Kieltenopiskelun merkitys tekoälyn aikakaudella

Elämme maailmassa, jossa tekoälyllä toimivat käännöspalvelut ovat jokaisen ulottuvilla. Jokaisella on taskussaan kännykkä, ja muutamalla napin painalluksella voimme kääntää tekstiä monista eri kielistä ja saada heti ymmärrettävän tuotoksen. Tämä kehitys on mullistanut viestinnän ja avannut ovia, jotka olivat aiemmin suljettuina. Vaikka tekoälypalvelut tarjoavat lukuisia etuja, kieltenopiskelu säilyttää silti tärkeän paikkansa.

Vaikka tekoäly tuottaa ymmärrettäviä ja usein myös virheettömiä käännöksiä, kieltenopiskelu on paljon enemmän kuin pelkkää käännösten ymmärtämistä. Se avaa oven kohdekielen kulttuuriin, mikä rikastuttaa elämää. Uuden kielen oppiminen tuo mukanaan uuden tavan nähdä maailma ja kokea elämä. Käännöspalvelut voivat kyllä auttaa ymmärtämään perusviestejä, mutta ne eivät voi korvata ihmisten välistä aitoa yhteyttä. Ne voivat olla epätarkkoja tai kontekstitajuttomia. Kulttuurisidonnaiset ilmaisut, sanaleikit ja idiomit voivat jäädä kääntämättä oikein, mikä voi johtaa väärinymmärryksiin. Kulttuurisen kontekstin taju auttaa välttämään kulttuurisia virheitä ja mahdollistaa syvällisemmän ja aidomman vuorovaikutuksen syntymisen. Vaikka tekoäly onkin erinomainen apu kieltenopiskelussa, on tärkeää pystyä arvioimaan sen tuottamaa sisältöä. 

Tutkimusten mukaan uuden kielen oppiminen parantaa aivotoimintaa ja kognitiivisia kykyjä. Vieraan kielen oppiminen on nimittäin monimutkainen prosessi: täytyy painaa mieleen äänteitä ja sanoja sekä tottua uudenlaiseen lauserakenteeseen. Aivoissa tapahtuu tällöin paljon. Hermosolujen välille syntyy uusia yhteyksiä ja muisti paranee. Monikielisillä ihmisillä on usein parempi kyky ratkaista ongelmia, ajatella joustavasti ja keskittyä. Tästä on hyötyä monenlaisissa tilanteissa.

On olemassa paljon erilaisia sovelluksia, joilla kieltä voi opiskella itsenäisesti. Vuorovaikutuksella ja yhdessä oppimisella on kuitenkin iso merkitys. Yhdessä pohtiminen, ajatusten vaihtaminen sekä kyseenalaistaminen rikastuttavat oppimisprosessia ja syventävät ymmärrystä. Kun opitaan yhdessä, syntyy luonnollinen tukiverkosto, joka kannustaa ja motivoi pysymään opiskelutavoitteissa. Yhteisöllisyys tekee oppimisesta paitsi tehokkaampaa myös mielekkäämpää, sillä jaetut onnistumiset ja haasteet vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kieltenopiskelu tarjoaa siis monenlaisia etuja, jotka eivät ole saavutettavissa pelkästään käännöspalveluiden avulla. Se rikastuttaa elämää, lisää kognitiivista toimintaa ja mahdollistaa aidommat yhteydet ihmisten välillä. Siksi on tärkeää ja merkityksellistä opiskella kieliä myös tekoälyn aikakaudella.

Marjo Markkanen
Kuopion kansalaisopiston kielten suunnittelijaopettaja, innokas sukututkija ja saksalaisen kulttuurin harrastaja.

Kolumni ilmestyi Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä syyskuun 2025 lopussa.

Syksy saapuu – ja niin saapuu myös kansalaisopistojen kurssihulina!

Kesän jälkeen tekee hyvää ravistella aivot hereille ja sukeltaa uuteen – vaikka villasukat jalassa ja kahvikuppi kädessä. Kansalaisopistot ympäri Suomen avaavat ovensa kaikille uteliaille oppijoille, olitpa sitten ensikertalainen tai vanha konkari. Tarjolla on kaikkea maan ja taivaan väliltä: taideaineita, kieliä, käsitöitä, liikuntaa, kokkailua ja tietotekniikkaa – eli juuri niitä taitoja, joilla pärjää arjessa. Ja jos lähikurssille ei ehdi, ei hätää – verkkokurssit odottavat klikkausta, vaikka pyjamassa!

Kansalaisopistojen perusrahoituksen leikkaaminen on valitettavasti jälleen esillä valtakunnallisena säästökohteena. Valtiovarainministeriön budjettiehdotus vuodelle 2026 uhkaa leikata kansalaisopistojen rahoitusta 11 miljoonalla eurolla. Ja kyllä, se kirpaisee – etenkin kun jo aiemmin leikattiin 12,5 miljoonaa. Vapaata sivistystyötä tekevät opistot ovat monen kansalaisen henkireikä. Opistojen kautta pääsee kohtuullisen huokealla hinnalla harrastusten pariin. Kyse ei ole pelkästään viihteestä, vaan monet taidot ovat hyödyllisiä tai jopa välttämättömiä arjessa.

Kansalaisopistot toimivat läpi Suomen ja siten edistävät kansalaisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen. On todella harmillista, jos vapaan sivistystyön yhteiskunnallista merkitystä ei osata arvostaa yhtenä demokratian peruspilarina.

Kansalaisopistot eivät ole vain oppimisen keitaita, vaan myös hyvinvoinnin supervoimia. Nyt on aika päättää, mitä teet, kun ilmat viilenevät ja tuuli puhaltaa puissa. Haluatko oppia uutta, päivittää taitojasi tai hypätä ihan uusille urille? Meillä on kursseja joka lähtöön – nopeita, hitaita, verkossa, livenä, aamulla, illalla... kuin buffet, mutta aivoille. Tule mukaan, Innostu ja onnistu – opiskelu kannattaa aina! ilmoittaudu kursseille verkkokaupassamme ja syksysi ei taatusti ole tylsä!

Kirsti Turunen
Kirjoittaja on ahkera mummoilija ja puutarhaa vapaa-aikoinaan rapsuttava Kuopion kansalaisopiston rehtori.

Kolumni ilmestyi Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä elokuun 2025 lopussa.

Perustaitojen merkitys muuttuvassa maailmassa

Nykymaailmassa teknologian ja erityistaitojen aikakaudella myös perustaitojen merkitys korostuu entisestään. Perustaidot muodostavat vankan pohjan, jonka varaan kaikki muut taidot ja osaaminen rakentuvat. 

Suomalaisista nuorista noin 20 prosentilla ja aikuisista noin 10 prosentilla on niin heikko lukutaito, ettei se riitä yhteiskunnassa toimimiseen. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat perustaitoja, jotka ovat välttämättömiä lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Ne eivät ainoastaan mahdollista tiedon hankkimista ja jakamista, vaan myös kehittävät ajattelukykyä ja kriittistä arviointia. Nämä taidot auttavat meitä tekemään perusteltuja päätöksiä. 

Matematiikkaosaaminen ei puolestaan rajoitu pelkästään numeroiden ja laskutoimitusten ymmärtämiseen, vaan kehittää myös loogista ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä. Matematiikan avulla voimme pyrkiä ymmärtämään ja analysoimaan ympäröivää maailmaa.

Digitaaliset taidot ovat nousseet perinteiset perustaitojen rinnalle. Kyky käyttää tietokoneita, älypuhelimia ja muita digitaalisia laitteita sekä ymmärtää niiden toimintaperiaatteita ovat lähes välttämätöntä osaamista nykypäivän yhteiskunnassa. Digitaaliset taidot mahdollistavat tiedonhankinnan, viestinnän ja monien arjen tehtävien suorittamisen tehokkaasti. Digitaitoihin liittyvät myös medialukutaito ja lähdekriittisyys, joiden avulla pystymme arvioimaan käsiin saamiemme tietojen todenmukaisuutta. 

Kestävyystaidoilla viittaavat kykyyn toimia ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Systeeminen ajattelu eli kyky ymmärtää systeemien toimintaperiaatteita ja vaikutuksia, tulevaisuusajattelu sekä arvojen ja eettisyyden ajattelu ovat keskeisiä kestävyystaitoja. Näiden taitojen avulla voimme ymmärtää ja ratkaista monimutkaisia kestävyyskysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi ympäristöön, hyvinvointiin ja talouteen.

Lisäksi vuorovaikutustaidot, kuten kyky sujuvaan kommunikointiin on välttämätön taito niin työelämässä kuin henkilökohtaisissa ihmissuhteissa. Hyvät vuorovaikutustaidot auttavat välttämään väärinkäsityksiä ja konflikteja, sekä rakentamaan luottamusta ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä.

Tekoälyn hallinta on nopeasti nousemassa yhdeksi tulevaisuuden perustaidoksi. Tekoäly mahdollistaa suurten tietomäärien analysoinnin nopeasti ja tarkasti, mikä voi auttaa meitä luomaan oikeudenmukaisemman ja tehokkaamman yhteiskunnan. Tekoälyn käyttö vaatii käyttäjältä perustason digiosaamista lisäksi kykyä muotoilla selkeitä kysymyksiä sekä kriittistä ajattelua tulosten arvioimiseksi.

Perustaitojen merkitys ei siis ole vähentynyt, vaikka maailma muuttuu ja kehittyy. Perustaidot muodostavat kokonaisuuden, jonka avulla pystymme sopeutumaan jatkuvasti muuttuvaan maailmaan. Muun muassa kansalaisopistot tarjoavat matalan kynnyksen, käytännönläheistä ja helposti saavutettavaa oppimista elämän eri osa-alueilla.

Marianne Heikkonen
Kuopion kansalaisopiston koordinaattori Kappas Kaposta-hankeessa, jossa tärkeimpänä tavoitteena on vahvistaa opiskelijoiden perustaitoja.

Kolumni ilmestyi Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä toukokuun 2025 lopussa.

Afrikkalaisen Ubuntun viisautta päivääsi

Oletko kuullut Ubuntusta? Se on afrikkalainen filosofia ja tarkoittaa: ”Minä olen, koska sinä olet.”

Ubuntun viesti kertoo toivosta, rakkaudesta, anteeksiantamisen voimasta ja sopusoinnussa elämisestä. Mikä onkaan tähän aikaan tärkeämpää. 

Ubuntu tunnistaa ihmisyyden monimuotoisuuden lahjana, jossa kulttuurisesta, etnisestä, poliittisesta ja uskonnollisesta monimuotoisuudesta muodostuva rikkaus nähdään ihmisiä yhdistävänä voimana. Sen sanoma kutsuu meitä kävelemään yhdessä kohti hyvää ihmisyyttä. 

Sain ensimmäisen kosketukseni Ubuntun filosofiaan jo vuosia sitten Desmond Tutun ja Nelson Mandelan kirjojen kautta. Myös Tutun lapsenlapsen Mugni Ngomanen kirja Everyday Ubuntu antoi minulle paljon ajateltavaa. Sen pohjalta jaan tässä muutaman Ubuntun viisauden.

Ubuntun mukaan hyvän huomaaminen toisissa vahvistaa omaa uskoamme hyvään. Avaa siis silmäsi, katso ympärillesi ja päätä nähdä hyvää toisissa. On tärkeää muistaa, että kukaan ei synny hankalaksi tai vihaamaan toista. Ubuntu on sen näkemistä, että meissä jokaisessa on jotakin valtavan hyvää ja kaunista. 

Ubuntun ytimessä on hyvä vuorovaikutus. Se on vahvan yhteyden rakentamisen pohja. Opettele siis kuuntelemaan niin, että todellakin kuulet toista. Mielen, sydämen ja korvien avaaminen auttaa meitä näkemään toiset itsessämme.

Ubuntu opettaa, että me kaikki tarvitsemme toivoa elämäämme. Toivoa voi vahvistaa, joten tutki rohkeasti, mikä antaa sinulle luottamusta ja ravitse sitä.

On tärkeää kyetä haastavissa ihmissuhteissa astumaan toisen ihmisen kenkiin ja katsomaan elämää myös hänen näkökulmastaan. Viisautta on säilyttää avoin mieli ja kyky muuttaa mielipidettä. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia. 

Anteeksiannon voima on uskomaton. Anteeksianto on sitä, että laskemme kuorman itsestämme ja toisista pois. Ubuntu opettaa, että jos kokonaiset kansakunnat kykenisivät anteeksiantoon, sotia voitaisiin estää. Jos perheet ja suvut kykenisivät antamaan anteeksi, siteet ja yhteydet palautuisivat. Anteeksiannon kautta elämä voi jälleen kukoistaa.

Sinulla ja tavallasi elää on merkitystä! Pienillä teoilla on suuria vaikutuksia niin ympäristön näkökulmasta kuin henkilökohtaisella tasolla. On tuhansia pieniä tekoja, joita voimme tehdä päivittäin ja samalla rakentaa maailmasta parempaa paikkaa kaikille.

Mielestäni juuri nyt on tärkeää vahvistaa yhdessä elämisen taitoa. Keskitytään erojen sijaan siihen, mikä meitä yhdistää ja ammennetaan voimaa toisistamme. Uskon, että pitämällä huolen omasta mielenmaisemastamme ja rauhasta sisällämme, voimme vahvistamme myös ulkoista maailmanrauhaa. 

 Kääritäänkö siis hihat yhdessä ja ryhdytään hommiin? 

Hanna-Reetta Metsänheimo
Kuopion kansalaisopiston ainealueen terveys ja hyvinvointi suunnittelijaopettaja, joka vahvasti uskoo yhteisöllisyyden positiiviseen muutosvoimaan.

Kolumni ilmestyi 30.1.2025 Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä.

Hochpunkt – kohokohta

Tätä saksankielisiä sanaa yksi entinen, jo edesmennyt kuorolainen käytti puhuessaan viikoittaisesta kuoroharjoituksestamme. Hän oli laulanut kuorossa melkein koko elämänsä ja nautti siitä niin paljon, että kuoroharjoitukset olivat todellakin hänen viikkonsa kohokohtia. Eipä tuo tietysti ole ihmekään, onhan laulamisella ja varsinkin kuorolaulamisella todettu tutkimustenkin mukaan olevan paljon erilaisia hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. 

Laulaminen on fyysistä toimintaa, joka vaatii hengityslihasten ja keuhkojen aktiivista käyttöä. Yleensä kuoroharjoituksen aluksi venytellään, aktivoidaan lihaksia ja haetaan hyvää, luontevaa ryhtiä. Lisäksi tehdään hengitysharjoituksia, sihistään ja puhistaan. Keho lämpiää ja virittyy lauluun. Lihakset ja hengitys vahvistuvat ja sydämen syke tasaantuu. Oman äänen ja koko kuoron äänen värähtely tuntuu kehossa. Se on ihana tunne!

Monet kuorolaisistani sanovat kuoroharjoituksen päätteeksi olevansa tosi virkeitä, vaikka joskus harjoituksiin lähteminen kiireisen työpäivän jälkeen on väsyttänyt. Laulaminen kuorossa on aikamoista aivojumppaa. Pitää oppia laulujen sanoja, omat stemmat, säädellä omaa ääntään ja sopeuttaa se toisten ääniin. Ja mikä tärkeintä, seurata kuoronjohtajaa. Eikä siinä kaikki, joskus lauluihin otetaan mukaan myös koreografiaa. Siinäpä aivot saavat haastetta kerrakseen. Aivot kuitenkin tykkäävät haasteista ja kuin huomaamatta, samalla olokin virkistyy.

Kuoroharjoituksissa koetaan joskus myös suuria tunteita. Laulujen sanat saattavat koskettaa kuorolaisen omaa elämän tilannetta tai ovat muuten koskettavat. Silloin lauletaan silmät kosteina ja kuoronjohtajankin on nieleskeltävä pitääkseen tunteensa hallinnassa. Joskus laulu menee niin syvälle, että ihokarvat nousevat pystyy. Välillä joku kuorolainen näyttää käsivarttaan ja silloin tiedän, osui ja upposi. Laulaminen antaa siis mahdollisuuden käsitellä tunteita. Lisäksi stressihormoni vähenee ja mielialaa parantavat hormonit lisääntyvät.

Yksi merkittävä vahvuus kuorolaulussa on yhteisöllisyys. Se, että kuulun tähän porukkaan. Kun koko kuoro harjoittelee kovasti jotain vaativaa laulua ja sitten se alkaa onnistua, on riemu yhteinen. Joskus onnistuneella keikalla tulee suorastaan flow-tila, jolloin kaikki luonnistuu ja tuntuu mahdolliselta. Kuoro soi ja heittäytyy lauluihin niin, että se ei jätä ketään kylmäksi, ei laulajia, eikä kuulijoita.

Joissakin kuoroissa myös tehdään yhdessä muutakin kuin lauletaan. Voidaan järjestää esimerkiksi pikkujouluja tai kevätkarkeloita. Kuoro sosiaalisena ympäristönä tarjoaa mahdollisuuden vaikkapa uusiin ystävyyssuhteisiin ja osallistumisen kulttuurisiin tapahtumiin. Se voi olla myös tärkeä sosiaalinen tukiverkko, joka auttaa ylläpitämään aktiivista elämäntapaa ja henkistä vireyttä.

Iloa, naurua ja iho kananlihalla -tunteita on koettu Kuopion kansalaisopiston kuoroissa ja lauluyhtyeissä, ja ne ovatkin monien viikon kohokohta. Mikä on sinun viikon kohokohtasi?

Ulla Aspegrén
Kuopion kansalaisopiston laulun opettaja ja kuoronjohtaja, joka kannustaa positiivisessa ilmapiirissä laulajia rohkeaan heittäytymiseen, eläytymiseen ja tunnelmointiin.

Kolumni ilmestyi 31.10.2024 Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä.

Tiedä, mitä syöt

Työpöytäni laatikosta osui silmään ruokamessuilta mukaan tarttunut rintanappi, jossa luki ruohonvihreällä pohjalla Tiedä, mitä syöt. Koko kesän ja syksyn olen totisesti tiennyt, mitä suuhuni laitan, kun luonto ja puutarha on luovuttanut satoaan. 

Kesäkurpitsaa oikein ja nurin, keittona, pihveinä, paistoksena ja kakkuna. Perunaa perinteisesti tillitupsun ja voinokareen kanssa, mutta usein myös yrttiöljyn maustamana salaattina. Makeat kirsikkatomaatit sujahtivat suuhun sellaisenaan, mutta superherkkua niistä tuli myös uunissa paahdettuna, samoin kuin punajuurista. Päälle valuttelin hunajaa, jonka ahkeroineet mehiläiset asuvat pesissään vajaan kilometrin päässä. 

Uutena viljelykokeiluna oli mangoldi, joka yllätti helpolla kasvatuksella ja suurella sadolla. Lehtiä napsin salaattiin, paistoin pannulla ja täytin kääryleiksi. Satoisa vihannes kestää lehtikaalin tavoin hyvin kylmää, joten sitä saa nauttia pakkasiin saakka. 

Omenapuuni piti välivuoden, mutta ystäväni puusta omenia riitti minunkin tarpeisiini. Uunissa pehmennetyt kanelin höystämät omenalohkot ovat talvella herkkua maustamattoman jogurtin kera tai kaurapuuron aateloijana. Naapurilta saadun chilisadon tulistama omenahillo höystää hienosti syksyn pataruokia. 

Maaseudulla varttuneena kasvimaa ja oman sadon säilöminen talven varalle on tullut perintönä, samoin kuin marjastus. Ja miten ihanalle mustikka talvella maistuukaan, kun liitän siihen muiston isän kanssa tehdystä marjaretkestä. 

Sen lisäksi, että hyvin valittu ruoka ravitsee meitä, sen kautta voimme myös luoda muistoja ja osoittaa välittämistä toisille ihmisille. Ruoka on myös mitä suurimmassa määrin arvovalinta. Haluammeko tietää, mistä syömämme ruoka on peräisin? Miten se on kasvatettu ja tuotettu? Kaikilla ei ole mahdollisuutta kasvattaa itse suuhunpantavaa, mutta useimmilla meistä on mahdollisuus mennä metsään ja hyödyntää upeaa marja- ja sienisatoamme. Lähes kaikilla on mahdollisuus valita, mitä ruokaa poimii ostoskoriinsa. Valitsemalla kotimaista arvostamme myös hienoa ruokakulttuuriamme sekä ruuan eteen tehtyä työtä koko tuotantoketjussa. Viisaat valinnat, kuten kasvisten lisääminen, vähentävät myös ruokatuotannon ympäristökuormitusta. 

Hyvä ruoka on myös osa hyvää arkea.  Yhdessä valmistettu ja nautittu ateria edistää myös sosiaalista kestävyyttä. Mitä monitahoisempia merkityksiä ymmärrämme ruualla olevan, sitä enemmän kiinnitämme huomiota siihen, kuka sen on valmistanut, miten ja missä se on tehty tai minkälaisen reitin se on kulkenut. Pidetään huolta itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme, lautasellinen kerrallaan. 

Anu Korhonen
Kuopion kansalaisopiston kotitalousopettaja ja innokas siirtolapuutarhuri.

Kolumni ilmestyi 26.9.2024 Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä.

 

Kielten opiskelua uusin menetelmin ja uteliain mielin

Viime vuosina kieltenopiskelijoiden määrä opistossamme on vähentynyt ja olemme joutuneet miettimään tapoja, joilla voimme turvata kattavan kielikurssivalikoiman ympäri laajaa toimialuettamme. Valitettavasti varsinkin maaseutualueella kielikursseja on jouduttu perumaan vähäisen opiskelijamäärän takia. On ollut harmittavaa perua kurssi, jolle olisi ollut tulossa vain harva, mutta sitäkin innokkaampi kielenharrastaja. Siksi olemme pohtineet, miten voisimme varmistaa heille jatkon rakkaan harrastuksen parissa, ja kokeilleet opetusta verkon välityksellä. Alla olevat sitaatit ovat poimintoja opiskelijoiden antamista kurssipalautteista. 

”Tuntui, että sai loistavaa ja laadukasta opetusta riippumatta siitä, pääsikö luokkahuoneeseen fyysisesti paikalle vai opiskeliko etänä.” 

Erittäin suosittua on ollut samanaikainen lähi- ja etäopetus, jossa opettaja on paikan päällä luokassa ja opiskelijat voivat itse valita, tulevatko luokkaan vai osallistuvatko opetukseen kotoa käsin. Tällaisia kielikursseja on tarjolla sekä Kuopiossa, Nilsiässä että Juankoskella. Osa kurssilaisista haluaa tulla aina paikan päälle, osa taas valitsee tilanteen, esim. säätilan tai oman terveydentilan perusteella, lähteekö mukaan luokkaan vai opiskeleeko etänä. Kurssit mahdollistavat opiskelun myös kauempaa, eikä sitä tarvitse keskeyttää vaikkapa lomamatkan ajaksi. Tämän lisäksi meillä on tarjolla reaaliaikaista etäopetusta, jossa kaikki opiskelijat ja myös opettaja osallistuvat kurssille etänä. Näille kursseille voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa ja niillä voikin tutustua uusiin ihmisiin hyvinkin kaukaa. 

”Tein kurssin täysin etänä ja katsoin luennot nauhoitteelta. Itselleni tämä on helpoin ja tehokkain tapa oppia.” 

Useat verkkokurssiemme opettajat tekevät oppitunnista nauhoituksen, jonka opiskelija voi katsoa itselleen sopivaan aikaan, jos ei jostain syystä pääse osallistumaan tunnille. Tämäkin on koettu hyväksi, sillä silloin ei pitkänkään poissaolon aikana jää jälkeen muista. 

”Omaan opiskelutahtiin tehtävät kurssit ovat hyviä, koska ei ole aina mahdollista osallistua nettikursseille tiettyyn aikaan.” 

Tarjoamme myös ajasta riippumattomia verkkokursseja, jotka opiskelija voi suorittaa juuri itselle sopivaan aikaan. Näillä kursseilla opiskelija tutustuu itsenäisesti opetusmateriaaliin ja tekee siihen liittyviä tehtäviä. Erilaisten verkko-opetusmuotojen avulla pystymme siis tarjoamaan opetusta erilaisiin elämäntilanteisiin. Utelias mieli auttaa myös verkko-opiskelussa ja kielen lisäksi siinä oppii myös digitaalisia taitoja. Kokeile sinäkin! 

Nyt sinun on myös mahdollista vaikuttaa lukuvuoden 2024–2025 kurssitarjontaan omalla alueellasi. Keräämme parhaillaan kurssitoiveita. Käy kotisivullamme ja kerro, mikä olisi se kurssi, joka kiehtoisi sinun uteliasta mieltäsi. 

Kirjoittaja on Marjo Markkanen, Kuopion kansalaisopiston kielten suunnittelijaopettaja, joka harrastaa vapaa-ajallaan sukututkimusta.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä 25.1.2024.

Kielten suunnittelijaopettaja Marjo Markkanen (oik.) opettaa Kuopion kansalaisopistossa myös saksaa.

Arki, pyhä – ja uusi alku

Ainahan sitä joulun alla puhistaan kiirettä ja joulustressiä. Joulustressi on parhaimmillaan kivaa stressiä. Lahjoja ostaessa ja ruokia valmistaessa ajatellaan lämmöllä läheisiä ja heidän toiveitaan. Toisaalta moneen jouluun kuuluu budjetin venyttelyä, hikisiä siivoiluja, suvun ja perheen odotusten paineita, tiskin ja hellan välissä uurastamista sekä pettymyksiä täyttymättömistä toiveista.  

Jokaiselle joulunviettäjälle soisi mahdollisuuden rauhoittumiseen kaiken tohinan ja stressin jälkeen, mahdollisuuden nauttia juuri omannäköisestä ja omankokoisesta joulusta.  

Terveelliseen ruokailuun liittyy sanonta, jota joulun aikaan kuulee: ”Ei ole väliä sillä, miten syö joulun ja uuden vuoden välillä, vaan sillä miten syö uudenvuoden ja joulun välillä.” Tämä sama ohje taitaa päteä muuhunkin kuin syömiseen. Ei se haittaa, jos me hieman joulun aikaan touhotamme ja stressaamme, kunhan taito huolehtia itsestä ja omasta hyvinvoinnista säilyy pitkillä arjen suorilla, pyhien välillä.  

Sellainen vanhaltakin kalskahtava sana kuin ”kansalaistaito” on jälleen noussut puheeseen. Millaisia kansalaistaitoja me nykyaikana tarvitsemme? Tulee osata talousasioita ja on osattava asioida nettipalveluissa. On ymmärrettävä omien kulutusvalintojen ympäristövaikutuksia. Tietysti maailman tilanteen ollessa epävarma, varautumisen taidot nousevat tarpeellisten taitojen joukkoon. Näihin taitoihin kuuluu varautuminen esim. sellaiseen tilanteeseen, jossa sähkönjakelu häiriintyisi. Kansalaistaitoihin kuulunee myös mm. medialukutaito, taito seuloa objektiivista ja olennaista näkökulmaa esiin maailman moninaisesta tietotulvasta.  

Hyvinvointitaidot voi niin ikään nimetä kansalaistaidoksi. Tietenkin perusterveys, turvallisuus ja toimeentulo ovat kivijalkoina hyvinvoinnille. Mutta hyvinvointi koostuu monista muistakin asioista. Haluamme kokea olevamme osaavia ja merkityksellisiä. Tarvitsemme toisia ihmisiä ympärillemme, haluamme olla osallisina, tasa-arvoisina jäseninä jossakin ryhmässä, ehkä perheessä tai vaikkapa urheilujoukkueessa. Työ, harrastukset, yhdistystoiminta, opiskelu tarjoavat meille mahdollisuuksia löytää uutta, jakaa ajatuksia, haastaa itseämme, olla luovia, iloita onnistumisista. Hyvinvointitaitoihin kuuluu myös taito hiljentyä ja levätä (muulloinkin kuin joulunpyhinä).  

Kun perusasiat ovat kunnossa, hyvinvointitaitojen kehittäminen on paljolti omissa käsissämme. Ei ole tarvetta tehdä suurellisia, julkisia uudenvuodenlupauksia. Silti voi miettiä minkäkokoisin askelin tulevana vuonna voisi kulkea kohti parempaa vointia ja mieltä. Oman hyvinvoinnin eteen tehdyt teot voivat parhaimmillaan laittaa hyvän kiertämään ja koitua muidenkin iloksi.  

Anna Pohjalainen. Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston apulaisrehtori, joka arvostaa kestävää elämäntapaa ja keskusteluja ystävien kanssa. 

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä  30.12.2023.

Apulaisrehtori Anna Pohjalainen.

Tehtiin hyvää yhdessä

Mitä kansalaisopiston kurssi “Iskelmien ystävät” on merkinnyt vuonna 2023?

Viikot alkoivat rattoisasti, kun heti maanantaisin oli lauluharjoitukset. Harjoittelimme uutta esitystä “Muistan kuumaa nuoruuttain”. Harjoittelu oli tavoitteellista ja motivoivaa, olihan kesällä tiedossa useita esiintymisiä. Muistia joutui kehittämään, että laulujen sanat painuivat mieleen. Laulaminen vahvisti fyysistä kuntoa ja toi hyvää mieltä. Kurssilla on mukavia ihmisiä, joista on tullut hyviä ystäviä.

Olvi-säätiön apurahan turvin pystyimme järjestämään ilmaiskonsertteja, joita pidimme ympäri maakuntaa tusina kertaa ja niissä kohtasimme kaikkiaan yli tuhat kuulijaa. Monet kuulijat tulivat kiittämään esitysten jälkeen, miten he olivat kokeneet laulukonsertit mukavana ja mieltä virkistävänä.

Syksystä 2022 lähtien kävimme pienryhmissä pitämässä laulutuokioita palvelu- ja hoitokodeissa. Oli ilahduttavaa, kuinka innoissaan asukkaat olivat näistä laulutuokioista. Jopa sänkyyn hoidettavat ihmiset lauloivat meidän mukana tuttuja iskelmiä ja vanhoja koululauluja. Kovasti meitä toivotettiin tulemaan uudelleen. Kaikkiaan laulutuokioita pidettiin 30 kertaa ja ne tavoittivat lähes 800 henkilöä.

Laulaminen on yhdistänyt kurssilaisia ja pienryhmässä kävimme jopa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla esiintymässä ihan ilman kurssin ohjaajaa.

Hyväntekeväisyyteen osallistuimme lahjoittamalla Joulupuu-keräykseen oman rahan lisäksi yhden esiintymisestä saadun palkkion, yhteensä 500 euroa käytettäväksi lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukemiseen. Lisäksi eräs laulaja keksi villasukkatempauksen. Kaikkiaan kertyi yli 60 sukkaparia ja lapasia sekä pipoja, jotka kävimme luovuttamassa laulun kera asunnottomien palvelukeskukseen.

Kansalaisopiston kurssin myötä olemme tehneet hyvää itsemme lisäksi myös monille vanhuksille, joille ei ole liiemmälti kulttuuria tai muuta mielen virkistystä tarjolla. Innolla odotan, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Nimimerkki “Yksi kurssilainen”

Iskelmien Ystävät keväällä 2023.

Paljon muutakin kuin itsetehty

Käsitöiden tekeminen on vanha perinne. Vaikka monen elämässä kiire ja teknologia ovat läsnä, on käsitöillä edelleen vahva paikka arjessamme. Ne tarjoavat monenlaisia hyötyjä niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja ovat muutakin kuin vain ajanvietettä. Käsitöiden hyödyllisyydestä puhuminen on tärkeää, sillä siten voidaan kannustaa ihmisiä sisällyttämään käsityöt myös osaksi heidän omaa arkeaan.

Käsitöiden tekemisellä on useita konkreettisia hyötyjä. Käsillä tekeminen voi auttaa rentoutumaan, tai se voi olla erinomainen tapa vähentää stressiä. Monet ihmiset kokevat, että esimerkiksi neulominen, sorvaaminen tai muiden käsityölajien parissa työskentely auttaa heitä keskittymään hetkeen sekä unohtamaan arjen huolet. Tämä stressin lievitys voi puolestaan parantaa henkistä hyvinvointia.

Käsitöillä on positiivinen yhteys myös fyysiseen hyvinvointiin ja kehitykseen. Monet käsityöt edellyttävät tarkkuutta ja hienomotoriikkaa, minkä vuoksi niiden voidaan ajatella kehittävän myös aivojen sekä käsien toimintaa. Toisaalta esimerkiksi neulominen voi olla hyvä tapa ehkäistä nivelongelmia, tai sen avulla voi myös lievittää kipua.

Käsitöitä voidaan tarkastella myös ekologisesta näkökulmasta. Käsin tehdyt esineet ovat yleensä kestävämpiä kuin vastaavat massatuotetut esineet. Toisaalta ne voivat vähentää ympäristön kuormitusta, sillä useat käsitöiden tekijät käyttävät kierrätysmateriaaleja ja pyrkivät vähentämään jätettä. Tämä on yksi askel kohti kestävämpää tulevaisuutta. Lisäksi taloudellisuus ja tunnearvo liittyvät vahvasti käsitöihin, sillä monet ihmiset tekevät käsitöitä lahjoiksi perheelleen ja ystävilleen. Tämä ei pelkästään säästä rahaa, vaan se myös lisää henkilökohtaista arvoa lahjoille. Itsetehty lahja on useassa tilanteessa paljon merkityksellisempi kuin ostettu tuote, ja se tuottaa hyvää mieltä sekä lahjan saajalle että antajalle.

Käsitöiden tekeminen voi myös yhdistää ihmisiä. Käsityöharrastukset ovat usein sosiaalisia ja samalla ne tarjoavat mahdollisuuden jakaa tietoa ja taitoja muiden kanssa. Tämä yhdessä tekeminen voi osaltaan edistää yhteisöllisyyttä ja auttaa luomaan uusia ystävyyssuhteita.

Käsitöillä on siis monia hyödyllisiä puolia, jotka ulottuvat henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista ekologisiin ja taloudellisiin etuihin sekä yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Ne tarjoavat mahdollisuuden jättää arjen kiireet taakseen ja luoda jotain ainutlaatuista omilla käsillään. Muuttuvan maailman keskellä onkin tärkeää muistaa käsitöiden hyödyllisyys ja niiden merkitys paremman elämän rakentamisessa sekä välittää arvokasta käsityökulttuuria myös tuleville sukupolville.

Konsta Tiihonen. Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston kädentaitojen suunnittelijaopettaja, joka lapsena haaveili tulevansa Spidermaniksi, mutta nyt aikuisena hän ymmärtää, että ne ovatkin käsitöitä harrastavat ihmiset, jotka pelastavat maailman. 

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä Kuopion kansalaisopiston loka-marraskuun 2023 kolumnina.

Kädentaitojen suunnittelijaopettaja Konsta Tiihonen kuvassa vasemmalla.

Harrastamisesta intoa kaamokseen

Vapaa-ajan harrastukset tarjoavat hyvää vastapainoa arjen kiireille ja työelämän alati kasvaville vaatimuksille. Itselle tärkeiden asioiden tekeminen tukee hyvinvointia ja sen voimauttava vaikutus heijastuu jaksamiseen. Harrastus voi tarjota myös mahdollisuuden uuden oppimiseen sekä kasvuun ja kehittymiseen. Oppiminen on sekä etsimistä että löytämistä, ja se pohjautuu haluun tehdä.

Oppiminen ei aina tarkoita tyhjiön täyttämistä, vaan se voi olla myös jo omaksutun täydentämistä. Harrastuksen kautta oppiminen ei välttämättä ole tavoitteellista, vaan sen sijaan se voi olla vähittäin ajan myötä rakentuva prosessi, jossa vanhojen, jo opittujen, tietojen ja taitojen käyttäminen luo uutta. Parhaimmillaan tämä on koko elämän läpi toteutuvaa tekemistä, jossa oman vapaaehtoisen tekemisen kautta saatava mielihyvä pitää motivaatiotason korkealla.

Kansalaisopistossa opiskeleminen tarjoaa hyvän kanavan harrastamalla oppimiseen ja omien taitojen hyödyntämiseen sekä itsenäiseen tekemiseen ja yhdessä olemiseen. Useiden eri ainealueiden sisällöistä löytyy tarjontaa niin senioreille, työikäisille sekä lapsille ja nuorille. Valittavana on niin viikonlopun mittaisia kuin koko lukuvuodenkin ajan säännöllisesti kokoontuvia kursseja, joista jokainen voi poimia itselleen sopivimman vaihtoehdon.

Tämän syksyn aikana on Kuopion kansalaisopistossa ollut havaittavissa myönteinen piirre kursseille ilmoittautumisessa. Esimerkiksi useimmat kuvataiteen, mutta myös kirjallisuuden ja näyttämötaiteen kurssit ovat keränneet kiinnostuneita osallistujia varsin nopeasti ja opiskelijoita on varasijoillakin runsaasti. Myös aivan uusia kursseja on saatu käynnistymään. Tämä kertonee osaltaan koronanjälkeisen tilanteen kehittymisestä vähitellen kohti normaalia – ihmiset ovat jälleen uskaltaneet lähteä etsimään uusia elämänsisältöjä harrastamisen kautta.

Harrastuksen aloittaminen on useimmiten myönteinen kokemus – siihen voi liittyä pitkän aikavälin haaveen toteutuminen, mutta toisinaan siihen samalla kytkeytyy epävarmuuden tunne. Taustalla voi olla moni tekijöitä, vaikkapa epävarmuus omasta osaamisesta. Sitoutuminen pitkäjänteiseen tekemiseen voi sekin askarruttaa. Kynnyksen ylittäminen vaatii aina halun astua eteenpäin, ja useimmiten haaste kannattaa ottaa vastaan. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että kynnys tulisi ylittää korkealle astuen, vaan askel tulisi pikemminkin sovittaa itselleen sopivaksi – harvoinpa mikään asia tuntuu nautinnolta, jos siihen sisältyy suorittamisen pakko.

Toivottavasti oppimisen kautta mahdollisimman monelle avautuu uusia innostuksen, toiveikkuuden, löytämisen ilon ja tyytyväisyyden täyteisiä elämyksiä. Oppimisen suurenmoisimpiin piirteisiin liittyy se tosiasia, että aina on mahdollista oppia lisää, ja uutta oppimalla avautuu aina vain uusia kanavia valittavaksi. Harrastamalla oppiminen on erinomainen tapa taistella arkista harmautta ja tylsistymistä vastaan.

Juha-Pekka Pohjalainen. Kirjoittaja on Siilinjärvellä asuva Kuopion kansalaisopiston kuvataiteen suunnittelijaopettaja.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä syyskuussa 2023.

Kuvataiteen suunnittelijaopettaja Juha-Pekka Pohjalainen kuvassa vasemmalla.

Onnellinen elämä – myös ikääntyneenä

Kuopion kansalaisopiston alkavan lukuvuoden teema on Utelias mieli - Iloa hyvän olon huomiseen. Utelias ja avoin mieli on tärkeä kaikissa elämän vaiheissa. Se on itseasiassa keskeinen, kun ajatellaan esimerkiksi uuden oppimista ja hyvinvoinnin kokemusta. Uteliaan ja avoimen mielen avulla on mahdollista löytää ja kokea asioita, jotka lisäävät sosiaalista pääoma ja rikastuttavat elämää. On tärkeää tehdä asioita, joista nauttii, samoin kuin välillä rohkeasti ja uteliaasti astua kokeilemaan ja oppimaan uutta. Vaikka maailmassa myllertää, voimme itse vaikuttaa, yllättävän paljon, omaan hyvän olon kokemukseemme tekemällä mieluisia asioita ja oppimalla uutta yhdessä toisten kanssa. Kuopion kansalaisopiston kursseilla opiskelee tänä syksynä yli 9500 opiskelijaa, joista reilu 3200 on eläkeikäisiä.

Mielen hyvinvointi ja aktiivinen, omannäköinen toimijuus sekä sosiaaliset suhteet ovat merkittäviä tekijöitä hyvään ja onnelliseen elämään. Tätä tukemaan käynnistyvät nyt syksyllä, yhdessä Vanhustyön keskusliiton kanssa toteutettavat, senioreille suunnatut, maksuttomat, Hyvän Olon Olohuoneet.

Hyvän Olon Olohuone edistää ikääntymisen voimavaroja ja hyvinvoivan vanhuuden sisältöjä. Samalla se kokoaa osallistujia myönteisen vanhuuden dialogin äärelle ja edistää vanhuuden ennakointia. Ikääntyminen voi tuoda mukanaan uusia mahdollisuuksia ja uudenlaista vapautta. Saatat viettää eläkkeellä vuosikymmeniä elämästäsi. Miksi et suunnittelisi jo hyvissä ajoin juuri oman näköistäsi ja itsellesi mielekästä elämää?

Ikääntyvien ryhmä on moninainen eikä yhtä oikeaa tapaa vanheta ole. Omaa ikääntymistä kannattaa lähestyä avoimin mielin ja pohtia, mihin voi itse vaikuttaa ja millaista vanhuutta haluaa elää nyt ja tulevaisuudessa. Haastamme sinut mukaan pohtimaan, mitkä asiat ovat tärkeitä ja millaista polkua haluat kulkea.

Hyvän Olon Olohuoneet alkavat syyskuun 7. päivä klo 10-12 asumisen teemalla, jossa saadaan tietoa ja ideoita kotiin ja asumiseen. Miten sinä haluaisit asua ikääntyneenä? Miten turvallinen koti tukee ikääntymistä? Syksyn muut aiheet keskittyvät uneen, aivojen terveyteen sekä tunteisiin.

Keskustellaan mm. mikä merkitys laadukkaalla unella on hyvinvointiimme, millaiset asiat vaalivat aivojen terveyttä ja miten ottaa haltuun tunteiden vuoristorata ja kohdata sekä löytää merkitystä myös vaikeista tunteista.

Hyvän Olon Olohuoneet jatkuvat myös ensi vuonna, tammikuussa, tärkeillä hyvää ikääntymistä tukevilla teemoilla. Keskustellaan taloudellisesta mielenrauhasta ja siitä, mikä merkitys sillä on hyvään ikääntymiseen. Helmikuussa ollaan liikunnan äärellä ja puhutaan, kuinka liikunta voi tuoda iloa vuosiin. Ihmiselämän yksi tukipilareista on se, että elämä tuntuu mielekkäältä. Maaliskuussa pohdimmekin, mitkä asiat tuovat hyvää oloa omassa arjessa. Kevään viimeinen kerta pureutuu asiakirjoihin ja siihen, miten tärkeää oma ääni on saada kuuluviin asiakirjojen kautta.

Vaikka kokoontumiset ovat Kuopiossa, Puistokartanossa, myös maaseudulta - omalta kotisohvalta - osallistuminen näihin on helppoa, yksin tai ystävän kanssa. Teknistä tukea ja opastusta etäyhteyteen tarjoaa mm. yhteistyökumppanimme Savonetti.

Tavataan, Hyvän Olon Olohuoneessa, uteliain mielin ja tehdään yhdessä iloa hyvän olon huomiseen!

Kirjoittajat: Hanna-Reetta Metsänheimo, suunnittelijaopettaja, Kuopion kansalaisopisto. Hanna-Reettaa kiinnostaa ikäystävällisen yhteiskunnan rakentaminen ja arvotyöskentely. Hän innostuu helposti ja rakastaa positiivisen psykologian opiskelua. Tarja Siltanen, vanheneminen.fi koordinaattori, VTKL. Tarja on luonnossa viihtyvä futismutsi, joka näkee ikääntymisen arvokkaana elämänvaiheena.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä elokuussa 2023.

Tarja Siltanen ja Hanna-Reetta Metsänheimo

Utelias mieli, iloa hyvän olon huomiseen!

Kohta sinne taas pääsee, ainakin ilmoittautumaan, toteavat monet opiskelijamme! Kansalaisopisto tarjoaa vuosittain tuhansia kursseja, luentoja ja tapahtumia kenelle vaan itsensä kehittämiseen. Suunnittelijaporukalla pohdimme aina, mihin asiaan pitäisi keskittyä juuri nyt ja seuraavat kaksi lukuvuotta teemamme keskittyy uteliaisuuteen.  Miksi näin?

Utelias mieli auttaa meitä ymmärtämään paremmin maailmaa ympärillämme ja löytämään uusia mahdollisuuksia elämässä. Kun olemme uteliaita, meillä on halu oppia uutta ja kehittää taitojamme. Tämä johtaa usein uusiin kokemuksiin, jotka voivat tuoda meille iloa ja onnea. Uteliaisuus voi siis auttaa meitä löytämään intohimomme tai jopa tarkoituksen elämässä.

Tämä kaikki vaikuttaa myös hyvinvointiimme. Kun olemme uteliaita, pyrimme parantamaan hyvinvointiamme ja samalla voimme luoda onnellisemman ja terveemmän tulevaisuuden itsellemme, vaikka ympärillä myllertääkin. Monet asiat huolestuttavat, mutta on varmasti myös asioita, joihin voi itse vaikuttaa. Keskittymällä niihin voimme paremmin. Tällainen asia voi olla vaikka iloa tuova harrastus.  Se voi olla mitä vaan: viherkasvien hoitamista, kottaraispönttöjen nikkarointia, aarioiden virittelyä tai jotain muuta viheltelyä. Kun pääsee käyttämään taitojaan, päätään ja käsiään, elämä maistuu mukavalle! Saa antaa hetken viedä, olla vaan ja uppoutua rakkaaseen asiaan. Olisiko tämä sitä Kuopion kaupungin strategian mukaista elon paloa?

Tällä teemalla haluamme myös nostaa esille sivistyksen erilaisia merkityksiä ja luottamusta hyvään tulevaisuuteen, meille kaikille. Sivistys on mukana päivittäisessä arjessa, se ei ole mikään irrallinen suorite vaan koostuu ihan tavallisesta elämästä. Kuinka me kohtelemme toisiamme, saammeko toisen ihmisen loistamaan, elämmekö sopusoinnussa luonnon ja muiden ihmisten kanssa? Tarvitsemme kunnioittavaa suhtautumista lähimmäisiimme, niihin erilaisiinkin. Sivistys on kasvamista ja elämistä kestävästi, aineettoman kulttuuriperinnön vaalimista ahneuden ja kuluttamisen sijaan.

Jos haluat lisätä elon paloa, uteliaisuutta ja uuden oppimista elämääsi, kannattaa aloittaa pienistä asioista. Aloita kokeilemalla uusia asioita, lukemalla uusia kirjoja tai vaikka keskustelemalla uusien ihmisten kanssa. Pienet askeleet voivat johtaa suuriin harppauksiin, ja voit huomata, että olet oppinut ja kasvanut enemmän kuin koskaan ennen.

Joten, jos haluat löytää iloa hyvän olon huomiseen, kannattaa kehittää utelias mieli.

Kirsti Turunen, Kuopion kansalaisopiston rehtori, utelias viherpeukalo ja aktivistimummo.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä toukokuussa 2023.

Kuopion kansalaisopiston rehtori Kirsti Turunen.

Sivistymättömät mualaestollukat

Päläkähti mieleen tässä vanaha olettamus, jossa kaekki mualaeset näähhän mookkamaesina tyhmyilijöenä. Eeköön nyt oes jo aeka uattella asijata erjlaella? Misseepä muuvalla kylttuurija oes niin paljo ite tehty, ihan esittämiseen asti, vuessattoen aejan, ku mualla? Ee ennen vanahaan immeeset oo matkustellunna kulttuurijkokemusten perässä usseempoo kertoo kuukaavessa kaapunkeehin vyötässoleta. Ite ne on pitännä huvitukset tehhä. Nurkkatanssit, iltamat, kesäteatterit ja kyläkihhaakset. Kyllä mualla ollaan osattu, ja osataan eelleennii.

Kevät on kylien aikaa! Edellisen lukuvuoden aherrus, syksyn ja kevään harjoittelu, tuottaa upeita esityksiä ja näyttelyitä lähelle paikallisia asukkaita. Kevätnäyttelyiden upeat käsillä tekemisen taidonnäytteet saavat katsojan vilpittömän kunnioituksen tekijää kohtaan. Tarvitaan osaamista ja uskallusta yhdistää visio valmiiksi tuotteeksi asti. Konsertit, tanssit ja muut esitykset ovat tarvinneet toteutuakseen monet harjoituskerrat ja paljon innostuneita opiskelijoita. On suuri rikkaus, että kylillä on esityspaikkoja, jonne kyläläiset voivat kokoontua yhteen nauttimaan laadukkaasta, itse tehdystä ja tuotetusta kulttuurista. Kulttuurista, joka on aidosti tekijöidensä näköistä. Sillä kukapa muu kylien kulttuuriperimästä huolehtisi, jollei kyläläiset itse?

Tänä vuonna Kuopion kansalaisopiston entistä laajemman kulttuurikattauksen on mahdollistanut Taiteen edistämiskeskukselta saama apuraha, Taidesatelliitti -hanke. Sen avulla kulttuurin kokemismahdollisuuksia on voitu lisätä aimo annos harvaan asutulle maaseudulle Rautavaaralle, Kaaville, Juankoskelle ja Tuusniemelle. Rahoituksen avulla kansalaisopistossa opettavat taiteilijat pääsevät näyttämään omaa osaamistaan yksin ja yhdessä taitavien harrastajien kanssa. Hanke avaa kymmenittäin mahdollisuuksia ilmaiseen ja taitavaan tarjontaan musiikin, tanssin, taiteen ja runouden parissa. Lisää on luvassa syksyllä. Kun on kerran alakuun piästy, nii het ee olla lopettamassa.

Mutta mikä yhdistää ammattilaisten ja harrastajien tekemää kulttuuritarjontaa? No tietenkin tekemisen palo! Jokainen tehty runo, soitettu kappale tai savesta muotoiltu koriste-esine on askel sivistyneempään huomiseen. Elämme toteuttaaksemme itseämme. Tämä lukuvuosi on tarjonnut jälleen askeleita kohti unelmiamme, toiveitamme ja taitojemme karttumista. Ja se ei ole vähän se.

Jos myö mualla ee uskalleta olla ite suunnannäättäjiä, nii ee niitä oo tänne pilivin pimmein muualtakkaa tulossa. Eeköön siis hyvällä syyllä olla kerrannii pollakkaena ja esitellä uppeeta kulttuurjtarjontoo itellemmö ja muuvaltakkii tuleville, rinta rottingilla ja suut vehnäsellä. Välillä nimittäen suattaa käävä niinnii hyvin, että luvassa on kulttuurin lisäks pullakahvit.

Petra Lisitsin-Mantere, Kuopion kansalaisopiston johtava mussiikinopettaja, aeto mualaestollukka, ja ylypee siitä.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä huhtikuussa 2023.

Musiikinopettaja Petra Lisitsin-Mantere musisoimassa Musiikin Ystävien kanssa.

Esteetön ja saavutettava

Työnnän isääni pyörätuolilla, hiki kirpoaa, kun ylitämme lumipenkkoja. Käymme kaupassa ja muistelemme muistisääntöjä tunnuksiin. Miksi niitä pitää olla niin moneen paikkaan? Kenen muisti kestää?

Esteetön ja saavutettava, mutta kenelle? Onko sama kaikille reilua, jos ihmisten toimintaedellytykset ja valmiudet ovat erilaiset eri elämäntilanteissa?

Herää kysymys, osaanko itse toimia töissäni Kuopion kansalaisopistossa niin, että halukkaat voivat löytää tietoa opiskelumahdollisuuksista ja opetustapani ei sulje ketään ulkopuolelle.

Tänä talvena olen opiskellut Kuntoutuksen, tuen ja ohjauksen ea-tutkintoa ja oppinut paljon. Me ihmiset olemme niin moninaisia, vahvuuksinemme ja tuen tarpeinemme. On tosi tärkeää, että puhutaan julkisuudessa yhä enemmän siitä, miten esim. aistiherkkyys, ADHD ja autisminkirjo, lukivaikeudet tai vaikka ikääntyminen voivat vaikuttaa valmiuksiin ja taitoihin. Nämä piirteet voivat tuoda opiskeluun paljon vahvuuksia ja voimavaroja, mutta myös vaateita ymmärtää, miten opetus ja olosuhteet kannattaisi järjestää, jotta kaikkien olisi helppo olla mukana ja opiskella kullekin sopivalla tavalla.

Kyse on paljon siitä, että me opettajina ymmärrämme pysähtyä, kysyä ja kuunnella aikuisoppijaa tavoista, joilla hänen olisi helpointa oppia. Tapoja tukea oppimista on paljon, jos vaan maltamme kuulla ja rakentaa niitä yhdessä oppijan kanssa. Joskus ihan pienistäkin toimintatapojen muutoksista voi olla apua.

Työskentelen itse aikuisten kanssa, joista monet eivät ole aiemmin päässeet kouluun esim. sodan tai kalliin koulumaksun takia. Tarve kuuntelulle on suuri. On ollut hienoa jakaa ilo, kun aikuinen saa kiinni lukemisen ja kirjoittamisen ideasta. Sama riemu ja ylpeys on läsnä, kun ihmiset ovat löytäneet työpaikkoja.

Kuunnellen, kysyen, kannustaen ja kehuen voimme yhdessä saada paljon aikaan. Isä ja pyörätuoli ovat perillä, lenkki on heitetty ja osa tämän päivän esteistä ylitetty.

Johanna Jussila, kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston koulutussuunnittelija ja tasa-arvoisen ihmisyyden puolestapuhuja.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä maaliskuussa 2023

 

Se ei ole minulta pois

Poikani muutti viime kesänä Saksasta Suomeen asuttuaan ulkomailla yli kymmenen vuotta. Mukanaan hän toi auton ja eurooppalaisen ajokulttuurin: kohteliaisuuden. Aika pian hän huomasi sen isoimman eron ratin takana olevan suomalaisen ja autoaan ohjaavan eurooppalaisen välillä. Suomessa on vallalla minä-ensin -mentaliteetti, luonteemme on en-halua-missään-nimessä-antaa-sinulle-tietä. Ollessani hänen kyydissään sain kuulla tästä eroavaisuudesta monta kertaa. ”Miten ihmeessä suomalaiset ovat näin itsekkäitä, kun Saksassa, autoja täynnä olevilla baanoilla kunnioitetaan toisia ja heidät päästetään jonon väliin.”

Hänen sanansa jäivät mieleeni ja sen jälkeen olen monta kertaa pohtinut, onko se minulta pois, jos huomioin muita paremmin. Ei todellakaan.

Ne pienet asiat: ystävällinen hymy, kauniit sanat, kiitokset, tien antaminen toisille. Mikään näistä ei riistä meitä – päinvastoin. Toisten huomioinen antaa enemmän kuin ottaa. Meillä Kuopion kansalaisopistossa oli ystävänpäivän aikoihin Huomaa hyvä -kampanja. Samalla me laitoimme Puistokartanon seinille Hyvän mielen lauseita, kuten ”Kiitollisuus on vastalääke jatkuvalle tyytymättömyydelle ja enemmän haluamiselle.” ja ”Itselle tärkeät ja merkitykselliset asiat tekevät meistä aidosti onnellisia.”

Vaikka joistakin nämä lauseet saattoivat tuntua kliseiltä, niiden takaa pilkotti vankka totuus: positiivisuus on taito, jonka voi oppia. Harjoittamalla arjen pienten ilojen huomaamista ja kohtaamalla muut samoin kuin me itse haluamme tulla kohdatuiksi, pääsemme jo pitkälle. Tutkimusten mukaan kiitollisuus ja kiitoksen antaminen ovat erinomaisia tapoja lisätä hyvää oloa ja onnellisuutta.

Suomi oli viime vuonna jo viidettä kertaa maailman onnellisin maa. Meistä sisäänpäin kääntyneistä tuppisuusuomalaisista tämä kuulostaa hullulta. Meidän ohjeemmehan on ollut jo vuosituhansia: kell' onni on, se onnen kätkeköön. Olemmeko me samalla kätkeneet myös aidon, sydämestä kumpuavan toisten huomioimisen?

Toivottavasti emme! Näytetään muille, että välitämme heistä ja että he ovat tärkeitä. On hyvä muistaa, meidän maailmamme on sellainen, miten muut meitä kohtelevat. Aloitetaan niistä pienistä asioista. Kohdataan tuntemattomatkin hymyssä suin ja jaetaan tunnustusta muille. Ja mitäpä, jos seuraavalla kerralla, kun joku pyrkii autojonon väliin, niin annetaan hänelle tietä. Tämähän ei pidennä meidän matkaamme kuin parilla sekunnilla. Ja sehän ei ole meiltä – minulta pois.   

Maija Voutilainen, kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston tiedottaja, joka sydän läikähtää iloisista silmistä ja ystävällisestä hymystä.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä helmikuussa 2023. 

Pitäisiköhän putkeen tehdä mutka?

Helsingin Sanomien kolumnisti pohdiskeli taannoin, että kirjallisuudessa - kuten myös somessa - voi päätyä tietynlaiseen turvakuplaan. Some nostaa silmiesi eteen sellaista, mistä algoritmit laskevat sinun tykkäävän, samoin luettavaksi tulee herkästi valittua tietyn tyylistä kirjallisuutta. 

Eipä siinä mitään, tietysti jokainen saa nauttia sellaisista kirjoista, joiden parissa viihtyy. Mutta joskus voisi olla terveellistä irtautua omasta genrestä ja kurkata toisenlaisiakin näkökulmia. Itse jouduin pullahtamaan ulos omasta dekkarintäyteisestä kuplastani joitakin vuosia sitten, kun alkoi tuntua, että nyt samaa on jo toistettu liikaa. Tuli kyllästys. Erilaiset lukuhaasteet ovat olleet kivana apuna uuden löytämisessä.

Ystävän kanssa on ihmetelty, miten perhe- ja työarki saa ihmisen helposti imeytymään kuplaan - tai jopa tyhjiöputkeen - jossa on helppo liukua kiireestä toiseen ilman, että ehtii perehtyä maailman menoon. On riittävän haastavaa hoitaa työpaikalla työt, ehtiä ruokakaupan kautta välttämättömiin arjen puuhiin ja ehkä lasten harrastusten pariin. Kymppiuutiset katsotaan tai puhelimesta silmäillään uutisotsikot, niin ettei mieleen jää juuri mitään. Saati, että asiasta heräisi edes joitakin ajatuksia. Viime aikojen uutiset tietysti mieluummin unohtaakin. Kirjaakaan ei illalla jaksa enää avata.

Ja seuraavana päivänä aloitetaan taas alusta samassa tyhjiön imussa.

Kirjallisuuskuplan tavoin arkiputkeenkin kannattaisi puhkoa reikä - tai ainakin vääntää mutka. Ei ole vaikeaa rikastaa tuota työpaikan, ruokakaupan ja kodin välistä umpiota. Itse kuvittelen omaan reittiini lisämutkia kulttuurin pariin. Työskentelen taiteen ja oppimisen kanssa, mutta se on silti eri asia kuin se, että menisin vapaa-ajallani vaikkapa konserttiin nauttimaan. Kokemukseni mukaan kulttuurielämykset synnyttävät lähes poikkeuksetta ajatuksia. Ainakin jotain liikahtelee sellaisilla aivojen alueilla, joissa umpiossa kulkiessa ei tapahdu mitään. Ihan parasta olisi, jos kulttuurimutkalle saisi kaverin mukaan, silloin voisi jakaa elämyksen – se tulisi koettua ikään kuin tuplana!

Työssäni olen joutunut heräämään kuplasta, jonne oppilaitoksille on heitetty tärkeä haaste. Kuten muillakin kouluilla, myös kansalaisopistoilla on tärkeä tehtävä olla mukana uudistamassa yhteiskuntaamme kohti kestävämpiä arvoja ja toimintatapoja. Kestävämpää kehitystä tavoittelevassa sivistystyössä luotetaan kulttuuriin ja taiteeseen. Taiteen kyky pysäyttää tai liikuttaa, ihastuttaa tai ihmetyttää, näyttäisi olevan se tie oivaltamiseen, empatiaan ja ajatteluun. Uskoakseni tarvitaan myös jakamista, kuuntelemista ja kohtaamista. Sellaisille mutkille olisi suotava taipua. Yritetäänkö?

Anna Pohjalainen, Siilinjärvi-Kuopio -putkessa liukuva Kuopion kansalaisopiston apulaisrehtori.

Teksti julkaistiin Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä tammikuussa 2023.

Kuopion kansalaisopiston apulaisrehtori Anna Pohjalainen.

Pidetään mieli avoimena ja pidetään huolta myös digitaitojen äärellä

 Blogikirjoitus Vanhustenviikko 2023

Usein uusi jännittää ja voi tuntua vaikealtakin. Monen uuden asian oppimista helpottaa kuitenkin myönteinen suhtautuminen ja voimavaralähtöinen tarkastelutapa. Meillä kansalaisopistolla harjoittelee ja opiskelee vuosittain suuri määrä ikäihmisiä myös digiasioiden äärellä ja onkin tärkeää muistaa, että ikä ei ole este oppimiselle.

Ikääntyneet ovat hyvin heterogeeninen joukko, joka myös digipalveluiden käyttäjinä on hyvin monimuotoinen. On tärkeää kirkastaa niin ammattilaisten kuin ikääntyneiden itsensäkin ajattelussa, että ikä ei automaattisesti määritä digiosaamisen taitotasoa. Saatikka sitten mahdollisuutta oppia digitaitoja.

Myönteisen suhtautumisen ja voimavaralähtöisen tarkastelun äärellä on hyvä pohtia ja kyseenalaistaa omaa ajatteluaan. Ajattelemmeko, että: ehkä en osaa, ehkä en voi, ehkä minun ei enää tarvitse … vai käännämmekö tietoisesti uuden äärellä ajatusta myönteisempään pohtimalla esimerkiksi, mistä pääsisin alkuun? kuka minua voisi auttaa? ja mitä hyötyä minulle olisi digitaidoista? On totta, että digitaidot auttavat esimerkiksi verkkoon vietyjen palveluiden äärellä ja asioinnissa, mutta ne auttavat myös osallistumisessa silloin, kun omat voimat ovat vähäiset tai fyysiset rajoitteet haittaavat liikkumista ja kyläilyä sukulaisten ja ystävien luokse. Älylaitteiden avulla on mukava soittaa videopuheluita ja sosiaalisen median kautta seurata, mitä ystäville kuuluu ja mitä heidän elämässään on tapahtunut. Näiden taitojen kautta voi sitten myös vähitellen rohkaistua tutustumaan ja oppimaan lisää digitaidoista. Myönteisen ajattelun kautta voi pohtia myös esimerkiksi sitä miten virkistävää aivoille uuden oppiminen on. On tutkittu, että negatiivinen suhtautuminen kutistaa ajattelua ja täten myös vaikeuttaa uuden oppimista. Onko digitaitojeni esteenä oma kielteinen asennoitumiseni digihömppää kohtaan?

On totta, että verrattaessa ikääntyneitä nuorempaan väestöön selkeästi harvempi ikääntyneistä käyttää digipalveluja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen DigiIN -hankkeen (2020) tuloksien mukaan 70 vuotta täyttäneistä hieman reilu puolet käytti sähköisen asioinnin palveluja täysin itsenäisesti, hiukan yli kymmenes asioi avustettuna ja kolmasosa ei käyttänyt lainkaan internetiä sähköiseen asiointiin. (Heponiemi ym. Vanhustyölehti 3/2023.) 

Ei sovi unohtaa, että yhteiskunnassamme on paljon henkilöitä, jotka eivät itsenäisesti kykene käyttämään digipalveluita lainkaan. Digitaalisista palveluista syrjäytyminen on myös Digi In -hankkeen asiantuntijoiden mukaan todellinen koko yhteiskuntaamme koskettava haaste. Tämä tulisi mielestäni ottaa vakavasti ja etsiä monipuolisia ratkaisuja, jotta palvelut olisivat saavutettavat kaikille. On lisäksi tärkeää muistaa, että tämä haaste ei kosketa ainoastaan yhteiskuntamme iäkkäitä henkilöitä. Huomioikaamme siis, että yhteiskunnassamme on aina ihmisiä, jotka haluavat, tarvitsevat ja arvostavat kasvokkain annettavaa palvelua ja kohtaamista. Tätä on todellinen ikäystävällisyys ja yhdenvertaisuus palvelujen saatavuuden äärellä.

Ammattilaisina meidän tulee pohtia, miten voimme aktiivisesti tavoittaa digipulmia kokevia henkilöitä ja miten saisimme heidät auttavan kätemme piiriin. Mielestäni myös vanhusten läheisillä henkilöillä on tässä merkittävä tukitehtävä. Maailma muuttuu, se on varma, niinhän se on aina tehnyt. Olemmeko valmiit kulkemaan muutoksessa ja katsomaan myös mitä hyvää muutoksella on annettavanaan? Jotta digipalvelujen hyödyistä on mahdollista saada käsitystä, tulee kaikilla olla mahdollisuus tutustua niiden käyttöön ja saada opastusta ja tukea. 

Meillä kansalaisopistolla on niin Kuopiossa kuin maaseudulla paljon tietotekniikan opetusta. Aloittelija pääsee hyvin ja turvallisesti käyntiin Digivinkit -kurssilla, jossa tutustutaan mm. internetin mahdollisuuksiin ja tietoturvaan. Kurssin tavoitteena on saavuttaa monipuoliset ja hyvät tietokoneen käyttötaidot. Muita kursseja, joilla omia digitaitoja voi vahvistaa ovat esimerkiksi Ensikosketus älypuhelimeen, Älypuhelimen hyötykäyttö arjessa, Verkkoasiointi ja Kuvat tietokoneelle ja kansioihin -kursseilla.

Tiesitkö muuten, että kaupungissamme toimivan seniorityöryhmän vahva tahtotila on tukea ja auttaa ikääntyviä hyvän elämän äärellä. Yksi yhteistoimintamme muoto on vuosittain järjestää senioreille suunnattuja hyvinvointia tukevia tapahtumia. Tänä vuonna on Vanhustenviikolle 1.-8.10.2023 järjestetty Turvallisesti digiaalloilla surffaten -tapahtuma. Tapahtuman tarkoituksena on tutustuttaa turvallisesti digiasioihin. Siinä vierailevat mm. Kuluttajaliitto ry:n asiantuntija Jaana Savolainen, joka esittelee ajankohtaisia netti- ja puhelinhuijauksia ja niihin varautumista ja toimintaohjeita.  Vanhusasiavaltuutetun toimistolta Mia Niemi pohtii ratkaisuja ikääntyneiden digitaalisen yhdenvertaisuuden lisäämiseksi, Senioreiden ATK-yhdistys SAVONETTI ry esittelee lämminhenkistä toimintaansa seniorilta seniorille digineuvonnan ja opastuksen äärellä. Pääpuheenvuorossa on Savonia AMK:sta Mikko Myllymäki, joka johdattaa kuulijat tekoälyn maailmaan. Mukana on myös seniorityöryhmämme jäseniä esittelemässä toimintaansa ja palveluitaan sekä kertomassa miten omassa arjessa on mahdollista harjoitella digitaitoja.

Tulethan sinäkin Kuopion kaupungintalolle tiistaina 3.10.2023 klo 10-14. Osallistua voi myös verkon välityksellä: https://bit.ly/kuopionkansalaisopistoluennot

Kirjoittaja: Hanna-Reetta Metsänheimo on Kuopion kansalaisopiston suunnittelijaopettaja (Terveyden ja hyvinvoinnin ainealue ja senioriopetus ja -verkostotyö) 

Lähde: Vanhustyö -lehti 3/2023 Digitaalisuus haastaa ikääntyneiden yhdenvertaisen palvelujen saannin. Heponiemi T., Kainiemi E. ja Saukkonen P. Saatavissa: https://vtkl.fi/digitaalisuus-haastaa-ikaantyneiden-yhdenvertaisen-palvelujen-saannin Viitattu: 29.9.2023