Hyvinvoentija mussiikista? Jo vaen!

Liike on liäke. Moenj meestä muistaa tämän sanonnan ja hyvä niin. Sen sijjaan mussiikin vaekutus immeesten hyvinvoentiin tuppoo aena välliin unohtummaan, vaekka ee kannattaes. Mussiikki se vasta ihmeliäke onnii!  

Musiikkia tai hyvinvointia ei voida määritellä yksiselitteisesti. Musiikki on säveltaidetta, joka koostuu äänistä ja hiljaisuudesta sekä niiden vaihteluista. Maailman terveysjärjestö WHO on määritellyt hyvinvoinnin koostuvan lyhykäisyydessään fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta pääomasta. Hyvinvointi ei ole samanlaista läpi ihmiselämän, vaan se on alati muuttuva tila. Musiikissa mikä tahansa ääni voi olla musiikkia, jos äänen tuottaja on sen sellaiseksi tarkoittanut, tai kuulija sen sellaiseksi mieltää.

Eepä tehhä tästä kuitenkaa liijan moenjmutkasta. Mussiikki suap meessä aekaan monellaesta hyvvee. Se poestaa jännitystä, kehittää tunne-elämätä, lievittää kipua ja aattaa oppimisessa. Mussiikki tuop hyvvee olloo ja antaa elämään sisältöö. Mussiikin harrastaminen vaekuttaa terveöteen myönteesesti musikaalisuuvesta riippumatta.

Musiikki vaikuttaa aivoissamme laaja-alaisesti kolmea eri reittiä pitkin. Psykologisesti musiikki vaikuttaa muun muassa keskittymiseen, muistiin, mielialaan ja toimintakykyyn. Musiikin avulla voidaan lievittää stressiä ja kiputiloja. Fysiologisesti musiikki vaikuttaa esimerkiksi verenpaineeseen, sydämen sykkeeseen ja aivojen toimintaan. Solu- ja molekyylitasolla vaikutuskohteita ovat niin ikään vasta-aineet, luontaiset tappajasolut ja adrenaliini. Tuntuu uskomattomalta, mutta on tieteellisten faktojen valossa aivan totta.

Mussiikki tuop immeesille terveöttä, ikkee ja hyvivvoentija. Olennaesta on, että kuulemastaan ja tekemästään naattii. Ja vielä lopuks melekeen valamiin tohtorin miärääs. Jokkaesen meestä kannattaes laaloo, vaekka kuin itestä tuntus, että laaluiänj pillaantuu kurkusta immeesten ilimoelle piästessä. Soettamisessa sama homma; eekuv vaekka kurtun revittellyyn, ossootpa eli et!

Petra Lisitsin-Mantere
Kansalaisopistojen liiton edustaja valtakunnallisessa musiikki harrastuksena työryhmässä, väetöskirjatutkija ja Kuopijon kansalaesopiston johtava mussiikinopettaja, jolle mussiikki ja kulttuurj on henkireekä ja syvämmen asija.

Kolumni ilmestyi Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä lokakuun 2025 lopussa.

Eläköön kirjat, eläköön kymmenvuotias lukupiiri

Lamperilassa, Kuopion maaseudulla, juhlittiin kymmenvuotista lukupiiriä kääretorttukahvein. Todellisuudessa kirjallisuustuokioita on vietetty kerran kuussa jo ainakin yhdentoista vuoden ajan, mutta koska muistiinpanoni ulottuvat vain vuoteen 2015 asti, eikä muillakaan piirin osallistujilla ole tarkkaa muistikuvaa aloitusvuodesta, päätimme juhlia pyöreitä nyt. Ja sehän passaa. Pitkä yhtäjaksoinen toiminta on kahvinsa ansainnut.

Lukupiiri syntyi aikoinaan opiston toiveesta aktivoida maaseudun ikäihmisiä. Suunnittelin silloin kurssille kirjoja, jotka kattoivat ihmisen koko ikäkaaren nuoruudesta vanhuuteen. Tuolloin kurssi kantoi vielä nimeä Muistojen helminauhasta. Saavuttuani paikalle Lamperilan Monarille ja nähtyäni, keitä paikalle oli tullut, hengitin pari kertaa ylimääräistä sisään ja ulos. Ei vanhuksia, ei todellakaan aktivoinnin tarpeessa olevia, vaan elämänsä parasta aikaa eläviä hyväkuntoisia ja varsin aktiivisia ja iloisia ihmisiä, osalla vielä lapsetkin yhä kotona asuvia. 

Ryhmä saattoi ehkä hyväntahtoisesti naurahdella kurssin nimelle, helminauhakerholle, mutta yhteinen aaltopituus löytyi heti ja kurssille tahdottiin ehdottomasti jatkoa. Ja niin se on jatkunutkin, vain koronan aikaan pidimme muutaman kuukauden taukoa, sillä etäyhteyksin kokoontuminen ei tuntunut kaikista oikealta vaihtoehdolta, eivätkä nettiyhteydet olisi välttämättä maalla toimineetkaan niin jouhevasti, kuin olisi toteutuakseen tarvinnut.

Kansalaisopisto on yhdistävä tekijä monelle asialle ja ihmiselle. Parhaimmillaan se on jäsenilleen elintärkeä kokoontumispaikka, kuin toinen perhe. Uskallan väittää, että sitä lukupiirimme meille kaikille on. Jotkut piiriläisistä ovat sanoneet, että tapaaminen on kuukauden odotetuin kohokohta. Minullekaan sen vetäminen ei tunnu lainkaan työltä. Luettaviin kirjoihin tutustuminen on arjen luksusta, kun voi sanoa tekevänsä töitä istumalla lempituolissaan teekuppi nenän edessä, käsissään jälleen uusi lukematon tarina. 

Alusta asti lukupiiri on toiminut samaa rataa: minä valitsen luettavat kirjat, mutta kuuntelen kyllä ryhmän toiveita mahdollisesta aihepiiristä. Sitä Sidney Sheldonin kirjaa en tosin ole listalle laittanut, vaikka eräs jäsen siitä on useaan kertaan puolileikillisesti puhunutkin. Useimmiten olen saanut täysin vapaat kädet tekstien etsimiseen. Niinpä ryhmä on taivaltanut ilosta ja liikutuksesta myös epämukavuusalueelle: osa kirjoista olisi heiltä jäänyt lukematta, jos ei olisi ollut pakko lukea tai kuunnella niitä kokoontumiskerralle. Mutta yhtä kaikki, jokaisella tapaamisella olemme saaneet kunnon keskustelun aikaiseksi, oli kirja sitten miellyttänyt tai ei. Yhteinen mielipide on se, että on valaisevaa lukea myös muuta kuin omaa lempikirjallisuuttaan. Siksi ryhmä tutustuu myös sellaisiin kirjoihin, mitä eivät muuten olisi välttämättä tulleet lainanneeksi. Koska lukeminen avartaa maailmaa. 

Joukkoomme liittyi tänä syksynä yllättäen kolme uutta kurssilaista, ja luontevasti hekin solahtivat joukon jatkoksi, vaikka aluksi ehkä jännittivätkin, kuinka sisäänlämpiäväksi vuosia kokoontunut ryhmä on muodostunut. Kaikille kiinnostuneille olen aina sanonut, että me emme kysele loppututkintoja tai sitä, luetko populaari- vai korkeakirjallisuutta. Analysoida ei tarvitse osata, innostus lukemista kohtaan riittää. Haluamme toimia matalan kynnyksen paikkana.

Kirjailija Eeva Joenpelto on sanonut, ettei lukeva ihminen ole koskaan yksin. Kirjat johdattavat meidät vielä lukemattomiin maailmoihin, uusiin kulttuureihin ja elämäntarinoihin omalta kotisohvalta tai nyt, äänikirjojen tultua, myös keskeltä kukkapenkkiä, työmatkalla autossa tai vessaharja kädessä kylppäriä kuuraamassa. 

Kauan eläköön kirjat ja tarinat, eläköön Lamperilan Kirjallisuustuokio, eläköön Kuopion kansalaisopisto!

Katja Grönfors
Kuopion kansalaisopiston lukupiirin ohjaaja

Kieltenopiskelun merkitys tekoälyn aikakaudella

Elämme maailmassa, jossa tekoälyllä toimivat käännöspalvelut ovat jokaisen ulottuvilla. Jokaisella on taskussaan kännykkä, ja muutamalla napin painalluksella voimme kääntää tekstiä monista eri kielistä ja saada heti ymmärrettävän tuotoksen. Tämä kehitys on mullistanut viestinnän ja avannut ovia, jotka olivat aiemmin suljettuina. Vaikka tekoälypalvelut tarjoavat lukuisia etuja, kieltenopiskelu säilyttää silti tärkeän paikkansa.

Vaikka tekoäly tuottaa ymmärrettäviä ja usein myös virheettömiä käännöksiä, kieltenopiskelu on paljon enemmän kuin pelkkää käännösten ymmärtämistä. Se avaa oven kohdekielen kulttuuriin, mikä rikastuttaa elämää. Uuden kielen oppiminen tuo mukanaan uuden tavan nähdä maailma ja kokea elämä. Käännöspalvelut voivat kyllä auttaa ymmärtämään perusviestejä, mutta ne eivät voi korvata ihmisten välistä aitoa yhteyttä. Ne voivat olla epätarkkoja tai kontekstitajuttomia. Kulttuurisidonnaiset ilmaisut, sanaleikit ja idiomit voivat jäädä kääntämättä oikein, mikä voi johtaa väärinymmärryksiin. Kulttuurisen kontekstin taju auttaa välttämään kulttuurisia virheitä ja mahdollistaa syvällisemmän ja aidomman vuorovaikutuksen syntymisen. Vaikka tekoäly onkin erinomainen apu kieltenopiskelussa, on tärkeää pystyä arvioimaan sen tuottamaa sisältöä. 

Tutkimusten mukaan uuden kielen oppiminen parantaa aivotoimintaa ja kognitiivisia kykyjä. Vieraan kielen oppiminen on nimittäin monimutkainen prosessi: täytyy painaa mieleen äänteitä ja sanoja sekä tottua uudenlaiseen lauserakenteeseen. Aivoissa tapahtuu tällöin paljon. Hermosolujen välille syntyy uusia yhteyksiä ja muisti paranee. Monikielisillä ihmisillä on usein parempi kyky ratkaista ongelmia, ajatella joustavasti ja keskittyä. Tästä on hyötyä monenlaisissa tilanteissa.

On olemassa paljon erilaisia sovelluksia, joilla kieltä voi opiskella itsenäisesti. Vuorovaikutuksella ja yhdessä oppimisella on kuitenkin iso merkitys. Yhdessä pohtiminen, ajatusten vaihtaminen sekä kyseenalaistaminen rikastuttavat oppimisprosessia ja syventävät ymmärrystä. Kun opitaan yhdessä, syntyy luonnollinen tukiverkosto, joka kannustaa ja motivoi pysymään opiskelutavoitteissa. Yhteisöllisyys tekee oppimisesta paitsi tehokkaampaa myös mielekkäämpää, sillä jaetut onnistumiset ja haasteet vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kieltenopiskelu tarjoaa siis monenlaisia etuja, jotka eivät ole saavutettavissa pelkästään käännöspalveluiden avulla. Se rikastuttaa elämää, lisää kognitiivista toimintaa ja mahdollistaa aidommat yhteydet ihmisten välillä. Siksi on tärkeää ja merkityksellistä opiskella kieliä myös tekoälyn aikakaudella.

Marjo Markkanen
Kuopion kansalaisopiston kielten suunnittelijaopettaja, innokas sukututkija ja saksalaisen kulttuurin harrastaja.

Kolumni ilmestyi Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä syyskuun 2025 lopussa.

Syksy saapuu – ja niin saapuu myös kansalaisopistojen kurssihulina!

Kesän jälkeen tekee hyvää ravistella aivot hereille ja sukeltaa uuteen – vaikka villasukat jalassa ja kahvikuppi kädessä. Kansalaisopistot ympäri Suomen avaavat ovensa kaikille uteliaille oppijoille, olitpa sitten ensikertalainen tai vanha konkari. Tarjolla on kaikkea maan ja taivaan väliltä: taideaineita, kieliä, käsitöitä, liikuntaa, kokkailua ja tietotekniikkaa – eli juuri niitä taitoja, joilla pärjää arjessa. Ja jos lähikurssille ei ehdi, ei hätää – verkkokurssit odottavat klikkausta, vaikka pyjamassa!

Kansalaisopistojen perusrahoituksen leikkaaminen on valitettavasti jälleen esillä valtakunnallisena säästökohteena. Valtiovarainministeriön budjettiehdotus vuodelle 2026 uhkaa leikata kansalaisopistojen rahoitusta 11 miljoonalla eurolla. Ja kyllä, se kirpaisee – etenkin kun jo aiemmin leikattiin 12,5 miljoonaa. Vapaata sivistystyötä tekevät opistot ovat monen kansalaisen henkireikä. Opistojen kautta pääsee kohtuullisen huokealla hinnalla harrastusten pariin. Kyse ei ole pelkästään viihteestä, vaan monet taidot ovat hyödyllisiä tai jopa välttämättömiä arjessa.

Kansalaisopistot toimivat läpi Suomen ja siten edistävät kansalaisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen. On todella harmillista, jos vapaan sivistystyön yhteiskunnallista merkitystä ei osata arvostaa yhtenä demokratian peruspilarina.

Kansalaisopistot eivät ole vain oppimisen keitaita, vaan myös hyvinvoinnin supervoimia. Nyt on aika päättää, mitä teet, kun ilmat viilenevät ja tuuli puhaltaa puissa. Haluatko oppia uutta, päivittää taitojasi tai hypätä ihan uusille urille? Meillä on kursseja joka lähtöön – nopeita, hitaita, verkossa, livenä, aamulla, illalla... kuin buffet, mutta aivoille. Tule mukaan, Innostu ja onnistu – opiskelu kannattaa aina! ilmoittaudu kursseille verkkokaupassamme ja syksysi ei taatusti ole tylsä!

Kirsti Turunen
Kirjoittaja on ahkera mummoilija ja puutarhaa vapaa-aikoinaan rapsuttava Kuopion kansalaisopiston rehtori.

Kolumni ilmestyi Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä elokuun 2025 lopussa.