Tätä saksankielisiä sanaa yksi entinen, jo edesmennyt kuorolainen käytti puhuessaan viikoittaisesta kuoroharjoituksestamme. Hän oli laulanut kuorossa melkein koko elämänsä ja nautti siitä niin paljon, että kuoroharjoitukset olivat todellakin hänen viikkonsa kohokohtia. Eipä tuo tietysti ole ihmekään, onhan laulamisella ja varsinkin kuorolaulamisella todettu tutkimustenkin mukaan olevan paljon erilaisia hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä.
Laulaminen on fyysistä toimintaa, joka vaatii hengityslihasten ja keuhkojen aktiivista käyttöä. Yleensä kuoroharjoituksen aluksi venytellään, aktivoidaan lihaksia ja haetaan hyvää, luontevaa ryhtiä. Lisäksi tehdään hengitysharjoituksia, sihistään ja puhistaan. Keho lämpiää ja virittyy lauluun. Lihakset ja hengitys vahvistuvat ja sydämen syke tasaantuu. Oman äänen ja koko kuoron äänen värähtely tuntuu kehossa. Se on ihana tunne!
Monet kuorolaisistani sanovat kuoroharjoituksen päätteeksi olevansa tosi virkeitä, vaikka joskus harjoituksiin lähteminen kiireisen työpäivän jälkeen on väsyttänyt. Laulaminen kuorossa on aikamoista aivojumppaa. Pitää oppia laulujen sanoja, omat stemmat, säädellä omaa ääntään ja sopeuttaa se toisten ääniin. Ja mikä tärkeintä, seurata kuoronjohtajaa. Eikä siinä kaikki, joskus lauluihin otetaan mukaan myös koreografiaa. Siinäpä aivot saavat haastetta kerrakseen. Aivot kuitenkin tykkäävät haasteista ja kuin huomaamatta, samalla olokin virkistyy.
Kuoroharjoituksissa koetaan joskus myös suuria tunteita. Laulujen sanat saattavat koskettaa kuorolaisen omaa elämän tilannetta tai ovat muuten koskettavat. Silloin lauletaan silmät kosteina ja kuoronjohtajankin on nieleskeltävä pitääkseen tunteensa hallinnassa. Joskus laulu menee niin syvälle, että ihokarvat nousevat pystyy. Välillä joku kuorolainen näyttää käsivarttaan ja silloin tiedän, osui ja upposi. Laulaminen antaa siis mahdollisuuden käsitellä tunteita. Lisäksi stressihormoni vähenee ja mielialaa parantavat hormonit lisääntyvät.
Yksi merkittävä vahvuus kuorolaulussa on yhteisöllisyys. Se, että kuulun tähän porukkaan. Kun koko kuoro harjoittelee kovasti jotain vaativaa laulua ja sitten se alkaa onnistua, on riemu yhteinen. Joskus onnistuneella keikalla tulee suorastaan flow-tila, jolloin kaikki luonnistuu ja tuntuu mahdolliselta. Kuoro soi ja heittäytyy lauluihin niin, että se ei jätä ketään kylmäksi, ei laulajia, eikä kuulijoita.
Joissakin kuoroissa myös tehdään yhdessä muutakin kuin lauletaan. Voidaan järjestää esimerkiksi pikkujouluja tai kevätkarkeloita. Kuoro sosiaalisena ympäristönä tarjoaa mahdollisuuden vaikkapa uusiin ystävyyssuhteisiin ja osallistumisen kulttuurisiin tapahtumiin. Se voi olla myös tärkeä sosiaalinen tukiverkko, joka auttaa ylläpitämään aktiivista elämäntapaa ja henkistä vireyttä.
Iloa, naurua ja iho kananlihalla -tunteita on koettu Kuopion kansalaisopiston kuoroissa ja lauluyhtyeissä, ja ne ovatkin monien viikon kohokohta. Mikä on sinun viikon kohokohtasi?
Ulla Aspegrén
Kuopion kansalaisopiston laulun opettaja ja kuoronjohtaja, joka kannustaa positiivisessa ilmapiirissä laulajia rohkeaan heittäytymiseen, eläytymiseen ja tunnelmointiin.
Kolumni ilmestyi 31.10.2024 Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä.
