Tiedä, mitä syöt

Työpöytäni laatikosta osui silmään ruokamessuilta mukaan tarttunut rintanappi, jossa luki ruohonvihreällä pohjalla Tiedä, mitä syöt. Koko kesän ja syksyn olen totisesti tiennyt, mitä suuhuni laitan, kun luonto ja puutarha on luovuttanut satoaan. 

Kesäkurpitsaa oikein ja nurin, keittona, pihveinä, paistoksena ja kakkuna. Perunaa perinteisesti tillitupsun ja voinokareen kanssa, mutta usein myös yrttiöljyn maustamana salaattina. Makeat kirsikkatomaatit sujahtivat suuhun sellaisenaan, mutta superherkkua niistä tuli myös uunissa paahdettuna, samoin kuin punajuurista. Päälle valuttelin hunajaa, jonka ahkeroineet mehiläiset asuvat pesissään vajaan kilometrin päässä. 

Uutena viljelykokeiluna oli mangoldi, joka yllätti helpolla kasvatuksella ja suurella sadolla. Lehtiä napsin salaattiin, paistoin pannulla ja täytin kääryleiksi. Satoisa vihannes kestää lehtikaalin tavoin hyvin kylmää, joten sitä saa nauttia pakkasiin saakka. 

Omenapuuni piti välivuoden, mutta ystäväni puusta omenia riitti minunkin tarpeisiini. Uunissa pehmennetyt kanelin höystämät omenalohkot ovat talvella herkkua maustamattoman jogurtin kera tai kaurapuuron aateloijana. Naapurilta saadun chilisadon tulistama omenahillo höystää hienosti syksyn pataruokia. 

Maaseudulla varttuneena kasvimaa ja oman sadon säilöminen talven varalle on tullut perintönä, samoin kuin marjastus. Ja miten ihanalle mustikka talvella maistuukaan, kun liitän siihen muiston isän kanssa tehdystä marjaretkestä. 

Sen lisäksi, että hyvin valittu ruoka ravitsee meitä, sen kautta voimme myös luoda muistoja ja osoittaa välittämistä toisille ihmisille. Ruoka on myös mitä suurimmassa määrin arvovalinta. Haluammeko tietää, mistä syömämme ruoka on peräisin? Miten se on kasvatettu ja tuotettu? Kaikilla ei ole mahdollisuutta kasvattaa itse suuhunpantavaa, mutta useimmilla meistä on mahdollisuus mennä metsään ja hyödyntää upeaa marja- ja sienisatoamme. Lähes kaikilla on mahdollisuus valita, mitä ruokaa poimii ostoskoriinsa. Valitsemalla kotimaista arvostamme myös hienoa ruokakulttuuriamme sekä ruuan eteen tehtyä työtä koko tuotantoketjussa. Viisaat valinnat, kuten kasvisten lisääminen, vähentävät myös ruokatuotannon ympäristökuormitusta. 

Hyvä ruoka on myös osa hyvää arkea.  Yhdessä valmistettu ja nautittu ateria edistää myös sosiaalista kestävyyttä. Mitä monitahoisempia merkityksiä ymmärrämme ruualla olevan, sitä enemmän kiinnitämme huomiota siihen, kuka sen on valmistanut, miten ja missä se on tehty tai minkälaisen reitin se on kulkenut. Pidetään huolta itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme, lautasellinen kerrallaan. 

Anu Korhonen
Kuopion kansalaisopiston kotitalousopettaja ja innokas siirtolapuutarhuri.

Kolumni ilmestyi 26.9.2024 Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä.

 

Mitä useampi kokki, sitä parempi soppa!

Oma taipaleeni opistomme kotitalouden opettajana alkoi 20 vuotta sitten. Nykyisin Puistokartanoksi nimettyyn opistotaloomme oli juuri valmistunut oma opetuskeittiö ja ensimmäinen tehtäväni oli osallistua sen lopputarkastukseen. Hieman ihmettelin keittiöön sijoitettuja tangollisia vaatekaappeja, mutta pian selvisi, että rakentaja oli tulkinnut arkkitehdin lyhenteen ”vk” vaatekaapiksi, kun tarkoitus oli asentaa kaappiin vetokoreja. No, vetokorit saatiin ja työni saattoi alkaa.

Alkuvuosina olin talomme ainoa kotitalouden opettaja. Ensimmäisenä syksynä tarjolla oli 9 kurssia, joilla jaettiin mm. säilöntävinkkejä, tehtiin sarjatyönä ruokaa pakastimeen, kokattiin jouluruokia kevyesti ja olipa ohjelmassa makumatkakin sekä kokkikursseja miehille.

Noista ajoista on otettu aimo loikka eteenpäin. Tänä syksynä kotitaloudessa on jo kaupunkialueella 14 tuntiopettajaa. Tarjolla on yli sata erilaista kurssia ja opiskelijoita keittiössämme pyörii vuosittain yli tuhat. Tämän on mahdollistanut paitsi taitava ja opistotyöstä innostunut tuntiopettajien joukko, mutta myös se, että ainealueen erityispiirteisiin kuuluu runsas lyhytkurssien määrä. Ovathan yhden illan kurssit joustava tapa oppia ja osallistua ilman pitkäaikaista sitoutumista. Ja valinnanvaraa totisesti riittää. Miltäpä kuulostaa (saatikka maistuu) esim. ilta ranskalaisen bistroruuan parissa? Tai entäpä Tagliatelle al ragù, jolla opit tekemään syntyperäisen opettajan johdolla aitoa tuorepastaa oppien samalla italian kieltä ja kulttuuria. Vai haluaisitko sittenkin tutustua innovatiivisiin ruokatuotteisiin, kuten nyhtökauraan ja tempeen? Entäpä aidon ruisleivän valmistus, jossa saat taidon lisäksi mukaasi myös juuren kotileipomuksia varten. Vai tarvitsetko hygieniapassin? Senkin suorittaminen onnistuu meillä. Juhlavuoden mahtava kurssitarjotin löytyy kokonaisuudessaan täältä https://opistopalvelut.fi/kuopio

Tarjolla on lyhytkurssien lisäksi myös koko lukuvuoden kestäviä ryhmiä, joissa taitoja kehitetään pitkäjänteisemmin. Esimerkkinä näistä ovat miehille suunnatut kurssit, joilla kauhaa heiluttaa tänäkin vuonna yli sata innokasta kokkaajaa. Vastaavaa ei löydy mistään muusta opistosta. Suosioon vaikuttaa tietysti yhteiskunnallinen muutos, mutta myös se, että pitkillä kursseilla muodostuu sosiaalisia verkostoja sekä ystävyyssuhteita, joiden vuoksi moni jää mielellään luokalleen vuosi toisensa jälkeen. Eikä vähäpätöistä ole sekään vaikutus, mikä heijastuu koko perheen iloksi ja hyödyksi, kun kotitöitä jaetaan tasapuolisesti.

Eräs opiskelijani kuvasi miesten kokkikurssin merkitystä seuraavasti ”Osallistuminen kokkikurssille on minulle tärkeää. Se on tapahtuma, jota todella aina odottaa. Se tuo virkistystä arkeen, lisää tietoa ja taitoa sekä mukavan porukan, jonka kanssa on hienoa toimia. Lainaus on viime keväänä valmistuneesta opinnäytetyöstäni MIEHET KEITTIÖSSÄ -opiskelijoiden kokemuksia kotitalousopetuksen merkityksestä Kuopion kansalaisopistossa. Työ on kokonaisuudessaan luettavissa täällä https://www.theseus.fi/handle/10024/105900

Ja niinhän se on, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Iloitsen erityisesti siitä, että olemme pystyneet tarjoamaan kotitalousopetusta 10-13 -vuotiaille. Siis heille, joilla on jo iso innostus mutta ei vielä koulussa kotitaloutta. Vieläkin nuorempia keittiössä toki pyörii lasten ja aikuisten yhteisillä kursseilla. Näillä teema sovitetaan lapsen ikätason mukaan. Nuorin osallistuja on tainnut olla kolmevuotias, joka otti välillä ruokasalin nurkassa pienet nokoset liikuntasalista haetulla patjalla.  

Jostain syystä minulta kysytään usein, että kuinka paljon keittiössä tulee pohjaan palaneita tai muutoin epäonnistuneita tuotoksia. Näin käy oikeasti todella harvoin, mutta eräs jo aikaa sitten sattunut tapaus on jäänyt mieleen. Opiskelija teki keikauskakkua ja kutsui minut katsomaan, kun uuniin mennyt taikina kuohui yli ja valui lopulta uunin luukun sivusta keittiön lattialle. Minä tietysti tivaamaan, että laitoitko varmasti taikinaan oikean määrän leivinjauhetta.  Opiskelija vakuutti näin tehneensä, mutta hetken mietittyään totesi, että ”olisiko se pitänyt mitata”. Jälkiruoka jäi sillä kertaa maistelematta, mutta opiskelija tuli seuraavalla kerralla iloisena, että tulipa kotona hyvä kakku, kun mittasin tarkasti. Olkoon siis tarinan opetus, että mittaamisellakin on paikkansa, vaikka muutoin soveltaminen ja sopiva sooloilukin on opiston keittiössä sallittua. 

Itse asiassa nyt jopa etsimme omien reseptien soveltajia ja säveltäjiä. Juhlavuoden kunniaksi olemme julistaneet reseptikilpailun, jolla etsitään opistolle joko suolaista tai makeaa nimikkoleivonnaista.  Ennen julkaisemattomat reseptit perusteluiden kera voi lähettää syyskuun loppuun mennessä sähköpostilla osoitteeseen anu.korhonen@kuopio.fi. Parhaan reseptin laatija palkitaan 100 €:n kurssilahjakortilla ja kaikkien osallistujien kesken arvomme 50 €:n lahjakortin.   

Juhlavuoden slogan Kuopion kansalaisopisto 100 vuotta - Ilo Olla Oppimassa taipuu myös mainiosti muotoon Ilo Olla Opettamassa ja siihen on helppo yhtyä!

Kotitalousopettaja Anu Korhonen