Kieltenopiskelun merkitys tekoälyn aikakaudella

Elämme maailmassa, jossa tekoälyllä toimivat käännöspalvelut ovat jokaisen ulottuvilla. Jokaisella on taskussaan kännykkä, ja muutamalla napin painalluksella voimme kääntää tekstiä monista eri kielistä ja saada heti ymmärrettävän tuotoksen. Tämä kehitys on mullistanut viestinnän ja avannut ovia, jotka olivat aiemmin suljettuina. Vaikka tekoälypalvelut tarjoavat lukuisia etuja, kieltenopiskelu säilyttää silti tärkeän paikkansa.

Vaikka tekoäly tuottaa ymmärrettäviä ja usein myös virheettömiä käännöksiä, kieltenopiskelu on paljon enemmän kuin pelkkää käännösten ymmärtämistä. Se avaa oven kohdekielen kulttuuriin, mikä rikastuttaa elämää. Uuden kielen oppiminen tuo mukanaan uuden tavan nähdä maailma ja kokea elämä. Käännöspalvelut voivat kyllä auttaa ymmärtämään perusviestejä, mutta ne eivät voi korvata ihmisten välistä aitoa yhteyttä. Ne voivat olla epätarkkoja tai kontekstitajuttomia. Kulttuurisidonnaiset ilmaisut, sanaleikit ja idiomit voivat jäädä kääntämättä oikein, mikä voi johtaa väärinymmärryksiin. Kulttuurisen kontekstin taju auttaa välttämään kulttuurisia virheitä ja mahdollistaa syvällisemmän ja aidomman vuorovaikutuksen syntymisen. Vaikka tekoäly onkin erinomainen apu kieltenopiskelussa, on tärkeää pystyä arvioimaan sen tuottamaa sisältöä. 

Tutkimusten mukaan uuden kielen oppiminen parantaa aivotoimintaa ja kognitiivisia kykyjä. Vieraan kielen oppiminen on nimittäin monimutkainen prosessi: täytyy painaa mieleen äänteitä ja sanoja sekä tottua uudenlaiseen lauserakenteeseen. Aivoissa tapahtuu tällöin paljon. Hermosolujen välille syntyy uusia yhteyksiä ja muisti paranee. Monikielisillä ihmisillä on usein parempi kyky ratkaista ongelmia, ajatella joustavasti ja keskittyä. Tästä on hyötyä monenlaisissa tilanteissa.

On olemassa paljon erilaisia sovelluksia, joilla kieltä voi opiskella itsenäisesti. Vuorovaikutuksella ja yhdessä oppimisella on kuitenkin iso merkitys. Yhdessä pohtiminen, ajatusten vaihtaminen sekä kyseenalaistaminen rikastuttavat oppimisprosessia ja syventävät ymmärrystä. Kun opitaan yhdessä, syntyy luonnollinen tukiverkosto, joka kannustaa ja motivoi pysymään opiskelutavoitteissa. Yhteisöllisyys tekee oppimisesta paitsi tehokkaampaa myös mielekkäämpää, sillä jaetut onnistumiset ja haasteet vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kieltenopiskelu tarjoaa siis monenlaisia etuja, jotka eivät ole saavutettavissa pelkästään käännöspalveluiden avulla. Se rikastuttaa elämää, lisää kognitiivista toimintaa ja mahdollistaa aidommat yhteydet ihmisten välillä. Siksi on tärkeää ja merkityksellistä opiskella kieliä myös tekoälyn aikakaudella.

Marjo Markkanen
Kuopion kansalaisopiston kielten suunnittelijaopettaja, innokas sukututkija ja saksalaisen kulttuurin harrastaja.

Kolumni ilmestyi Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä syyskuun 2025 lopussa.

Syksy saapuu – ja niin saapuu myös kansalaisopistojen kurssihulina!

Kesän jälkeen tekee hyvää ravistella aivot hereille ja sukeltaa uuteen – vaikka villasukat jalassa ja kahvikuppi kädessä. Kansalaisopistot ympäri Suomen avaavat ovensa kaikille uteliaille oppijoille, olitpa sitten ensikertalainen tai vanha konkari. Tarjolla on kaikkea maan ja taivaan väliltä: taideaineita, kieliä, käsitöitä, liikuntaa, kokkailua ja tietotekniikkaa – eli juuri niitä taitoja, joilla pärjää arjessa. Ja jos lähikurssille ei ehdi, ei hätää – verkkokurssit odottavat klikkausta, vaikka pyjamassa!

Kansalaisopistojen perusrahoituksen leikkaaminen on valitettavasti jälleen esillä valtakunnallisena säästökohteena. Valtiovarainministeriön budjettiehdotus vuodelle 2026 uhkaa leikata kansalaisopistojen rahoitusta 11 miljoonalla eurolla. Ja kyllä, se kirpaisee – etenkin kun jo aiemmin leikattiin 12,5 miljoonaa. Vapaata sivistystyötä tekevät opistot ovat monen kansalaisen henkireikä. Opistojen kautta pääsee kohtuullisen huokealla hinnalla harrastusten pariin. Kyse ei ole pelkästään viihteestä, vaan monet taidot ovat hyödyllisiä tai jopa välttämättömiä arjessa.

Kansalaisopistot toimivat läpi Suomen ja siten edistävät kansalaisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen. On todella harmillista, jos vapaan sivistystyön yhteiskunnallista merkitystä ei osata arvostaa yhtenä demokratian peruspilarina.

Kansalaisopistot eivät ole vain oppimisen keitaita, vaan myös hyvinvoinnin supervoimia. Nyt on aika päättää, mitä teet, kun ilmat viilenevät ja tuuli puhaltaa puissa. Haluatko oppia uutta, päivittää taitojasi tai hypätä ihan uusille urille? Meillä on kursseja joka lähtöön – nopeita, hitaita, verkossa, livenä, aamulla, illalla... kuin buffet, mutta aivoille. Tule mukaan, Innostu ja onnistu – opiskelu kannattaa aina! ilmoittaudu kursseille verkkokaupassamme ja syksysi ei taatusti ole tylsä!

Kirsti Turunen
Kirjoittaja on ahkera mummoilija ja puutarhaa vapaa-aikoinaan rapsuttava Kuopion kansalaisopiston rehtori.

Kolumni ilmestyi Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä elokuun 2025 lopussa.

Perustaitojen merkitys muuttuvassa maailmassa

Nykymaailmassa teknologian ja erityistaitojen aikakaudella myös perustaitojen merkitys korostuu entisestään. Perustaidot muodostavat vankan pohjan, jonka varaan kaikki muut taidot ja osaaminen rakentuvat. 

Suomalaisista nuorista noin 20 prosentilla ja aikuisista noin 10 prosentilla on niin heikko lukutaito, ettei se riitä yhteiskunnassa toimimiseen. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat perustaitoja, jotka ovat välttämättömiä lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Ne eivät ainoastaan mahdollista tiedon hankkimista ja jakamista, vaan myös kehittävät ajattelukykyä ja kriittistä arviointia. Nämä taidot auttavat meitä tekemään perusteltuja päätöksiä. 

Matematiikkaosaaminen ei puolestaan rajoitu pelkästään numeroiden ja laskutoimitusten ymmärtämiseen, vaan kehittää myös loogista ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä. Matematiikan avulla voimme pyrkiä ymmärtämään ja analysoimaan ympäröivää maailmaa.

Digitaaliset taidot ovat nousseet perinteiset perustaitojen rinnalle. Kyky käyttää tietokoneita, älypuhelimia ja muita digitaalisia laitteita sekä ymmärtää niiden toimintaperiaatteita ovat lähes välttämätöntä osaamista nykypäivän yhteiskunnassa. Digitaaliset taidot mahdollistavat tiedonhankinnan, viestinnän ja monien arjen tehtävien suorittamisen tehokkaasti. Digitaitoihin liittyvät myös medialukutaito ja lähdekriittisyys, joiden avulla pystymme arvioimaan käsiin saamiemme tietojen todenmukaisuutta. 

Kestävyystaidoilla viittaavat kykyyn toimia ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Systeeminen ajattelu eli kyky ymmärtää systeemien toimintaperiaatteita ja vaikutuksia, tulevaisuusajattelu sekä arvojen ja eettisyyden ajattelu ovat keskeisiä kestävyystaitoja. Näiden taitojen avulla voimme ymmärtää ja ratkaista monimutkaisia kestävyyskysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi ympäristöön, hyvinvointiin ja talouteen.

Lisäksi vuorovaikutustaidot, kuten kyky sujuvaan kommunikointiin on välttämätön taito niin työelämässä kuin henkilökohtaisissa ihmissuhteissa. Hyvät vuorovaikutustaidot auttavat välttämään väärinkäsityksiä ja konflikteja, sekä rakentamaan luottamusta ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä.

Tekoälyn hallinta on nopeasti nousemassa yhdeksi tulevaisuuden perustaidoksi. Tekoäly mahdollistaa suurten tietomäärien analysoinnin nopeasti ja tarkasti, mikä voi auttaa meitä luomaan oikeudenmukaisemman ja tehokkaamman yhteiskunnan. Tekoälyn käyttö vaatii käyttäjältä perustason digiosaamista lisäksi kykyä muotoilla selkeitä kysymyksiä sekä kriittistä ajattelua tulosten arvioimiseksi.

Perustaitojen merkitys ei siis ole vähentynyt, vaikka maailma muuttuu ja kehittyy. Perustaidot muodostavat kokonaisuuden, jonka avulla pystymme sopeutumaan jatkuvasti muuttuvaan maailmaan. Muun muassa kansalaisopistot tarjoavat matalan kynnyksen, käytännönläheistä ja helposti saavutettavaa oppimista elämän eri osa-alueilla.

Marianne Heikkonen
Kuopion kansalaisopiston koordinaattori Kappas Kaposta-hankeessa, jossa tärkeimpänä tavoitteena on vahvistaa opiskelijoiden perustaitoja.

Kolumni ilmestyi Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä toukokuun 2025 lopussa.

Iätöntä onnea kädentaitojen parissa

”Täällähän on tuttua jengiä.” 

Tämä ilahtunut lausahdus aloitti erään maanantaiaamun Puistokartanossa, Kuopion kansalaisopiston avoimessa kudonnan ohjauksessa Puistokartanolla. Tässä tapauksessa jengillä tarkoitettiin yhteisen harrastuksen parissa tutustuneita, jotka kohtaavat silloin tällöin kangaspuiden äärellä. Joukko on vaihtunut vuosien varrella elämän kuljettaessa heitä suuntaan, jos toiseen, mutta pysyvää on ollut yhteinen kiinnostus käsillä tekemiseen ja itsensä ilmaisuun mm. kudonnan keinoin. 

Kudonnan ohjaajana olen saanut seurata aitiopaikalta, miten käsillä tekeminen tuo eri-ikäiset opiskelijat lähemmäs toisiaan. Monesti päivän aikana kangaspuiden lomassa vuorotteleekin iloinen puheensorina ja keskittyneet hetket, jolloin jokainen uppoutuu omiin ajatuksiinsa sukkuloiden viuhuessa puolelta toiselle. Päivän päätteeksi huikatut heipat ja moikat sisältävät toiveen jälleennäkemisestä tutun tekemisen parissa.

Nuorin kutomon ovista kulkenut on viime keväänä syntynyt esikoiseni. Itse kutomiseen hän ei ole vielä osallistunut, mutta innostuneen ilmapiirin aistiminen on kirvoittanut pienille kasvoille hurmaavia hymyjä ja naurahduksia. Tulevaisuudessa haluan viedä hänet käsitöiden maailmaan, jossa kanssaeläjät iästä ja lähtökohdista riippumatta voivat heittäytyä tekemisen riemun kannateltaviksi nauttien samalla vuorovaikutuksen hyvää tekevästä voimasta.  

