Milloin on NYT?

Milloin on nyt? Näin lukee kirjailija Merete Mazzarellan lempihotellin seinällä olevassa julisteessa. Tämä on minusta hyvä kysymys varsinkin näin vuoden lopussa, kun ajattelemme omia uuden vuoden lupauksiamme. Onko meidän NYT nyt vai jääkö lupauksemme taaskin aikomukseksi? 

Jos olen rehellinen, niin suurin osa minun uuden vuoden lupauksistani on jäänyt puolitiehen. Tuskin olen päässyt tammikuussa kunnolla alkuun, kun nyt-syön-terveellisesti -sitoumukseni on kaatunut työpaikalla herkulliseen korvapuustiin tai käyn-joka-päivä-lenkillä -vakuutukseni on haihtunut pakkashuuruihin. Uuden elämän aloittaminen liian tiukasti heti vuoden alussa ei sovi minulle lainkaan.

Vuosi sitten päätin uudistaa uuden vuoden lupauksiani ja tehdä siitä prosessin. Wikipedian mukaan prosessi on kehityskulku. ”Se on suoritettavien toimenpiteiden sarja, joka tuottaa määritellyn lopputuloksen.” Prosessi vie aikaa ja lopputulokseen päästään joskus mutkienkin kautta, näin olen päätellyt. Tällainen lähestymistapa sopii minulle. Ei siis haittaa, vaikka joinakin päivinä prosessi takkuaa, sillä toisina päivinä se voi edetä loistavasti. Tärkeitä on oikea suunta.

Kuluneen vuoden prosessini ovat liittyneet luovuuteen; kädentaitoihin ja kuvataiteeseen. Olen käännellyt hopealusikoita koruiksi, sommitellut rikkinäisistä kahvilautasista mosaiikkeja ja ommellut mieheni vanhoista farkuista puutarhaessun. Olen myös tehnyt kesäkeittiön ja keramiikkaesineitä siirtolapuutarhaani. Mikään näistä ei suoranaisesti kuulunut uuden vuoden lupauslistaani vuosi sitten. Silloin päätin vain osallistua kansalaisopiston kursseille, joilla voin kehittää luovuuttani. En määritellyt, miten tai milloin sen tekisin. Aloitin prosessin, joka nyt - vuoden lopussa - näyttää onnistuneen erinomaisesti.

Vuoden 2023 prosessini liittyy sukututkimukseen. Kuluvan vuoden onnistumisista innostuneena, olen jo ilmoittautunut kolmelle Kuopion kansalaisopiston sukututkimuskurssille ja päättänyt osallistua etänä 12. tammikuuta pidettävälle ilmaisluennolle Tavinsalmesta Kuopioksi - sukuhistorian siivillä.

Kun katson tätä vuotta taakse päin, niin minun NYT on ollut silloin, tällöin ja toisinaan. Mutta aivan varmasti se on ollut joskus ja joinakin päivinä. Se on tapahtunut ilman suorituspaineita ja stressiä - mukavasti siinä sivussa ja vieläpä kivassa seurassa. Joko sinä tiedät, milloin on Sinun NYT?
 

Maija Voutilainen

Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston tiedottaja, joka uskoo, että itsensä kehittäminen sopii meille kaikille ja  sille ei ole annettu Parasta ennen -päivämäärää.  

Kurssilaisten hopealusikkakoruja, kevätnäyttely 2020-2021

Kirjoitus on julkaistu joulukuussa 2022 Uutis-Jousessa sekä Pitäjäläisessä.

Kevään merkki

 

Kevätnäyttely 2021-2022 -  Hyvän mielen eväitä
Teos:Markus Johansson

Keväitä on monenlaisia, ja tämä kevät on moniin aikaisemmin koettuihin verrattuna varsin erilainen. Jo useampi viikko on vierähtänyt epäuskoisissa ja hämmentyneissä tunnelmissa maailmalta kantautuvia uutisia seurattaessa. Epävarmuutta ruokkivan ilmapiirin myötä monet tutut ja toistuvat asiat nousevat arvokkaiksi – tällaisesta esimerkki voi olla vaikkapa jonkin harrastuksen parissa vietetty aika.

Kuopion kansalaisopistolla kevätnäyttelyn koostamista vuosi vuoden jälkeen uudelleen voi pitää kevään saapumisen varmana merkkinä. Se on vuodenkierrossa merkittävä tapahtuma, jonka myötä luodaan katsaus kuluneen vuoden uurastuksen tuloksiin. Oppilastöiden esille laittaminen tapahtuu Kuopion kansalaisopistossa tänä vuonna pelkästään sähköisesti – vaikka koronaan liittyviä rajoituksia puretaan, on edelleen tärkeää toimia kestävällä ja vastuullisella tavalla. Tulevaisuudessa tavoitteena on palata tuttuun käytäntöön.

Näyttelyssä on jälleen nähtävänä satoja kuvataiteen ja kädentaitojen opiskelijoiden töitä. Kevätnäyttelyssä esillä olevat teokset ovat osa laajempaa kokonaisprosessia. Näkyvän lopputuloksen taakse, matkan varrelle jäänyt hiljainen sisältö on varmasti yhtä merkityksellistä, mutta sitä ei sellaisenaan voi taltioida tai tehdä näkyväksi. Vaikka itse näyttelyn visuaaliseen sisältöön on helppo jäädä kiinni, kannattaa ymmärtää oppimisen, tekemisen ja itselleen omistautumisen merkitys sen takana. Se on arvokasta opiskeluun käytettyä aikaa.

Kevätnäyttely, kuten myös konsertit ja teatteriesitykset, ovat ulkopuolisen silmin tarkasteltuna opiston näkyvintä ja yhteisöllisintä toimintaa. Monille opiskelijoille ne ovat on maamerkkejä, joiden sivuuttamisen myötä oman tekemisen edistymistä on luontevaa hahmottaa ja peilata muiden aikaansaannoksiin. Joillekin tällainen tapahtuma ja siihen osallistuminen on tavoitteellinen päämäärä, toisille se taas tulee kurssin loppumisen oheistuotteena. Molemmissa tapauksissa, tavoitteista huolimatta, se on merkittävä osa yhteisen osallistumisen ja tekemisen kaarta.

Juha-Pekka Pohjalainen kuvataiteen suunnittelijaopettaja

Kursseille tullaan usein omista lähtökohdista, mutta ryhmässä toimintaan liittyy oleellisesti vuorovaikutus. Vaikka lähtökohtaiset motiivit olisivatkin erilaisia, avaa yhteisen mielenkiinnon kohteen parissa toimiminen uusia näkökulmia. Yhdessä tekeminen palkitsee yhteisen jakamisen, kokemisen ja ymmärtämisen muodossa – oli kyseessä sitten viikonlopun mittainen lyhytkurssi tai kokonaisuus, johon osallistutaan tuttujen kanssaopiskelijoiden tavoin vuosi vuoden perään uudelleen.

Toivottavasti mahdollisimman moni kokee tänäkin keväänä ilon, oivaltamisen sekä innostumisen tunteita, ja rohkaistuu olemaan utelias uusien oivallusten eteenpäin kannustamana – ja aiemmin opitun tukemana. Oppimisessa suurinta antia on väitetysti se, että koskaan ei voi tulla valmiiksi.

Yhdessä tekeminen avaa uusia tapoja maailman näkemiseen.

Teksti: Juha-Pekka Pohjalainen
Kuopion kansalaisopiston kuvataiteen suunnittelijaopettaja 

Kirjoitus on julkaistu Pitäjäläisessä ja Uutis-Jousessa 30.3.2022

Kevätnäyttely - Hyvän mielen eväitä avautuu verkkonäyttelynä 22.4.2022
osoitteessa kuopionkansalaisopisto.kuvat.fi