 

Kansalaistaitojen arvostus ja tunnustaminen on tärkeää, jotta voimme luoda osallistuvampaa ja kestävämpää yhteiskuntaa. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omilla teoillaan ja asenteillaan millaista tulevaisuutta kohti kurkotamme. Tulevaisuuden työelämätaidoissa korostuu varmasti luova, analyyttinen ja systemaattinen ajattelu, uteliaisuus ja uuden oppiminen, mutta erityisesti sitkeys, joustavuus ja mukautuvuus. Kansalaisopistoissa on mahdollista päivittää osaamistaan monissa taidoissa nykyiselläänkin, mutta lisäksi opetushallituksen määrittelemät KAPOS-opinnot (KAPOS = kansalliset perustaitojen osaamismerkit) löytynevät tulevaisuudessa monen opiston ohjelmista. Merkkien avulla voidaan tehdä näkyväksi erityisesti työelämässä tarvittavaa osaamista.

Merkkejä tai ei, mielestäni tärkeintä on osata uteliaasti, aidosti ja rohkeasti elää elämäänsä tasapainossa luonnon kanssa. Itse näen tärkeimpinä kansalaistaitoina kyvyn auttaa, avun tarpeen tunnistamisen, kyvyn aitoon kohtaamiseen ja toistemme ainutlaatuisuuden tunnistamiseen, taidon löytää oma arvomme ja taidon antaa arvoa muille.

Juhlistamme kansalaisopistojen 125-vuotiasta taivalta Kansalaistaitoviikon merkeissä 2.–8.9.2024. Tervetuloa mukaan vaikkapa Hyvän Olon Olohuoneeseen (Oma osaaminen käyttöön – Pienillä teoilla kohti kestävää tulevaisuutta) to 5.9.2024 klo 10–12 Puistokartanolle Kuopioon. Ilmaisluentoa voi kuunnella myös etänä omalta kotisohvalta. 

Kirsti Turunen
Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston rehtori ja vahva inhimillisyyden puolestapuhuja.

Kolumni ilmestyi Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä 29.8.2024.

Uskalla olla - oman elämäsi (utelias) rohkelikko

Kuopion kansalaisopiston rehtori Kirsti Turunen

Kuopion kansalaisopiston rehtorin Kirsti Turusen pääkirjoitus Yhdessä-lehteen toukokuussa 2024. 

Voi kun kevät jo tulisi, pitkä on talvi -päivittelyt kuuluivat usein keskusteluissa tänä vuonna vielä toukokuun lähestyessä. Monen mieli kaipasi jo lämpöä ja valoa, positiivisuuttamme koeteltiin niin ilmojen kuin maailman levottomuuksien takia. Säästetään, leikataan, miten käy hoitotakuiden ja perustoimeentulon kanssa, pärjätäänkö? Resilienssiämme koetellaan nyt kovin ja moni pohdiskeleekin syntyjä syviä; onneksi ihminen on kuitenkin ikuinen oppija (se vanhakin koira) ja matkaamme yhdessä kohti parempaa tulevaisuutta. Uskon nimittäin, että meillä kaikilla on sisäsyntyinen uteliaisuuden jyvänen sisällämme. 

Lukuvuotemme teema: Utelias mieli, iloa hyvän olon huomiseen antaa valtavasti mahdollisuuksia uuden opinto-ohjelman rakentamiseen. Uteliaisuutta on toki monenlaista, mutta itse näen tämän piirteen hyvänä. Utelias ihminen on nimittäin ennen kaikkea rohkea! Uteliaisuus on vastausten etsimistä kysymyksiin, vaikeisiinkin ja jopa omien ajatusten kyseenalaistamista.  Utelias ihminen heittäytyy helpommin tutusta tuntemattomaan. Epäonnistumista ei pidä pelätä ja itselleen on osattava nauraa, siinäpä vasta rohkea ihminen!   

Iloa hyvän olon huomiseen -tematiikan kautta haluamme lisätä luottamusta parempaan huomiseen. Tulevaisuutta luomme yhdessä mm. perustaitojen, kuten dialogi-, läsnäolo- ja tunnetaitojen vahvistamisen kautta. Usein asiakaspalautteissamme on maininta siitä, kuinka hauskaa on opiskella yhdessä ja tutustua uusiin ihmisin. Ystävien saaminen onkin yksi useimmin mainittu ”oheistuote” kursseillamme. Opiskelun ohella kun on luontevaa harjoitella mm. vuorovaikutustaitoja. 

Näin sivistyksen juhlavuonna on myös hyvä muistutella sivistyksen merkityksestä. Sivistykseen kuuluu positiivinen uteliaisuus muita kohtaan. Sivistynyt, utelias ihminen ei tuomitse, vaan haluaa oppia toisesta lisää. Parhaimmillaan sivistys on arkista ja jopa käytännöllistä uteliaisuutta uuden oppimiseen. Sivistyksen yhteiskunnallista merkitystä perustellaan usein sillä, että se tarjoaa mahdollisuuksia identiteettien vahvistamiseen. Hyvä näin. Emme kuitenkaan kasva ihmisiksi vain itsemme vuoksi, vaan elämme enemmän tai vähemmän yhteydessä toisiin ihmisiin. Käsityksemme omasta itsestämme muuttuu toimiessamme muiden ihmisten kanssa, osallistuessamme vaikkapa kielikursseille tai joogatunneille. 

Tämän painetun mini "opinto-oppaan" olemme koonneet erityisesti senioriväestöä ajatellen. Lehdestä löytyy ohjeita ilmoittautumiseen, tietoa Hyvän Olon Olohuoneesta ja luennoista, kurssipoimintoja ja uusien asioiden esim. Kaikukortin ja kansalaistaitojen esittelyä. Terveisiä koko vapaan sivistyksen kentältä tuo Björn Wallén kirjoituksellaan Sivistyksen seitsemän lajia elämän kudelmassa. Kaikkeen opiston tarjontaan pääset parhaiten tutustumaan digitaalisesti verkkosivuillamme (opistopalvelut.fi/kuopio) ja sosiaalisen median kanavillamme Facebookissa ja Instagramissa. 

Jos haluat lisätä elon paloa, uteliaisuutta ja uuden oppimista elämääsi, kannattaa aloittaa pienistä asioista. Aloita kokeilemalla uusia asioita, tule vaikka mukaan Mysteeri-kurssille. Pienet askeleet voivat johtaa suuriin harppauksiin, ja voit huomata, että olet oppinut ja kasvanut enemmän kuin osasit arvatakaan. 

Pitkän talven jälkeen ainakin oma mieleni kaipaa kauneutta, harmoniaa, hetkeen pysähtymistä, lepoakin. Jokaisella meillä on oma tapamme olla utelias, haastetaan toisemme, yllätetään itsemme ja tehdään yhdessä parempaa tulevaisuutta! 

Iloa ja hyvää oloa huomiseen!

Kirsti

Lue Kuopion kansalaisopiston Yhdessä-lehti.

Tutustu kansalaisopiston verkkokaupassa kurssitarjontaan ja ilmoittaudu mukaan.

Onko pakko?

 

Kuopion kansalaisopiston apulaisrehtori Anna Pohjalainen

Teinien vanhemmille ja opettajille saattaa olla tuttu lausahdus ”ei oo motia”, ei huvita. Itse kukin lienee toisinaan pysähtynyt miettimään, miksi teemme asioita. Tai emme tee. Mikä meitä motivoi työssä, harrastuksessa tai muuten elämässä? Jos esimerkiksi työstään ei löydä muuta iloa kuin palkkapäivän, on motiivi ulkoinen. Sama pätee teiniin, joka laittaa astiat koneeseen vain koska äiti uhkasi viikkorahan perumisella, ei siksi että keittiö olisi viihtyisämpi ja työt jaettaisiin tasapuolisemmin. Motiivi jää ulkoiseksi, ellei itsellä ole halu aidosti tehdä asioita.

 

Ulkoisen motivaation varassa toimiminen vaatii keppiä ja porkkanaa. Nämäkin voivat toimia, mutta sitoutuminen tekemiseen on heikohkoa ja laatu kärsii.

Joissakin asioissa saatamme itse asettaa itsellemme keppejä. Epäonnistumisen pelko tai syyllisyys saattavat olla voimakkaitakin motiiveja jonkun tekemisen taustalla. Ponnistelu ei näiden keppien uhatessa voi tuottaa työn iloa tai hyvää mieltä. Joskus asioita tulee tehtyä myös tavan vuoksi tai velvollisuuden tunnosta. Silloin voi olla aihetta tarkastella, kenen vuoksi tekee asioita ja mihin mieluummin voisi voimavarojaan käyttää. Mikä toisi hyvinvointia itselle ja läheisille? 

Mieleisen asian parissa, sopivan kokoisten haasteiden äärellä, syttyy sisäinen halu tehdä ja saada aikaan, näyttää omaa parasta osaamistaan. Erityisen innostavaa on, kun saamme jakaa asioita yhdessä toisten kanssa tai tuottaa tekemisellämme jollekin toiselle hyvää. Parhaimmillaan olemme, kun saamme tehdä työtä koskevia päätöksiä ja vaikuttaa asioihin. Autonomia ja vapaus ovatkin sisäisen motivaation peruspilareita. Myös työn tai harrastuksen merkityksellisyyden näkeminen on tärkeää motivaation ja hyvinvointimme kannalta. Meidät ihmiset on yleensä koodattu niin, että tekemällä hyvää toisille, saamme itsellemmekin siitä hyvää mieltä. 

Sisäisesti motivoituneillakin on arjessa varmasti pakollisia asioita, jonka tekemiseen ei motia meinaa löytyä. Äkkiä ajatellen vaikkapa kotityöt voivat olla sellaisia, että sydämen palo uhkaa joskus hiipua. Teinin äidin motkotus kotitöistä voi tuntua ulkoisiin motiiveihin perustuvalta, molemminpuoliselta pakolta. Toisaalta se kuitenkin tähtää siihen, että lapsesta kasvaisi muita huomioiva, arjen askareista selviävä itsenäinen ihminen. Vanhemmalla on varmasti sisäinen motivaatio tähän isompaan tavoitteeseen. Sen pitäminen mielessä ja luottamus omaan osaamiseen kasvattajana auttaa jaksamaan läpi arjen jankutusten.

Anna Pohjalainen
Kirjoittaja on kahden teinin äiti, opiskelija ja kansalaisopiston apulaisrehtori.

Esteettömyyttä edistäen ja tasa-arvoa tavoitellen

Esteettömyys ja siihen pyrkiminen ovat olennainen osa nyky-yhteiskuntaa. Esteettömyydellä varmistetaan, että kaikki ihmiset voivat osallistua täysivaltaisesti eri elämänalueille riippumatta vammasta, toimintarajoitteesta tai taloudellisesta tilanteesta. Esteettömyys luo yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Mutta toteutuuko se vielä kaikkialla? 

Valitettavasti ei. Kansalaisopistoissa tähän asiaan on herätty. Seitsemän kansalaisopiston yhteinen, parhaillaan meneillään oleva Esteet nurin! -hanke syntyi, kun alettiin pohtimaan, kuinka opistot voisivat omalta osaltaan edistää osallisuutta ja esteiden madaltamista. Kuopion kanasalaisopisto on yksi hankkeeseen osallistuvista opistoista. Tavoitteenamme on tehdä Kuopion kansalaisopistosta paikka, jossa jokaisella on mahdollisuus oppia ja kehittyä, riippumatta taustasta, asuinpaikasta tai elämäntilanteesta. 

Kuluvan lukuvuoden aikana olemme pyrkineet löytämään keinoja, jotka vahvistavat osallistumisen tasa-arvoa, edistävät esteettömyyttä ja parantavat saavutettavuutta. Olemme tarkastelleet opetuksen, tukitoimien ja opetustilojen esteettömyyttä monelta kantilta, kuunnellen sekä senioreiden että eri alojen kokemusasiantuntijoita. Olemme pyrkineet varmistamaan, että tieto kursseista on helposti saatavilla ja että opiskelu, opetus ja tilat ovat kaikkien saavutettavissa. Vaikka opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä esteettömyyteen opiskelussa ja tiloissa, monille liikkuminen opiskelupaikalle on ollut haaste. Onneksi olemme saaneet myös positiivista palautetta yhteiskyydeistä, jotka osaltaan helpottavat matkustamista. 

Kurssimaksut ovat aiheuttaneet keskustelua vuodesta toiseen. Vaikka kansalaisopistojen kurssimaksut ovat huomattavasti edullisempia kuin muiden tahojen, kustannukset saattavat kuitenkin muodostua esteiksi joillekin. Tätä estettä on madallettu Kuopion kansalaisopistossa opintosetelialennuksilla, työttömien 50 % kurssimaksualennuksella, Kaikukortilla ja alkavana lukuvuonna myös opiskelija-alennuksella (20 %). On tärkeää muistaa myös opiston järjestämät maksuttomat tapahtumat, luennot, näyttelyt ja esitykset, joihin vuonna 2022 osallistui yli 6000 kuntalaista. Kansalaisopisto toimii myös tärkeänä ponnahduslautana kohti työelämää monille tettiläisille, harjoittelijoille ja oppisopimusopiskelijoille. 

Opiskelun lisäksi kansalaisopistot tarjoavat yhteisöllisyyttä, joka voi olla äärimmäisen tärkeää esimerkiksi yksinäisille tai työttömille. Esimerkiksi Kuopion kansalaisopistossa erilaiset ryhmät, kuten mm. palvelutaloissa ja toimintakeskuksissa toimivat laulu- ja liikuntaryhmät, ovat tuoneet iloa monille ja tarjonneet mahdollisuuden sosiaaliseen vuorovaikutukseen. 

Opiskelijoiden monimuotoisuus on myös osa esteettömyyttä. Kuopion kansalaisopisto ei ole pelkästään aikuisten ja seniorien (25 %) oppimisympäristö, merkittävä määrä opetuspaikoista (17 %) on lapsille ja nuorille. Tämä osoittaa, että kansalaisopisto on todellinen oppimisen keidas kaikenikäisille, olivat sitten kyseessä lapset, nuoret, aikuiset tai seniorit. Kansalaisopistossa opiskelee myös lukuisia eri kansallisuuksia. Naisten oppimistarpeisiin opistomme on pystynyt vastaamaan hyvin, mutta siinä, osaammeko vastata miesten opiskelutoiveisiin on vielä petrattavaa. 

Toiveiden kuuleminen ja niissä esiin tulevien asioiden edistäminen on myös iso osa esteettömyyttä. Nyt onkin hyvä aika vaikuttaa ja kertoa, mitä sinä toivot Kuopion kansalaisopistolta. Kuinka me voisimme tarjota mielekkäitä ja esteettömiä opiskelumahdollisuuksia ja edistää tasa-arvoa. 

Johanna Jussila
Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston suunnittelijaopettaja, jolle tasa-arvo ja esteettömyys ovat sydämen asia.

Ulla Aspegrén - uusi vastuuopettaja Kuopion kansalaisopiston maaseutualueelle

Kuopion kansalaisopisto haki viime vuoden lopulla uutta vastuuopettajaa maaseutualueelle. Rehtori Kirsti Turusen mukaan haku herätti laajaa kiinnostusta.

