Käsiini osui entisen sosiaali- ja terveysministerimme, Vappu
Taipaleen, kirjoittama kaunis teksti, joka käsittelee positiivista
ikääntymistä ja vanhuuden voimavaroja sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta.
Tämän kaltaista puhetta ja näkyvyyttä soisi asian äärellä olevan enemmänkin.
Taipaleen mukaan olemme siirtyneet elämänkaariajattelusta elämänkulun
ajatteluun, jossa elämä koostuu erilaisista elämänvaiheista ja -jaksoista. Itse
ajattelen, että elämä on parhaimmillaan rikas matka sen kaikkine
elämänvaiheineen. Sen mielekkyys ja henkinen rikkaus riippuu paljon tavastamme
katsoa elämää ja meitä kohdanneita asioita. Tämä on minusta voimaannuttavaa ja
tuo vanhuuteen elämänvaiheena valtavasti syvyyttä ja arvoa.
Emeritusprofessori Simo Koskisen teorian mukaan vanhojen
ihmisten voimavaroja voidaan tarkastella nelikenttänä, jossa kollektiiviset,
sosiokulttuuriset, henkiset ja ympäristöön liittyvät voimavarat täydentävät
toisiaan.
Kollektiivisia voimavaroja ovat mm. taloudelliset
voimavarat ja ns. hiljainen tieto sekä osallistuminen yhteiskunnan
pyörittämiseen omaishoidon tai vapaaehtois- tai järjestötyön kautta.
Kollektiivisten voimavarojen vaikutus on valtava ja olisi hienoa, jos
yhteiskuntamme voisi paremmin tukea esimerkiksi omaishoitajien tekemää
arvokasta työtä. Toinen asia, jota pidän tärkeänä, on perinnetaitojen
siirtäminen nuoremmille sukupolville. Maassamme on valtavasti katoavaa
kulttuuriperinnettä ja sukujen tarinoita.
Sosiokulttuurisia voimavaroja ovat kolmannen elämän
sallimat vapaus ja pääoma. Tässä elämänvaiheessa työn taakse jäämisen jälkeen
on valtavasti vapautuvaa aikaa käytettäväksi ja se voi olla yksi elämän
parhaita. Myös yhteiskunnallisen muutoksen tasapainottamistehtävä on tärkeä.
Vanhuuden ja vanhenevan ihmisen elämäntapojen tarkastelun kautta voi löytää
paljon hyviä käytänteitä esimerkiksi ympäristöasioihin ja kestävään
elämäntapaan liittyen.
Psyykkisiä ja henkisiä voimavaroja ovat myönteinen
elämänasenne, elämän merkitysten ymmärtäminen ja mielen voimavarat. Vaikka
vanhuudessa toimintakyky heikkenisi niin vahva minäidentiteetti ja tunteiden
hallinta ja itsearvostus kannattelevat. Elämä koetaan parhaassa tapauksessa
täyttymykseksi. Kuopion kansalaisopistossa on suunnitteilla positiivisen
ikääntymisen kurssi, jossa mukana kulkee vertaisuus, yhteisajattelu ja
elinikäinen oppiminen sen syvässä merkityksessä.
Ympäristöön liittyvät voimavarat liittyvät kotiin ja
omaan asuinalueeseen, joiden merkitys kasvaa vanhuudessa. Perhe, isovanhemmuus
ja muut sosiaaliset verkostot ovat usein elämän tärkeä osa. Pilotoimme viime
vuonna Vanhustyön keskusliiton kanssa varautumisen kurssin Ei huolta huomisesta
vai viisaasti ennakoiden. Se toteutetaan nyt syksyllä 2022 verkossa. Kurssilla
pohditaan ennakoinnin näkökulmasta mm. asumiseen, talouteen, terveyteen,
mielekkääseen elämään sekä asiakirjoihin liittyvää ennakointia ja toimintaa.
Varautuminen kannattaa. Vaikka ei heti tekisikään mitään suuria muutoksia
elämässään vaihtoehdoista on hyvä olla tietoinen ja tärkeää pohtia yhdessä
läheisten kanssa mitä haluaa ja miten toivoo asioiden hoituvan.
Taipale kiteyttää tekstissään napakasti, miten vanhat
ihmiset tuottavat valtavan määrän sosiaalista pääomaa, josta yhteiskuntamme voi
nauttia ja olla ylpeä. He hoitavat aktiivisesti läheisiään, siirtävät
kulttuurista perimää sekä välittävät suuresti yhteisistä asioista. Vanhat
ihmiset ja heidän antamansa panos tuo valtavasti niin kulttuurista kuin
mentaalistakin rikkautta yhteiskuntaamme ja on olennainen osa kaikkien yhteisöjen
ja yhteiskuntien toimivuutta.
Teksti: koulutussuunnittelija Hanna-Reetta Metsänheimo.
Hanna-Reetta on positiivisen psykologian asiantuntija ja ihmeellisen elämän
ihmettelijä.
Kirjoitus julkaistiin syyskuun 2022 lopussa sekä
Uutis-Jousessa että Pitäjäläisessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti