21.12.2016

Erasmus+ mobility - adult education for teachers

Heikki Remes, a wineman from Finland, is working as a teacher in Community College in Kuopio and other smaller surrounding towns. He has worked as a part-time teacher over twenty years promoting wine knowledge to people interested about food and wines. Heikki sees that wine culture belongs to everyone and actually people are interested dispite of their background or location. For a teacher it is also necessity to update his know-how and development of wine industry.

Through Cimo Erasmus+ mobility project Heikki Remes carried out a wine trip to German wine areas during ten days in the beginning of November. He visited 15 wineries in Franken, Rheinhessen and Rheingau. Through study trip Heikki improved, deepened knowledge and got new angle for the education work, as well as broader respect and latest information to spread to students.

Heikki Remes has visited and met many wine makers during his many wine trips earlier and now in Germany. He knows what kind of information Finnish people need when seeking and wanting to broaden their know-how with the wines. As an output from the mobility period Heikki Remes will generate articles for newspapers and blogs, material for educational courses and a book of German wines combined with Finnish/Nordic Food.

Below are some highlights that gave new information and experience during the wine trip, and that strengtened the need for the mobility project.

About wineculture:

Schloss Johannisberg, one of the oldest vineyards in the viticultural history in Germany, lies on the riverbank of Rhein on the hill Taurus. The first documents are over 1200 years old. It is no wonder that Schloss Johannisberg is an iconic name and place when talking about wine culture and wines in Germany.

Brotherhood of Rheinhessen at their meeting in Alzey. They carry on the long history of wine culture that associates people through the wines.

About terroir:

Stefan Braunewell in Essenhein in Rheinhessen visualizes the meaning of terroir, that dictates the growth of the vines and their output.

About grapes:

Franken lies some 65 km east of the Rhine, in Bavaria, with most of its vineyards planted on the hilly slopes lining the Main River and its tributaries. Franken is known for it’s traditional Bocksbeutel, shape of wine bottles. Nowadays Franken has raised conspicuousness and valuation of Silvaner grape, that once was the most important grape in Germany. In Weingut Bürgerspital zum Hl. Geist in Würzburg one can taste qualified Silvaner, also in the newly shaped Bocksbeutel.

Spätburgunder (Pinot Noir) is one of the highly appreciated wines in Gemany. Towards the general belief this red wine is so popular and has so good quality level that at the moment Germany is the world's third largest producer of Pinot Noir.

Esther and Philipp Wedekind are young wine makers in Weingut Wedekind, in Niesrtein-Schwabsburg in Rheinhessen. They are addicted to organic wine growing, and they are one of the rare winemakers of Piwi-wines. Their Cabernet blanc represents new grape variety, that is resistant for fungus. Fungus resistant grape varieties allow to produce wines which are not only sustainable due to the possibility to dispense with plant protection products to the greatest extend but also to create excellent wines with pleasant aroma.

About wines:

Riesling is the king of the grapes in Germany. Schloss Johannisberg is dedicated to Riesling grape, nearly 300 years. Johannisberger Rieslings have their roots on the soil of the hill Taurus, achieving their elegant and mineral profiles. During the vinification rieslings accuires their diversity from dry to sweet.

About wine legislation:

German wine legislation is complicated, generalising primarily based on suger levels. There has been over ten years a new VDP cassification, primarily for quality wine producers. It is not part of the official German wine law, but it takes into account terroir and quality. VDP classification is spreading voluntarily also with other wineries, and giving so better possibilities to evaluate wines.

Aurelia Hamm is a your wine maker who has taken the lead in Weingut Hamm in Oestrich-Winkel in Rheingau. The Hamm Winery is now operated by the third generation of the Hamm family and strictly controlled ecologically and managed. Aurelia in standing beside the vines, which get nourishments, minerals from the terroir and water, humidity and warmth from the river Rhein.

Mark Barth in young wine maker in Weingut-Barth, in Hattenheim in Rheingau. With Sekt (Sparkling wines) winery is at its best. Organic, traditional and qualified wine making is their key incentive throughout the viticulture and vinification.

About food and wines:

It is the combination on food and wine that makes the marriage perfect. Such as cabbage and barley casserole with bratwurst and schreube wine. Mostly it is a question of prefenrence with the taste.


Heikki Remes, wineman, says that he found the end of the rainbow while walking in the vineyards!

Heikki Remes warmly recommends and encourages Erasmus+ mobility program to other persons. It opens your eyes to other practicies and strengthens your self-confidence.


With wine greetings Heikki Remes, wineman from Finland
www.viinimies.com


Pictures: Heikki Remes

5.12.2016

Matka, joka jokaisen opiston opettajan tulisi tehdä

Tiedän, että olen ollut onnekas. Ei ole itsestään selvää, että työnantaja kannustaa lähtemään kesken opetuskauden syyspimeillä työn perässä matkalle lämpimään maahan, oppimaan opettamista. Niin kuin vaikkapa Portugaliin asti kolmeksi viikoksi.

Erasmus+ -vaihto-ohjelma mahdollistaa kansalaisopistossamme opettajavaihdokset kahden kuluvan vuoden aikana. Minulla matkani kesti kolme viikkoa ja jakautui kahden eri musiikkioppilaitoksen kesken. Niiden viikkojen aikana seurasin musiikin opetusta 500 oppilaan konservatoriossa Santaremin kaupungissa, tunnin matkan päässä Lissabonista sekä muutaman sadan oppilaan lissabonilaisessa yksityisessä musiikkikoulussa New Music Schoolissa. Seurattuja opetustunteja kertyi kymmeniä, samoin tapaamiani opettajia.

Musiikkikoulujen opetus vaihteli yksilöopetuksesta muutamiin ryhmiin. Tällä hetkellä Suomessa ja erityisesti kansalaisopistoissa ollaan Portugaliin verraten edelläkävijöitä ryhmäopetuksessa ja sen monimuotoisuudessa. Toisaalta Portugalissa painotetaan musiikkia harrastettaessa oman instrumentin tuntemukseen ja osaamiseen, jonka takia musiikin opetus onkin pitkälti yksilöopetusta.

Tärkeintä antia olivat opettajien kanssa käydyt keskustelut, toimintatapojen vertailu ja omien ajatusten kiireetön muhiminen. Vai mitä sanoisitte meillä opettajien yhtä aikaa pitämistä tauoista syrjäseutujen kouluilla ja eri kurssien oppilaiden yhteisryhmäytymisestä taukojen aikana, eri ainealueiden yhteissuunnittelusta tai opetuksen aikatauluttamisesta samoille päiville, jolloin koko perhe voisi harrastaa samaan aikaan samassa paikassa? Entä miltä kuulostaisi monimuotoinen pienryhmäopetus eri ainealueiden kesken?

Muhineet ajatukset ja opetuksessa tehdyt huomiot olivat tuskin Portugalin tuliaisia. Ne olisivat syntyneet, ainakin osittain, samalla tavalla oman kansalaisopistomme opetusta seuraamalla. Eroavaisuus olikin oman työn kiireettömyydessä ja opetuksen seuraamisen mahdollisuudessa, jotka auttoivat havainnoimaan, kyseenalaistamaan ja keksimään uusia avauksia jo hyvään ja laadukkaaseen musiikin opetukseen. Matkalla syntyneille ajatuksille oli kerrankin tilaa kesken hektisen opetuskauden. Toisaalta oman työpaikan ja suomalaisen koulutuksen arvostaminen nousivat jälleen pinnalle.

Samalla omaan opetukseeni tuli ripaus uutta ja vanhaa, ehkä tältä vuodelta unohtunuttakin. Matka toi opetukseen uuden, asiakaslähtöisen näkökulman ja ajatuksia, miten tukea yhä enemmän kansalaisopistomme musiikinopettajien opettajuutta. Ja se matka, joka jokaisen opettajan tulisi tehdä, ei ole maantieteellinen. Se tapahtuu oman ajattelun, oman tuntemuksen sisällä. Sillä on merkitystä omaan opettajuuteen sekä siihen, miten opettajuuden näkee oppilaiden silmin. Se on matka, joka muuttaa oman ajattelun.

Petra Lisitsin-Mantere


3.11.2016

Erasmus+ vierailulla Saksan Lingenissä


Kuopion kansalaisopiston Erasmus+ hanke mahdollisti meille mielenkiintoisen tutustumismatkan. Pääsimme tutustumaan Volkhöchschule Lingeniin (VHS Lingen) eli paikallisen kansalaisopiston toimintaan 20.-28.10.2016.

Kuvassa VHS Lingenin päärakennus, Pulverturm 3

Olimme etukäteen yhteydessä VHS Lingeniin, jossa meidän vierailujärjestelyistämme huolehti EU-tiedottajana toimiva englannin kielen opettaja Ingrid Kawlowski. Toiveenamme oli päästä tutustumaan mahdollisimman moniin kursseihin ja saada kokonaiskuva heidän oppilaitoksensa toiminnasta.

Vierailun aikana saimme mahdollisuuden osallistua myös koko päivän mittaiselle Nuno -huovutuskurssille, jossa opimme uuden käsityötekniikan ja lisäksi teimme monia mielenkiintoisia havaintoja kurssijärjestelyistä. Kurssin olosuhteet olivat lakkautetun yläkoulun entisessä veistoluokassa ahtaat ja puutteelliset, mutta siitä huolimatta opiskelijat olivat innostuneita ja tekivät hienoja kurssitöitä. Opettajan roolia tarkkailimme myös mielenkiinnolla. Opettaja ei ehtinyt pitää yhtään taukoa työssään, lisäksi kaikki kalliit materiaalit olivat hänen omiaan, joita hän sitten myi opiskelijoille. Kurssin loputtua hän kertoi, että opettajan koulutustasolla ei ole vaikutusta heidän palkkaansa, vaan tuntipalkka riippuu opetettavasta aineesta.

Kuva Nuno-huovutuskurssilta

Ingridin avustuksella löysimme joka päivälle runsaasti ohjelmaa. Useiden käsityökurssien lisäksi vierailimme myös maahanmuuttajien saksan kielen kurssilla ja senioreiden englannin kielen kurssilla. Kurssit muistuttivat paljon meidän omia kurssejamme, mutta erojakin oli. Kädentaitojen luokissa ei käytetty mitään AV-välineitä ja opetus oli hyvin työpajatyyppistä. Kielten opetus näytti perustuvan pääosin kirjan läpi käymiseen, piirtoheitin oli luokassa, mutta ei sitä käytetty. Yhtäkään dokumenttikameraa emme nähneet. Saksan kieltä opettivat venäläistaustaiset opettajat.

Kirjansidontataito näytti säilyneen hyvin Saksassa, tilkkutyöryhmiä oli paljon ja keramiikkaryhmässä tehtiin mm. Angry Birds- hahmoja. Kerroimme, että ne tulevat Suomesta, mutta eipä tainnut hahmojen tekijä uskoa meitä!



Olipa mukava palata reissusta kotiin reppu täynnä uusia vaikutteita ja ajatuksia. Vertailua tuli tehtyä ja väkisinkin tulimme siihen tulokseen, että meillä on oikein hieno 100-vuotias kansalaisopisto Kuopiossa, hyvä organisointi ja erittäin monipuolisia kursseja tarjolla kaikille kiinnostuneille - hyvä me!

Terveisin
käsityönopettajat Irma Karpoff ja Hilkka Kauttonen

13.10.2016

Jättiläisten jäljillä

Päätimme maalausryhmän kanssa alkavan syysloman kunniaksi  tehdä piipahduksen Kuopion taidemuseoon. Toki olemme museolle yhdessä retkeilleet ennenkin. Taideopiskeluun kuuluu oman tekemisen lisäksi tutustumista taidehistoriaan ja nykytaiteeseen. Onneksi on lähellä museo, jonne on helppo piipahtaa.

Tällä kertaa innostuimme lähtemään museoon, koska esille on laitettu  paikallisen taiteilijaseuran, Ars Liberan, näyttely ”Seitsemän jättiläistä”. Näyttelyyn on, kuraattori Villu Jaanisoon vaikutuksesta, valikoitunut seitsemän paikallista taiteilijaa, joista muutamat ovat meille kansalaisopistoväelle hyvinkin tuttuja. 

Kansalaisopistossa kuvanveistoa opettava Timo Kokko on yksi jättiläisistä. Timo Kokko on Ars Liberan tämänhetkinen puheenjohtaja, ja näyttää olevan monessa taidepuuhassa mukana nyt. Useat maalauksen opiskelijat tuntevat hänet muun muassa taiteen harrastajien tilaisuuksista, joihin Timo on kutsuttu ammattilaisena kuratoimaan ja kritisoimaan. Itsekin törmäsin Timoon ja omiin maalauksenopiskelijoihini  muutama viikko sitten Kuopion pääkirjastolla, jossa Timo oli mukana kuvataideseura Arttiimin näyttelyn kokoamisessa. Ilahduttavaa, että aktiivinen taiteilija jaksaa (ymmärtää) kiinnostua myös taideharrastajien toiminnasta.

Toinen opistolta tuttu jättiläinen on Ulla-Mari Lindström. Monta vuotta kansalaisopistolla valokuvausryhmiä vetänyt taiteilija on vieraillut opistolla myös opiskelijan roolissa. Kansalaisopiston opettaja  (toisessa polvessa muuten!) tietää että opistolla voi ammattilainenkin saada hyvää täydennyskoulutusta. En tiedä onko se minun toiveajatteluani, mutta ehkä Ulla-Marin näyttelyteoksissa oli jopa nähtävissä aavistus grafiikan kurssilta ammennettua.

Muutama muukin jättiläisistä oli meille ennestään tuttuja, näyttelyn avulla tutustuimme heihin lisää. Museolla oppaanamme toimi Pertti Louni, joka mielellään kertoili taiteilijoista ja teoksista. 

Itse olin vähän yllättynytkin, miten nopeasti ja mukavasti hurahti näyttelyn katsomiseen varattu tunti. Muistelen, että olemme monilla museoreissuilla lähinnä kävelleet näyttelysalin läpi. Tällä kertaa viihdyimme näyttelyssä hyvin pidempään. Esillä oleva teokset sisälsivät kuvien lisäksi  liikettä, ääntä ja tuoksuakin. Muutamat ryhmästäni kommentoivat, että installaatiot harvoin innostavat, mutta koska nämä teokset tuntuivat kutsuvan leikkimieliseen katsomistapaan, niitä tuli lähestyttyä. Leikkimielisen kohtaamisen takaa saattoi hahmottua sitten muutakin, kun teoksen ääreen kerran pysähtyi. 

Totesimme opiskelijoiden kanssa lähteneemme katsomaan tuttuja jättiläisiä mutta löysimmekin uutta.

Hyvää syyslomaa! Menkäähän lomalla taidemuseoon.

kuvataideopettaja Anna Pohjalainen


p.s.  Ryhmämme totesi yksimielisesti että Seitsemän jättiläisen näyttelyyn olisi hauska lähteä lasten tai lastenlasten kanssa. Eli lomavinkkiä siinäkin mielessä!

Anna-ope ja Johanna Väisäsen teos "Natura Morta in movimento"