Opon aatoksia

Jos olisin nuori, nyt olisi aika heittää reppu selkään ja lähteä katsomaan maailmaa ja tutustua työmahdollisuuksiin eri maissa. 

Kevät on aikaa miettiä unelmia ja haaveita. On myös hyvä miettiä, mitä ne voisivat tarkoittaa ammatteina ja työmahdollisuuksina. Nuorilla mahdollisuuksia on paljon. 

Nuorelle tärkeää on löytää opiskeluala, mikä kiinnostaa ja innostaa. Työmarkkinat muuttuvat niin nopeasti, että varmoista tulevaisuuden työmahdollisuuksista on vaikea tietää. Silloin hyvät opiskelutaidot ja ala, mikä kiinnostaa, antavat voimia ja kykyjä soveltaa ja tarvittaessa laajentaa omaa osaamista muutoksissa. 

Aikuisten kohdalla tilanne mietityttää. Osaamisen vahvistaminen tai uuden ammatin opiskelu on aiemmin toiminut turvana työmarkkinoilla, samoin kuin hyvänä reittinä takaisin työelämään, jos on jäänyt työttömäksi tai on ammatinvaihtotilanteessa. Nyt aikuisten opiskelumahdollisuuksia on kuitenkin leikattu ja opintososiaalisia tukia karsittu. Saman aikaisesti muut työllistymisen tukimuodot, kuten palkkatuki, ovat vähissä. Unelmista ja haaveista on tärkeä pitää kiinni, mutta keinoja toteuttaa niitä pitää nyt miettiä vielä laajemmin.

Onneksi osaamisen vahvistamisen ja mielekkään elämän toteuttamisen keinoja on monia. Jollekin mahdollisuus voi löytyä vapaaehtoistyöstä. Menemällä mukaan itseä kiinnostavan yhdistyksen toimintaan voi tehdä mielekkäitä asioita, oppii lisää ja tutustuu uusiin ihmisiin, joilla voi olla hyviä vinkkejä. Oma ymmärrys ja osaaminen karttuu ja joissain yhdistyksissä voi tehdä myös esim. osaamismerkkejä. Omien läheisten, esim. vanhusten, auttaminen voi myös antaa monia ideoita, miten eri alojen asioita voisi kehittää huomioimaan eri elämäntilanteissa olevat ihmiset. Toisaalta vanha naapuri saattaa opettaa, vaikka hitsausta ja tuttu nuori tekoälyn käyttöä.

Monia mainioita, ei niin kalliita, osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia voi löytyä, vaikka kansalaisopistoista tai avoimesta yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta. Kiinnostavia kursseja, maksuttomiakin, voi löytyä eri maista ja yliopistoista. Kirjastot ja internet ovat pullollaan ideoita ja vinkkejä, miten treenata uusia taitoja. 

Myös mallireppu selkään ja maailmalle voi avata arvaamattomia ovia. Lapissa työmarkkinoilla on täyshöyry päällä ja Ruotsissa ja Norjassa kaivataan uusia tekijöitä. Uusia ideoita voi löytyä läheltä ja kaukaa, jos on aikaa ja mahdollisuuksia etsiä, mitä juttuja Suomeen voisi mukanaan maailmalta tuoda.

Tärkeää on vaalia unelmia, toivoa ja uteliasta mieltä. Mahdollisuuksia löytyy, kun niitä etsii avoimin mielin uusista paikoista. 

Johanna Jussila
Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston suunnittelijaopettaja ja opinto-ohjaaja, joka miettii mahdollisuuksia…

Tasapaino

Tammikuu toi tullessaan tutun keskustelun pudotettavista kiloista. Kuntosaleilla on ruuhkaa, lehdet ja some pursuavat ohjeita elämäntapamuutokseen. Liikkeellä on suuri joukko painonpudottajia ja kunnonkohottajia, jotka ovat päättäneet ottaa itseään niskasta kiinni.

Uusi vuosi kantaa lupausta uudesta elämästä ja mahdollisuudesta muuttaa se, mihin emme itsessämme ole tyytyväisiä. Muutostoiveisiin kietoutuu usein häpeää, turhautumista ja laiskuuden tunnetta, jotka voimistuvat, kun arki viekin mukanaan ja muutospyrkimys osoittautuu odotettua vaikeammaksi. 

Sitä elämäntapamuutos ja varsinkin painonpudotus usein onkin, koska aivomme suosivat tuttua ja turvallista. Varsinkin suuret muutokset tuntuvat kuormittavilta ja innostus hiipuu helposti. Lisähaastetta tuo, jos meillä on stressi mistä tahansa asiasta. Kuormittuneena on vaikeampaa tehdä tietoisia, hyviä valintoja. Tahdonvoimasta ei ole kyse, sillä päästään nykytutkimuksen mukaan vain lyhyt matka. 

Itsensä niskasta kiinni ottaminen on jo mielikuvissa varsin rankkaa ja rankaisevaa. Entäpä, jos ottaisitkin itseäsi kädestä kiinni? Mitä tapahtuisi, jos kohtelisit itseäsi kuin elämäsi rakkainta ja tärkeintä ihmistä? Millaisia valintoja silloin tekisit? Käytä myös hetki unelmointiin. Minkä kaiken toivot olevan elämässäsi toisin, kun tavoitteet on saavutettu? Muutostoiveissa on harvoin kyse pelkästään fyysisistä tavoitteista.

Yleinen pelko itsemyötätunnosta on, että se tekee meistä aikaansaamattomia. Lenkki jää tekemättä ja sohva kutsuu. Ajattelemme, että ankaruus ja tiukat rajat saavat meidät suoriutumaan paremmin. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että haitallisempaa on itsekritiikki sen aiheuttaman stressireaktion vuoksi.

Itsemyötätunnossa ei kuitenkaan ole kyse siitä, ettemme olisi rehellisiä itsellemme. On rehellistä myöntää, että liikkumattomuus sairastuttaa ja hyvä ruoka ravitsee. Rehellisyyttä on myös pohtia, mitä on varaa jättää tekemättä oman hyvinvoinnin eteen. Muuttumattomuus voi olla lopulta vaikeampaa kuin muutos. Terveellinen elämäntapa ei kuitenkaan saisi olla velvollisuus, vaan jotain, mitä haluat tarjota itsellesi rakkauden kautta. Aidon itsemyötätunnon kautta löytyy myös terveet, rakkaudelliset rajat itseä kohtaan. Mille minun pitää sanoa ei, jotta voin sanoa haluamilleni asioille kyllä? Tai mitä lautasellani on liikaa ja mitä siinä on liian vähän? 

Elämäntapamuutokset edellyttävät myös psykologista hyvää ravintoa. Minkälaisia pieniä ja iloisia askeleita voisit tehdä joka ikinen päivä? Ilo ja vapaus tehdä hyviä valintoja on yhtä kuin onnistuminen. Kyse ei ole kiloista, vaan iloista ja niiden tasapainosta. 

Anu Korhonen
Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston kotitalousopettaja ja hyvinvointivalmentaja, joka tasapainoilee myös joogaten.