Hyvät kuorolaiset, arvoisa yleisö!
110 vuotta. Kun luvun lausuu ääneen, se tuntuu valtavalta – ja sitä se todella on. Harva asia kestää yli vuosisadan. Trendit tulevat ja menevät, rakennukset murenevat, yhteisöt muuttuvat. Mutta tämä kuoro laulaa edelleen.
Kun Veljsiskot perustettiin vuonna 1916, maailma oli aivan toisenlainen. Mutta yksi asia oli sama kuin tänäänkin: ihmiset tarvitsivat toisiaan. He kaipasivat yhteyttä – ja ääniä, jotka loivat toivoa. Kuoro syntyi siihen tarpeeseen, ja se on siitä lähtien ollut osa yhteisöään tavalla, johon vain harva perinne pystyy.
110 vuoden aikana kuoro on ollut paljon enemmän kuin joukko laulajia. Se on ollut ystävyyden paikka, oppimisen paikka, rohkaisun paikka – ja ennen kaikkea ääni, joka kantaa tilanteessa kuin tilanteessa. Ääni, joka soi juhlissa ja surussa, arjessa ja merkkihetkissä. Ääni, joka muistuttaa meitä siitä, että ihminen tarvitsee laulua lähes yhtä paljon kuin hengitystä: jotain, mikä yhdistää, koskettaa ja lohduttaa.
Veljsiskot on esimerkki siitä, mitä kansalaisopistotyö parhaimmillaan on: yhdessä tekemistä, elinikäistä oppimista ja yhteisöllisyyttä, jota ei voi ostaa eikä pakottaa. Se syntyy ihmisistä.
Myös Kuopion kansalaisopisto syntyi tästä hengestä. Vapaan sivistystyön idea oli aikanaan rohkea ja syvästi demokraattinen: jokaisella ihmisellä, taustastaan riippumatta, on oikeus oppimisen iloon ja paikkaan, jossa saa kasvaa muiden rinnalla. Tämä ajatus on kantanut opistoa läpi vuosikymmenten, vaikka maailma ympärillä on muuttunut lähes tunnistamattomaksi.
Suomalainen tapa opiskella harrastuksena on kulttuurinen erityisyys. Se merkitsee halua syventyä, harjoitella ja tehdä yhdessä. Esittävissä taiteissa on lisäksi oma jännityksensä: teos ei ole koskaan täysin valmis ennen kuin se kohtaa yleisön. Konserttilava on se hetki, jolloin kaikki harjoittelu muuttuu eläväksi. Te ette laula vain itsellenne – jokainen konsertti on lahja jollekin, joka sillä hetkellä sitä tarvitsee.
Tutkijat ovat viime vuosina mitanneet sitä, minkä kuorolaulajat ovat aina tienneet: yhdessä laulaminen tekee ihmiselle hyvää. Hengitys synkronoituu, sydämen syke rytmittyy, kehoon vapautuu oksitosiinia. Stressi vähenee, muisti pysyy virkeänä ja keuhkot vahvistuvat.
Mutta on myös jotakin, mitä on vaikeampi mitata. Harjoitusilta on paikka, johon lähdetään – ei siksi, että täytyy, vaan koska siellä ovat ne ihmiset. Se tuttu tila, ne vaihdetut kuulumiset, jaetut ilot ja surut. Aikana, jolloin yksinäisyys on yksi vakavimmista terveysuhkista, kuorossa sitä ei ole.
110 vuotta tarkoittaa tuhansia harjoituksia. Jos harjoituksia on ollut vain yksi viikossa – ja todellisuudessa enemmän – se on tuhansia iltoja, jolloin joku on pakannut lauluvihkonsa, lähtenyt matkaan ehkä työpäivän väsyttämänä, mutta tullut silti. Se on sitoutumista, jota ei voi korvata millään.
Sekä kansalaisopisto että Veljsiskot ovat eläneet kaiken: sotavuodet, jälleenrakennuksen, television tulon, internetin tulon. Silti toiminta on jatkunut, sodan aikaisia pieniä taukoja lukuun ottamatta. Ja näin haluamme sen jatkuvan – yhdessä kohti kestävää tulevaisuutta.
Hyvät Veljsiskot, te olette esimerkki siitä, miten taide ja yhteisöllisyys kulkevat käsi kädessä. 110 vuotta on matka, johon mahtuu valtavasti tunteita, tarinoita ja ihmisyyttä. Se on matka, josta voitte olla ylpeitä.
Onnea, Veljsiskot. Teidän äänenne vain vahvistuu – jatkakaa laulamista.
Rehtori Kirsti Turusen juhlapuhe la 11.4.2026 Kuopion kansalaisopiston sekakuoro Veljsiskojen Sävelten siivin 110 vuotta -juhlakonsertissa Kuopion kaupungintalolla.
Valokuva Jarmo Partanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti