Vanhustenviikko 2026
Istun ja odotan vuoroani asioimaan palvelupisteellä. Niin odottaa moni muukin. Luen puhelimestani Savon Sanomia ja ilmeisesti useampi henkilö ympärilläni on uppoutuneena oman mobiililaitteensa äärelle. Vierelleni istuutuu vanhempi herra. Hän kysyy minulta rauhallisesti hymähtäen: ”Mitähän ennen olisi tehty vastaavassa tilassa odotettaessa?” Hämmennyn ja havahdun, katson ympärilleni ja sitten häntä silmiin. ”Varmaan juteltu” on ainoa mitä suustani tulee. Sitten yhtäkkiä rentoudun, läsnäolossa toisen ihmisen kanssa on jotakin rauhoittavaa, turvallistakin.
Pysähdyn ja alan katsella kanssani jonotavia ihmisiä. Kummallista miten yhteyttä toisiin voi tuntea vain olemalla läsnä ja nostamalla katseensa. Tämä havahtuminen tuntui hyvältä ja tarpeelliselta kaiken kiireen keskellä. Haluan kiittää häntä muistutuksesta, miten voimme pienillä arjen teoilla ja kohtaamisilla tuottaa hyvää ja vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, ehkä enemmän kuin arvaammekaan.
Kiire ja nopeatahtinen elämä vievät ihmistä pois itsestä ja läsnäolon tilasta. Kuitenkin elämän parhaimmissa hetkissä, tiivistyy jotain syvää siitä mitä on olla ihminen. Nämä hetket, usein yhdessä toisten kanssa koetut, ovat usein nopeasti ohi kiitäviä ja ne jäävät huomaamatta, jos mielemme on jatkuvasti kiireinen. Tutkijat puhuvat näistä arjen pienistä kohtaamista ja yhteydentunteesta muodostuvista kipinöistä positiivisena resonanssina. Mm. yhdysvaltalainen professori Barbara Fredrickson sanoo näiden ”Rakkauden mikrohetkien” rakentavan elämään syvää ja todellista voimaa. Rakkauden mikrohetkiä ovat silmiin katsominen, oven avaaminen, jaettu hymy tuntemattoman kanssa, kiireessä vauvalta pudonneen lapasen nostaminen takaisin äidille, rauhallisen tienylityksen lupaaminen hiljentämällä ja nyökkäämällä vanhuksen ylittäessä suojatietä väsyneillä jaloillaan. Näitä ovat myös kiittäminen ja nähdyksi tulemisen kokemuksen tarjoaminen toiselle. Ne eivät vaadi paljoa ja tarjoavat mahdollisuuden muistaa, että erilaisista elämänpoluista ja tarinoista huolimatta, emme ole täällä yksin.
Itse tunnen kokevani rakkauden mikrohetkiä myös luonnon äärellä, kulkiessani järvenrantaa ja kuunnellessani luonnon ääniä, meloessani tyynellä järvellä, kävellessäni koirani kanssa kaurapellon reunaa kotimme lähettyvillä tai kuullessani puron solisevan äänen. Se yhdistää minut luonnon kanssa. Emme ole ihmisinä irrallisia vaan syvästi yhteydessä ja osa luontoa.
Yhteenkuuluvuuden tunteen on osoitettu olevan yksi ihmisen perustarpeista. Se ei vaadi suuria eleitä ja spektaakkeleita vaan se vaatii aitoa läsnäoloa toisillemme. Koin suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta viimeksi Suomen miesten lentopallon maajoukkueen voittaessa Euroopan mestaruuspronssin. Tuntui, että olemme suomalaisina tehneet jotain suurta yhdessä. Samat fiilikset nousivat aikaisemmin pintaan Alisa Vainion juostessa maratonilla EM-kultaa Englannin Birminghamissa.
Ihailen tuntemissani vanhoissa ihmisissä olevaa syvää viisautta. Elämä on kirkastanut oleellisen, kyntänyt turhan hätiköinnin ja opettanut olemisen taidon. Näiden vanhojen ihmisten katseessa on hiljaisuutta ja rauhaa, jonka elämä on opettanut. Jokainen ryppy ja juonne kasvoilla kertoo tarinaa eletystä elämästä ja ymmärryksestä, että olemme kaikki osa samaa jatkumoa ja sitä kautta syvästi sidottuja toisiimme. Meissä jokaisessa säilyy koko elämämme ajan tarve tulla kohdatuksi, nähdyksi ja hyväksytyksi juuri sellaisina kuin olemme. Ilman muureja tai rooleja, joita helposti rakennamme ympärillemme kiireen ja epäluulojen kautta. Vaatiihan se suuresti rohkeutta katsoa aidosti silmiin ja sanattomasti viestiä toiselle, että minä näen ja hyväksyn sinut juuri sellaisena, kuin olet.
Entäpä, jos tällä Vanhustenviikolla hidastaisit, hymyilisit ja antaisit vallan lempeydelle. Haastan sinut tietoisesti tarkkailemaan mahdollisuuksiasi bongailla ja kokea iki-ihania rakkauden mikrohetkiä. Tätä kautta vahvistamme osaltamme ihmisyyden verkkoa, joka kannattelee meistä jokaista. Hyväntekeminen on aina myös lahja antajalleen.
Toivotan sinulle sydämestäni valoisaa Vanhustenviikkoa ja sylikaupalla arvokkaita arjen kohtaamisia.
Hanna-Reetta Metsänheimo
Kuopion kansalaisopiston suunnittelijaopettaja ja Kuopion kaupungissa toimivan Seniorityöryhmän pj.
Lähteet
Fredrickson Barbara (2013) Love 2.0. Creating happiness and health in moments of connection. Penguin Random House. LLC.
Maslow (1943) Hierarchy of needs in Theory of Human Motivation
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti