Matka, joka jokaisen opiston opettajan tulisi tehdä

Tiedän, että olen ollut onnekas. Ei ole itsestään selvää, että työnantaja kannustaa lähtemään kesken opetuskauden syyspimeillä työn perässä matkalle lämpimään maahan, oppimaan opettamista. Niin kuin vaikkapa Portugaliin asti kolmeksi viikoksi.

Erasmus+ -vaihto-ohjelma mahdollistaa kansalaisopistossamme opettajavaihdokset kahden kuluvan vuoden aikana. Minulla matkani kesti kolme viikkoa ja jakautui kahden eri musiikkioppilaitoksen kesken. Niiden viikkojen aikana seurasin musiikin opetusta 500 oppilaan konservatoriossa Santaremin kaupungissa, tunnin matkan päässä Lissabonista sekä muutaman sadan oppilaan lissabonilaisessa yksityisessä musiikkikoulussa New Music Schoolissa. Seurattuja opetustunteja kertyi kymmeniä, samoin tapaamiani opettajia.

Musiikkikoulujen opetus vaihteli yksilöopetuksesta muutamiin ryhmiin. Tällä hetkellä Suomessa ja erityisesti kansalaisopistoissa ollaan Portugaliin verraten edelläkävijöitä ryhmäopetuksessa ja sen monimuotoisuudessa. Toisaalta Portugalissa painotetaan musiikkia harrastettaessa oman instrumentin tuntemukseen ja osaamiseen, jonka takia musiikin opetus onkin pitkälti yksilöopetusta.

Tärkeintä antia olivat opettajien kanssa käydyt keskustelut, toimintatapojen vertailu ja omien ajatusten kiireetön muhiminen. Vai mitä sanoisitte meillä opettajien yhtä aikaa pitämistä tauoista syrjäseutujen kouluilla ja eri kurssien oppilaiden yhteisryhmäytymisestä taukojen aikana, eri ainealueiden yhteissuunnittelusta tai opetuksen aikatauluttamisesta samoille päiville, jolloin koko perhe voisi harrastaa samaan aikaan samassa paikassa? Entä miltä kuulostaisi monimuotoinen pienryhmäopetus eri ainealueiden kesken?

Muhineet ajatukset ja opetuksessa tehdyt huomiot olivat tuskin Portugalin tuliaisia. Ne olisivat syntyneet, ainakin osittain, samalla tavalla oman kansalaisopistomme opetusta seuraamalla. Eroavaisuus olikin oman työn kiireettömyydessä ja opetuksen seuraamisen mahdollisuudessa, jotka auttoivat havainnoimaan, kyseenalaistamaan ja keksimään uusia avauksia jo hyvään ja laadukkaaseen musiikin opetukseen. Matkalla syntyneille ajatuksille oli kerrankin tilaa kesken hektisen opetuskauden. Toisaalta oman työpaikan ja suomalaisen koulutuksen arvostaminen nousivat jälleen pinnalle.

Samalla omaan opetukseeni tuli ripaus uutta ja vanhaa, ehkä tältä vuodelta unohtunuttakin. Matka toi opetukseen uuden, asiakaslähtöisen näkökulman ja ajatuksia, miten tukea yhä enemmän kansalaisopistomme musiikinopettajien opettajuutta. Ja se matka, joka jokaisen opettajan tulisi tehdä, ei ole maantieteellinen. Se tapahtuu oman ajattelun, oman tuntemuksen sisällä. Sillä on merkitystä omaan opettajuuteen sekä siihen, miten opettajuuden näkee oppilaiden silmin. Se on matka, joka muuttaa oman ajattelun.

Petra Lisitsin-Mantere