Sen lisäksi, että käsitöiden parissa yhteiset mielenkiinnon kohteet ja tavoitteet tuovat ihmiset konkreettisesti lähemmäs toisiaan, samalla myös tittelit ja fyysinen ikä menettävät merkityksensä.  Yhtäkkiä luokassa ei olekaan eri ikäisiä harrastajia, vaan kudontaan uppoutunut joukko kanssakulkijoita, joiden polut kulkevat hetken ajan samaan suuntaan. Tähän jengiin voi lukeutua kuka tahansa lähtökohdasta tai taitotasosta riippumatta, joten myös Sinä olet lämpimästi tervetullut nauttimaan kädentaitojen hurmiosta.

Johanna Savolainen
Kirjoittaja on Kuopion kansalaisopiston kudonnanohjaaja, jonka arki on tehty laulusta, leikistä ja elämän ihmettelystä.

Kolumni ilmestyi Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä huhtikuun 2025 lopussa.

Pelastautumissuunnitelma elämysvirrassa kellujille

Elämme ajassa, jossa kaikkea on saatavilla enemmän ja nopeammin kuin koskaan aiemmin. Kulttuurinen ja materiaalinen ylitarjonta on monella tapaa rikkaus, joka tarjoaa mahdollisuuksia uusien näkökulmien löytämiseen ja oman identiteetin muokkaamiseen. Samalla se kuitenkin saa usein vaivihkaa sisällöntuottajan roolin, jonka vaikutusta jokapäiväisen elämän valintoihin ei välttämättä useinkaan tule ajatelleeksi.

Algoritmipohjaisia toimintamalleja, kokemuksia ja elämyksiä tuodaan tarjolle kaikissa yhteyksissä. Jatkuvassa liikkeessä olevat personoidut mainoskuvastot kertovat meille, kuinka, mitä ja minkä avulla meidän tulee syödä, rakastaa ja nukkua. Vapaan tahdon käsite on ajautunut entistä hatarammalle pohjalle samalla kun yksilön mahdollisuudet toteuttaa minuuttaan alkavat vastaavasti tuntua aina vain rajatuimmilta. Moni tuntee olevansa tukevasti kiinni loputtomien, ja samalla valmiiksi pureskeltujen, vaihtoehtojen suossa. Ei ihme, että turhautuminen ja passivoituminen saavat yhä näkyvämpiä ilmenemismuotoja.

Maailman muuttaminen on tietenkin hankalaa, ellei mahdotonta, mutta itseensä ja omaan toimintaan on edelleen mahdollista vaikuttaa. Omilla, vähäpätöisiltäkin tuntuvilla, valinnoilla voi olla valtava merkitys elämän sisällön muokkaantumisen kannalta. Yhtä lailla merkittävää on se, kuinka tietoista ja päämäärähakuista oma toiminta on. Viime kädessä tarvitaan vain sopiva kannustin – lupa innostua. Lupaa ei kuitenkaan voi saada miltään ulkopuoliselta taholta, vaan jokaisen on rohkaistuttava antamaan se itse itselleen. 

Muutos passiivisesta vastaanottajasta aktiiviseksi toimijaksi voi saada alkunsa vaikkapa jonkin uuden harrastuksen aloittamisen myötä. Arkipäivän haasteille ja vaatimuksille mielekästä vastapainoa voi löytyä esimerkiksi käsitöiden tekemisen, liikunnan tai kuvataiteen myötä. Pieni muutos omiin tottumuksiin ja totuttuun päiväjärjestykseen voi ajan myötä johdattaa uusiin oivalluksiin ja auttaa kohentamaan henkilökohtaista hyvinvointia sekä arjessa jaksamista.

Ajan käyttäminen itsensä kehittämiseen ei voi koskaan olla turhaa. Harrastusten kautta voi päästä kurkistamaan ennen avautumattomien ovien taakse, kohdata uusia asioita, ilmiötä ja ihmisiä tekemisen ohessa. Itsensä haastaminen ja uusien asioiden opetteleminen voi olla pelottavaa, mutta ne ovat kasvun ja kehityksen reseptin osia. Toisinaan polku voi johtaa mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta onnistumisen kokemukset ovat riskin arvoisia. Vaikka sen kautta ei syntyisikään täydellisyyttä hipovaa oman elämänsä hallitsijaa, voi se olla virstanpylväs matkalla somevirrassa kellumisesta kohti parempaa elämänhallintaa ja oman tahdon tietoista toteuttamista.

Juha-Pekka Pohjalainen
Kirjoittaja on kelluja, eräopas ja Kuopion kansalaisopiston suunnittelijaopettaja.

Kolumni ilmestyi Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä maaliskuun 2025 lopussa.

Älä jää yksin, osallistu!

Kuvassa Kuopion kansalaisopiston teatteriryhmä Ilon kautta

Me ihmiset olemme erikoisia ja ainutlaatuisia olentoja täällä maailmassa. Meissä on edelleen tiettyä primitiivistä rakennetta eli meillä on laumaeläimen aivot, mutta erittäin monimutkainen sosiaalinen kognitio. Sosiaalinen kognitio on tapa, jolla ajattelemme muita. Se on väline sosiaalisten suhteiden ymmärtämiseen. Sosiaalisen kognition kautta ymmärrämme muiden ihmisten tunteet, ajatukset, aikomukset ja sosiaalisen käyttäytymisen.

Tutkimusten mukaan yksinäisyyden kokemus aktivoi samoja aivoalueita kuin fyysisen kivun kokeminen. Erään teorian mukaan yksinäisyyden tunne on kehittynyt aikojen saatossa ohjaamaan meidät hakeutumaan sosiaaliseen kanssakäymiseen, samalla tavoin kuin nälkä ohjaa meidät syömään, näin on todennut yksinäisyyden teemasta professori ja aivotutkija Minna Huotilainen.

Tutkimuksissa on viitteitä, että pitkittyneenä yksinäisyys muovaa monia eri aivoalueita heikentäen tiedonkäsittelyä ja muistia sekä lisää etenkin muistisairauden riskiä. Yksinäisyys voi myös muovata hermoyhteyksiä niin, että ihminen alkaa välttelemään sosiaalisia kontakteja, muodostaen näin negatiivisen kierteen. Yksinäisyys siis näkyy aivoissa. (Aivosäätiö)

Vastaavasti sosiaalinen vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa suojaa aivosairauksilta. Tätä teemaa nostan aina aika ajoin esille omilla Huolla aivot virkeiksi -kursseilla. Me hyödymme monella tapaa, kun altistamme itsemme vuorovaikutuksille. Vuorovaikutus aktivoi useita aivojen eri osa-alueita, jotka liittyvät muun muassa ennakointiin, muistiin, reagointiin ja toisen havainnointiin sekä ymmärtämiseen.

Rohkenisimmeko kysyä naapuria mukaan kävelylle tai koiraa ulkoiluttamaan? Voisinko tehdä jotain yhdessä jonkun toisen kanssa, jota teen yleensä yksin? Sosiaalinen vuorovaikutus tuo piristystä. Voisimmeko poiketa rutiineistamme ja tuunata arkemme sosiaalisemmaksi? Suosittelen kokeilemaan. 

Älä siis jää yksin vaan osallistu. Osallistuminen ja sosiaalinen vuorovaikutus ovat mahdollisia harrastustoiminnassa esimerkiksi yhdistysten, yhteisöjen ja kansalaisopiston toimintaan osallistumalla. Rohkaistu! Tutustu uteliaasti oman paikkakuntasi harrastustoimintaa ja tule mukaan. Taklataan yhdessä yksinäisyyttä.

Sari Summanen
Kuopion kansalaisopiston suunnittelijaopettaja sekä Nilsiän ja Juankosken aluevastaava, joka harrastaa jatkuvaa oppimista ja itsensä kehittämistä.

Kolumni ilmestyi Koillis-Savossa ja Pitäjäläisessä helmikuun 2025 lopussa.