12.9.2023

Kansalaisopisto näkyy ja kuuluu Kuopiossa

Äidin ääni -kuoro esiintymässä Kuopion torilla Kuva: Olavi Rytkönen

Meidän Kuopio -festivaalin 25.-26.8.2023 aikana Kuopion Kansalaisopisto jalkautui kaupungille. Opiston väkeä oli tavattavissa Puistokartanon puistossa Rompetorilla ja useita kansalaisopiston laulu- ja soittoryhmiä esiintyi Elonkorjuujuhlilla kauppatorin esiintymislavalla molempina päivinä.

Vilkkaan tapahtumaviikonlopun aikana oli oivallinen tilaisuus jututtaa niin kansalaisopistossa opiskelevia, mutta myös heitä, jotka eivät aikoihin ole kurssitarjonnan annista nauttineet aikoihin.
Miksi vuosia on jäänyt väliin ja mikä kenties saisi taas innostumaan tulemaan mukaan kansalaisopiston toimintaan? Miten he näkevät kansalaisopiston ja koetaanko se tarpeellisena?


Kansalaisopisto, totta kai!

Siilinjärvellä asuva Terhi Rissanen vastaa iloisesti, kun torihaastattelija kysyy, onko Rissanen koskaan käyttänyt kansalaisopiston tarjoamia kurssimahdollisuuksia.

- Totta kai olen! Tälläkin hetkellä viikko-ohjelmaani kuuluu zumba-tunti maanantaisin. Nuorempana olen ollut mukana tanssihommissa ja kesäteatterissa sekä kuvataiteissa. Etenkin teatteri on jäänyt mieleen huippuhauskana hommana. Siinäkin oli ohjaajalla tärkeä merkitys. Treeneihin tulee lähdettyä, kun vetäjä on hyvä. 

Kansalaisopiston merkityksestä kansansivistäjänä Terhillä on painavaa sanottavaa.

- On fiilis, että lähes kaikilla on joku tarttumapinta kansalaisopistoon. Minä itse olen mukana, tyttäreni on ollut ja myös äitini kansainvälisten työmatkojensa takia kävi varmaan viisitoista vuotta englannin kursseilla jatkaen vielä eläkkeelläkin. 

"Pakko sanoa, että minun olisi todella vaikea kuvitella elämää ilman kansalaisopistoa, niin tärkeä vaikuttaja se on ollut. Kansalaisopisto tarjoaa niin monipuolisesti kaikkea todella laajoille käyttäjäryhmille, että kyllä ehdottomasti sen toiminta on turvattava jatkossakin. Mikä koulutus on lähempänä kaikkia kansankerroksia ja helpommin saavutettavissa?"  Terhi Rissanen


Terhi Rissanen Kuva: Olavi Rytkönen



Hyvä kuoronjohtaja luo myös haasteita

Leena Haikonen-Salo Siilinjärveltä on laulanut Äidin Ääni -kuorossa jo lähes kahdeksan vuotta. Leenan muutettua aikoinaan Siilinjärvelle hän alkoi miettiä uutta harrastusta.

- Kaverini lauloin kuorossa ja hän vinkkasi minutkin mukaan. Koelaulun kautta pyrin ja pääsin mukaan. Olen viihtynyt kuorossa hyvin, ja mukavan porukan lisäksi Riikka Leinonen on tehnyt johtajana hyvää työtä. Äidin Ääni -kuoro toimii nyt kansalaisopiston alaisuudessa ja se on monella tavalla meillekin eduksi. Opiston tilat ja verkostot ovat käytettävissä ja uusien laulajien rekrytointi sujuu joustavasti. 

"Mielenkiinto on pysynyt hyvin yllä, koska kuoron ohjelmisto on elänyt ja asioita on lähestytty aina uudella tavalla. Samalla jokainen on päässyt myös toteuttamaan ja myös haastamaan itseään, sillä ohjelmistossa on myös haastavampia kappaleita. Meitä ei ole päästetty liian helpolla ja se on hyvä homma."  Leena Haikkonen-Salo

Leena Haikonen-Salo Kuva: Olavi Rytkönen


Ponnistelun kautta päämäärään

Kimmo Jokivarsi on kokenut kuorolaulaja, harrastusta on takana jo parikymmentä vuotta. Näistä viimeisimmät vuodet hän on ollut mukana Kuopion Mieslaulajissa, jonka toiminta on nyt Kuopion Kansalaisopiston alaisuudessa. 

"Kuoroharrastukseni alkoi puolivahingossa, kun toisesta lajista lähdin kokeilemaan kuoroa kaverin houkuttelemana. Kuorokärpänen oli pikkuisen yrittänyt purra jo aiemmin ja nytpä se purikin sitten kunnolla ja sillä tiellä ollaan yhä. Itse koen kuorossa laulamisen hyvin elämyksellisenä. Kun kaikki menee nappiin ja äänet soivat hienosti yhteen, on fiilis verrattavissa vaikkapa maalintekoon futiksessa. Kun tämä tapahtuu vieläpä erittäin mukavassa porukassa, niin mikäs sen kivempaa!"  Kimmo Jokivarsi 

Kuopion mieslaulajat Kuva: Olavi Rytkönen

Kuopion Mieslaulajien kuoronjohtaja Annuliina Ikäheimo kertoo kuoroharrastuksen olevan yhdessä tekemistä, johon sisältyy tavoitteita ja myös ponnistelua. 
"Tämä hitsaa porukkaa yhteen, palkitsee ja luo yhteishenkeä. Se samalla myös sitouttaa, jokaisella on oma tärkeä paikkansa eikä treeneistä mielellään olla pois, etenkään kun harjoittelun päämäärä eli esiintyminen lähestyy." Annuliina Ikäheimo 

Annuliina Ikäheimo Kuva: Olavi Rytkönen



Lähellä oleva kurssi kiinnostaa

Kuopiolainen Niina Mäntyniemi oli Elonkorjuujuhlilla mukana Maaseutuammattiin ry:n edustajana. Hänen suhteensa kansalaisopistoon on varsin tyypillinen perheelliselle kaupunkilaiselle.

- Viimeisimmäksi olin jokunen vuosi sitten olin grafiikkakurssilla Puistokartanossa. Lapsena toki tuli myös käytyä monenlaisessa mukana, etenkin kuvataide kiinnosti. Tällä hetkellä omien lasten harrastukset ovat etusijalla ja ne vievät valtaosan vapaa-ajasta. Silti en tyrmää paluuta kansalaisopiston opintoihin, etenkin jos sellainen mahdollisuus ilmaantuisi kotini lähellä olevalle Martti Ahtisaaren koululle. Esimerkiksi jooga voisi tällä hetkellä kiinnostaa ja taide kiehtoo yhä. Mutta kiireisessä arjessa nimenomaan harrastuksen saatavuudella on iso merkitys, läheisyys on suorastaan puoli voittoa, Niina kertoo ja muistuttaa kansalaisopiston merkityksestä.

"Opisto tarjoaa edullisesti, eli matalalla kynnyksellä todella monipuolisesti virikkeitä ja oppia kaikenikäisille. On ensiarvoisen tärkeää ja kansansivistyksellisesti korvaamattoman arvokasta, että tällainen tarjonta on helposti saatavilla kaikille kuopiolaisille." Niina Mäntyniemi


Niina Mäntyniemi Kuva: Olavi Rytkönen



Kynnys matalalla 

Yrittäjä Pasi Piiroinen on osallistunut italian kurssille kymmenisen vuotta sitten. Paluu opintoihin voisi hyvinkin olla pian ajankohtainen.

"Aivan hyvin voisin palata opintoihin, sillä muiden kiireiden vuoksi kurssi jäi aikoinaan kesken ja alkukin on jo päässyt unohtumaan. Kurssista jäi hyvä fiilis, koska opettaja oli hyvä ja liikkeelle lähdettiin alkeista. Kaikki pääsivät hyvin alkuun eikä kukaan tipahtanut kyydistä - paitsi minä töideni takia"  Pasi Piiroinen

Pasi Piiroinen Kuva: Olavi Rytkönen


Hyötyoppia oman työn tueksi

Puistokartanon puiston Rompetorilla olivat erilaisia kivituotteita ja koruja myymässä Kirsti ja Kalevi Kallio. Vaikka torikauppa onkin vienyt pariskunnan vapaa-ajasta huomattavan osan, on myös kansalaisopiston tarjonta ehtinyt tulla tutuksi.

- Olen ollut tietokonekurssilla niin Maaningalla kuin Siilinjärvelläkin. Molemmat olemme aikaisemmin olleet kivihiontakurssilla. Kalevi on ollut myös kurssilla, missä tehtiin hopeaketjuja. Eli olemme saaneet kansalaisopiston kautta hyödyllistä lisäkoulutusta tätä varsinaista pääpuuhaamme ajatellen. Mikä parasta, kurssit ovat edullisia ja kaikkien saatavissa. 

"Toivomme kovasti, että jatkossakin yhteiskunta muistaa huolehtia opistojen rahoituksesta, tämän tarjonnan loppuminen kirpaisisi pahimmin juuri meihin vähäväkisempiin kansalaisiin"  Kirsti Kallio 

Kirsti ja Kalevi Kallio Kuva: Olavi Rytkönen



Haaveet todeksi

Rompetorin laajaan tarjontaan oli tutustumassa myös kuopiolainen Tapio Rytkönen. Juuri nyt ei Tapiokaan ole kansalaisopiston toiminnassa mukana, mutta niin kuin useimmilla, yhteistä historiaa löytyy.

- Iisalmessa olin vuosia sitten kansalaisopiston kivikurssilla. Hiottiin ja muutenkin käsiteltiin kiviainesta, opettajakin taisi olla osuvasti nimeltään Kallio. Sittemmin ei ole tullut kursseilla oltua, mutta puukkojen keräilijänä puukkokurssi tai muu metalliin liittyvä kädentaito voisi hyvinkin aktivoida taas kurssille. Itse asiassa vaimo on kannustanut myös maalauskurssille, vesivärimaalaus on aina kiinnostanut,  mutta lopullinen sysäys tarttua pensseliin on vielä odotuttanut itseään. Esimerkiksi Vitali Ahon töitä olen ihaillut kovasti ja vaikkapa hänen vetämänsä kurssi saattaisi hyvinkin saada minusta oppilaan.

"Ja toki sekin vaikuttaa harrastamiseen, että eihän nämä kansalaisopiston kurssit mitenkään hinnan kiroissa ole, siitä ei jää kiinni."  Tapio Rytkönen

Tapio Rytkönen Kuva: Olavi Rytkönen


Lähiopetus kunniaan

Leni Heikkinen ja Tapsa Hiltunen ovat aktiivisia savolaisia, joiden elämässä on keretty opiskellakin. 

Lenillä on selkeä näkemys, millainen hyvä kurssi kansalaisopistolla on. Tärkeintä on kiinnostava sisältö ja se että vetäjä osaa hommansa, on innostava ja kannustava. On myös tärkeää eri aiheissa osata hakeutua omaa taitotasoa vastaavalle kurssille ja kysyä neuvoa, jos on epävarma.

- Hyvä kurssi on myös sellainen, että opiskelijat sitoutuvat siihen. Ei ole kiva, jos porukkaa pienenee kerta kerralta. Jos näin alkaa käydä, pitää selvittää miksi näin tapahtuu - onko kurssi liian vaativa tai helppo tai onko eteneminen liian nopeaa. 

- Ja yksi mikä korona-ajan jälkeen olisi todella tärkeä, pitäisi tehdä kaikkemme, että kokoonnuttaisiin oikeasti nokikkain yhdessä tekemään eikä kursseja olisi etänä kuin ihan pakon edessä. Sekään ei oikein toimi, että osa porukasta seuraa opetusta etänä ja osa paikan päällä. On käynyt niinkin, että paikan päällä olevat ovat jääneet vaille ohjausta, kun opettajan aika menee tunnilla etäopetukseen. 

"Kansalaisopisto on minun mielestäni paikka, jossa ihmiset voivat kohdata toisiaan ja oppia porukalla – pidetään siitä kiinni"  Leni Heikkinen 

Tapsa on kiinnostunut sukututkimuksesta, mutta kurssin suhteen hänellä olisi muutama toivomus. 

- Olin jo mukana alkeiskurssilla, mutta valitettavasti tipahdin kelkasta koska minun makuuni materiaali oli liikaa tietokoneella ja osa oppilaista etänä enkä tullut neuvotuksi ikään kuin kädestä pitäen niin paljon kuin olisi tarpeen ollut. Mutta en ole luovuttanut, sukututkimuksen kimppuun käyn uudestaan varmasti, kunhan opetus on lähiopetusta ja tahti sopiva, Tapsa lupaa.


Leni Heikkinen ja Tapsa Hiltunen  Kuva: Olavi Rytkönen

Tekstin, haastattelut ja  kuvat toimitti tapahtumaviikolla Olavi Rytkönen



25.1.2023

Milloin on NYT?


Milloin on nyt? Näin lukee kirjailija Merete Mazzarellan lempihotellin seinällä olevassa julisteessa. Tämä on minusta hyvä kysymys varsinkin näin vuoden lopussa, kun ajattelemme omia uuden vuoden lupauksiamme. Onko meidän NYT nyt vai jääkö lupauksemme taaskin aikomukseksi? 

Jos olen rehellinen, niin suurin osa minun uuden vuoden lupauksistani on jäänyt puolitiehen. Tuskin olen päässyt tammikuussa kunnolla alkuun, kun nyt-syön-terveellisesti -sitoumukseni on kaatunut työpaikalla herkulliseen korvapuustiin tai käyn-joka-päivä-lenkillä -vakuutukseni on haihtunut pakkashuuruihin. Uuden elämän aloittaminen liian tiukasti heti vuoden alussa ei sovi minulle lainkaan.

Vuosi sitten päätin uudistaa uuden vuoden lupauksiani ja tehdä siitä prosessin. Wikipedian mukaan prosessi on kehityskulku. ”Se on suoritettavien toimenpiteiden sarja, joka tuottaa määritellyn lopputuloksen.” Prosessi vie aikaa ja lopputulokseen päästään joskus mutkienkin kautta, näin olen päätellyt. Tällainen lähestymistapa sopii minulle. Ei siis haittaa, vaikka joinakin päivinä prosessi takkuaa, sillä toisina päivinä se voi edetä loistavasti. Tärkeitä on oikea suunta.

Kuluneen vuoden prosessini ovat liittyneet luovuuteen; kädentaitoihin ja kuvataiteeseen. Olen käännellyt hopealusikoita koruiksi, sommitellut rikkinäisistä kahvilautasista mosaiikkeja ja ommellut mieheni vanhoista farkuista puutarhaessun. Olen myös tehnyt kesäkeittiön ja keramiikkaesineitä siirtolapuutarhaani. Mikään näistä ei suoranaisesti kuulunut uuden vuoden lupauslistaani vuosi sitten. Silloin päätin vain osallistua kansalaisopiston kursseille, joilla voin kehittää luovuuttani. En määritellyt, miten tai milloin sen tekisin. Aloitin prosessin, joka nyt - vuoden lopussa - näyttää onnistuneen erinomaisesti.

Vuoden 2023 prosessini liittyy sukututkimukseen. Kuluvan vuoden onnistumisista innostuneena, olen jo ilmoittautunut kolmelle Kuopion kansalaisopiston sukututkimuskurssille ja päättänyt osallistua etänä 12. tammikuuta pidettävälle ilmaisluennolle Tavinsalmesta Kuopioksi - sukuhistorian siivillä.

Kun katson tätä vuotta taakse päin, niin minun NYT on ollut silloin, tällöin ja toisinaan. Mutta aivan varmasti se on ollut joskus ja joinakin päivinä. Se on tapahtunut ilman suorituspaineita ja stressiä - mukavasti siinä sivussa ja vieläpä kivassa seurassa. Joko sinä tiedät, milloin on Sinun NYT?
 

Maija Voutilainen

Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston tiedottaja, joka uskoo, että itsensä kehittäminen sopii meille kaikille ja  sille ei ole annettu Parasta ennen -päivämäärää.  

Kurssilaisten hopealusikkakoruja, kevätnäyttely 2020-2021

Kirjoitus on julkaistu joulukuussa 2022 Uutis-Jousessa sekä Pitäjäläisessä.

14.12.2022

Kansalaisopiston kulttuurillista roolia etsimässä

On jälleen se aika vuodesta, jolloin musiikki raikuu pitkin pitäjiä ja taiteen harrastajat ovat laittaneet upeimmat työnsä esille kaikkien iloksi. Joulun aika on näyteikkuna kaikille kuntalaisille kansalaisopistoissa tapahtuvaan kulttuurityöhön. Työhön, josta jokainen kuntalainen halutessaan voi nauttia.

Kansalaisopistoissa tehdään merkittävää kulttuurityötä monin eri tavoin. Niiden rooli vapaan sivistystyön oppilaitoksina ja elinikäisen oppimisen oppimisympäristöinä tunnetaan kyllä, mutta miten on niiden merkityksen tunnistaminen monipuolisina kulttuuripalveluiden tarjoajina? Liian usein vähälle huomiolle jää niiden rooli kulttuurintuottajina ja taideoppilaitoksina, jotka huolehtivat paikalliskulttuurin saavutettavuudesta ja olemassaolosta pitäjässä kuin pitäjässä. Kulttuurin tuottamista toteutuu sekä suoraan, että välillisesti opiskelijoiden ja opetusryhmien, kuten kuorojen ja harrastajateattereiden, kautta. Pelkästään Kuopion kansalaisopistossa syksyn aikana erilaiset tapahtumat, konsertit, kulttuuriluennot, tanssinäytökset ja näyttelyt ovat tavoittaneet tuhansia ihmisiä. Mikä mahtaakaan olla määrä Pohjois-Savossa tai Suomen laajuisesti?

Tänä vuonna aloitettu väitöskirjatutkimus kansalaisopistojen roolista kulttuuritoimintojen tuottajana tuo esiin kansalaisopistojen yhteiskunnallista kulttuuripoliittista roolia. Uudella tutkimustiedolla on tärkeä jalansija esimerkiksi kuntahallinnon sekä kansalaisopistojen parissa työskenteleville. Mikäli emme ymmärrä kansalaisopiston roolia ainutlaatuisena kulttuurin edistäjänä ja tuottajana, riskeinä ovat toimintaan kohdistuvat leikkaukset, päällekkäisyydet muiden toimijoiden kesken tai puutteellinen yhteistyö kulttuuripalveluiden toteuttajien kesken.

Kansalaisopistoista on lähivuosina tehty tutkimuksia erityisesti kansalaisopisto-opiskelun tuottamista vaikutuksista yksilöille ja yhteiskunnalle. Niiden tuottamat hyödyt ovat paitsi henkilökohtaisia, myös alueellisia. Sama koskee kulttuurivaikutuksia. Kansalaisopistoissa tehdään monialaista ja tärkeää paikallista kulttuurityötä sekä itse opetuksen sisällä, että opetuksen ulkopuolella, kaiken ikäisten ihmisten kesken, harrastajien ja ammattilaisten toimesta. Kyselytutkimuksen avulla selvitetään määrällisen ja laadullisen menetelmin keinoin kuinka suuri merkitys kansalaisopistoilla on suoraan ja välillisesti paikkakuntien kulttuurielämässä.

Kulttuurityö edistää kulttuurin ja taiteen syntymistä sekä saavutettavuutta, mutta myös suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista ja edelleen kehittämistä eri taidemuodoin. Kulttuuripoliittisen näkökulman esiin tuominen täydentää aiemmin tehtyä tutkimustyötä edelleen, onhan erityisesti maaseudulla tapahtuva kulttuurielämä usein liitoksissa paikalliseen kansalaisopistotoimintaan. Siispä rinta rottingille!

Joulun jälkeen alkaa pian kevätlukukausi, jolloin luomme jälleen uutta tulevaa kevättä ja kesää silmällä pitäen. Mitä olisikaan Suomen suvi ilman kansalaisopistoissa harjoitteleviä kesäteattereita tai kesätapahtumia, joissa esiintyvät paikalliset kuorot, yhtyeet ja erilaiset musiikkiryhmät?

 


Kuopion kansalaisopiston johtava musiikinopettaja, väitöskirjatutkija Petra Lisitsin-Mantere
Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomien osiossa Lukijan Sanomat 18.12.2022.


12.12.2022

Hyvyyden ympäröiminä

Olen usein ihastellut tuttavaani, joka hoiti vuosia anoppiaan, joka ei aluksi tykännyt lapsensa puolisosta (tuttavastani) tippaakaan. Tuttavani sitoutui hoitamiseen, vaihtoi kuulumiset ja laittoi ruokaa. Silloinkin, kun anopilla oli känkkäränkkäpäivä, hän kuunteli ja antoi asian olla. Mitä tuosta, kaikkiahan välillä kiukuttaa. Ja kaikki tämä hyvää hyvyyttään.

Kännykkä piippaa. Uutisvirta on päivittynyt. Tuutista tulvii ulos yhä masentavampia ajan kuvia. Ajatuksiimme pyrkivät tummat sävyt. Muistammeko kaiken informaatiotulvan keskellä, että elämme maailmassa, jossa tapahtuu myös hyvää?

Aikaamme leimaavat vastakkainasettelut ja omanapaisuus. Harmaan sävyjä on vaikea erottaa mustan ja valkoisen rinnalta. Kuitenkin nämä ovat asioita, joihin voimme vaikuttaa itse. Kun valitsemme hyvän, tunnemme elämämme merkitykselliseksi. Meistä riippuu, onko lasimme puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä. Uskallammeko valita myönteisen ajatusmallin, vaikka kielteinen voisi olla se kaikkein helpoin?

Marraskuussa vietetään mielenterveysviikkoa, jonka teemana on ”Hyvä alkaa ennen kuin vaikeudet loppuvat”. Hyvän näkeminen tarvitsee aikaa, ja joskus myös vaivaa. Olipa elämässä kuinka paljon haasteita tahansa, löytyy aina myös niitä hyviä hetkiä ja pieniä onnenmurusia, kun oikein tarkasti suurennuslasin läpi katsoo. Joskus niiden näkemiseen tarvitaan toisen ihmisen apua, joskus hyvyyden löytää itse.  

Siilinjärvellä ja Maaningalla on lähiaikoina kymmeniä ilmaiskonsertteja ja -tapahtumia. Mitäpä, jos jakaisit hyvyyttä itsellesi ja ympärillesi tulemalla mukaan. Kulttuurista syntyvä hyvinvointi auttaa näkemään hyvyyden ja kauneuden, jonka keskellä elämme. Saman tekee myös luonto. Molemmat uskomattomia hyvyyden voimavaroja. Ne tuottavat myös hyvää mieltä, jota voi jakaa myös ympärilleen. On lohduttavaa ymmärtää, ettei ihmisen tarvitse olla kaunis, varakas tai stailatun kodin omistaja ollakseen onnellinen. Mikä mahdollisuus; juuri minä voin olla onnellinen, vaikka välillä elämä kolhii!  

Hyvyys ja pahuus ovat eläneet maailmassa rinnakkain vuosituhansien ajan. Emme saa tulla sokeiksi kaikelle sille hyvälle, jota päivittäin kohtaamme. Oman mielen hallintaa ja hyvinvointia voi edistää. Se on todistettu tieteellisestikin, saati omakohtaisin kokemuksin. Eikä tarkoitukseni ole saarnata. Tai oikeastaan on. Ehkäpä juuri nyt voin ravistella ajatuksiasi sen verran, että näet, kuinka hienoa on sittenkin olla elossa, juuri tässä ja tänään!  

Ja tuttavani, joka hoiti anoppiaan aina viimeisille hetkille asti, jakaa nyt omaa aikaansa naapurinsa lapsille. Häntä minä ihastelen vieläkin.

 


 

 

 

 

 

 


Teksti: Petra Lisitsin-Mantere

Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston musiikinopettaja, joka on valinnut olla hyvän puolella.

Kirjoitus on julkaistu marraskuussa 2022 Uutis-Jousessa.