Elämme ajassa, jossa kaikkea on saatavilla enemmän ja nopeammin kuin koskaan aiemmin. Kulttuurinen ja materiaalinen ylitarjonta on monella tapaa rikkaus, joka tarjoaa mahdollisuuksia uusien näkökulmien löytämiseen ja oman identiteetin muokkaamiseen. Samalla se kuitenkin saa usein vaivihkaa sisällöntuottajan roolin, jonka vaikutusta jokapäiväisen elämän valintoihin ei välttämättä useinkaan tule ajatelleeksi.
Algoritmipohjaisia toimintamalleja, kokemuksia ja elämyksiä tuodaan tarjolle kaikissa yhteyksissä. Jatkuvassa liikkeessä olevat personoidut mainoskuvastot kertovat meille, kuinka, mitä ja minkä avulla meidän tulee syödä, rakastaa ja nukkua. Vapaan tahdon käsite on ajautunut entistä hatarammalle pohjalle samalla kun yksilön mahdollisuudet toteuttaa minuuttaan alkavat vastaavasti tuntua aina vain rajatuimmilta. Moni tuntee olevansa tukevasti kiinni loputtomien, ja samalla valmiiksi pureskeltujen, vaihtoehtojen suossa. Ei ihme, että turhautuminen ja passivoituminen saavat yhä näkyvämpiä ilmenemismuotoja.
Maailman muuttaminen on tietenkin hankalaa, ellei mahdotonta, mutta itseensä ja omaan toimintaan on edelleen mahdollista vaikuttaa. Omilla, vähäpätöisiltäkin tuntuvilla, valinnoilla voi olla valtava merkitys elämän sisällön muokkaantumisen kannalta. Yhtä lailla merkittävää on se, kuinka tietoista ja päämäärähakuista oma toiminta on. Viime kädessä tarvitaan vain sopiva kannustin – lupa innostua. Lupaa ei kuitenkaan voi saada miltään ulkopuoliselta taholta, vaan jokaisen on rohkaistuttava antamaan se itse itselleen.
Muutos passiivisesta vastaanottajasta aktiiviseksi toimijaksi voi saada alkunsa vaikkapa jonkin uuden harrastuksen aloittamisen myötä. Arkipäivän haasteille ja vaatimuksille mielekästä vastapainoa voi löytyä esimerkiksi käsitöiden tekemisen, liikunnan tai kuvataiteen myötä. Pieni muutos omiin tottumuksiin ja totuttuun päiväjärjestykseen voi ajan myötä johdattaa uusiin oivalluksiin ja auttaa kohentamaan henkilökohtaista hyvinvointia sekä arjessa jaksamista.
Ajan käyttäminen itsensä kehittämiseen ei voi koskaan olla turhaa. Harrastusten kautta voi päästä kurkistamaan ennen avautumattomien ovien taakse, kohdata uusia asioita, ilmiötä ja ihmisiä tekemisen ohessa. Itsensä haastaminen ja uusien asioiden opetteleminen voi olla pelottavaa, mutta ne ovat kasvun ja kehityksen reseptin osia. Toisinaan polku voi johtaa mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta onnistumisen kokemukset ovat riskin arvoisia. Vaikka sen kautta ei syntyisikään täydellisyyttä hipovaa oman elämänsä hallitsijaa, voi se olla virstanpylväs matkalla somevirrassa kellumisesta kohti parempaa elämänhallintaa ja oman tahdon tietoista toteuttamista.
Juha-Pekka Pohjalainen
Kirjoittaja on kelluja, eräopas ja Kuopion kansalaisopiston suunnittelijaopettaja.
Kolumni ilmestyi Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä maaliskuun 2025 lopussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti