 |
| Ari-Pekka Väisänen on tuore isä |
Talvilomaviikon huipennus meidän perheessämme oli esikoisen nimiäiset. Korona-ajan vauvalle nämäkin juhlat vietettiin kevyen jännityksen maustamana: altistumisten vuoksi kaikki vieraat päässeet paikalle.
Korona on vaikuttanut vauvamme elämään jo syntymästä. Tammikuisten rajoitusten takia minut päästettiin mukaan synnytykseen vasta synnytyssalissa. Onneksi edes silloin, muualla Suomessa isät ovat tavanneet vauvansa ensikertaa vasta kotiutumisen aikaan.
Isyys on avannut minulle aivan uuden näkökulman ajankäyttöön. Haluan olla aktiivinen isä ja osa lapseni kasvua muutenkin, kuin murahtamalla jotain tullessani töistä kotiin. Isyys vie aikaa, siihen on täytynyt tottua. Aiemmin minulla oli aikaa puolisolle, ystäville, työlle ja itsellekin. Nyt vauva on tuonut uusia ulottuvuuksia ja haasteita tähän kuvioon. Häntä on todella vaikea sovittaa kalenteriin. Vaikka kuinka olisi pyhittänyt ajan iltakymmenestä ja aamukuuteen nukkumiselle, parikuinen vauva syö pari-kolme kertaa yössä. Ja silloin suunnitelmat unesta jäävät vain haaveiksi.
Omille harrastuksille ja rentoutumiselle pitäisi edelleen löytää aikaa. Liikunta on tärkeää. Viime aikoina minun on ollut vaikea motivoitua muuhun kuin frisbeegolfiin. Siinä yhdistyvät kevyt liikunta ja tekeminen hyvässä seurassa. Mutta yhteisen ajan löytäminen pelikavereiden kanssa on haastavaa. Kyllähän frisbeegolfia voi pelata myös yksin, mutta soolokierroksen jälkeen tuskin kukaan uskoo tuloskortin lukemia ja lajin sosiaalisuus jäisi pois. Matkoineen ja yllätyksineen frisbeegolfkierrokseen voi kulua jopa yli neljä tuntia – ja tämä aiheuttaa ymmärrettävästi turhautumista kotona. Liikuntaa voi toki harrastaa myös yhdessä pienokaisen kanssa. Kuopion kansalaisopiston vauva-aikuinen joogatunnit sopivat myös miehille. Vakaa aikomukseni on ilmoittaa meidät ensi syksyn kurssille.
Kun omaa aikaa on vähemmän, pyrkii krooninen multitaskaaja tekemään liian monta asiaa samanaikaisesti. Vaikka koenkin pystyväni keskittymään useampaan asiaan yhtä aikaa, ei kiirettä pitäisi koskaan yhdistää multitaskaamiseen. Kun lyhyessä ajassa pitäisi katsoa suosikkisarjan uusin jakso, seurata maailmantilannetta ja tehdä monia muitakin itselle tärkeitä asioita, ei mistään saa mitään irti.
Onneksi muutos on mahdollista. Olen nyt reilun kahden kuukauden aikana huomannut, kuinka nykyään arvostan jo pientäkin hengähdyshetkeä vaikka videopelin tai sarjan parissa aivan eri tavalla, kuin aiemmin. On tärkeää keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Keskittymään oppiminen auttaa myös pitämään puhelimen ja muut häiriötekijät poissa käsistä silloin, kun on aika olla isä.
Teksti:Ari-Pekka Väisänen, Kuopion kansalaisopiston koulutussuunnittelija ja tuore isä
Kirjoitus on julkaistu Uutis-Jousessa 28.4.2022
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti