1.2.2021

 

Lapset hyppäävät  mielikuvitusmaailmaan                                              



Kuopion kansalaisopistolla kokoontuvat keskiviikkoisin 8–10-v. sekä 10–12-v. lasten ilmaisutaidon ryhmät. Hyppäämme yhdessä keskellä arkiviikkoa omiin mielikuvitusmaailmoihin draaman ja teatterin keinoin. Olemme ehtineet tehdä kaikenlaista lukuvuoden 2020–2021 aikana, ja saaneet muodostettua molemmista ryhmistä tiiviit ja hyvin toimivat, nauru ja ilo ovat läsnä kaikilla opetuskerroilla.

Ryhmien tavoitteena on tutustua ilmaisutaidon ja teatterin eri työtapoihin ja harjoituksiin yhteistoiminnallisin menetelmin. Jokaisella kerralla ryhmissä lämmitellään erilaisilla peleillä ja leikeillä, sekä luodaan pienryhmissä itse käsikirjoitetut piennäytelmät eri aiheista.

 


Lämmittelemme aina aluksi vaihtelevin harjoituksin, joissa tutustutaan ilmaisun eri osa-alueisiin. Lapset pääsevät harjoittelemaan asioiden keksimistä ja ilmaisemista sanallisesti sekä fyysisesti. Suosittuja pelejä ovat sanaselityspelit sekä eri kirjaimella alkavien tai tiettyyn kategoriaan kuuluvien sanojen keksiminen. Kaikissa harjoituksissa tärkeänä osa-alueena on ryhmätyö- ja vuorovaikutustaitojen harjoitteleminen, sillä onnistuneiden piennäytelmien luominen vaatii hyviä yhteistyötaitoja. Lämmittelyharjoituksissa luodaan myös omia roolihahmoja, joilla kurssilaiset pääsevät harjoittelemaan erilaisiin hahmoihin eläytymistä ja näyttelemistä.

Lukuvuoden aikana olemme ehtineet tehdä useita piennäytelmiä eri aiheista. Kurssilaiset saavat itse käsikirjoittaa näytelmien juonen sekä luoda omat hahmot näytelmiinsä. Ryhmien kokoonpanoja vaihdellaan paljon, jolloin yhteistyöhön tulee säännöllistä vaihtuvuutta. Näytelmien aiheina on ehtinyt tänä lukuvuotena olemaan jo historia, erilaiset juhlat, koulumaailma sekä kuvaukset eri ammattialojen työpäivistä. Välillä kurssilaiset saavat valita näytelmän aiheen täysin itse, ja olemme nähneetkin jo Among us-pelimaailmaan sekä Harry Potteriin liittyviä fantasiaseikkailuja. Syksyllä teimme halloweenin aikaan myös kauhunäytelmiä, ja joulun lähestyessä kurssilaiset saivat käsikirjoittaa joulupukkiin ja tonttuihin liittyviä tarinoita. Piennäytelmiä esitettäessä harjoittelemme myös kohtausten siirtymiä, sekä kuuluvaa ja selkeää äänenkäyttöä lavalla. Myös yleisöllä on tärkeä tehtävä antaa kehuja ja rakentavaa palautetta kaikkien esitysten jälkeen.

Lasten ilmaisutaidon ryhmien toiminta jatkuu koko kevään, ja ehdimme keksiä ja käsikirjoittaa vielä useita piennäytelmiä ennen kesää. Tämä yhteinen mielikuvitusmaailmoihin heittäytyminen on ilonpilkahdus keskellä tavallista arkiviikkoa!

 

Teksti:Tiina Hakkarainen, kurssin opettaja  

Tutustu tästä lasten ja nuorten kurssitarjontaan

3.12.2020

Kirjallisuuspiiri - kuukauden kohokohta



 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Katja Väänänen

 

Kuopion maaseudulla, Lamperilassa on kokoontunut jo useita vuosia, en edes muista montako, kirjallisuuspiiri. Kerran kuussa Monarin piha täyttyy autoista ja pitkän pirtinpöydän ääreen kokoontuu eri ikäisiä, eri puolilta kaupunkia ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Heitä kaikkia yhdistää yksi yhteinen tekijä: rakkaus kirjoihin. Valtaosa piiriläisistä on ollut mukana aikojen alusta, tuoreimmatkin jäsenet  jo kaksi vuotta. Osa on löytänyt tiensä piiriin opiston oppaan kautta, jotkut ystävän mukaan pyytämänä. Kaikille heistä kirjallisuuspiiristä on tullut pysyvä harrastus, joillekin kuukauden kohokohta, jota odotetaan innolla.

Kirjallisuuspiiriläiset kehuvat kilvan ryhmän henkeä: täällä saa höpöttää omia mielipiteitään, eikä tarvitse pelätä ja jännittää. Vaikkei aiemmin olisikaan tottunut jakamaan omia ajatuksiaan lukemastaan, ei se tässä piirissä tuota lainkaan vaikeuksia - ryhmä ottaa omakseen.

Kirjallisuuspiirin luotsaajana valitsen luettavat kirjat pitkälti oman mieltymykseni ja kiinnostukseni mukaan. Ajoittain kyselen ryhmän toiveita esim. tyylilajista tai genrestä. Koetan valikoida teoksia, joiden kirjoittajat sijoittuisivat eri puolille maapalloa ja  olisivat sekä miehiä että naisia. Useimmiten kotimaiset kirjailijat tuntuvat tosin pääsevän ääneen eniten.

Yhdessä irti enemmän


Piiriläiset pitävät hyvänä, että joku toinen on valinnut kirjat heille valmiiksi, näin heidän tulee luettua teoksia, jotka muuten jäisivät kirjaston hyllyyn. Vuosien varrella piirissä on käsitelty mitä moninaisimpia teemoja sodasta runojen ja sukupuolisen moninaisuuden kautta kuolemaan, aavikolle ja lihavuuteen. On ihmetelty uskonnollisia yhteisöjä, venäläistä näytelmäkirjallisuutta, veijarinovelleja ja  järjestettyjä avioliittoja.

Ryhmäläisten erilaiset elämäntilanteet ja ammatit varmistavat sen, että keskustelu on runsasta ja polveilevaa. Kuunnellessa toisten mielipititä ja lulukokemuksia samasta teoksesta oppii itsekin uutta. Toisten piiriläisten mielipiteet avaavat silmät näkemään luettua eri tavalla.

Kirjoja monessa muodossa


Niin monta kuin on lukijaa, on kirjojen lukutapojakin. Osa valitsee yhä perinteisen paperikirjan, itsekin kuulun niihin. Toisille äänikirja on hyvä valinta esim. siivotessa, jotkut puolestaan lukevat teokset e-kirjoina sähköiseltä lukulaitteelta. Yhtä kaikki, pääasia on tarinoiden kuluttaminen.

Kirjallisuuspiirin ansiosta lukeminen on lisääntynyt. Sunnuntain kokoontumisissa saa toisilta piiriläisiltä vihjeitä uusista kirjoista ja kirjailijoista. Luetut teokset synnyttävät myös keskustelua kulloisenkin aiheen pohjalta, ja joskus sen vierestäkin. Mutta se ei haittaa - tärkeintä on keskustelu ja kuulluksi tuleminen.

Lamperilan kirjallisuustuokio jatkuu jälleen tammikuussa. Uudet jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita mukaan!

Teksti: Katja Väänänen, kurssin opettaja

Tutustu tästä kirjallisuuden kurssitarjontaan

23.10.2020

 

Kansalaisopisto luovuuden innoittajana 

 

Kuvassa Asta Hiltunen ja Leena Jauhiainen. Kuva: Petra Lisitsin-Mantere

 

Senioriopiskelijat Leena Jauhiainen ja Asta Hiltunen
Iskelmien ystävistä kertovat

 

Leena Jauhiainen

”Omalla kohdallani kansalaisopiston merkitys mielenterveyden ja psyykkisten voimavarojen ylläpitäjänä on kiistaton. Näin Seniori-ikäisenä opisto-opiskelijana se näkyy ja tuntuu elämässäni hyvin monella tapaa. Sen huomaa esimerkiksi kesäisin, kun kansalaisopiston toiminta on tauolla. Silloin kaipaankaan sitä viikoittaista rytmiä, minkä kansalaisopiston ryhmät tuovat arkielämään.

Vertaisten tapaaminen ja tutuksi tuleminen muiden ryhmäläisten kanssa on kokonaan oma juttunsa. Kansalaisopiston ryhmiin osallistuminen tuo tunteen ”johonkin kuulumisesta”. Se on erittäin tärkeä tunne tämän päivän maailmassa, jossa suuri osa ihmisistä elää yksin kotioloissaan.

Olen itse käynyt senioreiden lauluryhmässä useita vuosia. Näistä vuosien yhteisistä kokoontumisista on muodostunut ryhmäämme vahva yhteisöllisyyden henki. Huomaamme heti, kun joku on poissa. Kyselemme kuulumisia ja olemme kiinnostuneita toistemme elämästä. Me olemme tuttuja tai ”puolituttuja” toisillemme. Meidän opettajamme on osannut oikealla tavalla vahvistaa ryhmähenkeämme ja innoittaa meitä aina uusiin ja vaativimpiin ohjelmistoihin. Minulla vahvistuu joka kerta harjoituksissamme tunne, että lauluryhmämme on ennen kaikkea meidän yhteisen osaamisen ja innoituksen tuoma nautinto laulamisen ilosta. On hienoa, kun altot, sopraanot, baritonit ja bassot – kaikki yhdessä luovat sen oikean, meidän hyvän.

Kun on opettaja, joka kannustaa ja innoittaa uusiin tapoihin koota esityksiä, se nostattaa meissä ryhmäläisissä uinuvaa luovuutta ja esittämisen innostusta aivan uudella tavalla. Meissä on monenlaisia luovien alojen taitajia, jotka omalla panoksellaan lisäävät esitystemme monipuolisuutta.

Itse olen kokenut aivan uuden elämän esittämieni runojen kohdalla. Nuoruudessani, kun lapset olivat pieniä, kirjoittelin paljon loruja ja lastenrunoja. Sittemmin, kun läksin työelämään, jäi kirjoittelu pöytälaatikkoon. Mutta nyt, seniorivuosina runot ja lausuminen ovat tulleet vahvasti elämääni uudelleen. Ja mikä sen mukavampaa, kun runoa ja laulua voi yhdistää. Se kasvattaa valtavasti intoa kirjoittaa, kun meillä on teemana, esim. syksy, johon kirjoitat laulujen lisäksi runon. Ja nyt, näin korona-aikana meidän opettajamme loihtii meille uusia esiintymisen kanavia, kun livekonsertit eivät ole mahdollisia. Me teemme sosiaaliseen mediaan omia pieniä koosteita tuotoksistamme. Voiko tämän voimaannuttavampaa olla, kuin elää arkea tällaisten harrastusten kanssa.”

 

Asta Hiltunen

”Laulamista en ollut harrastanut vuosikymmeniin sitten kouluaikojen. Työelämässä ollessa kaipasin liikuntaa ja itämainen tanssi oli minulle sopiva.

Eläkkeelle jäätyäni päätin kokeilla jotain uutta ja tulin mukaan Iskelmäsenioreiden ryhmään. Tämä on kivan leppoisa ryhmä ja siinä uskaltaa olla oma itsensä, vaikka välillä päästelisi soraääniäkin. Ryhmästä olen saanut uusia mukavia ystäviä.

Uusien laulujen opetteleminen ja muistaminen antaa aivoille sopivasti virikkeitä. Harjoittelusta tulee tavoitteellisempaa, kun on tiedossa myös esiintymisiä. Esiintymisistä tulee itselle hyvä mieli, kun näkee yleisön nauttivan.

Opettaja pyysi tekemään runoja laulujen välisanoiksi ja laulukaverin innostamana minäkin kokeilin, osaanko tehdä tavallisesta elämästä kertovia ”Savolaesia haekuja”. Ne eivät ole mihinkään tiettyyn kaavaan valettuja ja kuvaavat siten myös tekijäänsä.”

 

Teksti: Leena Jauhiainen ja Asta Hiltunen, Kuopion kansalaisopiston opiskelijat

 

Tutustu tästä musiikin kurssitarjontaan



19.8.2020

Sanataide - iloista sanaleikkiä ja pulahduksia tarinoiden rikkaisiin syvyyksiin

 

Pienten lasten loruryhmässä nautitaan yhteisistä hetkistä…

Kansalaisopiston sanataidekurssit alkoivat aikoinaan vauvoille ja heidän vanhemmilleen suunnatuista lorukursseista. Lorun lumoissa -kurssit ovatkin vakiintuneet suosituksi osaksi sanataidekurssitarjontamme. Loruseikkailulle lähdetään innostumaan äänestä ja kielen kiemuroista, nauttimaan yhdessäolosta ja rikastuttamaan vauvan ja vanhemman vuorovaikutusta loruleikkien myötä.

Kansalaisopistolla työskentelee useita sanataideohjaajiksi kouluttautuneita opettajia ja heillä on osaamista myös musiikin, kuvataiteen, teatteritaiteen puolelta. Ajatus sanataiteesta onkin laajentunut pienten lasten loruttelusta kaiken ikäisten iloksi ja ilmaisumuodoksi - myös aikuisten.  Sanataidekasvatus tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia monitaiteelliseen työskentelyyn.

Kansalaisopisto on lähtenyt kehittämään sanataiteen opetusta yhteistyössä Sanataidekoulu Aapelin kanssa. Sanataidekoulu Aapeli on Vestäjät ry:n ylläpitämä sanataideverkosto, joka yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa järjestää Pohjois-Savon alueella lasten ja nuorten sekä erityisryhmien sanataideopetusta, sanataidetyöpajoja kouluille, päiväkodeille ja muille yhteisöille sekä sanataideohjaajien koulutusta. 

 

  Nilsiäläisiä kirjoittajia


Aikuisten sanataidekurssiksi voi laskea oikeastaan kaikki kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyvät kurssit. Mainitsemisen arvoisia tämän vuoden tarjonnassa ovat Runoillat ja Korvarunokahvit, joissa heittäydytään tarinoimaan ja nautiskelemaan runoista, sekä kuvataiteen ja sanataiteen konstein mielikuvitusta rapsutteleva Kuinka kirjoitaa vihreä? – Luova sanataidekurssi aikuisille. Kirjoittamiskursseja on tänä vuonna siirretty osittain verkkovälitteiseksi. Iloa kirjoittamisesta ja Tarinoita elämästä -kurssille voi nyt osallistua vaikkapa mökiltä käsin.

Sanataiteesta innostuneen kansalaisopistoväen haave on, että sanataide vakiinnuttaa paikkansa taideharrastusten joukossa ja opiskelijat, niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin löytävät tämän taiteen lajin äärelle.

Tutustu tarjontaan:
Aikuisten sanataide/kirjallisuus
Lapset ja aikuiset sanataiteilevat yhdessä
Lapset ja nuoret, teatteri ja sanataide

Löytyykö sinun taskusi pohjalta tarina tai runo? Tai riimi? Lähde mukaan kaivelemaan taskutarinoita, kääntelemään käsitteitä ja taivuttelemaan tavuja, maalaamaan sanoilla ja kuvittelemaan kummallisia!

Teksti: Anna Pohjalainen, Kuopion kansalaisopisto