Afrikkalaisen Ubuntun viisautta päivääsi

Oletko kuullut Ubuntusta? Se on afrikkalainen filosofia ja tarkoittaa: ”Minä olen, koska sinä olet.”

Ubuntun viesti kertoo toivosta, rakkaudesta, anteeksiantamisen voimasta ja sopusoinnussa elämisestä. Mikä onkaan tähän aikaan tärkeämpää. 

Ubuntu tunnistaa ihmisyyden monimuotoisuuden lahjana, jossa kulttuurisesta, etnisestä, poliittisesta ja uskonnollisesta monimuotoisuudesta muodostuva rikkaus nähdään ihmisiä yhdistävänä voimana. Sen sanoma kutsuu meitä kävelemään yhdessä kohti hyvää ihmisyyttä. 

Sain ensimmäisen kosketukseni Ubuntun filosofiaan jo vuosia sitten Desmond Tutun ja Nelson Mandelan kirjojen kautta. Myös Tutun lapsenlapsen Mugni Ngomanen kirja Everyday Ubuntu antoi minulle paljon ajateltavaa. Sen pohjalta jaan tässä muutaman Ubuntun viisauden.

Ubuntun mukaan hyvän huomaaminen toisissa vahvistaa omaa uskoamme hyvään. Avaa siis silmäsi, katso ympärillesi ja päätä nähdä hyvää toisissa. On tärkeää muistaa, että kukaan ei synny hankalaksi tai vihaamaan toista. Ubuntu on sen näkemistä, että meissä jokaisessa on jotakin valtavan hyvää ja kaunista. 

Ubuntun ytimessä on hyvä vuorovaikutus. Se on vahvan yhteyden rakentamisen pohja. Opettele siis kuuntelemaan niin, että todellakin kuulet toista. Mielen, sydämen ja korvien avaaminen auttaa meitä näkemään toiset itsessämme.

Ubuntu opettaa, että me kaikki tarvitsemme toivoa elämäämme. Toivoa voi vahvistaa, joten tutki rohkeasti, mikä antaa sinulle luottamusta ja ravitse sitä.

On tärkeää kyetä haastavissa ihmissuhteissa astumaan toisen ihmisen kenkiin ja katsomaan elämää myös hänen näkökulmastaan. Viisautta on säilyttää avoin mieli ja kyky muuttaa mielipidettä. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia. 

Anteeksiannon voima on uskomaton. Anteeksianto on sitä, että laskemme kuorman itsestämme ja toisista pois. Ubuntu opettaa, että jos kokonaiset kansakunnat kykenisivät anteeksiantoon, sotia voitaisiin estää. Jos perheet ja suvut kykenisivät antamaan anteeksi, siteet ja yhteydet palautuisivat. Anteeksiannon kautta elämä voi jälleen kukoistaa.

Sinulla ja tavallasi elää on merkitystä! Pienillä teoilla on suuria vaikutuksia niin ympäristön näkökulmasta kuin henkilökohtaisella tasolla. On tuhansia pieniä tekoja, joita voimme tehdä päivittäin ja samalla rakentaa maailmasta parempaa paikkaa kaikille.

Mielestäni juuri nyt on tärkeää vahvistaa yhdessä elämisen taitoa. Keskitytään erojen sijaan siihen, mikä meitä yhdistää ja ammennetaan voimaa toisistamme. Uskon, että pitämällä huolen omasta mielenmaisemastamme ja rauhasta sisällämme, voimme vahvistamme myös ulkoista maailmanrauhaa. 

 Kääritäänkö siis hihat yhdessä ja ryhdytään hommiin? 

Hanna-Reetta Metsänheimo
Kuopion kansalaisopiston ainealueen terveys ja hyvinvointi suunnittelijaopettaja, joka vahvasti uskoo yhteisöllisyyden positiiviseen muutosvoimaan.

Kolumni ilmestyi 30.1.2025 Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä.

Hochpunkt – kohokohta

Tätä saksankielisiä sanaa yksi entinen, jo edesmennyt kuorolainen käytti puhuessaan viikoittaisesta kuoroharjoituksestamme. Hän oli laulanut kuorossa melkein koko elämänsä ja nautti siitä niin paljon, että kuoroharjoitukset olivat todellakin hänen viikkonsa kohokohtia. Eipä tuo tietysti ole ihmekään, onhan laulamisella ja varsinkin kuorolaulamisella todettu tutkimustenkin mukaan olevan paljon erilaisia hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. 

Laulaminen on fyysistä toimintaa, joka vaatii hengityslihasten ja keuhkojen aktiivista käyttöä. Yleensä kuoroharjoituksen aluksi venytellään, aktivoidaan lihaksia ja haetaan hyvää, luontevaa ryhtiä. Lisäksi tehdään hengitysharjoituksia, sihistään ja puhistaan. Keho lämpiää ja virittyy lauluun. Lihakset ja hengitys vahvistuvat ja sydämen syke tasaantuu. Oman äänen ja koko kuoron äänen värähtely tuntuu kehossa. Se on ihana tunne!

Monet kuorolaisistani sanovat kuoroharjoituksen päätteeksi olevansa tosi virkeitä, vaikka joskus harjoituksiin lähteminen kiireisen työpäivän jälkeen on väsyttänyt. Laulaminen kuorossa on aikamoista aivojumppaa. Pitää oppia laulujen sanoja, omat stemmat, säädellä omaa ääntään ja sopeuttaa se toisten ääniin. Ja mikä tärkeintä, seurata kuoronjohtajaa. Eikä siinä kaikki, joskus lauluihin otetaan mukaan myös koreografiaa. Siinäpä aivot saavat haastetta kerrakseen. Aivot kuitenkin tykkäävät haasteista ja kuin huomaamatta, samalla olokin virkistyy.

Kuoroharjoituksissa koetaan joskus myös suuria tunteita. Laulujen sanat saattavat koskettaa kuorolaisen omaa elämän tilannetta tai ovat muuten koskettavat. Silloin lauletaan silmät kosteina ja kuoronjohtajankin on nieleskeltävä pitääkseen tunteensa hallinnassa. Joskus laulu menee niin syvälle, että ihokarvat nousevat pystyy. Välillä joku kuorolainen näyttää käsivarttaan ja silloin tiedän, osui ja upposi. Laulaminen antaa siis mahdollisuuden käsitellä tunteita. Lisäksi stressihormoni vähenee ja mielialaa parantavat hormonit lisääntyvät.

Yksi merkittävä vahvuus kuorolaulussa on yhteisöllisyys. Se, että kuulun tähän porukkaan. Kun koko kuoro harjoittelee kovasti jotain vaativaa laulua ja sitten se alkaa onnistua, on riemu yhteinen. Joskus onnistuneella keikalla tulee suorastaan flow-tila, jolloin kaikki luonnistuu ja tuntuu mahdolliselta. Kuoro soi ja heittäytyy lauluihin niin, että se ei jätä ketään kylmäksi, ei laulajia, eikä kuulijoita.

Joissakin kuoroissa myös tehdään yhdessä muutakin kuin lauletaan. Voidaan järjestää esimerkiksi pikkujouluja tai kevätkarkeloita. Kuoro sosiaalisena ympäristönä tarjoaa mahdollisuuden vaikkapa uusiin ystävyyssuhteisiin ja osallistumisen kulttuurisiin tapahtumiin. Se voi olla myös tärkeä sosiaalinen tukiverkko, joka auttaa ylläpitämään aktiivista elämäntapaa ja henkistä vireyttä.

Iloa, naurua ja iho kananlihalla -tunteita on koettu Kuopion kansalaisopiston kuoroissa ja lauluyhtyeissä, ja ne ovatkin monien viikon kohokohta. Mikä on sinun viikon kohokohtasi?

Ulla Aspegrén
Kuopion kansalaisopiston laulun opettaja ja kuoronjohtaja, joka kannustaa positiivisessa ilmapiirissä laulajia rohkeaan heittäytymiseen, eläytymiseen ja tunnelmointiin.

Kolumni ilmestyi 31.10.2024 Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä.

Tiedä, mitä syöt

Työpöytäni laatikosta osui silmään ruokamessuilta mukaan tarttunut rintanappi, jossa luki ruohonvihreällä pohjalla Tiedä, mitä syöt. Koko kesän ja syksyn olen totisesti tiennyt, mitä suuhuni laitan, kun luonto ja puutarha on luovuttanut satoaan. 

Kesäkurpitsaa oikein ja nurin, keittona, pihveinä, paistoksena ja kakkuna. Perunaa perinteisesti tillitupsun ja voinokareen kanssa, mutta usein myös yrttiöljyn maustamana salaattina. Makeat kirsikkatomaatit sujahtivat suuhun sellaisenaan, mutta superherkkua niistä tuli myös uunissa paahdettuna, samoin kuin punajuurista. Päälle valuttelin hunajaa, jonka ahkeroineet mehiläiset asuvat pesissään vajaan kilometrin päässä. 

Uutena viljelykokeiluna oli mangoldi, joka yllätti helpolla kasvatuksella ja suurella sadolla. Lehtiä napsin salaattiin, paistoin pannulla ja täytin kääryleiksi. Satoisa vihannes kestää lehtikaalin tavoin hyvin kylmää, joten sitä saa nauttia pakkasiin saakka. 

Omenapuuni piti välivuoden, mutta ystäväni puusta omenia riitti minunkin tarpeisiini. Uunissa pehmennetyt kanelin höystämät omenalohkot ovat talvella herkkua maustamattoman jogurtin kera tai kaurapuuron aateloijana. Naapurilta saadun chilisadon tulistama omenahillo höystää hienosti syksyn pataruokia. 

Maaseudulla varttuneena kasvimaa ja oman sadon säilöminen talven varalle on tullut perintönä, samoin kuin marjastus. Ja miten ihanalle mustikka talvella maistuukaan, kun liitän siihen muiston isän kanssa tehdystä marjaretkestä. 

Sen lisäksi, että hyvin valittu ruoka ravitsee meitä, sen kautta voimme myös luoda muistoja ja osoittaa välittämistä toisille ihmisille. Ruoka on myös mitä suurimmassa määrin arvovalinta. Haluammeko tietää, mistä syömämme ruoka on peräisin? Miten se on kasvatettu ja tuotettu? Kaikilla ei ole mahdollisuutta kasvattaa itse suuhunpantavaa, mutta useimmilla meistä on mahdollisuus mennä metsään ja hyödyntää upeaa marja- ja sienisatoamme. Lähes kaikilla on mahdollisuus valita, mitä ruokaa poimii ostoskoriinsa. Valitsemalla kotimaista arvostamme myös hienoa ruokakulttuuriamme sekä ruuan eteen tehtyä työtä koko tuotantoketjussa. Viisaat valinnat, kuten kasvisten lisääminen, vähentävät myös ruokatuotannon ympäristökuormitusta. 

Hyvä ruoka on myös osa hyvää arkea.  Yhdessä valmistettu ja nautittu ateria edistää myös sosiaalista kestävyyttä. Mitä monitahoisempia merkityksiä ymmärrämme ruualla olevan, sitä enemmän kiinnitämme huomiota siihen, kuka sen on valmistanut, miten ja missä se on tehty tai minkälaisen reitin se on kulkenut. Pidetään huolta itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme, lautasellinen kerrallaan. 

Anu Korhonen
Kuopion kansalaisopiston kotitalousopettaja ja innokas siirtolapuutarhuri.

Kolumni ilmestyi 26.9.2024 Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä.

 

Uskalla olla - oman elämäsi (utelias) rohkelikko

Kuopion kansalaisopiston rehtori Kirsti Turunen

Kuopion kansalaisopiston rehtorin Kirsti Turusen pääkirjoitus Yhdessä-lehteen toukokuussa 2024. 

Voi kun kevät jo tulisi, pitkä on talvi -päivittelyt kuuluivat usein keskusteluissa tänä vuonna vielä toukokuun lähestyessä. Monen mieli kaipasi jo lämpöä ja valoa, positiivisuuttamme koeteltiin niin ilmojen kuin maailman levottomuuksien takia. Säästetään, leikataan, miten käy hoitotakuiden ja perustoimeentulon kanssa, pärjätäänkö? Resilienssiämme koetellaan nyt kovin ja moni pohdiskeleekin syntyjä syviä; onneksi ihminen on kuitenkin ikuinen oppija (se vanhakin koira) ja matkaamme yhdessä kohti parempaa tulevaisuutta. Uskon nimittäin, että meillä kaikilla on sisäsyntyinen uteliaisuuden jyvänen sisällämme. 

Lukuvuotemme teema: Utelias mieli, iloa hyvän olon huomiseen antaa valtavasti mahdollisuuksia uuden opinto-ohjelman rakentamiseen. Uteliaisuutta on toki monenlaista, mutta itse näen tämän piirteen hyvänä. Utelias ihminen on nimittäin ennen kaikkea rohkea! Uteliaisuus on vastausten etsimistä kysymyksiin, vaikeisiinkin ja jopa omien ajatusten kyseenalaistamista.  Utelias ihminen heittäytyy helpommin tutusta tuntemattomaan. Epäonnistumista ei pidä pelätä ja itselleen on osattava nauraa, siinäpä vasta rohkea ihminen!   

Iloa hyvän olon huomiseen -tematiikan kautta haluamme lisätä luottamusta parempaan huomiseen. Tulevaisuutta luomme yhdessä mm. perustaitojen, kuten dialogi-, läsnäolo- ja tunnetaitojen vahvistamisen kautta. Usein asiakaspalautteissamme on maininta siitä, kuinka hauskaa on opiskella yhdessä ja tutustua uusiin ihmisin. Ystävien saaminen onkin yksi useimmin mainittu ”oheistuote” kursseillamme. Opiskelun ohella kun on luontevaa harjoitella mm. vuorovaikutustaitoja. 

Näin sivistyksen juhlavuonna on myös hyvä muistutella sivistyksen merkityksestä. Sivistykseen kuuluu positiivinen uteliaisuus muita kohtaan. Sivistynyt, utelias ihminen ei tuomitse, vaan haluaa oppia toisesta lisää. Parhaimmillaan sivistys on arkista ja jopa käytännöllistä uteliaisuutta uuden oppimiseen. Sivistyksen yhteiskunnallista merkitystä perustellaan usein sillä, että se tarjoaa mahdollisuuksia identiteettien vahvistamiseen. Hyvä näin. Emme kuitenkaan kasva ihmisiksi vain itsemme vuoksi, vaan elämme enemmän tai vähemmän yhteydessä toisiin ihmisiin. Käsityksemme omasta itsestämme muuttuu toimiessamme muiden ihmisten kanssa, osallistuessamme vaikkapa kielikursseille tai joogatunneille. 

Tämän painetun mini "opinto-oppaan" olemme koonneet erityisesti senioriväestöä ajatellen. Lehdestä löytyy ohjeita ilmoittautumiseen, tietoa Hyvän Olon Olohuoneesta ja luennoista, kurssipoimintoja ja uusien asioiden esim. Kaikukortin ja kansalaistaitojen esittelyä. Terveisiä koko vapaan sivistyksen kentältä tuo Björn Wallén kirjoituksellaan Sivistyksen seitsemän lajia elämän kudelmassa. Kaikkeen opiston tarjontaan pääset parhaiten tutustumaan digitaalisesti verkkosivuillamme (opistopalvelut.fi/kuopio) ja sosiaalisen median kanavillamme Facebookissa ja Instagramissa. 

Jos haluat lisätä elon paloa, uteliaisuutta ja uuden oppimista elämääsi, kannattaa aloittaa pienistä asioista. Aloita kokeilemalla uusia asioita, tule vaikka mukaan Mysteeri-kurssille. Pienet askeleet voivat johtaa suuriin harppauksiin, ja voit huomata, että olet oppinut ja kasvanut enemmän kuin osasit arvatakaan. 

Pitkän talven jälkeen ainakin oma mieleni kaipaa kauneutta, harmoniaa, hetkeen pysähtymistä, lepoakin. Jokaisella meillä on oma tapamme olla utelias, haastetaan toisemme, yllätetään itsemme ja tehdään yhdessä parempaa tulevaisuutta! 

Iloa ja hyvää oloa huomiseen!

Kirsti

Lue Kuopion kansalaisopiston Yhdessä-lehti.

Tutustu kansalaisopiston verkkokaupassa kurssitarjontaan ja ilmoittaudu mukaan.

Onko pakko?

 

Kuopion kansalaisopiston apulaisrehtori Anna Pohjalainen

Teinien vanhemmille ja opettajille saattaa olla tuttu lausahdus ”ei oo motia”, ei huvita. Itse kukin lienee toisinaan pysähtynyt miettimään, miksi teemme asioita. Tai emme tee. Mikä meitä motivoi työssä, harrastuksessa tai muuten elämässä? Jos esimerkiksi työstään ei löydä muuta iloa kuin palkkapäivän, on motiivi ulkoinen. Sama pätee teiniin, joka laittaa astiat koneeseen vain koska äiti uhkasi viikkorahan perumisella, ei siksi että keittiö olisi viihtyisämpi ja työt jaettaisiin tasapuolisemmin. Motiivi jää ulkoiseksi, ellei itsellä ole halu aidosti tehdä asioita.

 

Ulkoisen motivaation varassa toimiminen vaatii keppiä ja porkkanaa. Nämäkin voivat toimia, mutta sitoutuminen tekemiseen on heikohkoa ja laatu kärsii.

Joissakin asioissa saatamme itse asettaa itsellemme keppejä. Epäonnistumisen pelko tai syyllisyys saattavat olla voimakkaitakin motiiveja jonkun tekemisen taustalla. Ponnistelu ei näiden keppien uhatessa voi tuottaa työn iloa tai hyvää mieltä. Joskus asioita tulee tehtyä myös tavan vuoksi tai velvollisuuden tunnosta. Silloin voi olla aihetta tarkastella, kenen vuoksi tekee asioita ja mihin mieluummin voisi voimavarojaan käyttää. Mikä toisi hyvinvointia itselle ja läheisille? 

Mieleisen asian parissa, sopivan kokoisten haasteiden äärellä, syttyy sisäinen halu tehdä ja saada aikaan, näyttää omaa parasta osaamistaan. Erityisen innostavaa on, kun saamme jakaa asioita yhdessä toisten kanssa tai tuottaa tekemisellämme jollekin toiselle hyvää. Parhaimmillaan olemme, kun saamme tehdä työtä koskevia päätöksiä ja vaikuttaa asioihin. Autonomia ja vapaus ovatkin sisäisen motivaation peruspilareita. Myös työn tai harrastuksen merkityksellisyyden näkeminen on tärkeää motivaation ja hyvinvointimme kannalta. Meidät ihmiset on yleensä koodattu niin, että tekemällä hyvää toisille, saamme itsellemmekin siitä hyvää mieltä. 

Sisäisesti motivoituneillakin on arjessa varmasti pakollisia asioita, jonka tekemiseen ei motia meinaa löytyä. Äkkiä ajatellen vaikkapa kotityöt voivat olla sellaisia, että sydämen palo uhkaa joskus hiipua. Teinin äidin motkotus kotitöistä voi tuntua ulkoisiin motiiveihin perustuvalta, molemminpuoliselta pakolta. Toisaalta se kuitenkin tähtää siihen, että lapsesta kasvaisi muita huomioiva, arjen askareista selviävä itsenäinen ihminen. Vanhemmalla on varmasti sisäinen motivaatio tähän isompaan tavoitteeseen. Sen pitäminen mielessä ja luottamus omaan osaamiseen kasvattajana auttaa jaksamaan läpi arjen jankutusten.

Anna Pohjalainen
Kirjoittaja on kahden teinin äiti, opiskelija ja kansalaisopiston apulaisrehtori.

Esteettömyyttä edistäen ja tasa-arvoa tavoitellen

Esteettömyys ja siihen pyrkiminen ovat olennainen osa nyky-yhteiskuntaa. Esteettömyydellä varmistetaan, että kaikki ihmiset voivat osallistua täysivaltaisesti eri elämänalueille riippumatta vammasta, toimintarajoitteesta tai taloudellisesta tilanteesta. Esteettömyys luo yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Mutta toteutuuko se vielä kaikkialla? 

Valitettavasti ei. Kansalaisopistoissa tähän asiaan on herätty. Seitsemän kansalaisopiston yhteinen, parhaillaan meneillään oleva Esteet nurin! -hanke syntyi, kun alettiin pohtimaan, kuinka opistot voisivat omalta osaltaan edistää osallisuutta ja esteiden madaltamista. Kuopion kanasalaisopisto on yksi hankkeeseen osallistuvista opistoista. Tavoitteenamme on tehdä Kuopion kansalaisopistosta paikka, jossa jokaisella on mahdollisuus oppia ja kehittyä, riippumatta taustasta, asuinpaikasta tai elämäntilanteesta. 

Kuluvan lukuvuoden aikana olemme pyrkineet löytämään keinoja, jotka vahvistavat osallistumisen tasa-arvoa, edistävät esteettömyyttä ja parantavat saavutettavuutta. Olemme tarkastelleet opetuksen, tukitoimien ja opetustilojen esteettömyyttä monelta kantilta, kuunnellen sekä senioreiden että eri alojen kokemusasiantuntijoita. Olemme pyrkineet varmistamaan, että tieto kursseista on helposti saatavilla ja että opiskelu, opetus ja tilat ovat kaikkien saavutettavissa. Vaikka opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä esteettömyyteen opiskelussa ja tiloissa, monille liikkuminen opiskelupaikalle on ollut haaste. Onneksi olemme saaneet myös positiivista palautetta yhteiskyydeistä, jotka osaltaan helpottavat matkustamista. 

Kurssimaksut ovat aiheuttaneet keskustelua vuodesta toiseen. Vaikka kansalaisopistojen kurssimaksut ovat huomattavasti edullisempia kuin muiden tahojen, kustannukset saattavat kuitenkin muodostua esteiksi joillekin. Tätä estettä on madallettu Kuopion kansalaisopistossa opintosetelialennuksilla, työttömien 50 % kurssimaksualennuksella, Kaikukortilla ja alkavana lukuvuonna myös opiskelija-alennuksella (20 %). On tärkeää muistaa myös opiston järjestämät maksuttomat tapahtumat, luennot, näyttelyt ja esitykset, joihin vuonna 2022 osallistui yli 6000 kuntalaista. Kansalaisopisto toimii myös tärkeänä ponnahduslautana kohti työelämää monille tettiläisille, harjoittelijoille ja oppisopimusopiskelijoille. 

Opiskelun lisäksi kansalaisopistot tarjoavat yhteisöllisyyttä, joka voi olla äärimmäisen tärkeää esimerkiksi yksinäisille tai työttömille. Esimerkiksi Kuopion kansalaisopistossa erilaiset ryhmät, kuten mm. palvelutaloissa ja toimintakeskuksissa toimivat laulu- ja liikuntaryhmät, ovat tuoneet iloa monille ja tarjonneet mahdollisuuden sosiaaliseen vuorovaikutukseen. 

Opiskelijoiden monimuotoisuus on myös osa esteettömyyttä. Kuopion kansalaisopisto ei ole pelkästään aikuisten ja seniorien (25 %) oppimisympäristö, merkittävä määrä opetuspaikoista (17 %) on lapsille ja nuorille. Tämä osoittaa, että kansalaisopisto on todellinen oppimisen keidas kaikenikäisille, olivat sitten kyseessä lapset, nuoret, aikuiset tai seniorit. Kansalaisopistossa opiskelee myös lukuisia eri kansallisuuksia. Naisten oppimistarpeisiin opistomme on pystynyt vastaamaan hyvin, mutta siinä, osaammeko vastata miesten opiskelutoiveisiin on vielä petrattavaa. 

Toiveiden kuuleminen ja niissä esiin tulevien asioiden edistäminen on myös iso osa esteettömyyttä. Nyt onkin hyvä aika vaikuttaa ja kertoa, mitä sinä toivot Kuopion kansalaisopistolta. Kuinka me voisimme tarjota mielekkäitä ja esteettömiä opiskelumahdollisuuksia ja edistää tasa-arvoa. 

Johanna Jussila
Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston suunnittelijaopettaja, jolle tasa-arvo ja esteettömyys ovat sydämen asia.

Ulla Aspegrén - uusi vastuuopettaja Kuopion kansalaisopiston maaseutualueelle

Kuopion kansalaisopisto haki viime vuoden lopulla uutta vastuuopettajaa maaseutualueelle. Rehtori Kirsti Turusen mukaan haku herätti laajaa kiinnostusta.

- Meille tuli positiivinen ongelma, hän kertoo. Saimme peräti 29 hakemusta, ja kaikki hakijat olivat erittäin päteviä ja osaavia. Valinta oli erittäin vaikea, mutta uskon, että onnistuimme hyvin.

Tehtävään valittiin Siilinjärven kansalaisopistossa musiikkia opettava Ulla Aspegrén. Valitsijoiden mielestä Ullan vahvuutena on pitkä kokemus kansalaisopistotyöstä ja monialaisesta kurssisuunnittelusta. Hänellä on myös vahva kokemus erityisesti maaseutualueiden opistotoiminnasta.

Tutustuaksemme maaliskuun 2024 alussa työnsä aloittavaan Ullaan esitimme hänelle joitakin kysymyksiä.

Tervetuloa Kuopion kansalaisopistoon, urheilukilpailuja myötäillen, mitkä ovat nyt tunnelmat.

Olo on iloisen innostunut, vähän jännittynyt, mutta myös kiitollinen tästä tilaisuudesta päästä osaksi Kuopion kansalaisopiston henkilökuntaa ja aloittaa tulevan lukuvuoden 2024–2025 suunnittelu. 

Työskentelen vielä helmikuun ajan Siilinjärven kansalaisopistossa musiikinopettajana. Vaikka työni Siilinjärvellä on ollut antoisaa ja palkitsevaa, niin nyt on aika ottaa askel uuteen. Odotan innolla työni alkamista Kuopiossa. Se tuo minulle paljon uudenlaisia tehtäviä, uusia kollegoja ja oppilaita.

Kerro koulutuksestasi.

Koulutukseltani olen filosofian maisteri, pääaineena musiikkitiede. Sitä ennen suoritin musiikkipedagogin (AMK)-tutkinnon, laulu pääaineenani. Musiikkitieteen opinnot olivat enemmän teoreettista opiskelua, kuten tutkielmaan liittyviä opintoja, musiikkiteknologiaa, musiikkipsykologiaa jne. Musiikkipedagogin opinnot olivat taas käytännönläheisempää, konkreettisempaa, juuri opettajan työhön tähtäävää monipuolista koulutusta. Molemmat suoritetut opintoni täydentävät mukavasti toisiaan. 

Mitä työsi Kuopion kansalaisopistossa tulee sisältämään? 

Minusta tulee Eteläisen ja läntisen maaseudun sekä Karttulan aluevastaava. Tulen suunnittelemaan musiikkikurssit Karttulaan. Kuopion Eteläiselle ja läntiselle maaseudulle tulen suunnittelemaan kursseja kaikille ainealueille, paitsi kieliin, tietotekniikkaan ja taiteen perusopetukseen (TPO). Kurssisuunnittelun lisäksi tulen myös opettamaan musiikkia.

On mielenkiintoista ja haasteellistakin vastata näin monipuolisesta kurssisuunnittelusta. Uskon kuitenkin pääseväni joustavasti suunnittelun pariin kollegoiden ja tuntiopettajien avulla. Tuntiopettajilla kun on paras tietämys heidän omista kursseistaan ja omasta osaamisalueestaan. Myös alueen asukkailta saa arvokasta tietoa, millaisia kursseja he haluaisivat juuri heidän asuinalueelleen.

Tulevan lukuvuoden kurssit julkaistaan toukokuun lopulla. Minunkin kurssit nousevat silloin Kuopion kansalaisopiston verkkokauppaan. Odotan jo malttamattomana uusien opiskelijoiden tapaamista. 

Mikä on parasta työssäsi?

Opiskelijoiden kohtaamiset ja heidän kehittymisensä seuraaminen ja ohjaaminen ovat ihan parasta. On hienoa, miten kansalaisopistot mahdollistavat elinikäisen oppimisen ja opiskelijaksi tulon hyvinkin erilaisista lähtökohdista ja erilaisin tavoittein. Kuka tahansa voi tulla esim. laulutunnille ja opettaja lähtee ohjaamaan siitä tilanteesta, missä opiskelija on. Joku on saattanut laulaa viimeksi koulun musiikkitunneilla, ja joku on jo harrastanut musiikkia pidempään. Opiskelija voi olla nuori tai seniori, kaikenikäiset kehittyvät ja oppivat. Kuorot ja muut musiikkiryhmät mahdollistavat musiikillisen annin lisäksi sosiaalista kanssakäymistä toisten ryhmän jäsenten kanssa. Musiikki ja sosiaaliset suhteet ovatkin yksi mahtavimmista lääkkeistä, mitä meillä on mielen ja muistin virkistykseen. Onhan siitä jo paljon tutkittua tietoakin.

Kansalaisopiston opettajana sinä olet mukana monien harrastuksissa. Mutta millaiset ovat sinun omat vapaa-ajan harrastuksesi? Miten sinä lataat akkujasi?

Kuopion maaseutualueella asuminen on vaikuttanut omien harrastusteni valintaan. Täälläkin harrastukset voivat olla lähellä ja on mukava hyödyntää niissä vuodenaikojen vaihtelua. 

Usein harrastan yhdessä mieheni kanssa aikataulujen niin salliessa. Kesällä pyöräilemme, kävelemme, marjastamme ja veneilemme. Joskus veneen kokka suuntautuu kohti tanssilavaa ja pistämme niin sanotusti jalalla koreasti. Uutena intohimona on sienestys, jota voi harrastaa sienilajia vaihtamalla keväästä ihan lumien tuloon saakka. 

Talvella on upeaa hiihtää umpihangessa pilkkisaappaat eräsuksen siteissä ja välillä hoidetuilla laduilla siihen sopivin varustein, tai tehdä polkuja lumikengillä ihan lähimetsään. Kevättalven hankikannot mahdollistavat luisteluhiihdon pitkin Kallavettä. Nämä ovat yleensä niitä kaikkein nautinnollisimpia hiihtokilometrejä auringon helliessä mieltä ja kehoa. Talvi on myös verkkokalastuksen aikaa. On aina yhtä jännää nähdä, mitä kalaa milloinkin verkoista nousee. Onko pyydykseen käynyt kuha, made, lahna vai hauki? Nämä ovat niitä yleisimpiä saaliita. 

Hemmo ja halaamisen taito

Petra Lisitsin-Mantere

Elämme sivistyksen teemavuotta. Aihe koskettaa meitä jokaista, mutta oletko tullut ajatelleeksi, että itsessään se ei ole pysyvä olotila? Sivistyksen ruokkimiseen ja siihen kasvamiseen pitää olla tahtoa ja mahdollisuuksia. Sivistyksen pitää seurata meitä jokapäiväisissä valinnoissamme itsemme, yhteiskuntamme ja planeettamme parhaaksi. Sivistyksen ylläpitäminen vaatii tekoja arjessamme, mutta myös poliittista tahtoa ja vastuuta. 

Elämme suurten murrosten aikaa. Jotta voimme kehittyä yksilöinä ja yhteiskuntana, on meidän välttämätöntä laajentaa ymmärrystämme globaaleihin asiakokonaisuuksiin. Tarvitsemme sivistystä herättävää keskustelua silloinkin, kun olemme asioista eri mieltä. Arkisivistystä on kunnioittaa erilaisia mielipiteitä ja ymmärtää, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. 

Mitäpä, jos haastaisin sinut mukaan sivistysaktivistiksi? Yhdessä voisimme pitää yllä yhteiskunnallista keskustelua vaikeistakin asioista, riitelemättä, mutta eri näkökulmia, vaikeitakin, esiin tuoden. Kansalaisopistot edustavat vapaata sivistystyötä. On kuitenkin muistettava, ettei tieto itsessään ole sivistystä, vaan sen käyttö. Tekoja ei tehdä yksin, vaan yhteistyössä. 

Petra Lisitsin-Mantere
Kuopion kansalaisopiston johtava musiikinopettaja, väitöskirjatutkija

Musiikkia ja mukavaa seuraa Maaningalla

Sokka irti -kuoro Kuva: Olavi Rytkönen

Meidän Kuopio -festivaali on yhteisöllinen kaupunkifestivaali, johon kaikki kuopiolaiset ovat tervetulleita mukaan. Kuopion kansalaisopisto oli mukana Meidän Kuopio -festivaalissa myös Maaningalla, Meidän Maaninka -tapahtumapäivän merkeissä.

Keskiviikkona 23.8.2023 Maaningan urheilutalolla oli monipuolista ohjelmaa iltapäivän kolmesta iltaseitsemään. Nykyisiä, entisiä ja tulevia kansalaisopiston opiskelijoita ja opettajia oli mukana tapahtumassa runsaasti ja Sokka irti -sekakuoro esiintyi pienen konserttitauon jälkeen. Tapahtumassa oli mainio tilaisuus jututtaa opiskelijoita. Monta mielenkiintoista tarinaa kuultiin, ja jokainen niistä oli erilainen. Joku on harkinnut kurssille tuloa jopa vuosia, jotakin motivoivat esiintymiset, toista taas mukavan porukan yhteinen harrastus.

Sisko ja sen veli

Kansalaisopiston kautta moni on löytänyt itselleen pitkäaikaisen harrastuksen. Maaninkalainen Asko Tolvanen on nyt mukana Sokka irti -kuorossa, kuoroharrastusta on takana jo peräti viisitoista vuotta. Asko kuuluu laulamisen aikuisiällä aloittaneisiin, hän oli jo ns. miehen iässä tullessaan ensi kertaa kuoroharjoituksiin.

Marjut Hujanen ja Asko Tolvanen Kuva: Olavi Rytkönen

"Laulaminen oli jollain tasolla kiinnostanut aina, mutta aikansa otti ennen kuin aktivoiduin mukaan muiden kanssa laulamaan. Sitä ennen kävin toki paljonkin kuuntelemassa kuorojen konsertteja. Siskoni tunsi minut hyvin ja rohkaisi mukaan. Tämä päätös kannatti, vuodet ovat minunkin osallani tuoneet mukanaan kehittymistä paitsi laulussa, myös muussa itseilmaisussa. Äänissä laulaminen oli aluksi vierasta, mutta hyvässä ohjauksessa siihenkin on päässyt sisälle."

 Askon sisko Marjut Hujanen täydentää veljensä tarinaa. 

" Kyllä tosi on näin, että minähän se velipojan mukaan houkuttelin. Mitäpähän tuo olisi ollut, sellainen kolmen tai neljän vuoden urakka, mutta lopulta lähti. Eikä ole moittinut, päinvastoin. Onpa tainnut suositella hyvää harrastusta muillekin. Meille molemmille tämä hyvä porukka on tärkeä syy olla mukana, yhteinen sävel löytyy muussakin kuin vain laulussa. Arvostamme kansalaisopiston työtä suuresti, sen ansiosta täällä pitäjilläkin on saatavilla hyviä harrastuksia ja mahdollisuuksia oppia uutta ja sivistää itseään. Ja ovathan kurssimaksutkin sellaisia, että kaikilla on mahdollisuus sen puolesta osallistua. Kansalaisopistojen on säilyttävä" Asko ja Marjut linjaavat yksissä tuumin.

Kuorosta vastapainoa arkeen

Kari Rytköstä voi hyvällä syyllä pitää kuorokonkarina. Hän on viime vuonna perustetun Sokka irti -kuoron perustajajäseniä, mutta lauluharrastuksen tarina alkoi jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Tällöin Kari toimi maanviljelijä-yrittäjänä ja kiireisen miehen ajatukset äänenavauskurssilla olivat ristiriitaiset.

"Mieleen tunki väkisinkin, että olenkohan minä nyt oikeassa paikassa, pitäisikö minun sittenkin olla siellä tilallani töissä eikä laulamassa. Tein kuitenkin itselleni selväksi, että kyllä kaksi tuntia pitää viikossa olla vara käyttää hyvään harrastukseen, jonka kautta saa lisävirtaa normiarkeenkin." 

Sokka irti -kuoro Kuva: Olavi Rytkönen

Hyvä vetäjä auttaa kehittymään 

Kari Rytkönen muistaa selvästi, mistä kipinä laulamiseen alkujaan syttyi.

- Olin neljän vanha, kun kuulin radiosta Jussi Björlingin laulavan O Helga Natt. Silloin ensimmäisen kerran syttyi haave joskus vielä itsekin laulaa. Se esitys teki lähtemättömän vaikutuksen, Kari muistelee. Alkuun päästyään Karin kuoroharrastus vei miehen mukanaan. Parhaimmillaan Kari on ollut viidessä kuorossa yhtä aikaa. Vuosien aikana on muodostunut myös käsitys hyvän kuoron edellytyksistä.

Kari Rytkönen Kuva: Olavi Rytkönen

"Minulla on ollut onni saada laulaa hyvien vetäjien johtamissa kuoroissa. Hyvä johtaja on kannustava ja osaa suunnitella ohjelmiston kuoron taitotason mukaiseksi. Joskus ohjelmisto on pidempään laulaneille helpohkoa ja silloin kannustetaan muita ja näin saadaan porukalla homma etenemään."

Heittäytymistä ja laulun iloa 

Kansalaisopiston Sokka irti -kuoro on Kari Rytkösen arvion mukaan nimensä veroinen.

"Meillä on hyvä yhteishenki ja esiintymisissä on mukavaa heittäytymistä, kun mennään yleisön eteen niin eikun sokka irti ja menoksi!"

Johtajamme Petra Lisitsin-Mantere on saanut kyllä itse kustakin ihan uusia puolia esiin. Kansalaisopistolle täytyy muutenkin antaa tunnustusta näin musiikkimiehenä, tarjolla on oppia kaikenikäisille. Moni viulisti tai pianisti tai kitaristi on saanut alkukipinän kansalaisopiston kautta ja myöhemmin on ollut mukana bändeissä ja kuoroissa tai jopa jatkanut opintoja ihan ammattimuusikoksi asti. Laadukasta oppia matalalla kynnyksellä, ihan niin kuin pitääkin. 

Rita Partala Kuva: Olavi Rytkönen

Kitaristi-laulaja Rita Partala on hyvä esimerkki edellä kuvatusta. Hän soitti ensin kotona täysin omatoimisesti, mutta harrastus syveni kansalaisopistossa. 

Rita kertoo oman harrastuksensa alkutaipaleesta. 

"Sain hyvän opettajan. Arttu neuvoi soinnut ja muut kitaristille hyödylliset perusasiat Niillä eväillä soittamista on ollut hyvä jatkaa ja tiedä vaikka opiskelisin muusikoksi tulevaisuudessa." 

Yhteisesiintymiset motivoivat 

Jouko Uljas on kotoisin Maaningan Tavinsalmelta. Pirteä herrasmies on menneinä vuosikymmeninä ollut ahkera kansalaisopiston palvelujen käyttäjä, mutta viime vuosina hän on keskittynyt musiikkiin. 

Jouko Uljas Kuva: Olavi Rytkönen

 

"Kansalaisopiston musiikkiryhmässä on paljon kivoja asioita. Ennen kaikkea hyvä porukka, jonka kanssa on mukava paitsi harjoitella, ja muutenkin viettää aikaa. Myös esiintymiset ja konsertit motivoivat, on hyvä olla jotain mihin tähdätä." 

Muutaman vuoden takainen yhteiskiertue kuopiolaisten, maaninkalaisten ja lapinlahtelaisten kanssa on jäänyt mieleen. Mukana oli Lapinlahdelta Mahottomat ja Antti Heikkinen ohjasi esityksiä, porukkaa oli yhteensä liki sata esiintymässä ja keikoilla riitti yleisöä. 

 - Siinä saatiin hauskaa ohjelmaa aikaiseksi muillekin kuin kansalaisopiston piireissä oleville. Tällaisia eri porukoiden yhteisjuttuja toivoisimme jatkossakin, Teuvo Mononen Siilinjärveltä kommentoi.

Harjoittelu pitää vireänä 

Tapani Kokkonen Siilinjärveltä vertaa kansalaisopiston kursseja koululaisten elämään. 

Teuvo Mononen, Jouko Uljas, Tapani Kokkonen Kuva: Olavi Rytkönen

"Niin kuin nuoret lukevat läksyjään ja tekevät tehtäviään, niin samapahan se on meilläkin. Jos meinaa kehittyä tai edes pysyä muiden mukana, on harjoiteltava. Ja sehän sopii, ovathan tutkitusti nimenomaan musiikki ja vaikkapa sanaristikot parasta aivojumppaa."

Miehet ovat vuosien varrella saaneet kannustettua porukkaansa uusiakin jäseniä, mutta samat haasteet tulevat yhä uudestaan vastaan. 

"Harva rohkenee kesken kurssin lähteä mukaan ja moni pelkää sitoutumista. Ei iletä lähteä kertaakaan, kun tiedossa on, että joka kerralle ei kuitenkaan pääsisi mukaan. Silti aina tulee uusiakin naamoja mukaan ja enpä muista kenenkään katuneen mukaan tulemistaan" kertovat Jouko, Teuvo ja Tapani ennen kuin nappaavat harmonikat syliin ja kiiruhtavat yhteislaulujen säestystehtäviin, mihin ohjaaja Petra on heidät pikahälytyksellä pyytänyt.

Tekstin, haastattelut ja  kuvat toimitti Meidän Maaninka-päivänä 23.8.2023 Olavi Rytkönen

Kansalaisopisto näkyy ja kuuluu Kuopiossa

Äidin ääni -kuoro esiintymässä Kuopion torilla Kuva: Olavi Rytkönen

Meidän Kuopio -festivaalin 25.-26.8.2023 aikana Kuopion Kansalaisopisto jalkautui kaupungille. Opiston väkeä oli tavattavissa Puistokartanon puistossa Rompetorilla ja useita kansalaisopiston laulu- ja soittoryhmiä esiintyi Elonkorjuujuhlilla kauppatorin esiintymislavalla molempina päivinä.

Vilkkaan tapahtumaviikonlopun aikana oli oivallinen tilaisuus jututtaa niin kansalaisopistossa opiskelevia, mutta myös heitä, jotka eivät aikoihin ole kurssitarjonnan annista nauttineet aikoihin.
Miksi vuosia on jäänyt väliin ja mikä kenties saisi taas innostumaan tulemaan mukaan kansalaisopiston toimintaan? Miten he näkevät kansalaisopiston ja koetaanko se tarpeellisena?

Kansalaisopisto, totta kai!

Siilinjärvellä asuva Terhi Rissanen vastaa iloisesti, kun torihaastattelija kysyy, onko Rissanen koskaan käyttänyt kansalaisopiston tarjoamia kurssimahdollisuuksia.

- Totta kai olen! Tälläkin hetkellä viikko-ohjelmaani kuuluu zumba-tunti maanantaisin. Nuorempana olen ollut mukana tanssihommissa ja kesäteatterissa sekä kuvataiteissa. Etenkin teatteri on jäänyt mieleen huippuhauskana hommana. Siinäkin oli ohjaajalla tärkeä merkitys. Treeneihin tulee lähdettyä, kun vetäjä on hyvä. 

Kansalaisopiston merkityksestä kansansivistäjänä Terhillä on painavaa sanottavaa.

- On fiilis, että lähes kaikilla on joku tarttumapinta kansalaisopistoon. Minä itse olen mukana, tyttäreni on ollut ja myös äitini kansainvälisten työmatkojensa takia kävi varmaan viisitoista vuotta englannin kursseilla jatkaen vielä eläkkeelläkin. 

"Pakko sanoa, että minun olisi todella vaikea kuvitella elämää ilman kansalaisopistoa, niin tärkeä vaikuttaja se on ollut. Kansalaisopisto tarjoaa niin monipuolisesti kaikkea todella laajoille käyttäjäryhmille, että kyllä ehdottomasti sen toiminta on turvattava jatkossakin. Mikä koulutus on lähempänä kaikkia kansankerroksia ja helpommin saavutettavissa?"  Terhi Rissanen

Terhi Rissanen Kuva: Olavi Rytkönen

Hyvä kuoronjohtaja luo myös haasteita

Leena Haikonen-Salo Siilinjärveltä on laulanut Äidin Ääni -kuorossa jo lähes kahdeksan vuotta. Leenan muutettua aikoinaan Siilinjärvelle hän alkoi miettiä uutta harrastusta.

- Kaverini lauloin kuorossa ja hän vinkkasi minutkin mukaan. Koelaulun kautta pyrin ja pääsin mukaan. Olen viihtynyt kuorossa hyvin, ja mukavan porukan lisäksi Riikka Leinonen on tehnyt johtajana hyvää työtä. Äidin Ääni -kuoro toimii nyt kansalaisopiston alaisuudessa ja se on monella tavalla meillekin eduksi. Opiston tilat ja verkostot ovat käytettävissä ja uusien laulajien rekrytointi sujuu joustavasti. 

"Mielenkiinto on pysynyt hyvin yllä, koska kuoron ohjelmisto on elänyt ja asioita on lähestytty aina uudella tavalla. Samalla jokainen on päässyt myös toteuttamaan ja myös haastamaan itseään, sillä ohjelmistossa on myös haastavampia kappaleita. Meitä ei ole päästetty liian helpolla ja se on hyvä homma."  Leena Haikkonen-Salo

Leena Haikonen-Salo Kuva: Olavi Rytkönen

Ponnistelun kautta päämäärään

Kimmo Jokivarsi on kokenut kuorolaulaja, harrastusta on takana jo parikymmentä vuotta. Näistä viimeisimmät vuodet hän on ollut mukana Kuopion Mieslaulajissa, jonka toiminta on nyt Kuopion Kansalaisopiston alaisuudessa. 

"Kuoroharrastukseni alkoi puolivahingossa, kun toisesta lajista lähdin kokeilemaan kuoroa kaverin houkuttelemana. Kuorokärpänen oli pikkuisen yrittänyt purra jo aiemmin ja nytpä se purikin sitten kunnolla ja sillä tiellä ollaan yhä. Itse koen kuorossa laulamisen hyvin elämyksellisenä. Kun kaikki menee nappiin ja äänet soivat hienosti yhteen, on fiilis verrattavissa vaikkapa maalintekoon futiksessa. Kun tämä tapahtuu vieläpä erittäin mukavassa porukassa, niin mikäs sen kivempaa!"  Kimmo Jokivarsi 

Kuopion mieslaulajat Kuva: Olavi Rytkönen

Kuopion Mieslaulajien kuoronjohtaja Annuliina Ikäheimo kertoo kuoroharrastuksen olevan yhdessä tekemistä, johon sisältyy tavoitteita ja myös ponnistelua. 

"Tämä hitsaa porukkaa yhteen, palkitsee ja luo yhteishenkeä. Se samalla myös sitouttaa, jokaisella on oma tärkeä paikkansa eikä treeneistä mielellään olla pois, etenkään kun harjoittelun päämäärä eli esiintyminen lähestyy." Annuliina Ikäheimo 

Annuliina Ikäheimo Kuva: Olavi Rytkönen

Lähellä oleva kurssi kiinnostaa

Kuopiolainen Niina Mäntyniemi oli Elonkorjuujuhlilla mukana Maaseutuammattiin ry:n edustajana. Hänen suhteensa kansalaisopistoon on varsin tyypillinen perheelliselle kaupunkilaiselle.

- Viimeisimmäksi olin jokunen vuosi sitten olin grafiikkakurssilla Puistokartanossa. Lapsena toki tuli myös käytyä monenlaisessa mukana, etenkin kuvataide kiinnosti. Tällä hetkellä omien lasten harrastukset ovat etusijalla ja ne vievät valtaosan vapaa-ajasta. Silti en tyrmää paluuta kansalaisopiston opintoihin, etenkin jos sellainen mahdollisuus ilmaantuisi kotini lähellä olevalle Martti Ahtisaaren koululle. Esimerkiksi jooga voisi tällä hetkellä kiinnostaa ja taide kiehtoo yhä. Mutta kiireisessä arjessa nimenomaan harrastuksen saatavuudella on iso merkitys, läheisyys on suorastaan puoli voittoa, Niina kertoo ja muistuttaa kansalaisopiston merkityksestä.

"Opisto tarjoaa edullisesti, eli matalalla kynnyksellä todella monipuolisesti virikkeitä ja oppia kaikenikäisille. On ensiarvoisen tärkeää ja kansansivistyksellisesti korvaamattoman arvokasta, että tällainen tarjonta on helposti saatavilla kaikille kuopiolaisille." Niina Mäntyniemi

Niina Mäntyniemi Kuva: Olavi Rytkönen

Kynnys matalalla 

Yrittäjä Pasi Piiroinen on osallistunut italian kurssille kymmenisen vuotta sitten. Paluu opintoihin voisi hyvinkin olla pian ajankohtainen.

"Aivan hyvin voisin palata opintoihin, sillä muiden kiireiden vuoksi kurssi jäi aikoinaan kesken ja alkukin on jo päässyt unohtumaan. Kurssista jäi hyvä fiilis, koska opettaja oli hyvä ja liikkeelle lähdettiin alkeista. Kaikki pääsivät hyvin alkuun eikä kukaan tipahtanut kyydistä - paitsi minä töideni takia"  Pasi Piiroinen

Pasi Piiroinen Kuva: Olavi Rytkönen

Hyötyoppia oman työn tueksi

Puistokartanon puiston Rompetorilla olivat erilaisia kivituotteita ja koruja myymässä Kirsti ja Kalevi Kallio. Vaikka torikauppa onkin vienyt pariskunnan vapaa-ajasta huomattavan osan, on myös kansalaisopiston tarjonta ehtinyt tulla tutuksi.

- Olen ollut tietokonekurssilla niin Maaningalla kuin Siilinjärvelläkin. Molemmat olemme aikaisemmin olleet kivihiontakurssilla. Kalevi on ollut myös kurssilla, missä tehtiin hopeaketjuja. Eli olemme saaneet kansalaisopiston kautta hyödyllistä lisäkoulutusta tätä varsinaista pääpuuhaamme ajatellen. Mikä parasta, kurssit ovat edullisia ja kaikkien saatavissa. 

"Toivomme kovasti, että jatkossakin yhteiskunta muistaa huolehtia opistojen rahoituksesta, tämän tarjonnan loppuminen kirpaisisi pahimmin juuri meihin vähäväkisempiin kansalaisiin"  Kirsti Kallio 

Kirsti ja Kalevi Kallio Kuva: Olavi Rytkönen

Haaveet todeksi

Rompetorin laajaan tarjontaan oli tutustumassa myös kuopiolainen Tapio Rytkönen. Juuri nyt ei Tapiokaan ole kansalaisopiston toiminnassa mukana, mutta niin kuin useimmilla, yhteistä historiaa löytyy.

- Iisalmessa olin vuosia sitten kansalaisopiston kivikurssilla. Hiottiin ja muutenkin käsiteltiin kiviainesta, opettajakin taisi olla osuvasti nimeltään Kallio. Sittemmin ei ole tullut kursseilla oltua, mutta puukkojen keräilijänä puukkokurssi tai muu metalliin liittyvä kädentaito voisi hyvinkin aktivoida taas kurssille. Itse asiassa vaimo on kannustanut myös maalauskurssille, vesivärimaalaus on aina kiinnostanut,  mutta lopullinen sysäys tarttua pensseliin on vielä odotuttanut itseään. Esimerkiksi Vitali Ahon töitä olen ihaillut kovasti ja vaikkapa hänen vetämänsä kurssi saattaisi hyvinkin saada minusta oppilaan.

"Ja toki sekin vaikuttaa harrastamiseen, että eihän nämä kansalaisopiston kurssit mitenkään hinnan kiroissa ole, siitä ei jää kiinni."  Tapio Rytkönen

Tapio Rytkönen Kuva: Olavi Rytkönen

Lähiopetus kunniaan

Leni Heikkinen ja Tapsa Hiltunen ovat aktiivisia savolaisia, joiden elämässä on keretty opiskellakin. 

Lenillä on selkeä näkemys, millainen hyvä kurssi kansalaisopistolla on. Tärkeintä on kiinnostava sisältö ja se että vetäjä osaa hommansa, on innostava ja kannustava. On myös tärkeää eri aiheissa osata hakeutua omaa taitotasoa vastaavalle kurssille ja kysyä neuvoa, jos on epävarma.

- Hyvä kurssi on myös sellainen, että opiskelijat sitoutuvat siihen. Ei ole kiva, jos porukkaa pienenee kerta kerralta. Jos näin alkaa käydä, pitää selvittää miksi näin tapahtuu - onko kurssi liian vaativa tai helppo tai onko eteneminen liian nopeaa. 

- Ja yksi mikä korona-ajan jälkeen olisi todella tärkeä, pitäisi tehdä kaikkemme, että kokoonnuttaisiin oikeasti nokikkain yhdessä tekemään eikä kursseja olisi etänä kuin ihan pakon edessä. Sekään ei oikein toimi, että osa porukasta seuraa opetusta etänä ja osa paikan päällä. On käynyt niinkin, että paikan päällä olevat ovat jääneet vaille ohjausta, kun opettajan aika menee tunnilla etäopetukseen. 

"Kansalaisopisto on minun mielestäni paikka, jossa ihmiset voivat kohdata toisiaan ja oppia porukalla – pidetään siitä kiinni"  Leni Heikkinen 

Tapsa on kiinnostunut sukututkimuksesta, mutta kurssin suhteen hänellä olisi muutama toivomus. 

- Olin jo mukana alkeiskurssilla, mutta valitettavasti tipahdin kelkasta koska minun makuuni materiaali oli liikaa tietokoneella ja osa oppilaista etänä enkä tullut neuvotuksi ikään kuin kädestä pitäen niin paljon kuin olisi tarpeen ollut. Mutta en ole luovuttanut, sukututkimuksen kimppuun käyn uudestaan varmasti, kunhan opetus on lähiopetusta ja tahti sopiva, Tapsa lupaa.

Leni Heikkinen ja Tapsa Hiltunen  Kuva: Olavi Rytkönen

Tekstin, haastattelut ja  kuvat toimitti tapahtumaviikolla Olavi Rytkönen

Milloin on NYT?

Milloin on nyt? Näin lukee kirjailija Merete Mazzarellan lempihotellin seinällä olevassa julisteessa. Tämä on minusta hyvä kysymys varsinkin näin vuoden lopussa, kun ajattelemme omia uuden vuoden lupauksiamme. Onko meidän NYT nyt vai jääkö lupauksemme taaskin aikomukseksi? 

Jos olen rehellinen, niin suurin osa minun uuden vuoden lupauksistani on jäänyt puolitiehen. Tuskin olen päässyt tammikuussa kunnolla alkuun, kun nyt-syön-terveellisesti -sitoumukseni on kaatunut työpaikalla herkulliseen korvapuustiin tai käyn-joka-päivä-lenkillä -vakuutukseni on haihtunut pakkashuuruihin. Uuden elämän aloittaminen liian tiukasti heti vuoden alussa ei sovi minulle lainkaan.

Vuosi sitten päätin uudistaa uuden vuoden lupauksiani ja tehdä siitä prosessin. Wikipedian mukaan prosessi on kehityskulku. ”Se on suoritettavien toimenpiteiden sarja, joka tuottaa määritellyn lopputuloksen.” Prosessi vie aikaa ja lopputulokseen päästään joskus mutkienkin kautta, näin olen päätellyt. Tällainen lähestymistapa sopii minulle. Ei siis haittaa, vaikka joinakin päivinä prosessi takkuaa, sillä toisina päivinä se voi edetä loistavasti. Tärkeitä on oikea suunta.

Kuluneen vuoden prosessini ovat liittyneet luovuuteen; kädentaitoihin ja kuvataiteeseen. Olen käännellyt hopealusikoita koruiksi, sommitellut rikkinäisistä kahvilautasista mosaiikkeja ja ommellut mieheni vanhoista farkuista puutarhaessun. Olen myös tehnyt kesäkeittiön ja keramiikkaesineitä siirtolapuutarhaani. Mikään näistä ei suoranaisesti kuulunut uuden vuoden lupauslistaani vuosi sitten. Silloin päätin vain osallistua kansalaisopiston kursseille, joilla voin kehittää luovuuttani. En määritellyt, miten tai milloin sen tekisin. Aloitin prosessin, joka nyt - vuoden lopussa - näyttää onnistuneen erinomaisesti.

Vuoden 2023 prosessini liittyy sukututkimukseen. Kuluvan vuoden onnistumisista innostuneena, olen jo ilmoittautunut kolmelle Kuopion kansalaisopiston sukututkimuskurssille ja päättänyt osallistua etänä 12. tammikuuta pidettävälle ilmaisluennolle Tavinsalmesta Kuopioksi - sukuhistorian siivillä.

Kun katson tätä vuotta taakse päin, niin minun NYT on ollut silloin, tällöin ja toisinaan. Mutta aivan varmasti se on ollut joskus ja joinakin päivinä. Se on tapahtunut ilman suorituspaineita ja stressiä - mukavasti siinä sivussa ja vieläpä kivassa seurassa. Joko sinä tiedät, milloin on Sinun NYT?
 

Maija Voutilainen

Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston tiedottaja, joka uskoo, että itsensä kehittäminen sopii meille kaikille ja  sille ei ole annettu Parasta ennen -päivämäärää.  

Kurssilaisten hopealusikkakoruja, kevätnäyttely 2020-2021

Kirjoitus on julkaistu joulukuussa 2022 Uutis-Jousessa sekä Pitäjäläisessä.

Napa-askelia

Mieli ja sen toiminta on kiehtonut minua aina. Jopa niin, että nuorena harkitsin psykologian opiskelua. Käytännönläheisempi ammatti vei kuitenkin voiton ja hyvä niin. Minulle aikuisten opettamisen suola ja sokeri ovat monenlaiset kohtaamiset ihmisten kanssa. Opetustyön rinnalla olen myös saanut kehittää yhteisömme työhyvinvointia. Jos jokin asia kiehtoo ja on itselle tärkeä, niin sitä huomaamattakin suuntaa askeliaan sitä kohti. Matka ei ehkä ole sellainen kuin on ajatellut, se voi olla jopa parempi - omannäköinen. Minun polkuni vei hyvinvointiteemojen äärelle marinoitumaan positiivisessa pedagogiikassa ja laaja-alaisissa hyvinvointitaidoissa. 

Positiivinen pedagogiikka on hyvän huomaamista. Sen perusta on positiivisessa psykologiassa. Positiivinen psykologia ei tarkoita pakkopositiivisuutta. Se on tieteenala, joka kulkee rinnakkain perinteisen psykologian kanssa. Molemmat tutkivat mielenterveyttä, mutta eri näkökulmasta. Perinteinen psykologia keskittyy mielen ongelmiin ja tapoihin korjata ja parantaa, kun taas positiivinen psykologia tutkii, mikä kaikki vaikuttaa edistävästi eli positiivisesti ihmisen hyvinvointiin ja onnellisuuteen - siihen mikä tekee meille hyvää. 

Tämän voi rinnastaa ravitsemukseen. Tiedämme, millainen ravinto on terveydelle pahasta ja johtaa sairauksiin. Tiedämme myös, millainen ruoka auttaa voimaan paremmin. Positiivinen psykologia tuottaa samoin tietoa psyykkistä hyvinvointia tukevista ”ravinteista”. Tieto ei yksin riitä muuttamaan mitään. Tarvitaan myös taitoja käyttää näitä ravinteita hyvän elämän rakennuspalikkoina niin työssä, ihmissuhteissa kuin oman itsemme kanssa. Ja kuten muutkin taidot, myös hyvinvointitaidot ovat opittavissa. Sinnikkäällä harjoittelulla alamme kukoistaa ja olemme vahvempia ja joustavampia myös silloin, kun elämä koettelee ja tuo eteemme isojakin vastoinkäymisiä.
Yksi tärkeimmistä hyvinvointitaidoista on taito olla onnellinen. Kukapa ei haluaisi tulla onnelliseksi? Mutta usein me luomme esteitä onnemme tielle. Emme usko mahdollisuuksiimme muuttaa asioita tai sorrumme sitku-ajatteluun: voimme olla onnellisia vasta, kun olemme saavuttaneet jotain, sitten joskus. Esteenä voi olla myös syvään juurtunut uskomus: onnellisuus tulee, jos on tullakseen, mahdollisesti hyvän tuurin tai sattuman kautta. Tai että minä en ole syntynyt onnellisten tähtien alla. Mutta entä jos muuttaisit sinne - onnellisten tähtien alle? Aito onnellisuus on valinta ja taito, joka lisääntyy harjoittelemalla, kuten muutkin taidot. Keskittymällä huomaamaan hyvää, osoittamalla arvostusta ja kiitollisuutta, pysähtymällä onnellisten hetkien äärelle ja tekemällä itselle mieleisiä ja merkityksellisiä asioita.

Kuluvan lukuvuoden teemamme on Rohkaise villi luontosi. Tällä me haluamme vahvistaa ihmisten luontoyhteyttä, mutta myös kannustaa oman itsensä etsimiseen. Yksi tärkeistä taidoista on pysähtyä kuuntelemaan omia ajatuksia, tunteita ja sitä, minne haluaa mennä. Keksimme helposti syitä, jotka estävät meitä tavoittelemasta haluamiamme asioita. Muutos lähtee siitä, kun alamme tehdä asioita toisella tavalla. Askelien ei tarvitse olla pitkiä. Itse asiassa ne pienet askeleet, napa-askeleet, vievät usein perille paljon varmemmin. Ja silloin ehtii myös nauttia matkasta.

 

 

 

 

 

 

 

Teksti: Anu Korhonen
Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston kotitalouden ja laaja-alaisten hyvinvointitaitojen opettaja.

Kirjoitus on julkaistu lokakuussa 2022 Uutis-Jousessa sekä Pitäjäläisessä.

 

Rohkaise hurja luontosi

Kuopion kansalaisopiston rehtori Kirsti Turunen

Kuopion kansalaisopistossa ekologinen ja sosiaalinen näkökulma yhdistyvät laaja-alaiseksi hyvinvointikäsitykseksi, jonka ohjenuorana on vastuullisuus, kohtuullisuus ja ihmistenvälisyys. Opisto pyrkii edistämään sekä henkilökunnan että opiskelijoiden tietoisuutta kestävästä elämäntavasta ja jokapäiväisten valintojen merkityksestä. Tiedotuksen ja koulutusten avulla opastetaan kuntalaisia tuntemaan vastuuta siitä, miten heidän valintansa vaikuttavat luontoon, toisiin ihmisiin ja tuleviin sukupolviin. Lukuvuoden 2022–2023 teemamme onkin Rohkaise hurja luontosi! Tällä teemalla haluamme toisaalta vahvistaa ihmisten luontoyhteyttä, mutta myös yksilön tasapainon, oman itsensä etsimistä rohkeasti. 

  

Luonnon monimuotoisuus, yhteiskunnan yhteenkuuluvaisuus ja ihmisen hyvinvointi eivät ole irrallisia asioita vaan kytkeytyneitä toisiinsa. Yksilön valinnoilla ja teoilla on siis merkitystä, paljon! 68 % Suomen kasvihuonepäästöistä voidaan jyvittää meille, tavallisille ihmisille. Ne syntyvät arjessamme: siitä miten asumme, liikumme, syömme ja mitä ostamme. Arjen valinnoilla voimme päästöjä myös pienentää. Käytännön tasolla voimme muuttaa käyttäytymistämme ja kehittää uutta teknologiaa, poliittisella tasolla järjestelmiä ja rakenteita, mutta vaikuttavinta on henkilökohtaisen tason uskomusten, arvojen ja maailmankuvien muuttuminen! 

 

Ilmastonmuutos on iso ja vaikealtakin tuntuva asia, joten sitä kannattaa lähestyä positiivisen kautta. Mitä kivoja asioita voisit tehdä enemmän pikemminkin kuin mitä huonoja asioita voisit vähentää? Oman esimerkkisi kautta voit herättää myös toisissa halun muutokseen. Voit vaikka kertoa mitä hyvää uudenlaiset elämäntavat ovat tuoneet: kasvisruoka lisää hyvinvoinnin tunnetta ja työmatkan käveleminen parantaa kuntoa. Aloita sinulle helpoilta tuntuvista asioista; hanki vähemmän tavaraa, kierrätä ja korjaa, vähennä ruokahävikkiä, lajittele jätteet… Voit myös tehdä oman suunnitelmasi hiilijalanjälkesi puolittamisesta Sitran Sitoumus2050-palvelussa: https://sitoumus2050.fi/elamantavat#/ 

 

Millainen rooli kansalaisopistoilla voi muutoksessa kohti kestävää arkea olla? Luonnon monimuotoisuuden lisäksi myös yhteiskunnan monimuotoisuus on tärkeää. Luonto on ihmisen paras opettaja, kun vain haluamme oppia. Parhaiten menestyy monimuotoinen luonto, samoin on varmasti ihmisten kanssa. Meitä ihmisiä on monenlaisia ja erilaisuus on rikkaus. On tärkeää, että pystymme keskustelua ylläpitämällä luomaan kaikille hyvän ja turvallisen yhteiskunnan elää. Kansalaisopistot tarjoavat mahdollisuuden sekä toisten kohtaamiseen että itsen äärelle pysähtymiseen. Oppiminen yhdessä antaa vahvan kokemuksen osallisuudesta ihmisinä. Erityisesti näinä aikoina tarvitsemme yhteistä ymmärrystä, erilaisuuden hyväksymistä ja toistemme kunnioitusta.   

 

Opetustarjonnassa mm. luontoliikuntaa.

Kansalaisopiston tulevan lukuvuoden opetustarjonnassa on runsaasti kursseja, joilla edistetään kestävän kehityksen ja hyvinvoinnin teemoja: kierrätystä, luontoliikuntaa, lähiruokaa ja ekologisia materiaaleja. Valitse sinulle sopiva vaihtoehto rohkeasti itsesi kehittämiseen, samalla voit tehdä ekotekoja. Luonnossa liikutaan monin eri tavoin, voi retkeillä ja kalastaa, tutustua mehiläistarhaukseen tai vaikkapa opiskella saksan kieltä luonnossa liikkuen! Hyvinvointia ruuasta-kursseilla tutustutaan mm. kasvisruokiin, lähiruokiin, villiyrtteihin ja hapanjuurileivontaan, viinejäkin tutkaillaan ympäristöystävällisestä näkökulmasta. Kädentaitoja voi harjoittaa rennosti esimerkiksi perhoja sitoen, puuhuonekaluja entisöiden, kalaverkkojakin itse tehden. Luonnosta saatavien materiaalien hyödyntäminen on suosittua ekologisuutensa takia, kasveilla ja sienillä voi värjätä kankaita ja lankoja, punoa ja tehdä koristeita sisustukseen. Kaappien kätköihin jääneet tekstiilit ja vaatteet voi uudistaa käsityökurssilla.  

 

Tulevaisuus luodaan nyt, me kaikki teemme sitä omilla valinnoillamme. Ei ole vain yhtä tapaa elää kestävästi, vaan jokainen voi löytää oman tapansa elää hyvää kestävää arkea. Tärkeää on kyky nähdä hyvää ja vahvistaa sitä, sillä me kaikki olemme toistemme ympäristö. Kuinka kohtelen ympäristöäni, lähimmäisiäni, entä itseäni? Kiitoksen ja rohkaisun sana olisi varmasti useammin paikallaan kuin kritiikin ja väheksynnän osoittaminen. Kilpailukeskeinen kulutusyhteiskunta valitettavasti ohjaa meitä toiseen suuntaan, silti voimme tehdä valintoja ja muuttaa maailmaa pieni pala kerrallaan. Kestävää kehitystä on osata olla kiitollinen ja toimia kohtuullisesti. Kukaan ei voi tehdä yksin kaikkea, mutta jokainen voi kyllä tehdä jotain. On aika herätä, muutos alkaa itsestämme. 

 

”On olemassa vain yksi pysyvä vallankumous ja se on moraalinen;  

ihmisen sisäinen uudistuminen.  

Miten tämä sisäinen vallankumous toteutuu? 

Kukaan ei tiedä varmuudella, miten se tapahtuu ihmiskunnassa, mutta jokainen tietää sen itsessään. Ja silti, kaikki haluavat muuttaa maailmaa, mutta kukaan ei halua muuttaa itseään.” 

Leo Tolstoi 

 

Teksti: Kuopion kansalaisopiston rehtori Kirsti Turunen 

Kirjoitus on julkaistu Kuopion kansalaisopiston Yhdessä-lehdessä elokuussa 2022