Afrikkalaisen Ubuntun viisautta päivääsi

Oletko kuullut Ubuntusta? Se on afrikkalainen filosofia ja tarkoittaa: ”Minä olen, koska sinä olet.”

Ubuntun viesti kertoo toivosta, rakkaudesta, anteeksiantamisen voimasta ja sopusoinnussa elämisestä. Mikä onkaan tähän aikaan tärkeämpää. 

Ubuntu tunnistaa ihmisyyden monimuotoisuuden lahjana, jossa kulttuurisesta, etnisestä, poliittisesta ja uskonnollisesta monimuotoisuudesta muodostuva rikkaus nähdään ihmisiä yhdistävänä voimana. Sen sanoma kutsuu meitä kävelemään yhdessä kohti hyvää ihmisyyttä. 

Sain ensimmäisen kosketukseni Ubuntun filosofiaan jo vuosia sitten Desmond Tutun ja Nelson Mandelan kirjojen kautta. Myös Tutun lapsenlapsen Mugni Ngomanen kirja Everyday Ubuntu antoi minulle paljon ajateltavaa. Sen pohjalta jaan tässä muutaman Ubuntun viisauden.

Ubuntun mukaan hyvän huomaaminen toisissa vahvistaa omaa uskoamme hyvään. Avaa siis silmäsi, katso ympärillesi ja päätä nähdä hyvää toisissa. On tärkeää muistaa, että kukaan ei synny hankalaksi tai vihaamaan toista. Ubuntu on sen näkemistä, että meissä jokaisessa on jotakin valtavan hyvää ja kaunista. 

Ubuntun ytimessä on hyvä vuorovaikutus. Se on vahvan yhteyden rakentamisen pohja. Opettele siis kuuntelemaan niin, että todellakin kuulet toista. Mielen, sydämen ja korvien avaaminen auttaa meitä näkemään toiset itsessämme.

Ubuntu opettaa, että me kaikki tarvitsemme toivoa elämäämme. Toivoa voi vahvistaa, joten tutki rohkeasti, mikä antaa sinulle luottamusta ja ravitse sitä.

On tärkeää kyetä haastavissa ihmissuhteissa astumaan toisen ihmisen kenkiin ja katsomaan elämää myös hänen näkökulmastaan. Viisautta on säilyttää avoin mieli ja kyky muuttaa mielipidettä. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia. 

Anteeksiannon voima on uskomaton. Anteeksianto on sitä, että laskemme kuorman itsestämme ja toisista pois. Ubuntu opettaa, että jos kokonaiset kansakunnat kykenisivät anteeksiantoon, sotia voitaisiin estää. Jos perheet ja suvut kykenisivät antamaan anteeksi, siteet ja yhteydet palautuisivat. Anteeksiannon kautta elämä voi jälleen kukoistaa.

Sinulla ja tavallasi elää on merkitystä! Pienillä teoilla on suuria vaikutuksia niin ympäristön näkökulmasta kuin henkilökohtaisella tasolla. On tuhansia pieniä tekoja, joita voimme tehdä päivittäin ja samalla rakentaa maailmasta parempaa paikkaa kaikille.

Mielestäni juuri nyt on tärkeää vahvistaa yhdessä elämisen taitoa. Keskitytään erojen sijaan siihen, mikä meitä yhdistää ja ammennetaan voimaa toisistamme. Uskon, että pitämällä huolen omasta mielenmaisemastamme ja rauhasta sisällämme, voimme vahvistamme myös ulkoista maailmanrauhaa. 

 Kääritäänkö siis hihat yhdessä ja ryhdytään hommiin? 

Hanna-Reetta Metsänheimo
Kuopion kansalaisopiston ainealueen terveys ja hyvinvointi suunnittelijaopettaja, joka vahvasti uskoo yhteisöllisyyden positiiviseen muutosvoimaan.

Kolumni ilmestyi 30.1.2025 Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä.

Liikunta kuuluu kaikille

 

Kuva: Vicente Serra

”Metsässä olisi hyvin hiljaista, jos vain ne linnut laulaisivat, jotka parhaiten osaavat" Henry van Dyke  

Näin on lausunut edesmennyt amerikkalainen runoilija, kirjailija ja opettaja Henry van Dyke kauan sitten. Se on silti aina ajankohtainen ja hyvä lausahdus. Lause pätee laulamisen lisäksi moneen muuhunkin asiaan, kuten liikuntaan.

Voiko liikunta olla kivaa, vaikka ei osaisikaan sitä hyvin?
Voiko esimerkiksi hiihtäminen olla kivaa, jos tekniikka ei oikein suju ja eteneminen on hidasta?
Voiko golf olla kivaa, vaikka lyönnit menevät metsään?
Voiko kuntosalilla olla kivaa, vaikka ei ole tottunut katsomaan itseään trikoissa? 

Ainakin laulaminen yksin autossa on kivaa, vaikka ei osaakaan, sen tiedän omasta kokemuksestani. 

Minulla on ilo olla ammatissa, jossa näen ihmisten ilmeistä liikunnan ilon. Aina on yhtä mahtavaa nähdä innostus sekä oppimisen ja onnistumisen riemu oppilaan kasvoilla, oli sitten kyseessä 6-vuotias telinevoimistelija tai 80-vuotias seniorijumppaaja tai jotain siltä väliltä. En ole myös kertaakaan kuullut kenenkään sanovan tunnin jälkeen, että ei olisi pitänyt tulla ollenkaan. Liikunta tekee hyvää, vaikka joskus liikkeelle lähteminen vaatii itsensä patistelua. 

Liikkua voi lähes missä vaan ja milloin vaan, eikä sen tarvitse aina olla mitään niin suurta tai suunniteltua, muutama venytys jäykille jäsenille vaikkapa sohvalla riittää joskus. Me olemme erilaisia, myös liikunnan suhteen. Osa meistä haluaa ohjaajan ja ryhmän, tietyn kellonajan viikon aikana, jolloin liikkua ammattilaisen ohjeiden mukaan. Osa taas haluaa liikkua yksin, esimerkiksi lenkkeillä, jolloin saa mennä omaa vauhtia silloin kun itselle sopii. Osa meistä yhdistää liikkumiseen ystävän kanssa tapaamisen, oli se sitten uimassa, kuntosalilla tai kävellen, suoraan kotiovelta. Aina liikkuakseen ei tarvitse edes lähteä kotoa, liikunta onnistuu verkkokurssilla tai ihan vaan mielikuvitusta käyttäen.

”Tanssi kuuluu kaikille”  Aira Samulin

Aira Samulin innosti monia tanssimaan lausahduksellaan ”Tanssi kuuluu kaikille”. Laajennetaan sitä sanomalla, että Liikunta kuuluu kaikille, ihan jokaiselle. Sinun tarvitsee vain löytää sellainen tapa ja paikka liikkua, josta nautit, koska se on varmin tie siihen, että liikut toistekin. Älä välitä, mitä muut ajattelevat sinusta, tanssi vaikka keittiössä, mene jumppaan vanhoissa verkkareissa, hiihdä - vaikka naapurin mummo menisi kovaa ohi tai kävele paljain jaloin sammalmetsässä. Kunhan teet itsellesi hyvää liikkumalla, sillä – tiedätkö mitä - kukaan muu ei sitä tee.

Nähdään jumpassa, salilla, hiihtoladulla tai metsässä!

Jaana Kurki
Kuopion kansalaisopiston liikunnanopettaja, joka innostuu ruuan ja liikunnan hyvinvointivaikutuksista sekä jaksaa ihastella pilviä ja hienoja, isoja kiviä.

Kolumni ilmestyi 31.11.2024 Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä.

Hochpunkt – kohokohta

Tätä saksankielisiä sanaa yksi entinen, jo edesmennyt kuorolainen käytti puhuessaan viikoittaisesta kuoroharjoituksestamme. Hän oli laulanut kuorossa melkein koko elämänsä ja nautti siitä niin paljon, että kuoroharjoitukset olivat todellakin hänen viikkonsa kohokohtia. Eipä tuo tietysti ole ihmekään, onhan laulamisella ja varsinkin kuorolaulamisella todettu tutkimustenkin mukaan olevan paljon erilaisia hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. 

Laulaminen on fyysistä toimintaa, joka vaatii hengityslihasten ja keuhkojen aktiivista käyttöä. Yleensä kuoroharjoituksen aluksi venytellään, aktivoidaan lihaksia ja haetaan hyvää, luontevaa ryhtiä. Lisäksi tehdään hengitysharjoituksia, sihistään ja puhistaan. Keho lämpiää ja virittyy lauluun. Lihakset ja hengitys vahvistuvat ja sydämen syke tasaantuu. Oman äänen ja koko kuoron äänen värähtely tuntuu kehossa. Se on ihana tunne!

Monet kuorolaisistani sanovat kuoroharjoituksen päätteeksi olevansa tosi virkeitä, vaikka joskus harjoituksiin lähteminen kiireisen työpäivän jälkeen on väsyttänyt. Laulaminen kuorossa on aikamoista aivojumppaa. Pitää oppia laulujen sanoja, omat stemmat, säädellä omaa ääntään ja sopeuttaa se toisten ääniin. Ja mikä tärkeintä, seurata kuoronjohtajaa. Eikä siinä kaikki, joskus lauluihin otetaan mukaan myös koreografiaa. Siinäpä aivot saavat haastetta kerrakseen. Aivot kuitenkin tykkäävät haasteista ja kuin huomaamatta, samalla olokin virkistyy.

Kuoroharjoituksissa koetaan joskus myös suuria tunteita. Laulujen sanat saattavat koskettaa kuorolaisen omaa elämän tilannetta tai ovat muuten koskettavat. Silloin lauletaan silmät kosteina ja kuoronjohtajankin on nieleskeltävä pitääkseen tunteensa hallinnassa. Joskus laulu menee niin syvälle, että ihokarvat nousevat pystyy. Välillä joku kuorolainen näyttää käsivarttaan ja silloin tiedän, osui ja upposi. Laulaminen antaa siis mahdollisuuden käsitellä tunteita. Lisäksi stressihormoni vähenee ja mielialaa parantavat hormonit lisääntyvät.

Yksi merkittävä vahvuus kuorolaulussa on yhteisöllisyys. Se, että kuulun tähän porukkaan. Kun koko kuoro harjoittelee kovasti jotain vaativaa laulua ja sitten se alkaa onnistua, on riemu yhteinen. Joskus onnistuneella keikalla tulee suorastaan flow-tila, jolloin kaikki luonnistuu ja tuntuu mahdolliselta. Kuoro soi ja heittäytyy lauluihin niin, että se ei jätä ketään kylmäksi, ei laulajia, eikä kuulijoita.

Joissakin kuoroissa myös tehdään yhdessä muutakin kuin lauletaan. Voidaan järjestää esimerkiksi pikkujouluja tai kevätkarkeloita. Kuoro sosiaalisena ympäristönä tarjoaa mahdollisuuden vaikkapa uusiin ystävyyssuhteisiin ja osallistumisen kulttuurisiin tapahtumiin. Se voi olla myös tärkeä sosiaalinen tukiverkko, joka auttaa ylläpitämään aktiivista elämäntapaa ja henkistä vireyttä.

Iloa, naurua ja iho kananlihalla -tunteita on koettu Kuopion kansalaisopiston kuoroissa ja lauluyhtyeissä, ja ne ovatkin monien viikon kohokohta. Mikä on sinun viikon kohokohtasi?

Ulla Aspegrén
Kuopion kansalaisopiston laulun opettaja ja kuoronjohtaja, joka kannustaa positiivisessa ilmapiirissä laulajia rohkeaan heittäytymiseen, eläytymiseen ja tunnelmointiin.

Kolumni ilmestyi 31.10.2024 Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä.

Tiedä, mitä syöt

Työpöytäni laatikosta osui silmään ruokamessuilta mukaan tarttunut rintanappi, jossa luki ruohonvihreällä pohjalla Tiedä, mitä syöt. Koko kesän ja syksyn olen totisesti tiennyt, mitä suuhuni laitan, kun luonto ja puutarha on luovuttanut satoaan. 

Kesäkurpitsaa oikein ja nurin, keittona, pihveinä, paistoksena ja kakkuna. Perunaa perinteisesti tillitupsun ja voinokareen kanssa, mutta usein myös yrttiöljyn maustamana salaattina. Makeat kirsikkatomaatit sujahtivat suuhun sellaisenaan, mutta superherkkua niistä tuli myös uunissa paahdettuna, samoin kuin punajuurista. Päälle valuttelin hunajaa, jonka ahkeroineet mehiläiset asuvat pesissään vajaan kilometrin päässä. 

Uutena viljelykokeiluna oli mangoldi, joka yllätti helpolla kasvatuksella ja suurella sadolla. Lehtiä napsin salaattiin, paistoin pannulla ja täytin kääryleiksi. Satoisa vihannes kestää lehtikaalin tavoin hyvin kylmää, joten sitä saa nauttia pakkasiin saakka. 

Omenapuuni piti välivuoden, mutta ystäväni puusta omenia riitti minunkin tarpeisiini. Uunissa pehmennetyt kanelin höystämät omenalohkot ovat talvella herkkua maustamattoman jogurtin kera tai kaurapuuron aateloijana. Naapurilta saadun chilisadon tulistama omenahillo höystää hienosti syksyn pataruokia. 

Maaseudulla varttuneena kasvimaa ja oman sadon säilöminen talven varalle on tullut perintönä, samoin kuin marjastus. Ja miten ihanalle mustikka talvella maistuukaan, kun liitän siihen muiston isän kanssa tehdystä marjaretkestä. 

Sen lisäksi, että hyvin valittu ruoka ravitsee meitä, sen kautta voimme myös luoda muistoja ja osoittaa välittämistä toisille ihmisille. Ruoka on myös mitä suurimmassa määrin arvovalinta. Haluammeko tietää, mistä syömämme ruoka on peräisin? Miten se on kasvatettu ja tuotettu? Kaikilla ei ole mahdollisuutta kasvattaa itse suuhunpantavaa, mutta useimmilla meistä on mahdollisuus mennä metsään ja hyödyntää upeaa marja- ja sienisatoamme. Lähes kaikilla on mahdollisuus valita, mitä ruokaa poimii ostoskoriinsa. Valitsemalla kotimaista arvostamme myös hienoa ruokakulttuuriamme sekä ruuan eteen tehtyä työtä koko tuotantoketjussa. Viisaat valinnat, kuten kasvisten lisääminen, vähentävät myös ruokatuotannon ympäristökuormitusta. 

Hyvä ruoka on myös osa hyvää arkea.  Yhdessä valmistettu ja nautittu ateria edistää myös sosiaalista kestävyyttä. Mitä monitahoisempia merkityksiä ymmärrämme ruualla olevan, sitä enemmän kiinnitämme huomiota siihen, kuka sen on valmistanut, miten ja missä se on tehty tai minkälaisen reitin se on kulkenut. Pidetään huolta itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme, lautasellinen kerrallaan. 

Anu Korhonen
Kuopion kansalaisopiston kotitalousopettaja ja innokas siirtolapuutarhuri.

Kolumni ilmestyi 26.9.2024 Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä.