Kädentaitoja ja yhteisötaidetta Rautavaaralla

Anu Kainulainen Kuva: Olavi Rytkönen

Rautavaaran kirjastolla vietettiin taidepäivää torstaina 24.8.2023. 
Päivän ohjelmassa oli niin kädentaitoja kuin musiikkiakin. 

Kuntalaiset pääsivät osallistumaan Rautavaara 150-vuotta yhteisötaideteoksen tekemiseen opettaja Anu Kainulaisen johdolla ja kädentaitaja-opettaja Kirsti Virrantalo esitteli kehräystekniikkaa. Petra Lisitsin-Mantere, Marika Holopainen ja Annika Kuosmanen lauloivat, laulattivat, tanssittivat ja leikittivät etenkin pikkuväkeä.

Kirjastolla väkeä tuli ja meni, monipuolisen tekemisen ohessa oli mukava vaihtaa ajatuksia myös kansalaisopistosta. Monenlaisia kokemuksia, tarinoita ja myös toiveita kuultiin ja vastauksia kysymyksiin: mikä oli lopullinen sysäys lähteä kurssille, onko uuden vetäjän kurssi kiinnostavampi kuin vanhan tutun ja miten tarjonnasta pysyy parhaiten selvillä.

Petra Lisitsin-Mantere Kuva: Olavi Rytkönen

Rukille löytyi käyttöä

Rautavaaralainen Elli Nuutinen on aktiivinen kuntalainen, joka osallistuu mielellään, kun jotain mielenkiintoista on tarjolla. Syksyllä alkavalle kädentaitojen kurssille on jo ilmoittauduttu ja elokuun taidepäivään Elli saapui pellavanipun kanssa kysyäkseen neuvoja niiden saattamisesta lankamuotoon.

Elli Nuutinen Kuva: Olavi Rytkönen

Kehrääminen kiinnostaa ja kotoa löytyy jopa rukkikin, enää puuttuu vain taitoa sitä käyttää. Lokakuun puolivälissä on tarjolla kurssi Kirsti Virransalon vetämänä ja sinnehän on ilman muuta mentävä. 

Ellillä on kokemusta kansalaisopiston tarjonnasta jo pitkältä ajalta, niin käsityöpiirissä kuin lasimaalauksessakin on tullut kädentaitoa lisää. Myös musiikki on vetänyt Elliä puoleensa monipuolisesti.

- Onpa tullut laulettua karaokea ja oltua myös kirkkokuorossa. Se olikin luontevaa, olihan karaokevetäjänä täällä entinen kanttorimme. 

Yhdessä tekemistä joutenolon sijaan

Kansalaisopiston tarjonnan Elli Nuutinen kokee todella tärkeäksi myös Rautavaaralla, mutta samalla hän tiedostaa sitä uhkaavat haasteet.

- Täällä maakunnassa ikääntyminen ja muutto muualle tekee sen, että kursseille ei oikein tahdo enää riittää osallistujia. Esimerkiksi minun vetämäni posliininmaalaus jouduttiin lopettamaan liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Tämä on harmi, sillä totta kai harrastamiseen pitää olla mahdollisuus muuallakin kuin isommissa kaupungeissa. Olisikohan apu tähän niiden aktivoinnissa, jotka eivät osaa muuta harrastaa kuin istuksia kylällä aikaa tappamassa? Mikähän miehiä kiinnostaisi? Kiinnostavat kurssit ja hyvät vetäjät varmasti saisivat paljon aikaan. Tällaisen haasteen heittäisin, Elli tiivistää lopuksi.

Oppijasta opettajaksi

Ellin käsityökaveri Inkeri on hyvä esimerkki opiskelijasta, jonka rooli on vuosien varrella vaihdellut. Innokas käsityöihminen on ollut kansalaisopiston toiminnassa mukana niin opiskelijana kuin opettajanakin. Etenkin maaseutupaikkakunnilla toteutuu yhä usein klassinen kansansivistystyön asetelma.

Inkeri kehräämässä Kuva: Olavi Rytkönen

- Esimerkiksi aikoinaan olin kiinnostunut pajutöistä ja menin naapurin isännän vetämälle pajutyökurssille. Aikani näitä kursseja kävin ja lopulta aloin itsekin opettaa pajutöitä seuraaville kiinnostuneille. Mutta toisaalta sekin on ainakin täällä Rautavaaralla todettava, että liian tuttu ei kurssin vetäjä saa olla. Kun on uusi vetäjä, joka tulee kauempaa, niin kiinnostus on suurempi kuin jos kurssin vetovastuu on sinänsä yhtä osaavalla, mutta jo liiankin tutuksi tulleella oman kylän erikoisosaajalla. Mutta ei tätäkään yleistää voi, joku kurssi voi henkilöityä vetäjäänsä niin, että opiskelijat pitävät vaikka välivuoden, jos ei se ”meidän oma” vetäjä ole jostain syystä jonain lukukautena käytettävissä. Ihannetilanne tietysti olisi, että aina tulisi myös uusia opiskelijoita ja uusia vetäjiä ja uusia kursseja. Jos aina on koolla vain samat ihmiset, niin ei ole hyvä sekään, Inkeri vertailee kokemuksia.

Villan kehräystä. Kuva Olavi Rytkönen

Netti pitää ajan tasalla

Anja Lievonen osallistui Rautavaaran taidepäivään tekemällä aamusta asti Rautavaara 150-vuotta juhlamosaiikkia. Yhteisötaideteos olikin valmis jo varhain iltapäivällä ja saman tien aloitettiin uutta teosta. Aktiivisen Anjan elämään kansalaisopiston tarjoamat kurssit ovat kuuluneet aina, ja niistä ajan tasalla pysytään modernilla tavalla.

Anja Lievonen  Kuva: Olavi Rytkönen 

Netistäpä tämänkin päivän ohjelman näin ja heti päätin tulla mukaan. Älykännykkä on näin seniorillekin pätevä arjen helpottaja, sieltä näkee tarpeelliset uutiset ja vaikkapa pankkiasiat hoituvat helposti. Ei sitä silti jatkuvasti tarvitse raplata. Kännykän kanssa pelaamisen sijasta suosittelen muillekin osallistumista ihan paikan päällä, kun jotain järjestetään. Jos ollaan vain passiivisia ja pysytään huoneessa, niin tapahtumat loppuvat. Rautavaaralla kansalaisopisto on tärkeä aktivoija, joka tuo ihmisiä yhteen oppimaan uutta ja mahdollistaa myös kuntalaisten sosiaalista elämää. Otetaan tarjonnasta hyöty ja ilo irti, Anja kannustaa.

 

Kädentaidot kiinnostavat

Siilinjärveläinen Jaana Ahonen osui mukaan Rautavaaran taidepäivään käydessään tervehtimässä äitiään. Myös Jaanan elämässä kansalaisopistolla on ollut oma osuutensa.

- Nuoruusvuosina täällä Rautavaaralla kävin ahkerasti tanhupiirissä ja laulukerhossa, mutta aikuisiällä nämä harrastukset ovat jääneet. Nyt kun tässä katselee taidepäivän osallistujien touhuja, niin esimerkiksi tuollainen mosaiikkityö kiinnostaisi, jos sen tiimoilta tulisi kurssi Siilinjärvelle. Ja onhan kansalaisopistolla paljon muutakin mukavaa tarjolla eikä maksa edes mahdottomia, Jaana Ahonen arvioi mahdollisia tulevia opintojaan. Niihin olisi kiva lähteä jos kurssi on omalla paikkakunnalla ja kurssille voisi lähteä vaikka kaverin kanssa.

 Rautavaara 150-vuotta yhteisötaideteoksen tekemistä. Kuva: Olavi Rytkönen

Tekstin, haastattelut ja  kuvat toimitti Taidepäivästä Rautavaaralla 23.8.2023 Olavi Rytkönen

Pidetään mieli avoimena ja pidetään huolta myös digitaitojen äärellä

 Blogikirjoitus Vanhustenviikko 2023

Usein uusi jännittää ja voi tuntua vaikealtakin. Monen uuden asian oppimista helpottaa kuitenkin myönteinen suhtautuminen ja voimavaralähtöinen tarkastelutapa. Meillä kansalaisopistolla harjoittelee ja opiskelee vuosittain suuri määrä ikäihmisiä myös digiasioiden äärellä ja onkin tärkeää muistaa, että ikä ei ole este oppimiselle.

Ikääntyneet ovat hyvin heterogeeninen joukko, joka myös digipalveluiden käyttäjinä on hyvin monimuotoinen. On tärkeää kirkastaa niin ammattilaisten kuin ikääntyneiden itsensäkin ajattelussa, että ikä ei automaattisesti määritä digiosaamisen taitotasoa. Saatikka sitten mahdollisuutta oppia digitaitoja.

Myönteisen suhtautumisen ja voimavaralähtöisen tarkastelun äärellä on hyvä pohtia ja kyseenalaistaa omaa ajatteluaan. Ajattelemmeko, että: ehkä en osaa, ehkä en voi, ehkä minun ei enää tarvitse … vai käännämmekö tietoisesti uuden äärellä ajatusta myönteisempään pohtimalla esimerkiksi, mistä pääsisin alkuun? kuka minua voisi auttaa? ja mitä hyötyä minulle olisi digitaidoista? On totta, että digitaidot auttavat esimerkiksi verkkoon vietyjen palveluiden äärellä ja asioinnissa, mutta ne auttavat myös osallistumisessa silloin, kun omat voimat ovat vähäiset tai fyysiset rajoitteet haittaavat liikkumista ja kyläilyä sukulaisten ja ystävien luokse. Älylaitteiden avulla on mukava soittaa videopuheluita ja sosiaalisen median kautta seurata, mitä ystäville kuuluu ja mitä heidän elämässään on tapahtunut. Näiden taitojen kautta voi sitten myös vähitellen rohkaistua tutustumaan ja oppimaan lisää digitaidoista. Myönteisen ajattelun kautta voi pohtia myös esimerkiksi sitä miten virkistävää aivoille uuden oppiminen on. On tutkittu, että negatiivinen suhtautuminen kutistaa ajattelua ja täten myös vaikeuttaa uuden oppimista. Onko digitaitojeni esteenä oma kielteinen asennoitumiseni digihömppää kohtaan?

On totta, että verrattaessa ikääntyneitä nuorempaan väestöön selkeästi harvempi ikääntyneistä käyttää digipalveluja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen DigiIN -hankkeen (2020) tuloksien mukaan 70 vuotta täyttäneistä hieman reilu puolet käytti sähköisen asioinnin palveluja täysin itsenäisesti, hiukan yli kymmenes asioi avustettuna ja kolmasosa ei käyttänyt lainkaan internetiä sähköiseen asiointiin. (Heponiemi ym. Vanhustyölehti 3/2023.) 

Ei sovi unohtaa, että yhteiskunnassamme on paljon henkilöitä, jotka eivät itsenäisesti kykene käyttämään digipalveluita lainkaan. Digitaalisista palveluista syrjäytyminen on myös Digi In -hankkeen asiantuntijoiden mukaan todellinen koko yhteiskuntaamme koskettava haaste. Tämä tulisi mielestäni ottaa vakavasti ja etsiä monipuolisia ratkaisuja, jotta palvelut olisivat saavutettavat kaikille. On lisäksi tärkeää muistaa, että tämä haaste ei kosketa ainoastaan yhteiskuntamme iäkkäitä henkilöitä. Huomioikaamme siis, että yhteiskunnassamme on aina ihmisiä, jotka haluavat, tarvitsevat ja arvostavat kasvokkain annettavaa palvelua ja kohtaamista. Tätä on todellinen ikäystävällisyys ja yhdenvertaisuus palvelujen saatavuuden äärellä.

Ammattilaisina meidän tulee pohtia, miten voimme aktiivisesti tavoittaa digipulmia kokevia henkilöitä ja miten saisimme heidät auttavan kätemme piiriin. Mielestäni myös vanhusten läheisillä henkilöillä on tässä merkittävä tukitehtävä. Maailma muuttuu, se on varma, niinhän se on aina tehnyt. Olemmeko valmiit kulkemaan muutoksessa ja katsomaan myös mitä hyvää muutoksella on annettavanaan? Jotta digipalvelujen hyödyistä on mahdollista saada käsitystä, tulee kaikilla olla mahdollisuus tutustua niiden käyttöön ja saada opastusta ja tukea. 

Meillä kansalaisopistolla on niin Kuopiossa kuin maaseudulla paljon tietotekniikan opetusta. Aloittelija pääsee hyvin ja turvallisesti käyntiin Digivinkit -kurssilla, jossa tutustutaan mm. internetin mahdollisuuksiin ja tietoturvaan. Kurssin tavoitteena on saavuttaa monipuoliset ja hyvät tietokoneen käyttötaidot. Muita kursseja, joilla omia digitaitoja voi vahvistaa ovat esimerkiksi Ensikosketus älypuhelimeen, Älypuhelimen hyötykäyttö arjessa, Verkkoasiointi ja Kuvat tietokoneelle ja kansioihin -kursseilla.

Tiesitkö muuten, että kaupungissamme toimivan seniorityöryhmän vahva tahtotila on tukea ja auttaa ikääntyviä hyvän elämän äärellä. Yksi yhteistoimintamme muoto on vuosittain järjestää senioreille suunnattuja hyvinvointia tukevia tapahtumia. Tänä vuonna on Vanhustenviikolle 1.-8.10.2023 järjestetty Turvallisesti digiaalloilla surffaten -tapahtuma. Tapahtuman tarkoituksena on tutustuttaa turvallisesti digiasioihin. Siinä vierailevat mm. Kuluttajaliitto ry:n asiantuntija Jaana Savolainen, joka esittelee ajankohtaisia netti- ja puhelinhuijauksia ja niihin varautumista ja toimintaohjeita.  Vanhusasiavaltuutetun toimistolta Mia Niemi pohtii ratkaisuja ikääntyneiden digitaalisen yhdenvertaisuuden lisäämiseksi, Senioreiden ATK-yhdistys SAVONETTI ry esittelee lämminhenkistä toimintaansa seniorilta seniorille digineuvonnan ja opastuksen äärellä. Pääpuheenvuorossa on Savonia AMK:sta Mikko Myllymäki, joka johdattaa kuulijat tekoälyn maailmaan. Mukana on myös seniorityöryhmämme jäseniä esittelemässä toimintaansa ja palveluitaan sekä kertomassa miten omassa arjessa on mahdollista harjoitella digitaitoja.

