10.2.2026

Tasapaino

Kuopion kansalaisopisto. Kuntosalilla juoksumatto. Kuvituskuva.

Tammikuu toi tullessaan tutun keskustelun pudotettavista kiloista. Kuntosaleilla on ruuhkaa, lehdet ja some pursuavat ohjeita elämäntapamuutokseen. Liikkeellä on suuri joukko painonpudottajia ja kunnonkohottajia, jotka ovat päättäneet ottaa itseään niskasta kiinni.

Uusi vuosi kantaa lupausta uudesta elämästä ja mahdollisuudesta muuttaa se, mihin emme itsessämme ole tyytyväisiä. Muutostoiveisiin kietoutuu usein häpeää, turhautumista ja laiskuuden tunnetta, jotka voimistuvat, kun arki viekin mukanaan ja muutospyrkimys osoittautuu odotettua vaikeammaksi. 

Sitä elämäntapamuutos ja varsinkin painonpudotus usein onkin, koska aivomme suosivat tuttua ja turvallista. Varsinkin suuret muutokset tuntuvat kuormittavilta ja innostus hiipuu helposti. Lisähaastetta tuo, jos meillä on stressi mistä tahansa asiasta. Kuormittuneena on vaikeampaa tehdä tietoisia, hyviä valintoja. Tahdonvoimasta ei ole kyse, sillä päästään nykytutkimuksen mukaan vain lyhyt matka. 

Itsensä niskasta kiinni ottaminen on jo mielikuvissa varsin rankkaa ja rankaisevaa. Entäpä, jos ottaisitkin itseäsi kädestä kiinni? Mitä tapahtuisi, jos kohtelisit itseäsi kuin elämäsi rakkainta ja tärkeintä ihmistä? Millaisia valintoja silloin tekisit? Käytä myös hetki unelmointiin. Minkä kaiken toivot olevan elämässäsi toisin, kun tavoitteet on saavutettu? Muutostoiveissa on harvoin kyse pelkästään fyysisistä tavoitteista.

Yleinen pelko itsemyötätunnosta on, että se tekee meistä aikaansaamattomia. Lenkki jää tekemättä ja sohva kutsuu. Ajattelemme, että ankaruus ja tiukat rajat saavat meidät suoriutumaan paremmin. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että haitallisempaa on itsekritiikki sen aiheuttaman stressireaktion vuoksi.

Itsemyötätunnossa ei kuitenkaan ole kyse siitä, ettemme olisi rehellisiä itsellemme. On rehellistä myöntää, että liikkumattomuus sairastuttaa ja hyvä ruoka ravitsee. Rehellisyyttä on myös pohtia, mitä on varaa jättää tekemättä oman hyvinvoinnin eteen. Muuttumattomuus voi olla lopulta vaikeampaa kuin muutos. Terveellinen elämäntapa ei kuitenkaan saisi olla velvollisuus, vaan jotain, mitä haluat tarjota itsellesi rakkauden kautta. Aidon itsemyötätunnon kautta löytyy myös terveet, rakkaudelliset rajat itseä kohtaan. Mille minun pitää sanoa ei, jotta voin sanoa haluamilleni asioille kyllä? Tai mitä lautasellani on liikaa ja mitä siinä on liian vähän? 

Elämäntapamuutokset edellyttävät myös psykologista hyvää ravintoa. Minkälaisia pieniä ja iloisia askeleita voisit tehdä joka ikinen päivä? Ilo ja vapaus tehdä hyviä valintoja on yhtä kuin onnistuminen. Kyse ei ole kiloista, vaan iloista ja niiden tasapainosta. 

Anu Korhonen
Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston kotitalousopettaja ja hyvinvointivalmentaja, joka tasapainoilee myös joogaten.