- Meille tuli positiivinen ongelma, hän kertoo. Saimme peräti 29 hakemusta, ja kaikki hakijat olivat erittäin päteviä ja osaavia. Valinta oli erittäin vaikea, mutta uskon, että onnistuimme hyvin.

Tehtävään valittiin Siilinjärven kansalaisopistossa musiikkia opettava Ulla Aspegrén. Valitsijoiden mielestä Ullan vahvuutena on pitkä kokemus kansalaisopistotyöstä ja monialaisesta kurssisuunnittelusta. Hänellä on myös vahva kokemus erityisesti maaseutualueiden opistotoiminnasta.

Tutustuaksemme maaliskuun 2024 alussa työnsä aloittavaan Ullaan esitimme hänelle joitakin kysymyksiä.

Tervetuloa Kuopion kansalaisopistoon, urheilukilpailuja myötäillen, mitkä ovat nyt tunnelmat.

Olo on iloisen innostunut, vähän jännittynyt, mutta myös kiitollinen tästä tilaisuudesta päästä osaksi Kuopion kansalaisopiston henkilökuntaa ja aloittaa tulevan lukuvuoden 2024–2025 suunnittelu. 

Työskentelen vielä helmikuun ajan Siilinjärven kansalaisopistossa musiikinopettajana. Vaikka työni Siilinjärvellä on ollut antoisaa ja palkitsevaa, niin nyt on aika ottaa askel uuteen. Odotan innolla työni alkamista Kuopiossa. Se tuo minulle paljon uudenlaisia tehtäviä, uusia kollegoja ja oppilaita.

Kerro koulutuksestasi.

Koulutukseltani olen filosofian maisteri, pääaineena musiikkitiede. Sitä ennen suoritin musiikkipedagogin (AMK)-tutkinnon, laulu pääaineenani. Musiikkitieteen opinnot olivat enemmän teoreettista opiskelua, kuten tutkielmaan liittyviä opintoja, musiikkiteknologiaa, musiikkipsykologiaa jne. Musiikkipedagogin opinnot olivat taas käytännönläheisempää, konkreettisempaa, juuri opettajan työhön tähtäävää monipuolista koulutusta. Molemmat suoritetut opintoni täydentävät mukavasti toisiaan. 

Mitä työsi Kuopion kansalaisopistossa tulee sisältämään? 

Minusta tulee Eteläisen ja läntisen maaseudun sekä Karttulan aluevastaava. Tulen suunnittelemaan musiikkikurssit Karttulaan. Kuopion Eteläiselle ja läntiselle maaseudulle tulen suunnittelemaan kursseja kaikille ainealueille, paitsi kieliin, tietotekniikkaan ja taiteen perusopetukseen (TPO). Kurssisuunnittelun lisäksi tulen myös opettamaan musiikkia.

On mielenkiintoista ja haasteellistakin vastata näin monipuolisesta kurssisuunnittelusta. Uskon kuitenkin pääseväni joustavasti suunnittelun pariin kollegoiden ja tuntiopettajien avulla. Tuntiopettajilla kun on paras tietämys heidän omista kursseistaan ja omasta osaamisalueestaan. Myös alueen asukkailta saa arvokasta tietoa, millaisia kursseja he haluaisivat juuri heidän asuinalueelleen.

Tulevan lukuvuoden kurssit julkaistaan toukokuun lopulla. Minunkin kurssit nousevat silloin Kuopion kansalaisopiston verkkokauppaan. Odotan jo malttamattomana uusien opiskelijoiden tapaamista. 

Mikä on parasta työssäsi?

Opiskelijoiden kohtaamiset ja heidän kehittymisensä seuraaminen ja ohjaaminen ovat ihan parasta. On hienoa, miten kansalaisopistot mahdollistavat elinikäisen oppimisen ja opiskelijaksi tulon hyvinkin erilaisista lähtökohdista ja erilaisin tavoittein. Kuka tahansa voi tulla esim. laulutunnille ja opettaja lähtee ohjaamaan siitä tilanteesta, missä opiskelija on. Joku on saattanut laulaa viimeksi koulun musiikkitunneilla, ja joku on jo harrastanut musiikkia pidempään. Opiskelija voi olla nuori tai seniori, kaikenikäiset kehittyvät ja oppivat. Kuorot ja muut musiikkiryhmät mahdollistavat musiikillisen annin lisäksi sosiaalista kanssakäymistä toisten ryhmän jäsenten kanssa. Musiikki ja sosiaaliset suhteet ovatkin yksi mahtavimmista lääkkeistä, mitä meillä on mielen ja muistin virkistykseen. Onhan siitä jo paljon tutkittua tietoakin.

Kansalaisopiston opettajana sinä olet mukana monien harrastuksissa. Mutta millaiset ovat sinun omat vapaa-ajan harrastuksesi? Miten sinä lataat akkujasi?

Kuopion maaseutualueella asuminen on vaikuttanut omien harrastusteni valintaan. Täälläkin harrastukset voivat olla lähellä ja on mukava hyödyntää niissä vuodenaikojen vaihtelua. 

Usein harrastan yhdessä mieheni kanssa aikataulujen niin salliessa. Kesällä pyöräilemme, kävelemme, marjastamme ja veneilemme. Joskus veneen kokka suuntautuu kohti tanssilavaa ja pistämme niin sanotusti jalalla koreasti. Uutena intohimona on sienestys, jota voi harrastaa sienilajia vaihtamalla keväästä ihan lumien tuloon saakka. 

Talvella on upeaa hiihtää umpihangessa pilkkisaappaat eräsuksen siteissä ja välillä hoidetuilla laduilla siihen sopivin varustein, tai tehdä polkuja lumikengillä ihan lähimetsään. Kevättalven hankikannot mahdollistavat luisteluhiihdon pitkin Kallavettä. Nämä ovat yleensä niitä kaikkein nautinnollisimpia hiihtokilometrejä auringon helliessä mieltä ja kehoa. Talvi on myös verkkokalastuksen aikaa. On aina yhtä jännää nähdä, mitä kalaa milloinkin verkoista nousee. Onko pyydykseen käynyt kuha, made, lahna vai hauki? Nämä ovat niitä yleisimpiä saaliita. 

Hemmo ja halaamisen taito

Petra Lisitsin-Mantere

Elämme sivistyksen teemavuotta. Aihe koskettaa meitä jokaista, mutta oletko tullut ajatelleeksi, että itsessään se ei ole pysyvä olotila? Sivistyksen ruokkimiseen ja siihen kasvamiseen pitää olla tahtoa ja mahdollisuuksia. Sivistyksen pitää seurata meitä jokapäiväisissä valinnoissamme itsemme, yhteiskuntamme ja planeettamme parhaaksi. Sivistyksen ylläpitäminen vaatii tekoja arjessamme, mutta myös poliittista tahtoa ja vastuuta. 

Elämme suurten murrosten aikaa. Jotta voimme kehittyä yksilöinä ja yhteiskuntana, on meidän välttämätöntä laajentaa ymmärrystämme globaaleihin asiakokonaisuuksiin. Tarvitsemme sivistystä herättävää keskustelua silloinkin, kun olemme asioista eri mieltä. Arkisivistystä on kunnioittaa erilaisia mielipiteitä ja ymmärtää, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. 

Mitäpä, jos haastaisin sinut mukaan sivistysaktivistiksi? Yhdessä voisimme pitää yllä yhteiskunnallista keskustelua vaikeistakin asioista, riitelemättä, mutta eri näkökulmia, vaikeitakin, esiin tuoden. Kansalaisopistot edustavat vapaata sivistystyötä. On kuitenkin muistettava, ettei tieto itsessään ole sivistystä, vaan sen käyttö. Tekoja ei tehdä yksin, vaan yhteistyössä. 

