Kädentaitoja ja yhteisötaidetta Rautavaaralla

Anu Kainulainen Kuva: Olavi Rytkönen

Rautavaaran kirjastolla vietettiin taidepäivää torstaina 24.8.2023. 
Päivän ohjelmassa oli niin kädentaitoja kuin musiikkiakin. 

Kuntalaiset pääsivät osallistumaan Rautavaara 150-vuotta yhteisötaideteoksen tekemiseen opettaja Anu Kainulaisen johdolla ja kädentaitaja-opettaja Kirsti Virrantalo esitteli kehräystekniikkaa. Petra Lisitsin-Mantere, Marika Holopainen ja Annika Kuosmanen lauloivat, laulattivat, tanssittivat ja leikittivät etenkin pikkuväkeä.

Kirjastolla väkeä tuli ja meni, monipuolisen tekemisen ohessa oli mukava vaihtaa ajatuksia myös kansalaisopistosta. Monenlaisia kokemuksia, tarinoita ja myös toiveita kuultiin ja vastauksia kysymyksiin: mikä oli lopullinen sysäys lähteä kurssille, onko uuden vetäjän kurssi kiinnostavampi kuin vanhan tutun ja miten tarjonnasta pysyy parhaiten selvillä.

Petra Lisitsin-Mantere Kuva: Olavi Rytkönen

Rukille löytyi käyttöä

Rautavaaralainen Elli Nuutinen on aktiivinen kuntalainen, joka osallistuu mielellään, kun jotain mielenkiintoista on tarjolla. Syksyllä alkavalle kädentaitojen kurssille on jo ilmoittauduttu ja elokuun taidepäivään Elli saapui pellavanipun kanssa kysyäkseen neuvoja niiden saattamisesta lankamuotoon.

Elli Nuutinen Kuva: Olavi Rytkönen

Kehrääminen kiinnostaa ja kotoa löytyy jopa rukkikin, enää puuttuu vain taitoa sitä käyttää. Lokakuun puolivälissä on tarjolla kurssi Kirsti Virransalon vetämänä ja sinnehän on ilman muuta mentävä. 

Ellillä on kokemusta kansalaisopiston tarjonnasta jo pitkältä ajalta, niin käsityöpiirissä kuin lasimaalauksessakin on tullut kädentaitoa lisää. Myös musiikki on vetänyt Elliä puoleensa monipuolisesti.

- Onpa tullut laulettua karaokea ja oltua myös kirkkokuorossa. Se olikin luontevaa, olihan karaokevetäjänä täällä entinen kanttorimme. 

Yhdessä tekemistä joutenolon sijaan

Kansalaisopiston tarjonnan Elli Nuutinen kokee todella tärkeäksi myös Rautavaaralla, mutta samalla hän tiedostaa sitä uhkaavat haasteet.

- Täällä maakunnassa ikääntyminen ja muutto muualle tekee sen, että kursseille ei oikein tahdo enää riittää osallistujia. Esimerkiksi minun vetämäni posliininmaalaus jouduttiin lopettamaan liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Tämä on harmi, sillä totta kai harrastamiseen pitää olla mahdollisuus muuallakin kuin isommissa kaupungeissa. Olisikohan apu tähän niiden aktivoinnissa, jotka eivät osaa muuta harrastaa kuin istuksia kylällä aikaa tappamassa? Mikähän miehiä kiinnostaisi? Kiinnostavat kurssit ja hyvät vetäjät varmasti saisivat paljon aikaan. Tällaisen haasteen heittäisin, Elli tiivistää lopuksi.

Oppijasta opettajaksi

Ellin käsityökaveri Inkeri on hyvä esimerkki opiskelijasta, jonka rooli on vuosien varrella vaihdellut. Innokas käsityöihminen on ollut kansalaisopiston toiminnassa mukana niin opiskelijana kuin opettajanakin. Etenkin maaseutupaikkakunnilla toteutuu yhä usein klassinen kansansivistystyön asetelma.

Inkeri kehräämässä Kuva: Olavi Rytkönen

- Esimerkiksi aikoinaan olin kiinnostunut pajutöistä ja menin naapurin isännän vetämälle pajutyökurssille. Aikani näitä kursseja kävin ja lopulta aloin itsekin opettaa pajutöitä seuraaville kiinnostuneille. Mutta toisaalta sekin on ainakin täällä Rautavaaralla todettava, että liian tuttu ei kurssin vetäjä saa olla. Kun on uusi vetäjä, joka tulee kauempaa, niin kiinnostus on suurempi kuin jos kurssin vetovastuu on sinänsä yhtä osaavalla, mutta jo liiankin tutuksi tulleella oman kylän erikoisosaajalla. Mutta ei tätäkään yleistää voi, joku kurssi voi henkilöityä vetäjäänsä niin, että opiskelijat pitävät vaikka välivuoden, jos ei se ”meidän oma” vetäjä ole jostain syystä jonain lukukautena käytettävissä. Ihannetilanne tietysti olisi, että aina tulisi myös uusia opiskelijoita ja uusia vetäjiä ja uusia kursseja. Jos aina on koolla vain samat ihmiset, niin ei ole hyvä sekään, Inkeri vertailee kokemuksia.

Villan kehräystä. Kuva Olavi Rytkönen

Netti pitää ajan tasalla

Anja Lievonen osallistui Rautavaaran taidepäivään tekemällä aamusta asti Rautavaara 150-vuotta juhlamosaiikkia. Yhteisötaideteos olikin valmis jo varhain iltapäivällä ja saman tien aloitettiin uutta teosta. Aktiivisen Anjan elämään kansalaisopiston tarjoamat kurssit ovat kuuluneet aina, ja niistä ajan tasalla pysytään modernilla tavalla.

Anja Lievonen  Kuva: Olavi Rytkönen 

Netistäpä tämänkin päivän ohjelman näin ja heti päätin tulla mukaan. Älykännykkä on näin seniorillekin pätevä arjen helpottaja, sieltä näkee tarpeelliset uutiset ja vaikkapa pankkiasiat hoituvat helposti. Ei sitä silti jatkuvasti tarvitse raplata. Kännykän kanssa pelaamisen sijasta suosittelen muillekin osallistumista ihan paikan päällä, kun jotain järjestetään. Jos ollaan vain passiivisia ja pysytään huoneessa, niin tapahtumat loppuvat. Rautavaaralla kansalaisopisto on tärkeä aktivoija, joka tuo ihmisiä yhteen oppimaan uutta ja mahdollistaa myös kuntalaisten sosiaalista elämää. Otetaan tarjonnasta hyöty ja ilo irti, Anja kannustaa.

 

Kädentaidot kiinnostavat

Siilinjärveläinen Jaana Ahonen osui mukaan Rautavaaran taidepäivään käydessään tervehtimässä äitiään. Myös Jaanan elämässä kansalaisopistolla on ollut oma osuutensa.

- Nuoruusvuosina täällä Rautavaaralla kävin ahkerasti tanhupiirissä ja laulukerhossa, mutta aikuisiällä nämä harrastukset ovat jääneet. Nyt kun tässä katselee taidepäivän osallistujien touhuja, niin esimerkiksi tuollainen mosaiikkityö kiinnostaisi, jos sen tiimoilta tulisi kurssi Siilinjärvelle. Ja onhan kansalaisopistolla paljon muutakin mukavaa tarjolla eikä maksa edes mahdottomia, Jaana Ahonen arvioi mahdollisia tulevia opintojaan. Niihin olisi kiva lähteä jos kurssi on omalla paikkakunnalla ja kurssille voisi lähteä vaikka kaverin kanssa.

 Rautavaara 150-vuotta yhteisötaideteoksen tekemistä. Kuva: Olavi Rytkönen

Tekstin, haastattelut ja  kuvat toimitti Taidepäivästä Rautavaaralla 23.8.2023 Olavi Rytkönen