16.1.2026

Rojektia jatkuvalla syötöllä

Kuopion kansalaisopiston päätoimipaikka Puistokartano talvella. Kuvituskuva.

Mitä sinulle tulee mieleen, kun mainitaan vapaa sivistystyö ja sen arvot? Ehkäpä jotain, mitä poliitikot palavereissa pyörittelevät? Ei minullekaan äkkiseltään mitään, mikä sisältäisi muutosvoimaa. Mutta, mutta. Aavisteletko, tai jopa tiedät, että voisit olla hyvä jossakin? Onko itsesi kehittäminen, syystä tai toisesta, kuitenkin ollut kuin mikä tahansa savolainen projekti - aloittamatta vaille valmis?

Jos joku olisi puolitoista vuotta sitten sanonut, että kokopäivätyö jossain ihmeen Kuopion kansalaisopistossa muuttaisi elämäni, en olisi uskonut. Näin kuitenkin kävi. Innostuin. Vain muutamia asioita mainitakseni olen viimeisen vuoden aikana päässyt mukaan edistämään kotiseutumme liikuntakulttuuria monin tavoin, yhdeksi tekijäksi portugalilais-afrikkalaiseen Ubuntu-projektiin, tukemaan nuorten kasvua kansalaistaitojen osaamismerkkihankkeessa, koulutusmatkalle Roomaan. Lisäksi olen saanut tutustua sekä oppilaitoksemme henkilöstön että asiakaskuntamme aivan loistaviin tyyppeihin. Äskettäin innostuin italian kielestä. Tästä iso kiitos Rafalle – olet inspiroiva opettaja.

Etelä-Afrikasta alun perin lähtöisin oleva Ubuntu-filosofia painottaa oppimista, osallisuutta ja yhteisöä. Arvot ovat yleismaailmallisia ja vastaavat vapaan sivistystyön eli Kuopion kansalaisopiston arvoja. Onko olemassa jokin asia, mistä olet aina ollut salaa kiinnostunut, mutta et ikinä ole kehdannut? Esimerkiksi kuvataide, musiikki, käsityöt, liikunta, kielten opiskelu tai tietotekniikka? 

Mene ja osallistu! 

Amerikkalaisen sanonnan mukaan ”Kurinalaisuus on valinta sen välillä, mitä haluat nyt, ja sen, mitä haluat eniten.” Kotisohvalla loikoilulle on paikkansa, luovasta laiskuudesta on moni suuri keksintö saanut alkunsa. Kuitenkin kannustan pohtimaan, mitä eniten toivoisit elämältäsi. Mistä haaveilet? Voisiko oman itsesi kehittäminen olla sen polun tienviitta? Seuraa tuota polkua - mitä koulutuksia, opistoja, liikuntaharrastuksia tai kulttuuritapahtumia sen varrelta sitten löytyykään.

Vielä pitää muistutella, että ensimmäiset tavoitteet kannattaa asettaa riittävän matalalle. Niin matalalle kuin ikinä kehtaa. Tämähän ei sitten lainkaan tarkoita, etteikö lopputuloksesta voisi tulla kuinka hyvä tahansa. Pieniin muutoksiin ja oppimistuloksiin tahtoo liittyä sellainen jännittävä juttu, että ne ruokkivat itsetuntoa, onnistumisen kokemuksia ja myönteisiä käsityksestä itsestä oppijana – eli kokonaisvaltaista hyvän kierrettä. Mitä sitten tarvitset? Ennakkoluuloton mieli riittää – tai vaikka vähän savolaisen ennakkoluuloinenkin menettelee, kunhan olet pikkuisen valmis omia rajojasi ja tutuksi tulleita toimintamallejasi rikkomaan. Ei siis hätäillä – eihän Roomaakaan päivässä rakennettu! Pois mukavuusalueelta mars, kerran se kirpaisee! Avanti insieme con passione! (Eteenpäin yhdessä intohimolla.)

Jussi Haapamäki
Kuopion kansalaisopiston liikunnanopettaja, jota inspiroivat jalkapallon universaali kieli sekä Afrikan ja muiden kaukaisten kulttuurien tarinat.


12.1.2026

Tulevaisuus, jonka valitsen

Kuopion kansalaisopiston apulaisrehtori Anna Pohjalainen Kallaveden rannalla maalaustelineen ja vesivärien kanssa.

On uuden vuoden aatto 2050. Tyttäreni perhe on tulossa mummolaan kylään. He liukuvat autollaan rantaan alempana pihassa. Vesistöjen pinta on noussut viime vuosina merkittävästi. Talomme on säästynyt korotusremontilta, sillä olemme mäen päällä. Jatkuvaan ilmankosteuteen liittyviä korjauksia olemme kyllä joutuneet tekemään.

Joulua on vietetty ajanmukaiseen tapaan kaikkia uskontoja ja uskonnottomia kunnioittaen, yhteisöllisyyttä korostaen. Tapaninpäivänä ei nykyään ajella tai kyläillä. Sen sijaan ”Tapanin rannoilla” käydään keräämässä menneiden vuosikymmenten jäänteitä, eli muoviroinaa kierrätykseen. Tapahtuma on nykyään varsin symbolinen, merenpuhdistusteknologiaan on satsattu ja suurin osa meristä on saatu melkein muovivapaiksi. Rannoilla kuitenkin tavataan, seurustellaan ja rantoja siistitään. Järvet eivät ole tänäkään talvena jäätyneet, maa on paljas.

Uutena vuotena saamme siis tyttären teini-ikäisten lastensa ja puolisonsa kanssa kylään. Toinen tyttäremme on jossain päin Aasiaa tutkimustyötään tekemässä. Hän on luonnontieteilijä ja kerää talteen viimeisiä tietoja kadonneista lajeista. Jäljellä olevia lajeja sekä niiden ympärillä vielä toimivaa ekosysteemiä on suojeltava. Kymmenisen vuotta sitten olin tyttäreni matkoista jatkuvasti huolissani. Maailmalla oli hyvin levotonta, paljon pakolaisleirejä, yhteenottoja ja huolta ruuan sekä veden riittävyydestä. Nyt maailmalla on rauhallisempaa.

Arki on muuttunut keski-ikäisten lasteni elinaikana. On ollut pakko miettiä kulutusta ja mukavuuksista tinkimistä. Uutta tavaraa tuotetaan maailmassa enää vähän tai uudessa hyödynnetään kierrätettyjä ainesosia. Taloutta pyöritetään aineettomilla innovaatioilla ja uusiutuvalla energialla ja materiaalilla. Muutamien isojen maailman kriisien jälkeen solmittiin onneksi sopimuksia, joissa suuret toimijat näyttivät esimerkkiä ja sitoutuivat investoimaan tieteeseen ja teknologiaan selviytyäksemme täällä yhdessä.

Lapsenlapset kuuntelevat ihmetellen, kun kerron, että heidän vanhempansa ollessa pieniä, oli tapana paukuttaa raketteja taivaalle. Siitä tuli kova meteli ja käry, roskia lensi maastoon mutta ihmiset rakastivat rakettien värikästä loistetta. Me sytyttelemme joitakin energiatehokkaita juhlavaloja illan kunniaksi. Jos sattuu kirkas keli, otamme uutta vuotta vastaan tähtiä tuijotellen.

***

Palataan vielä loppuvuoteen 2025. Vuoden mittaan julkaistuissa ympäristöraporteissa on annettu vielä toivoa. Vielä voimme tehdä asioille jotakin. Uuteen vuoteen voisi lähteä pohtimalla, miten voisin itse vaikuttaa? Millaisia valintoja itse teen? Miten voin auttaa muita ihmisiä tai luontoa?

Monet toivovat uudelta vuodelta sitä, että nykyhetken maailmanvalloittajavaltiaat saisivat viisautta hahmottaa, että sotimisen sijaan kannattaisi laittaa voimavarat ihan muuhun. Nyt on nimittäin valittava millaisen tulevaisuuden haluamme.

Anna Pohjalainen
Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston apulaisrehtori ja kahden tiedostavan teinin äiti, joka toisinaan pohtii valintojaan enemmän kuin toisina päivinä.