Petra Lisitsin-Mantere
Kuopion kansalaisopiston johtava musiikinopettaja, väitöskirjatutkija

Kielten opiskelua uusin menetelmin ja uteliain mielin

Viime vuosina kieltenopiskelijoiden määrä opistossamme on vähentynyt ja olemme joutuneet miettimään tapoja, joilla voimme turvata kattavan kielikurssivalikoiman ympäri laajaa toimialuettamme. Valitettavasti varsinkin maaseutualueella kielikursseja on jouduttu perumaan vähäisen opiskelijamäärän takia. On ollut harmittavaa perua kurssi, jolle olisi ollut tulossa vain harva, mutta sitäkin innokkaampi kielenharrastaja. Siksi olemme pohtineet, miten voisimme varmistaa heille jatkon rakkaan harrastuksen parissa, ja kokeilleet opetusta verkon välityksellä. Alla olevat sitaatit ovat poimintoja opiskelijoiden antamista kurssipalautteista. 

”Tuntui, että sai loistavaa ja laadukasta opetusta riippumatta siitä, pääsikö luokkahuoneeseen fyysisesti paikalle vai opiskeliko etänä.” 

Erittäin suosittua on ollut samanaikainen lähi- ja etäopetus, jossa opettaja on paikan päällä luokassa ja opiskelijat voivat itse valita, tulevatko luokkaan vai osallistuvatko opetukseen kotoa käsin. Tällaisia kielikursseja on tarjolla sekä Kuopiossa, Nilsiässä että Juankoskella. Osa kurssilaisista haluaa tulla aina paikan päälle, osa taas valitsee tilanteen, esim. säätilan tai oman terveydentilan perusteella, lähteekö mukaan luokkaan vai opiskeleeko etänä. Kurssit mahdollistavat opiskelun myös kauempaa, eikä sitä tarvitse keskeyttää vaikkapa lomamatkan ajaksi. Tämän lisäksi meillä on tarjolla reaaliaikaista etäopetusta, jossa kaikki opiskelijat ja myös opettaja osallistuvat kurssille etänä. Näille kursseille voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa ja niillä voikin tutustua uusiin ihmisiin hyvinkin kaukaa. 

”Tein kurssin täysin etänä ja katsoin luennot nauhoitteelta. Itselleni tämä on helpoin ja tehokkain tapa oppia.” 

Useat verkkokurssiemme opettajat tekevät oppitunnista nauhoituksen, jonka opiskelija voi katsoa itselleen sopivaan aikaan, jos ei jostain syystä pääse osallistumaan tunnille. Tämäkin on koettu hyväksi, sillä silloin ei pitkänkään poissaolon aikana jää jälkeen muista. 

”Omaan opiskelutahtiin tehtävät kurssit ovat hyviä, koska ei ole aina mahdollista osallistua nettikursseille tiettyyn aikaan.” 

Tarjoamme myös ajasta riippumattomia verkkokursseja, jotka opiskelija voi suorittaa juuri itselle sopivaan aikaan. Näillä kursseilla opiskelija tutustuu itsenäisesti opetusmateriaaliin ja tekee siihen liittyviä tehtäviä. Erilaisten verkko-opetusmuotojen avulla pystymme siis tarjoamaan opetusta erilaisiin elämäntilanteisiin. Utelias mieli auttaa myös verkko-opiskelussa ja kielen lisäksi siinä oppii myös digitaalisia taitoja. Kokeile sinäkin! 

Nyt sinun on myös mahdollista vaikuttaa lukuvuoden 2024–2025 kurssitarjontaan omalla alueellasi. Keräämme parhaillaan kurssitoiveita. Käy kotisivullamme ja kerro, mikä olisi se kurssi, joka kiehtoisi sinun uteliasta mieltäsi. 

Kirjoittaja on Marjo Markkanen, Kuopion kansalaisopiston kielten suunnittelijaopettaja, joka harrastaa vapaa-ajallaan sukututkimusta.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä 25.1.2024.

Kielten suunnittelijaopettaja Marjo Markkanen (oik.) opettaa Kuopion kansalaisopistossa myös saksaa.

Arki, pyhä – ja uusi alku

Ainahan sitä joulun alla puhistaan kiirettä ja joulustressiä. Joulustressi on parhaimmillaan kivaa stressiä. Lahjoja ostaessa ja ruokia valmistaessa ajatellaan lämmöllä läheisiä ja heidän toiveitaan. Toisaalta moneen jouluun kuuluu budjetin venyttelyä, hikisiä siivoiluja, suvun ja perheen odotusten paineita, tiskin ja hellan välissä uurastamista sekä pettymyksiä täyttymättömistä toiveista.  

Jokaiselle joulunviettäjälle soisi mahdollisuuden rauhoittumiseen kaiken tohinan ja stressin jälkeen, mahdollisuuden nauttia juuri omannäköisestä ja omankokoisesta joulusta.  

Terveelliseen ruokailuun liittyy sanonta, jota joulun aikaan kuulee: ”Ei ole väliä sillä, miten syö joulun ja uuden vuoden välillä, vaan sillä miten syö uudenvuoden ja joulun välillä.” Tämä sama ohje taitaa päteä muuhunkin kuin syömiseen. Ei se haittaa, jos me hieman joulun aikaan touhotamme ja stressaamme, kunhan taito huolehtia itsestä ja omasta hyvinvoinnista säilyy pitkillä arjen suorilla, pyhien välillä.  

Sellainen vanhaltakin kalskahtava sana kuin ”kansalaistaito” on jälleen noussut puheeseen. Millaisia kansalaistaitoja me nykyaikana tarvitsemme? Tulee osata talousasioita ja on osattava asioida nettipalveluissa. On ymmärrettävä omien kulutusvalintojen ympäristövaikutuksia. Tietysti maailman tilanteen ollessa epävarma, varautumisen taidot nousevat tarpeellisten taitojen joukkoon. Näihin taitoihin kuuluu varautuminen esim. sellaiseen tilanteeseen, jossa sähkönjakelu häiriintyisi. Kansalaistaitoihin kuulunee myös mm. medialukutaito, taito seuloa objektiivista ja olennaista näkökulmaa esiin maailman moninaisesta tietotulvasta.  

Hyvinvointitaidot voi niin ikään nimetä kansalaistaidoksi. Tietenkin perusterveys, turvallisuus ja toimeentulo ovat kivijalkoina hyvinvoinnille. Mutta hyvinvointi koostuu monista muistakin asioista. Haluamme kokea olevamme osaavia ja merkityksellisiä. Tarvitsemme toisia ihmisiä ympärillemme, haluamme olla osallisina, tasa-arvoisina jäseninä jossakin ryhmässä, ehkä perheessä tai vaikkapa urheilujoukkueessa. Työ, harrastukset, yhdistystoiminta, opiskelu tarjoavat meille mahdollisuuksia löytää uutta, jakaa ajatuksia, haastaa itseämme, olla luovia, iloita onnistumisista. Hyvinvointitaitoihin kuuluu myös taito hiljentyä ja levätä (muulloinkin kuin joulunpyhinä).  

Kun perusasiat ovat kunnossa, hyvinvointitaitojen kehittäminen on paljolti omissa käsissämme. Ei ole tarvetta tehdä suurellisia, julkisia uudenvuodenlupauksia. Silti voi miettiä minkäkokoisin askelin tulevana vuonna voisi kulkea kohti parempaa vointia ja mieltä. Oman hyvinvoinnin eteen tehdyt teot voivat parhaimmillaan laittaa hyvän kiertämään ja koitua muidenkin iloksi.  

Anna Pohjalainen. Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston apulaisrehtori, joka arvostaa kestävää elämäntapaa ja keskusteluja ystävien kanssa. 

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä  30.12.2023.

Apulaisrehtori Anna Pohjalainen.