Tulethan sinäkin Kuopion kaupungintalolle tiistaina 3.10.2023 klo 10-14. Osallistua voi myös verkon välityksellä: https://bit.ly/kuopionkansalaisopistoluennot

Kirjoittaja: Hanna-Reetta Metsänheimo on Kuopion kansalaisopiston suunnittelijaopettaja (Terveyden ja hyvinvoinnin ainealue ja senioriopetus ja -verkostotyö) 

Lähde: Vanhustyö -lehti 3/2023 Digitaalisuus haastaa ikääntyneiden yhdenvertaisen palvelujen saannin. Heponiemi T., Kainiemi E. ja Saukkonen P. Saatavissa: https://vtkl.fi/digitaalisuus-haastaa-ikaantyneiden-yhdenvertaisen-palvelujen-saannin Viitattu: 29.9.2023 

Musiikkia ja mukavaa seuraa Maaningalla

Sokka irti -kuoro Kuva: Olavi Rytkönen

Meidän Kuopio -festivaali on yhteisöllinen kaupunkifestivaali, johon kaikki kuopiolaiset ovat tervetulleita mukaan. Kuopion kansalaisopisto oli mukana Meidän Kuopio -festivaalissa myös Maaningalla, Meidän Maaninka -tapahtumapäivän merkeissä.

Keskiviikkona 23.8.2023 Maaningan urheilutalolla oli monipuolista ohjelmaa iltapäivän kolmesta iltaseitsemään. Nykyisiä, entisiä ja tulevia kansalaisopiston opiskelijoita ja opettajia oli mukana tapahtumassa runsaasti ja Sokka irti -sekakuoro esiintyi pienen konserttitauon jälkeen. Tapahtumassa oli mainio tilaisuus jututtaa opiskelijoita. Monta mielenkiintoista tarinaa kuultiin, ja jokainen niistä oli erilainen. Joku on harkinnut kurssille tuloa jopa vuosia, jotakin motivoivat esiintymiset, toista taas mukavan porukan yhteinen harrastus.

Sisko ja sen veli

Kansalaisopiston kautta moni on löytänyt itselleen pitkäaikaisen harrastuksen. Maaninkalainen Asko Tolvanen on nyt mukana Sokka irti -kuorossa, kuoroharrastusta on takana jo peräti viisitoista vuotta. Asko kuuluu laulamisen aikuisiällä aloittaneisiin, hän oli jo ns. miehen iässä tullessaan ensi kertaa kuoroharjoituksiin.

Marjut Hujanen ja Asko Tolvanen Kuva: Olavi Rytkönen

"Laulaminen oli jollain tasolla kiinnostanut aina, mutta aikansa otti ennen kuin aktivoiduin mukaan muiden kanssa laulamaan. Sitä ennen kävin toki paljonkin kuuntelemassa kuorojen konsertteja. Siskoni tunsi minut hyvin ja rohkaisi mukaan. Tämä päätös kannatti, vuodet ovat minunkin osallani tuoneet mukanaan kehittymistä paitsi laulussa, myös muussa itseilmaisussa. Äänissä laulaminen oli aluksi vierasta, mutta hyvässä ohjauksessa siihenkin on päässyt sisälle."

 Askon sisko Marjut Hujanen täydentää veljensä tarinaa. 

" Kyllä tosi on näin, että minähän se velipojan mukaan houkuttelin. Mitäpähän tuo olisi ollut, sellainen kolmen tai neljän vuoden urakka, mutta lopulta lähti. Eikä ole moittinut, päinvastoin. Onpa tainnut suositella hyvää harrastusta muillekin. Meille molemmille tämä hyvä porukka on tärkeä syy olla mukana, yhteinen sävel löytyy muussakin kuin vain laulussa. Arvostamme kansalaisopiston työtä suuresti, sen ansiosta täällä pitäjilläkin on saatavilla hyviä harrastuksia ja mahdollisuuksia oppia uutta ja sivistää itseään. Ja ovathan kurssimaksutkin sellaisia, että kaikilla on mahdollisuus sen puolesta osallistua. Kansalaisopistojen on säilyttävä" Asko ja Marjut linjaavat yksissä tuumin.

Kuorosta vastapainoa arkeen

Kari Rytköstä voi hyvällä syyllä pitää kuorokonkarina. Hän on viime vuonna perustetun Sokka irti -kuoron perustajajäseniä, mutta lauluharrastuksen tarina alkoi jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Tällöin Kari toimi maanviljelijä-yrittäjänä ja kiireisen miehen ajatukset äänenavauskurssilla olivat ristiriitaiset.

"Mieleen tunki väkisinkin, että olenkohan minä nyt oikeassa paikassa, pitäisikö minun sittenkin olla siellä tilallani töissä eikä laulamassa. Tein kuitenkin itselleni selväksi, että kyllä kaksi tuntia pitää viikossa olla vara käyttää hyvään harrastukseen, jonka kautta saa lisävirtaa normiarkeenkin." 

Sokka irti -kuoro Kuva: Olavi Rytkönen

Hyvä vetäjä auttaa kehittymään 

Kari Rytkönen muistaa selvästi, mistä kipinä laulamiseen alkujaan syttyi.

- Olin neljän vanha, kun kuulin radiosta Jussi Björlingin laulavan O Helga Natt. Silloin ensimmäisen kerran syttyi haave joskus vielä itsekin laulaa. Se esitys teki lähtemättömän vaikutuksen, Kari muistelee. Alkuun päästyään Karin kuoroharrastus vei miehen mukanaan. Parhaimmillaan Kari on ollut viidessä kuorossa yhtä aikaa. Vuosien aikana on muodostunut myös käsitys hyvän kuoron edellytyksistä.

Kari Rytkönen Kuva: Olavi Rytkönen

"Minulla on ollut onni saada laulaa hyvien vetäjien johtamissa kuoroissa. Hyvä johtaja on kannustava ja osaa suunnitella ohjelmiston kuoron taitotason mukaiseksi. Joskus ohjelmisto on pidempään laulaneille helpohkoa ja silloin kannustetaan muita ja näin saadaan porukalla homma etenemään."

Heittäytymistä ja laulun iloa 

Kansalaisopiston Sokka irti -kuoro on Kari Rytkösen arvion mukaan nimensä veroinen.

"Meillä on hyvä yhteishenki ja esiintymisissä on mukavaa heittäytymistä, kun mennään yleisön eteen niin eikun sokka irti ja menoksi!"

Johtajamme Petra Lisitsin-Mantere on saanut kyllä itse kustakin ihan uusia puolia esiin. Kansalaisopistolle täytyy muutenkin antaa tunnustusta näin musiikkimiehenä, tarjolla on oppia kaikenikäisille. Moni viulisti tai pianisti tai kitaristi on saanut alkukipinän kansalaisopiston kautta ja myöhemmin on ollut mukana bändeissä ja kuoroissa tai jopa jatkanut opintoja ihan ammattimuusikoksi asti. Laadukasta oppia matalalla kynnyksellä, ihan niin kuin pitääkin. 

Rita Partala Kuva: Olavi Rytkönen

Kitaristi-laulaja Rita Partala on hyvä esimerkki edellä kuvatusta. Hän soitti ensin kotona täysin omatoimisesti, mutta harrastus syveni kansalaisopistossa. 

Rita kertoo oman harrastuksensa alkutaipaleesta. 

"Sain hyvän opettajan. Arttu neuvoi soinnut ja muut kitaristille hyödylliset perusasiat Niillä eväillä soittamista on ollut hyvä jatkaa ja tiedä vaikka opiskelisin muusikoksi tulevaisuudessa." 

Yhteisesiintymiset motivoivat 

Jouko Uljas on kotoisin Maaningan Tavinsalmelta. Pirteä herrasmies on menneinä vuosikymmeninä ollut ahkera kansalaisopiston palvelujen käyttäjä, mutta viime vuosina hän on keskittynyt musiikkiin. 

Jouko Uljas Kuva: Olavi Rytkönen

 

"Kansalaisopiston musiikkiryhmässä on paljon kivoja asioita. Ennen kaikkea hyvä porukka, jonka kanssa on mukava paitsi harjoitella, ja muutenkin viettää aikaa. Myös esiintymiset ja konsertit motivoivat, on hyvä olla jotain mihin tähdätä." 

Muutaman vuoden takainen yhteiskiertue kuopiolaisten, maaninkalaisten ja lapinlahtelaisten kanssa on jäänyt mieleen. Mukana oli Lapinlahdelta Mahottomat ja Antti Heikkinen ohjasi esityksiä, porukkaa oli yhteensä liki sata esiintymässä ja keikoilla riitti yleisöä. 

 - Siinä saatiin hauskaa ohjelmaa aikaiseksi muillekin kuin kansalaisopiston piireissä oleville. Tällaisia eri porukoiden yhteisjuttuja toivoisimme jatkossakin, Teuvo Mononen Siilinjärveltä kommentoi.

Harjoittelu pitää vireänä 

Tapani Kokkonen Siilinjärveltä vertaa kansalaisopiston kursseja koululaisten elämään. 

Teuvo Mononen, Jouko Uljas, Tapani Kokkonen Kuva: Olavi Rytkönen

"Niin kuin nuoret lukevat läksyjään ja tekevät tehtäviään, niin samapahan se on meilläkin. Jos meinaa kehittyä tai edes pysyä muiden mukana, on harjoiteltava. Ja sehän sopii, ovathan tutkitusti nimenomaan musiikki ja vaikkapa sanaristikot parasta aivojumppaa."

Miehet ovat vuosien varrella saaneet kannustettua porukkaansa uusiakin jäseniä, mutta samat haasteet tulevat yhä uudestaan vastaan. 

"Harva rohkenee kesken kurssin lähteä mukaan ja moni pelkää sitoutumista. Ei iletä lähteä kertaakaan, kun tiedossa on, että joka kerralle ei kuitenkaan pääsisi mukaan. Silti aina tulee uusiakin naamoja mukaan ja enpä muista kenenkään katuneen mukaan tulemistaan" kertovat Jouko, Teuvo ja Tapani ennen kuin nappaavat harmonikat syliin ja kiiruhtavat yhteislaulujen säestystehtäviin, mihin ohjaaja Petra on heidät pikahälytyksellä pyytänyt.

Tekstin, haastattelut ja  kuvat toimitti Meidän Maaninka-päivänä 23.8.2023 Olavi Rytkönen

Kansalaisopisto näkyy ja kuuluu Kuopiossa

Äidin ääni -kuoro esiintymässä Kuopion torilla Kuva: Olavi Rytkönen

Meidän Kuopio -festivaalin 25.-26.8.2023 aikana Kuopion Kansalaisopisto jalkautui kaupungille. Opiston väkeä oli tavattavissa Puistokartanon puistossa Rompetorilla ja useita kansalaisopiston laulu- ja soittoryhmiä esiintyi Elonkorjuujuhlilla kauppatorin esiintymislavalla molempina päivinä.

Vilkkaan tapahtumaviikonlopun aikana oli oivallinen tilaisuus jututtaa niin kansalaisopistossa opiskelevia, mutta myös heitä, jotka eivät aikoihin ole kurssitarjonnan annista nauttineet aikoihin.
Miksi vuosia on jäänyt väliin ja mikä kenties saisi taas innostumaan tulemaan mukaan kansalaisopiston toimintaan? Miten he näkevät kansalaisopiston ja koetaanko se tarpeellisena?

Kansalaisopisto, totta kai!

Siilinjärvellä asuva Terhi Rissanen vastaa iloisesti, kun torihaastattelija kysyy, onko Rissanen koskaan käyttänyt kansalaisopiston tarjoamia kurssimahdollisuuksia.

- Totta kai olen! Tälläkin hetkellä viikko-ohjelmaani kuuluu zumba-tunti maanantaisin. Nuorempana olen ollut mukana tanssihommissa ja kesäteatterissa sekä kuvataiteissa. Etenkin teatteri on jäänyt mieleen huippuhauskana hommana. Siinäkin oli ohjaajalla tärkeä merkitys. Treeneihin tulee lähdettyä, kun vetäjä on hyvä. 

Kansalaisopiston merkityksestä kansansivistäjänä Terhillä on painavaa sanottavaa.

- On fiilis, että lähes kaikilla on joku tarttumapinta kansalaisopistoon. Minä itse olen mukana, tyttäreni on ollut ja myös äitini kansainvälisten työmatkojensa takia kävi varmaan viisitoista vuotta englannin kursseilla jatkaen vielä eläkkeelläkin. 

"Pakko sanoa, että minun olisi todella vaikea kuvitella elämää ilman kansalaisopistoa, niin tärkeä vaikuttaja se on ollut. Kansalaisopisto tarjoaa niin monipuolisesti kaikkea todella laajoille käyttäjäryhmille, että kyllä ehdottomasti sen toiminta on turvattava jatkossakin. Mikä koulutus on lähempänä kaikkia kansankerroksia ja helpommin saavutettavissa?"  Terhi Rissanen

Terhi Rissanen Kuva: Olavi Rytkönen

Hyvä kuoronjohtaja luo myös haasteita

Leena Haikonen-Salo Siilinjärveltä on laulanut Äidin Ääni -kuorossa jo lähes kahdeksan vuotta. Leenan muutettua aikoinaan Siilinjärvelle hän alkoi miettiä uutta harrastusta.

- Kaverini lauloin kuorossa ja hän vinkkasi minutkin mukaan. Koelaulun kautta pyrin ja pääsin mukaan. Olen viihtynyt kuorossa hyvin, ja mukavan porukan lisäksi Riikka Leinonen on tehnyt johtajana hyvää työtä. Äidin Ääni -kuoro toimii nyt kansalaisopiston alaisuudessa ja se on monella tavalla meillekin eduksi. Opiston tilat ja verkostot ovat käytettävissä ja uusien laulajien rekrytointi sujuu joustavasti. 

"Mielenkiinto on pysynyt hyvin yllä, koska kuoron ohjelmisto on elänyt ja asioita on lähestytty aina uudella tavalla. Samalla jokainen on päässyt myös toteuttamaan ja myös haastamaan itseään, sillä ohjelmistossa on myös haastavampia kappaleita. Meitä ei ole päästetty liian helpolla ja se on hyvä homma."  Leena Haikkonen-Salo

Leena Haikonen-Salo Kuva: Olavi Rytkönen

Ponnistelun kautta päämäärään

Kimmo Jokivarsi on kokenut kuorolaulaja, harrastusta on takana jo parikymmentä vuotta. Näistä viimeisimmät vuodet hän on ollut mukana Kuopion Mieslaulajissa, jonka toiminta on nyt Kuopion Kansalaisopiston alaisuudessa. 

"Kuoroharrastukseni alkoi puolivahingossa, kun toisesta lajista lähdin kokeilemaan kuoroa kaverin houkuttelemana. Kuorokärpänen oli pikkuisen yrittänyt purra jo aiemmin ja nytpä se purikin sitten kunnolla ja sillä tiellä ollaan yhä. Itse koen kuorossa laulamisen hyvin elämyksellisenä. Kun kaikki menee nappiin ja äänet soivat hienosti yhteen, on fiilis verrattavissa vaikkapa maalintekoon futiksessa. Kun tämä tapahtuu vieläpä erittäin mukavassa porukassa, niin mikäs sen kivempaa!"  Kimmo Jokivarsi 

Kuopion mieslaulajat Kuva: Olavi Rytkönen

Kuopion Mieslaulajien kuoronjohtaja Annuliina Ikäheimo kertoo kuoroharrastuksen olevan yhdessä tekemistä, johon sisältyy tavoitteita ja myös ponnistelua. 

"Tämä hitsaa porukkaa yhteen, palkitsee ja luo yhteishenkeä. Se samalla myös sitouttaa, jokaisella on oma tärkeä paikkansa eikä treeneistä mielellään olla pois, etenkään kun harjoittelun päämäärä eli esiintyminen lähestyy." Annuliina Ikäheimo 

Annuliina Ikäheimo Kuva: Olavi Rytkönen

Lähellä oleva kurssi kiinnostaa

Kuopiolainen Niina Mäntyniemi oli Elonkorjuujuhlilla mukana Maaseutuammattiin ry:n edustajana. Hänen suhteensa kansalaisopistoon on varsin tyypillinen perheelliselle kaupunkilaiselle.

- Viimeisimmäksi olin jokunen vuosi sitten olin grafiikkakurssilla Puistokartanossa. Lapsena toki tuli myös käytyä monenlaisessa mukana, etenkin kuvataide kiinnosti. Tällä hetkellä omien lasten harrastukset ovat etusijalla ja ne vievät valtaosan vapaa-ajasta. Silti en tyrmää paluuta kansalaisopiston opintoihin, etenkin jos sellainen mahdollisuus ilmaantuisi kotini lähellä olevalle Martti Ahtisaaren koululle. Esimerkiksi jooga voisi tällä hetkellä kiinnostaa ja taide kiehtoo yhä. Mutta kiireisessä arjessa nimenomaan harrastuksen saatavuudella on iso merkitys, läheisyys on suorastaan puoli voittoa, Niina kertoo ja muistuttaa kansalaisopiston merkityksestä.

"Opisto tarjoaa edullisesti, eli matalalla kynnyksellä todella monipuolisesti virikkeitä ja oppia kaikenikäisille. On ensiarvoisen tärkeää ja kansansivistyksellisesti korvaamattoman arvokasta, että tällainen tarjonta on helposti saatavilla kaikille kuopiolaisille." Niina Mäntyniemi

Niina Mäntyniemi Kuva: Olavi Rytkönen

Kynnys matalalla 

Yrittäjä Pasi Piiroinen on osallistunut italian kurssille kymmenisen vuotta sitten. Paluu opintoihin voisi hyvinkin olla pian ajankohtainen.

"Aivan hyvin voisin palata opintoihin, sillä muiden kiireiden vuoksi kurssi jäi aikoinaan kesken ja alkukin on jo päässyt unohtumaan. Kurssista jäi hyvä fiilis, koska opettaja oli hyvä ja liikkeelle lähdettiin alkeista. Kaikki pääsivät hyvin alkuun eikä kukaan tipahtanut kyydistä - paitsi minä töideni takia"  Pasi Piiroinen

Pasi Piiroinen Kuva: Olavi Rytkönen

Hyötyoppia oman työn tueksi

Puistokartanon puiston Rompetorilla olivat erilaisia kivituotteita ja koruja myymässä Kirsti ja Kalevi Kallio. Vaikka torikauppa onkin vienyt pariskunnan vapaa-ajasta huomattavan osan, on myös kansalaisopiston tarjonta ehtinyt tulla tutuksi.

- Olen ollut tietokonekurssilla niin Maaningalla kuin Siilinjärvelläkin. Molemmat olemme aikaisemmin olleet kivihiontakurssilla. Kalevi on ollut myös kurssilla, missä tehtiin hopeaketjuja. Eli olemme saaneet kansalaisopiston kautta hyödyllistä lisäkoulutusta tätä varsinaista pääpuuhaamme ajatellen. Mikä parasta, kurssit ovat edullisia ja kaikkien saatavissa. 

"Toivomme kovasti, että jatkossakin yhteiskunta muistaa huolehtia opistojen rahoituksesta, tämän tarjonnan loppuminen kirpaisisi pahimmin juuri meihin vähäväkisempiin kansalaisiin"  Kirsti Kallio 

Kirsti ja Kalevi Kallio Kuva: Olavi Rytkönen

Haaveet todeksi

Rompetorin laajaan tarjontaan oli tutustumassa myös kuopiolainen Tapio Rytkönen. Juuri nyt ei Tapiokaan ole kansalaisopiston toiminnassa mukana, mutta niin kuin useimmilla, yhteistä historiaa löytyy.

- Iisalmessa olin vuosia sitten kansalaisopiston kivikurssilla. Hiottiin ja muutenkin käsiteltiin kiviainesta, opettajakin taisi olla osuvasti nimeltään Kallio. Sittemmin ei ole tullut kursseilla oltua, mutta puukkojen keräilijänä puukkokurssi tai muu metalliin liittyvä kädentaito voisi hyvinkin aktivoida taas kurssille. Itse asiassa vaimo on kannustanut myös maalauskurssille, vesivärimaalaus on aina kiinnostanut,  mutta lopullinen sysäys tarttua pensseliin on vielä odotuttanut itseään. Esimerkiksi Vitali Ahon töitä olen ihaillut kovasti ja vaikkapa hänen vetämänsä kurssi saattaisi hyvinkin saada minusta oppilaan.

"Ja toki sekin vaikuttaa harrastamiseen, että eihän nämä kansalaisopiston kurssit mitenkään hinnan kiroissa ole, siitä ei jää kiinni."  Tapio Rytkönen

Tapio Rytkönen Kuva: Olavi Rytkönen

Lähiopetus kunniaan

Leni Heikkinen ja Tapsa Hiltunen ovat aktiivisia savolaisia, joiden elämässä on keretty opiskellakin. 

Lenillä on selkeä näkemys, millainen hyvä kurssi kansalaisopistolla on. Tärkeintä on kiinnostava sisältö ja se että vetäjä osaa hommansa, on innostava ja kannustava. On myös tärkeää eri aiheissa osata hakeutua omaa taitotasoa vastaavalle kurssille ja kysyä neuvoa, jos on epävarma.

- Hyvä kurssi on myös sellainen, että opiskelijat sitoutuvat siihen. Ei ole kiva, jos porukkaa pienenee kerta kerralta. Jos näin alkaa käydä, pitää selvittää miksi näin tapahtuu - onko kurssi liian vaativa tai helppo tai onko eteneminen liian nopeaa. 

- Ja yksi mikä korona-ajan jälkeen olisi todella tärkeä, pitäisi tehdä kaikkemme, että kokoonnuttaisiin oikeasti nokikkain yhdessä tekemään eikä kursseja olisi etänä kuin ihan pakon edessä. Sekään ei oikein toimi, että osa porukasta seuraa opetusta etänä ja osa paikan päällä. On käynyt niinkin, että paikan päällä olevat ovat jääneet vaille ohjausta, kun opettajan aika menee tunnilla etäopetukseen. 

"Kansalaisopisto on minun mielestäni paikka, jossa ihmiset voivat kohdata toisiaan ja oppia porukalla – pidetään siitä kiinni"  Leni Heikkinen 

Tapsa on kiinnostunut sukututkimuksesta, mutta kurssin suhteen hänellä olisi muutama toivomus. 

- Olin jo mukana alkeiskurssilla, mutta valitettavasti tipahdin kelkasta koska minun makuuni materiaali oli liikaa tietokoneella ja osa oppilaista etänä enkä tullut neuvotuksi ikään kuin kädestä pitäen niin paljon kuin olisi tarpeen ollut. Mutta en ole luovuttanut, sukututkimuksen kimppuun käyn uudestaan varmasti, kunhan opetus on lähiopetusta ja tahti sopiva, Tapsa lupaa.

Leni Heikkinen ja Tapsa Hiltunen  Kuva: Olavi Rytkönen

Tekstin, haastattelut ja  kuvat toimitti tapahtumaviikolla Olavi Rytkönen