12.10.2016

Asahia Nilsiässä jo 10 vuotta!

Asahi alkoi Nilsiässä syksyllä 2006, silloin opiskelijoita ilmoittautui juuri ja juuri tarpeeksi ryhmän käynnistämiseksi. Vuosi vuodelta opiskelijoita tuli aina lisää joka syksy ja usein myös joulun jälkeen. Nyt jo useita vuosia ryhmä on ollut täynnä. Alkuperäisiä koko tämän kymmenen vuoden ajan käyneitä oppilaita on vielä kaksi jäljellä, mutta heidän lisäkseen ryhmässä on useita 7 – 8 vuotta asahia harrastaneita. Ryhmän yhteishenki on pysynyt koko ajan hyvänä, vaikka opiskelijat ovatkin aina hieman vaihtuneet. Ennen tunnin alkua oppilaat aina vaihtavat innokkaasti kuulumisiaan keskenään sekä myös opettajan kanssa. Useita vuosia meillä on ollut tapana käydä ennen joulua viimeisen kerran jälkeen torttukahveilla paikallisessa kahvilassa. Alla oleva kuva on keväällä 2016 otettu; kävimme torikahvilassa jäätelöllä ja kahvilla ja sen jälkeen teimme ”pika-asahin”.


Alkuaikoina asahi tuntui minusta hieman tylsältä, varsinkin hartianpyöritykset, joita tulee kaiken kaikkiaan koko sarjan aikana aika monta.  Mutta sittemmin olen alkanut pitää asahin tekemisestä; se toimii hyvänä vastapainona muulle raskaammalle liikunnalle, ja jos en itse olisi opettajana, jopa meditaationa. Kun olen vastuussa tunnin sopivasta etenemisestä ja oppilaiden liikkeitäkin täytyy tarkkailla sekä korjata, niin en voi ihan samalla tavalla keskittyä itse tekemiseen. Mutta monet oppilaat tekevät osan liikkeistä silmät kiinni ja silminnähden keskittyvät ja rentoutuvat. Fyysisen puolen hyödyt saa asahista opettajakin, koko keho saa 45 minuutin ajan dynaamista venytystä, laji toimii kehonhuoltona, jota mukavuudenhaluinen ja sohvan vetovoimaa heikosti vastustava ihminen ei jaksaisi näin pitkään yksikseen tehdä. Asahista monet ovat saaneet apua selkävaivoihin, niska- ja hartiaseudun jännitystiloihin ja lisäksi tasapaino on voinut parantua. Liikesarjan aikana tehdään taivutuksia ja kiertoja selällä kaikkiin mahdollisiin suuntiin, juuri tämä on sitä mitä selkärankamme välilevyt kaipaavat.  Mieli lepää ja keho huoltuu siinä samalla!

Liikunnanopettaja
Jaana Kurki

”Viuh – vauh!” Kädet viuhtovat eteen ja taakse. Vaimea musiikki vauhdittaa käsien liikettä, ja ilmavirta hyväilee käsivarsia liikkeen tahdissa. Paino siirtyilee jalalta toiselle, ja hengitysäänet aaltoilevat jumppasalissa. Kuuluu komento: ”Hengitä ulos ja kyykisty ottamaan maasta iso pallo käsiesi väliin. Hengitä sisään ja nosta pallo lattialta. Käänny vasemmalle ja työnnä uloshengityksen aikana pallo vaakatasossa hyllylle. Tuo kädet sisäänhengityksen aikana vartalon sivuille.” Sitten seuraa pallon työntö oikealle puolelle hyllylle. Mielikuvituspalloja nousee lattialta toinen toisensa perään, ja pian hyllyt ovat täynnä palloja. On aika siirtyä seuraaviin liikkeisiin ja mielikuviin.

Taustalta kuuluu mielimusiikkiani: ”Hyyyyhyyyhyyyyyyy…!” Nyt lähdemme uimaan rintauintia valaan hengityksen tahdissa jalkojen tehdessä ympyröitä vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle puolelle. Matka ei kyllä jatku; pääasia on, että kädet `sammakoivat`, ja jalat touhuavat lattiaa vasten. Syvähengitys on uidessa tärkeää, ettei ilma lopu, ja kauhoja pulahda pinnan alle.
Pikkuhiljaa on merellä nousemassa tuuli. Kädet ylös kohotettuina huojumme puolelta toiselle kuten aalloilla yleensäkin. Ennen kuin merisairaus iskee, on huojuminen lopetettava, ja niinkös tuuli rannalla saa tuulimyllyt hiljaiseen liikkeeseen. Välillä kädet piirtävät ympyrää ylhäällä ja laskeutuvat sivukautta alas pään roikkuessa lattiaan päin kuin räsynukella.

Musiikki jatkuu, ja liikkeet seuraavat toisiaan soljuvana virtana. Kun keho on käsitelty kauttaaltaan, seuraa lopuksi hiljentyminen. Seisomme kädet edessä palloa pidellen ja kuuntelemme kehon kuulumisia. Lopuksi vielä hieromme itseämme `päästä häntään`. Kaikista hauskinta minusta on hieroa vatsaa myötäpäivään, jolloin `itäoppien`mukaan välttyy ummetukselta. Näin asahi-tunti vierähti mielikuvitusmaailmassa nopsaan, ja on aika palata muistelemaan arkisia askareita.

Opiskelijan vinkkelistä
Raija Karjalainen     

27.9.2016

Tarinoinnin taiturit

Iloinen tervehdys kirjallisuuden ja ilmaisutaidon ryhmistä! Lukukausi on pyörähtänyt käyntiin täysinäisillä ryhmillä ja tekemisen meiningillä!


Iloa kirjoittamisesta A, alemmassa kuvassa ryhmä B.
Iloa kirjoittamisesta -ryhmät kokontuvat keskustelemaan kirjoittamisesta, jakamaan tekstejään ja saamaan vinkkejä oman tekstin tuottamiseen. Tänä vuonna kirjoittajaryhmä osoittautui niin suosituksi, että saimme perustaa lisäryhmän kurssille jonottajille. Valtakunnallisestikin kirjoittaminen tuntuu olevan suosittua, ehkäpä blogi-kirjoittamisen helppous houkuttelee monia kirjoittamisen pariin. Näissä kuvissa ryhmät ovat ensi kertaa koolla, omia tekstejä on jo paperille tuotettu! 
Miltä maailma näyttäisi jos katselisit sitä kirpun silmin?  Entä miltä tuntuisi puhua vain T –kieltä? Sanataidejengissä tutkitaan tuttuja ja outoja asioita, keksitään hahmoja, jaetaan hauskoja sattumuksia ja kuvitellaan tuttuihin ympyröihin yllättäviä käänteitä. Tarinajengissä seikkailee 6-8-vuotiaita sananikkareita.
Teatteri-ilmaisu ja äänenkäyttö -ryhmässä tehdään erilaisia ilmaisutaitoharjoitteita. Treenataan äänenkäyttöä, improvisaatiota, naamioteatteria, pantomiimia, roolihahmojen rakentamista jne. Ensimmäiseksi tosin harjoiteltiin poseeraamista opiston blogissa!
Koillis-Savon suunnalta löytyy ihan oma kirjoittajaryhmänsä. Tarinoita piisaa. Tänä vuonna Nilsiän kirjoittavat työstävät antologiaa.
Vielä on yleisön jännitettävä, minkä näytelmän teatteriproduktio-ryhmä tänä vuonna esittää? Ensi-ilta on jo sovittu huhtikuulle, tässä ensimmäiset lukuharjoitukset meneillään!   



































kuvat Johanna Leksis


















23.9.2016

Lupa innostua: Chocoholics Anonymous - baking American dreams

Lasten - ja samalla myös omaa - kielitaidon kehittymistä voi tukea monella tapaa. Herkullinen esimerkki tästä löytyy Lupa innostua -blogista.

Lupa innostua: Chocoholics Anonymous - baking American dreams: Liikkeellä anonyymisti suklaaholistina. Kansalaisopiston leivontakurssilla. Kurssikielenä englanti, joten... ...try to write also the ...

14.9.2016



Mitä useampi kokki, sitä parempi soppa!

Oma taipaleeni opistomme kotitalouden opettajana alkoi 20 vuotta sitten. Nykyisin Puistokartanoksi nimettyyn opistotaloomme oli juuri valmistunut oma opetuskeittiö ja ensimmäinen tehtäväni oli osallistua sen lopputarkastukseen. Hieman ihmettelin keittiöön sijoitettuja tangollisia vaatekaappeja, mutta pian selvisi, että rakentaja oli tulkinnut arkkitehdin lyhenteen ”vk” vaatekaapiksi, kun tarkoitus oli asentaa kaappiin vetokoreja. No, vetokorit saatiin ja työni saattoi alkaa.

Alkuvuosina olin talomme ainoa kotitalouden opettaja. Ensimmäisenä syksynä tarjolla oli 9 kurssia, joilla jaettiin mm. säilöntävinkkejä, tehtiin sarjatyönä ruokaa pakastimeen, kokattiin jouluruokia kevyesti ja olipa ohjelmassa makumatkakin sekä kokkikursseja miehille.
Noista ajoista on otettu aimo loikka eteenpäin. Tänä syksynä kotitaloudessa on jo kaupunkialueella 14 tuntiopettajaa. Tarjolla on yli sata erilaista kurssia ja opiskelijoita keittiössämme pyörii vuosittain yli tuhat. Tämän on mahdollistanut paitsi taitava ja opistotyöstä innostunut tuntiopettajien joukko, mutta myös se, että ainealueen erityispiirteisiin kuuluu runsas lyhytkurssien määrä. Ovathan yhden illan kurssit joustava tapa oppia ja osallistua ilman pitkäaikaista sitoutumista. Ja valinnanvaraa totisesti riittää. Miltäpä kuulostaa (saatikka maistuu) esim. ilta ranskalaisen bistroruuan parissa? Tai entäpä Tagliatelle al ragù, jolla opit tekemään syntyperäisen opettajan johdolla aitoa tuorepastaa oppien samalla italian kieltä ja kulttuuria. Vai haluaisitko sittenkin tutustua innovatiivisiin ruokatuotteisiin, kuten nyhtökauraan ja tempeen? Entäpä aidon ruisleivän valmistus, jossa saat taidon lisäksi mukaasi myös juuren kotileipomuksia varten. Vai tarvitsetko hygieniapassin? Senkin suorittaminen onnistuu meillä. Juhlavuoden mahtava kurssitarjotin löytyy kokonaisuudessaan täältä https://opistopalvelut.fi/kuopio

Tarjolla on lyhytkurssien lisäksi myös koko lukuvuoden kestäviä ryhmiä, joissa taitoja kehitetään pitkäjänteisemmin. Esimerkkinä näistä ovat miehille suunnatut kurssit, joilla kauhaa heiluttaa tänäkin vuonna yli sata innokasta kokkaajaa. Vastaavaa ei löydy mistään muusta opistosta. Suosioon vaikuttaa tietysti yhteiskunnallinen muutos, mutta myös se, että pitkillä kursseilla muodostuu sosiaalisia verkostoja sekä ystävyyssuhteita, joiden vuoksi moni jää mielellään luokalleen vuosi toisensa jälkeen. Eikä vähäpätöistä ole sekään vaikutus, mikä heijastuu koko perheen iloksi ja hyödyksi, kun kotitöitä jaetaan tasapuolisesti.


Eräs opiskelijani kuvasi miesten kokkikurssin merkitystä seuraavasti ”Osallistuminen kokkikurssille on minulle tärkeää. Se on tapahtuma, jota todella aina odottaa. Se tuo virkistystä arkeen, lisää tietoa ja taitoa sekä mukavan porukan, jonka kanssa on hienoa toimia. Lainaus on viime keväänä valmistuneesta opinnäytetyöstäni MIEHET KEITTIÖSSÄ -opiskelijoiden kokemuksia kotitalousopetuksen merkityksestä Kuopion kansalaisopistossa. Työ on kokonaisuudessaan luettavissa täällä https://www.theseus.fi/handle/10024/105900

Ja niinhän se on, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Iloitsen erityisesti siitä, että olemme pystyneet tarjoamaan kotitalousopetusta 10-13 -vuotiaille. Siis heille, joilla on jo iso innostus mutta ei vielä koulussa kotitaloutta. Vieläkin nuorempia keittiössä toki pyörii lasten ja aikuisten yhteisillä kursseilla. Näillä teema sovitetaan lapsen ikätason mukaan. Nuorin osallistuja on tainnut olla kolmevuotias, joka otti välillä ruokasalin nurkassa pienet nokoset liikuntasalista haetulla patjalla.  

Jostain syystä minulta kysytään usein, että kuinka paljon keittiössä tulee pohjaan palaneita tai muutoin epäonnistuneita tuotoksia. Näin käy oikeasti todella harvoin, mutta eräs jo aikaa sitten sattunut tapaus on jäänyt mieleen. Opiskelija teki keikauskakkua ja kutsui minut katsomaan, kun uuniin mennyt taikina kuohui yli ja valui lopulta uunin luukun sivusta keittiön lattialle. Minä tietysti tivaamaan, että laitoitko varmasti taikinaan oikean määrän leivinjauhetta.  Opiskelija vakuutti näin tehneensä, mutta hetken mietittyään totesi, että ”olisiko se pitänyt mitata”. Jälkiruoka jäi sillä kertaa maistelematta, mutta opiskelija tuli seuraavalla kerralla iloisena, että tulipa kotona hyvä kakku, kun mittasin tarkasti. Olkoon siis tarinan opetus, että mittaamisellakin on paikkansa, vaikka muutoin soveltaminen ja sopiva sooloilukin on opiston keittiössä sallittua. 

Itse asiassa nyt jopa etsimme omien reseptien soveltajia ja säveltäjiä. Juhlavuoden kunniaksi olemme julistaneet reseptikilpailun, jolla etsitään opistolle joko suolaista tai makeaa nimikkoleivonnaista.  Ennen julkaisemattomat reseptit perusteluiden kera voi lähettää syyskuun loppuun mennessä sähköpostilla osoitteeseen anu.korhonen@kuopio.fi. Parhaan reseptin laatija palkitaan 100 €:n kurssilahjakortilla ja kaikkien osallistujien kesken arvomme 50 €:n lahjakortin.   

Juhlavuoden slogan Kuopion kansalaisopisto 100 vuotta - Ilo Olla Oppimassa taipuu myös mainiosti muotoon Ilo Olla Opettamassa ja siihen on helppo yhtyä!

Kotitalousopettaja Anu Korhonen