On uuden vuoden aatto 2050. Tyttäreni perhe on tulossa mummolaan kylään. He liukuvat autollaan rantaan alempana pihassa. Vesistöjen pinta on noussut viime vuosina merkittävästi. Talomme on säästynyt korotusremontilta, sillä olemme mäen päällä. Jatkuvaan ilmankosteuteen liittyviä korjauksia olemme kyllä joutuneet tekemään.
Joulua on vietetty ajanmukaiseen tapaan kaikkia uskontoja ja uskonnottomia kunnioittaen, yhteisöllisyyttä korostaen. Tapaninpäivänä ei nykyään ajella tai kyläillä. Sen sijaan ”Tapanin rannoilla” käydään keräämässä menneiden vuosikymmenten jäänteitä, eli muoviroinaa kierrätykseen. Tapahtuma on nykyään varsin symbolinen, merenpuhdistusteknologiaan on satsattu ja suurin osa meristä on saatu melkein muovivapaiksi. Rannoilla kuitenkin tavataan, seurustellaan ja rantoja siistitään. Järvet eivät ole tänäkään talvena jäätyneet, maa on paljas.
Uutena vuotena saamme siis tyttären teini-ikäisten lastensa ja puolisonsa kanssa kylään. Toinen tyttäremme on jossain päin Aasiaa tutkimustyötään tekemässä. Hän on luonnontieteilijä ja kerää talteen viimeisiä tietoja kadonneista lajeista. Jäljellä olevia lajeja sekä niiden ympärillä vielä toimivaa ekosysteemiä on suojeltava. Kymmenisen vuotta sitten olin tyttäreni matkoista jatkuvasti huolissani. Maailmalla oli hyvin levotonta, paljon pakolaisleirejä, yhteenottoja ja huolta ruuan sekä veden riittävyydestä. Nyt maailmalla on rauhallisempaa.
Arki on muuttunut keski-ikäisten lasteni elinaikana. On ollut pakko miettiä kulutusta ja mukavuuksista tinkimistä. Uutta tavaraa tuotetaan maailmassa enää vähän tai uudessa hyödynnetään kierrätettyjä ainesosia. Taloutta pyöritetään aineettomilla innovaatioilla ja uusiutuvalla energialla ja materiaalilla. Muutamien isojen maailman kriisien jälkeen solmittiin onneksi sopimuksia, joissa suuret toimijat näyttivät esimerkkiä ja sitoutuivat investoimaan tieteeseen ja teknologiaan selviytyäksemme täällä yhdessä.
Lapsenlapset kuuntelevat ihmetellen, kun kerron, että heidän vanhempansa ollessa pieniä, oli tapana paukuttaa raketteja taivaalle. Siitä tuli kova meteli ja käry, roskia lensi maastoon mutta ihmiset rakastivat rakettien värikästä loistetta. Me sytyttelemme joitakin energiatehokkaita juhlavaloja illan kunniaksi. Jos sattuu kirkas keli, otamme uutta vuotta vastaan tähtiä tuijotellen.
***
Palataan vielä loppuvuoteen 2025. Vuoden mittaan julkaistuissa ympäristöraporteissa on annettu vielä toivoa. Vielä voimme tehdä asioille jotakin. Uuteen vuoteen voisi lähteä pohtimalla, miten voisin itse vaikuttaa? Millaisia valintoja itse teen? Miten voin auttaa muita ihmisiä tai luontoa?
Monet toivovat uudelta vuodelta sitä, että nykyhetken maailmanvalloittajavaltiaat saisivat viisautta hahmottaa, että sotimisen sijaan kannattaisi laittaa voimavarat ihan muuhun. Nyt on nimittäin valittava millaisen tulevaisuuden haluamme.
Anna Pohjalainen
Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston apulaisrehtori ja kahden tiedostavan teinin äiti, joka toisinaan pohtii valintojaan enemmän kuin toisina päivinä.
