Positiivinen ja voimaannuttava ikääntyminen

 

Käsiini osui entisen sosiaali- ja terveysministerimme, Vappu Taipaleen, kirjoittama kaunis teksti, joka käsittelee positiivista ikääntymistä ja vanhuuden voimavaroja sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Tämän kaltaista puhetta ja näkyvyyttä soisi asian äärellä olevan enemmänkin. Taipaleen mukaan olemme siirtyneet elämänkaariajattelusta elämänkulun ajatteluun, jossa elämä koostuu erilaisista elämänvaiheista ja -jaksoista. Itse ajattelen, että elämä on parhaimmillaan rikas matka sen kaikkine elämänvaiheineen. Sen mielekkyys ja henkinen rikkaus riippuu paljon tavastamme katsoa elämää ja meitä kohdanneita asioita. Tämä on minusta voimaannuttavaa ja tuo vanhuuteen elämänvaiheena valtavasti syvyyttä ja arvoa.

Emeritusprofessori Simo Koskisen teorian mukaan vanhojen ihmisten voimavaroja voidaan tarkastella nelikenttänä, jossa kollektiiviset, sosiokulttuuriset, henkiset ja ympäristöön liittyvät voimavarat täydentävät toisiaan.

Kollektiivisia voimavaroja ovat mm. taloudelliset voimavarat ja ns. hiljainen tieto sekä osallistuminen yhteiskunnan pyörittämiseen omaishoidon tai vapaaehtois- tai järjestötyön kautta. Kollektiivisten voimavarojen vaikutus on valtava ja olisi hienoa, jos yhteiskuntamme voisi paremmin tukea esimerkiksi omaishoitajien tekemää arvokasta työtä. Toinen asia, jota pidän tärkeänä, on perinnetaitojen siirtäminen nuoremmille sukupolville. Maassamme on valtavasti katoavaa kulttuuriperinnettä ja sukujen tarinoita.

Sosiokulttuurisia voimavaroja ovat kolmannen elämän sallimat vapaus ja pääoma. Tässä elämänvaiheessa työn taakse jäämisen jälkeen on valtavasti vapautuvaa aikaa käytettäväksi ja se voi olla yksi elämän parhaita. Myös yhteiskunnallisen muutoksen tasapainottamistehtävä on tärkeä. Vanhuuden ja vanhenevan ihmisen elämäntapojen tarkastelun kautta voi löytää paljon hyviä käytänteitä esimerkiksi ympäristöasioihin ja kestävään elämäntapaan liittyen.

Psyykkisiä ja henkisiä voimavaroja ovat myönteinen elämänasenne, elämän merkitysten ymmärtäminen ja mielen voimavarat. Vaikka vanhuudessa toimintakyky heikkenisi niin vahva minäidentiteetti ja tunteiden hallinta ja itsearvostus kannattelevat. Elämä koetaan parhaassa tapauksessa täyttymykseksi. Kuopion kansalaisopistossa on suunnitteilla positiivisen ikääntymisen kurssi, jossa mukana kulkee vertaisuus, yhteisajattelu ja elinikäinen oppiminen sen syvässä merkityksessä.

Ympäristöön liittyvät voimavarat liittyvät kotiin ja omaan asuinalueeseen, joiden merkitys kasvaa vanhuudessa. Perhe, isovanhemmuus ja muut sosiaaliset verkostot ovat usein elämän tärkeä osa. Pilotoimme viime vuonna Vanhustyön keskusliiton kanssa varautumisen kurssin Ei huolta huomisesta vai viisaasti ennakoiden. Se toteutetaan nyt syksyllä 2022 verkossa. Kurssilla pohditaan ennakoinnin näkökulmasta mm. asumiseen, talouteen, terveyteen, mielekkääseen elämään sekä asiakirjoihin liittyvää ennakointia ja toimintaa. Varautuminen kannattaa. Vaikka ei heti tekisikään mitään suuria muutoksia elämässään vaihtoehdoista on hyvä olla tietoinen ja tärkeää pohtia yhdessä läheisten kanssa mitä haluaa ja miten toivoo asioiden hoituvan.

Taipale kiteyttää tekstissään napakasti, miten vanhat ihmiset tuottavat valtavan määrän sosiaalista pääomaa, josta yhteiskuntamme voi nauttia ja olla ylpeä. He hoitavat aktiivisesti läheisiään, siirtävät kulttuurista perimää sekä välittävät suuresti yhteisistä asioista. Vanhat ihmiset ja heidän antamansa panos tuo valtavasti niin kulttuurista kuin mentaalistakin rikkautta yhteiskuntaamme ja on olennainen osa kaikkien yhteisöjen ja yhteiskuntien toimivuutta.

 

Teksti: koulutussuunnittelija Hanna-Reetta Metsänheimo. Hanna-Reetta on positiivisen psykologian asiantuntija ja ihmeellisen elämän ihmettelijä.

Kirjoitus julkaistiin syyskuun 2022 lopussa sekä Uutis-Jousessa että Pitäjäläisessä.