Yhdessä hyvää elämää!

Rehtori Kirsti Turunen

Tulevan lukuvuoden teema Kuopion kansalaisopistossa on Yhdessä hyvää elämää. Päädyimme tähän tematiikkaan pohdittuamme hyvin poikkeuksellisen kevään vaikutuksia ihmisiin ja yhteiskuntaan. Mitä onkaan hyvä elämä ja kuinka me opistona voisimme sitä parhaiten toteuttaa?

Kulunut kevät sai monet varmasti pohtimaan elämää ja sen merkityksellisyyttä. Hyvä elämä on tuntevaa ja ainutlaatuista, mutta sen ei tarvitse olla täydellistä ollakseen hyvää. Filosofi Frank Martela neuvoo: ole yhteydessä itseesi tekemällä asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja ole yhteydessä muihin rakentamalla läheisiä ihmissuhteita ja tekemällä toisille jotain hyvää. Opisto haluaa olla paikka, jossa näitä asioita voi toteuttaa kuka vaan, milloin vaan, yhdessä.

Tällaisena poikkeuksellisena aikana sosiaalisten kontaktien ja itsensä kehittämisen merkitys korostuu. Elämä on oppimista ja uusien taitojen harjoittelua. Oppimiseen liittyy parhaimmillaan innostus, kun innostut jostakin, syttyy sisälläsi liekki. Jos et vielä tiedä mistä innostut, kokeile kaikkea mahdollista. Tule tekemään todeksi unelmiasi nyt, sillä laulun sanoin: maailma on kaunis ja hyvää elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus (Vexi Salmi). Uskalla elää ja unelmoida, sillä aika on rajallista. Tämän päivän teoilla ja valinnoilla muokkaat sitä elämää, joka on tulevaisuutesi. Unohda sitku, elä nyt!

Tänä vuonna opinto-oppaamme on täynnä toinen toistaan upeampia mahdollisuuksia elää hyvää elämää, tässä ja nyt. Kurssivalikoimassa näkyy vahvasti ekologisuus, opetuksen monimuotoisuus, yhteisöllisyys ja digitaalisuus. Tarjolla on yhteisiä kursseja lapsille ja aikuisille sekä rohkeasti eri ainealueita yhdistäviä kursseja kuten meditatiivinen valokuvaus ja esimerkiksi kieliä voi opiskella vaikkapa laulujen tai neulomisen kautta.

Digitaalisuus on tullut luontevaksi osaksi opetusta kasvokkain kohtaamisen lisäksi. Verkkokursseista löytyy runsaasti esim. kielten kursseja, mutta muissakin aineissa hyödynnetään digitaalisuutta: älylaitteita hyödynnetään käsitöissä ja senioreiden Aivotreeniä älylaitteella-pelikurssilla, digitaalisessa piirtämisessä ja klassista kaikille livelähetyksissä.

Opinto-ohjelmaan on saatu mahtumaan monenlaisia hyvän mielen eväitä itsensä tutkimiseen ja kehittämiseen; löytyy hengähdyshetkiä ja halipysäkkiä, välillä voi vaikka pysähtyä pohtimaan ihmiskäsitystä ja arvoja hyvän elämän perustana.

Kevätlukukautta väritti korona, syksystä emme vielä tiedä. Tätä kirjoittaessa yhteiskuntaa on alettu pikkuhiljaa avata. Vaikka tulevaisuus on vielä hämärän peitossa, kannattaa katseet suunnata eteenpäin. Juuri nyt on aika luoda tulevaisuutta. Vaikka yhteiskuntamme toipumiseen menee pitkään, toivon, ettei se toivu aivan ennalleen. Toivon, että uuteen maailmanjärjestykseen jää edes ripaus enemmän inhimillisyyttä ja toisten auttamisen halua, pysähtymistä ja läsnäoloa tässä hetkessä.

Syksyllä tavataan: Yhdessä hyvän elämän äärellä!

Kirsti Turunen
Kuopion kansalaisopiston rehtori

Asahia Nilsiässä jo 10 vuotta!

Asahi alkoi Nilsiässä syksyllä 2006, silloin opiskelijoita ilmoittautui juuri ja juuri tarpeeksi ryhmän käynnistämiseksi. Vuosi vuodelta opiskelijoita tuli aina lisää joka syksy ja usein myös joulun jälkeen. Nyt jo useita vuosia ryhmä on ollut täynnä. Alkuperäisiä koko tämän kymmenen vuoden ajan käyneitä oppilaita on vielä kaksi jäljellä, mutta heidän lisäkseen ryhmässä on useita 7 – 8 vuotta asahia harrastaneita. Ryhmän yhteishenki on pysynyt koko ajan hyvänä, vaikka opiskelijat ovatkin aina hieman vaihtuneet. Ennen tunnin alkua oppilaat aina vaihtavat innokkaasti kuulumisiaan keskenään sekä myös opettajan kanssa. Useita vuosia meillä on ollut tapana käydä ennen joulua viimeisen kerran jälkeen torttukahveilla paikallisessa kahvilassa. Alla oleva kuva on keväällä 2016 otettu; kävimme torikahvilassa jäätelöllä ja kahvilla ja sen jälkeen teimme ”pika-asahin”.

Alkuaikoina asahi tuntui minusta hieman tylsältä, varsinkin hartianpyöritykset, joita tulee kaiken kaikkiaan koko sarjan aikana aika monta.  Mutta sittemmin olen alkanut pitää asahin tekemisestä; se toimii hyvänä vastapainona muulle raskaammalle liikunnalle, ja jos en itse olisi opettajana, jopa meditaationa. Kun olen vastuussa tunnin sopivasta etenemisestä ja oppilaiden liikkeitäkin täytyy tarkkailla sekä korjata, niin en voi ihan samalla tavalla keskittyä itse tekemiseen. Mutta monet oppilaat tekevät osan liikkeistä silmät kiinni ja silminnähden keskittyvät ja rentoutuvat. Fyysisen puolen hyödyt saa asahista opettajakin, koko keho saa 45 minuutin ajan dynaamista venytystä, laji toimii kehonhuoltona, jota mukavuudenhaluinen ja sohvan vetovoimaa heikosti vastustava ihminen ei jaksaisi näin pitkään yksikseen tehdä. Asahista monet ovat saaneet apua selkävaivoihin, niska- ja hartiaseudun jännitystiloihin ja lisäksi tasapaino on voinut parantua. Liikesarjan aikana tehdään taivutuksia ja kiertoja selällä kaikkiin mahdollisiin suuntiin, juuri tämä on sitä mitä selkärankamme välilevyt kaipaavat.  Mieli lepää ja keho huoltuu siinä samalla!

Liikunnanopettaja
Jaana Kurki

”Viuh – vauh!” Kädet viuhtovat eteen ja taakse. Vaimea musiikki vauhdittaa käsien liikettä, ja ilmavirta hyväilee käsivarsia liikkeen tahdissa. Paino siirtyilee jalalta toiselle, ja hengitysäänet aaltoilevat jumppasalissa. Kuuluu komento: ”Hengitä ulos ja kyykisty ottamaan maasta iso pallo käsiesi väliin. Hengitä sisään ja nosta pallo lattialta. Käänny vasemmalle ja työnnä uloshengityksen aikana pallo vaakatasossa hyllylle. Tuo kädet sisäänhengityksen aikana vartalon sivuille.” Sitten seuraa pallon työntö oikealle puolelle hyllylle. Mielikuvituspalloja nousee lattialta toinen toisensa perään, ja pian hyllyt ovat täynnä palloja. On aika siirtyä seuraaviin liikkeisiin ja mielikuviin.

Taustalta kuuluu mielimusiikkiani: ”Hyyyyhyyyhyyyyyyy…!” Nyt lähdemme uimaan rintauintia valaan hengityksen tahdissa jalkojen tehdessä ympyröitä vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle puolelle. Matka ei kyllä jatku; pääasia on, että kädet `sammakoivat`, ja jalat touhuavat lattiaa vasten. Syvähengitys on uidessa tärkeää, ettei ilma lopu, ja kauhoja pulahda pinnan alle.
Pikkuhiljaa on merellä nousemassa tuuli. Kädet ylös kohotettuina huojumme puolelta toiselle kuten aalloilla yleensäkin. Ennen kuin merisairaus iskee, on huojuminen lopetettava, ja niinkös tuuli rannalla saa tuulimyllyt hiljaiseen liikkeeseen. Välillä kädet piirtävät ympyrää ylhäällä ja laskeutuvat sivukautta alas pään roikkuessa lattiaan päin kuin räsynukella.

Musiikki jatkuu, ja liikkeet seuraavat toisiaan soljuvana virtana. Kun keho on käsitelty kauttaaltaan, seuraa lopuksi hiljentyminen. Seisomme kädet edessä palloa pidellen ja kuuntelemme kehon kuulumisia. Lopuksi vielä hieromme itseämme `päästä häntään`. Kaikista hauskinta minusta on hieroa vatsaa myötäpäivään, jolloin `itäoppien`mukaan välttyy ummetukselta. Näin asahi-tunti vierähti mielikuvitusmaailmassa nopsaan, ja on aika palata muistelemaan arkisia askareita.

Opiskelijan vinkkelistä
Raija Karjalainen